Talousvaliokunta katsoo, että pankkivaltuuston kertomus antaa kattavan selvityksen rahoitusmarkkinoiden kehityksestä sekä Suomen Pankin ja Finanssivalvonnan toiminnasta kertomusvuonna. Valiokunta pitää kertomuksen esittämistavan uudistusta onnistuneena ja toteaa sen palvelevan varsin hyvin valiokunnan tiedontarvetta. Tässä mietinnössään talousvaliokunta keskittyy eräisiin keskeisimpinä pitämiinsä ja asiantuntijakuulemisessakin esiin nousseisiin teemoihin. 

Maailmantalouden kasvu jatkuu, mutta markkinoita leimaa epävarmuus. Raaka-aineiden hintakehitys, deflaation riski Euroopassa, näkymät talouskasvun hidastumisesta ja yhteiskunnan rakenteelliset muutokset vaikuttavat markkinoiden reaktioihin numeerisesti mitattavin tavoin. Näiden lisäksi markkinoihin vaikuttaa kuitenkin myös tekijöitä, joiden taloudellisten vaikutusten arvioiminen on vaikeaa; ilmastonmuutos, geopoliittiset riskit, yhteiskunnallisen osallistumisen polarisoituminen sekä Euroopassa EU:n yhtenäisyyteen kohdistuvat epäilyt muodostavat toimintaympäristön, jossa ennakointi on haastavaa.  

Euroalueella kertomusvuoden kasvua voidaan luonnehtia vakaaksi, mutta vaimeaksi. Kansainväliset rahoitusmarkkinat ovat edelleen jännittyneet; markkinaturbulenssi on laantunut, mutta epävarmuustekijät ovat ennallaan ja jäsenvaltioiden väliset erot ovat edelleen merkittävät. Finanssisektori on monentyyppisten muutosten keskellä: kuluttajakäyttäytyminen muuttuu muun muassa digitalisaation ja sisämarkkinoiden kehittymisen myötä. Pankkien rinnalla kilpailee uudenlaisia rahoitusalan toimijoita, joiden sääntely ei ole kaikilta osin yhdensuuntainen finanssisektorin vakiintuneisiin toimijoihin nähden. Lisäksi pitkään jatkunut poikkeuksellisen matalien korkojen jakso haastaa pankkitoiminnan vakiintuneita liiketoimintamalleja. 

Rahapolitiikan tehtävänä on ylläpitää hintavakautta eli varmistaa, että inflaatio pysyy kahden prosentin tuntumassa keskipitkällä aikavälillä. Euroalueen talouskasvu on ollut laaja-alaista, mutta inflaatio hidasta. Kun ohjauskorko ja sen seurauksena lyhyet markkinakorot on laskettu nollaan, rahapolitiikan haasteet liittyvät korkopolitiikan liikkumavaran kaventumiseen. EKP:n rahapolitiikan toimet ovatkin kertomusvuonna keskittyneet alhaisen korkotason ylläpitämiseen, laajennettuun omaisuuserien osto-ohjelmaan ja kohdennettuihin pidempiaikaisiin rahoitusoperaatioihin. Toimilla on pyritty lisäämään likviditeettiä ja edistämään rahapolitiikan välittymistä reaalitalouteen. Ohjauskorkojen odotetaan pysyvän nykyisillä tasoillaan tai jopa edelleen laskevan omaisuuserien ostojen päätyttyäkin. Ostoja jatketaan ainakin vuoden 2017 ensimmäisen neljänneksen loppuun saakka.  

Valiokunnan kuulemien asiantuntijoiden mukaan kevyt rahapolitiikka voi joissakin kansantalouksissa johtaa liialliseen luotonannon kasvuun ja varojen suuntautumiseen finanssisijoituksiin tai varallisuusarvojen keinotekoiseenkin nousuun. Makrovakauspolitiikalla voidaan kuitenkin vähentää matalien korkojen haitallisina pidettyjä sivuvaikutuksia. 

Pankkiunionin perustaminen on aiheuttanut merkittäviä muutoksia kansalliseen sääntelyyn ja valvontaan. Yhteiset instituutiot ja keskinäinen vastuu kriisinratkaisun kustannusten kattamisesta on otettava huomioon myös Finanssivalvonnan toiminnassa, jonka tavoitteena on finanssimarkkinoiden vakauden edellyttämä luotto-, vakuutus- ja eläkelaitosten ja muiden valvottavien vakaa toiminta, vakuutettujen etujen turvaaminen sekä yleinen luottamus finanssimarkkinoiden toimintaan. Yhteisen valvontamekanismin puitteissa tehtävät ratkaisut määrittävät yhteisen sääntökirjan toimeenpanoa.  

Finanssikriisi toi korostetusti esille ennakoinnin merkityksen. Kriisitilanteen ilmettyä on myöhäistä ryhtyä lainsäädäntötoimiin, joilla pyrittäisiin turvaamaan viranomaisten tietojensaantia tai estämään kriisien eskaloitumista. Kriisinhallinta- ja ratkaisuinstrumenttien on oltava käytössä välittömästi, koska yhdentyvillä sisämarkkinoilla rahoitusjärjestelmän riskit ja ongelmat leviävät nopeasti rajojen yli. Olennaista on, että Suomen finanssialan valvontaviranomaisilla olisi yhteismitallinen välineistö omalta kannaltamme keskeisimpien maiden vastaavien viranomaisten kanssa. Keskeiset haasteet viranomaisten näkökulmasta liittynevät jatkossa ennen kaikkea pankeilta kerättävän tiedon IT-järjestelmiin, elvytys- ja kriisinratkaisun suunnitteluun sekä mahdollisten elvytys- ja kriisinratkaisutilanteiden koordinointiin. Oman lisänsä haasteisiin tuo jaettu toimivalta EU:n kriisinratkaisuneuvoston ja EKP:n pankkivalvonnan kanssa.  

Kansallista markkinaamme leimaa muutaman suuren toimijan merkittävä markkinaosuus, mikä luo näille suuren systeemisen painoarvon. Alhaisen korkotason, muuttuvan kuluttajakäyttäytymisen ja yhä monikerroksisemman sääntelyn lisäksi rahoitusmarkkinoiden toimijoiden yksittäiset liiketaloudelliset ratkaisut vaikuttavat markkinaan ja valvontaviranomaisen toimintaan. Vuoden 2017 alussa on odotettavissa muutoksia kansalliseen finanssimarkkinaamme, kun Nordea Pankki on päättänyt muuttaa yhtiörakennettaan Suomen tytäryhtiöstä sivuliikkeeksi ja toiminta Suomessa siirtyy pankkiunionin ja sen yhteisen valvontamekanismin ulkopuolelle. Suomalaisen sivuliikkeen valvojaksi tulee EKP:n sijasta Ruotsin valvontaviranomainen. Suomen Finanssivalvonnan rooli kapenee merkittävästi, mutta sen toimivaltaan jää kuitenkin edelleen muun muassa menettelytapoja ja rahanpesua koskeva valvonta. 

Suomessa myönnettyjen luottojen riskien arvioinnissa käytetyn vakavaraisuuslaskennan sisäisten luokitusten mallin mahdolliset muutokset edellyttävät fuusion toteuduttua Ruotsin valvojan hyväksyntää. Nämä mallit vaikuttavat mm. siihen, kuinka paljon omia varoja pankilla on oltava tai kuinka paljon ja millaisin ehdoin se voi tai sen kannattaa luottoja myöntää. Fuusion toteuduttua Suomen päätökset ja säädökset rahoitusmarkkinoiden vakauden turvaamiseksi eivät automaattisesti koske Nordeaa. Jos Suomessa esimerkiksi asetetaan muuttuva lisäpääomavaatimus (vastasyklinen pääomapuskuri), se koskee automaattisesti myös Nordean saamisia Suomessa. Sen sijaan esimerkiksi järjestelmäriskipuskurivaatimus, jota ei Suomen lainsäädännössä nykyisellään ole, koskisi ruotsalaisen pankin sivuliikettä Suomessa vain, jos Ruotsin finanssivalvontaviranomainen niin päättää. Talletussuoja määräytyy muutoksen jälkeen Ruotsin lainsäädännön mukaisesti.  

Sivuliikemallissa Nordean kriisinratkaisusuunnitelma laaditaan kriisinratkaisukollegiossa. Kollegio on viranomaisten välisen tiiviin yhteistyön kehys, mutta lopulliset päätökset suunnitelmasta tekee kuitenkin Ruotsin kriisinratkaisuviranomainen. Suunnitelma laaditaan Ruotsin lainsäädännön pohjalta, jota ns. BRRD-direktiivi (pankkien elvytys- ja kriisinhallintadirektiivi; 2014/59/EU) ohjaa. Direktiivi edellyttää, että Ruotsin viranomaiset ottavat huomioon vakauteen liittyvät näkökohdat sivuliikkeiden sijaintimaissa sekä kriisinratkaisusuunnitelman laadinnassa että todellisen kriisitilanteen hoidossa. BRRD-direktiivi eroaa tietyiltä osin — pankkiunionin jäsenmaita sitovasta — SRM-asetuksesta. Direktiivi antaa joustoa sijoittajansuojan alaisten erien määrittelyyn ja sallii, että tietyissä tilanteissa voidaan päättää käyttää valtion lisärahoitusta pankkien pääomittamisessa tai tilapäistä julkista omistusta.  

Ruotsalaisena pankkina Nordea ei ole mukana pankkiunionin kriisinratkaisumekanismissa, eivätkä kriisinratkaisurahaston varat ole käytettävissä. Konsernin kriisinratkaisu siirtyy yksinomaan Ruotsin vastuulle ja on riippuvainen ruotsalaisen järjestelmän kantokyvystä. Samalla Nordea jää käytännössä kokonaan myös Kriisinratkaisuneuvoston (Single Resolution Board, SRB) ja Suomen Rahoitusvakausviraston suorien toimivaltuuksien ulkopuolelle.  

Täten yhden merkittävän toimijan siirtymisellä sivuliikemalliin saattaa olla vaikutusta markkinoidemme kilpailuolosuhteisiin ja myös Finanssivalvonnan toiminnan rahoituspohjaan. Myös pankkivaltuusto on kiinnittänyt huomiota siihen, että Finanssivalvonnan toiminnan tarkoituksenmukainen rahoitus tulee turvata. Talousvaliokunnan saaman selvityksen mukaan valtioneuvostossa on valmisteilla lainsäädäntömuutoksia Finanssivalvonnan valvontamaksulakiin ja Rahoitusvakausviraston hallintomaksulakiin, joissa toimialan rakennemuutos pyritään ottamaan huomioon. 

Viimeaikainen lainsäädäntö on muuttanut merkittävästi lähtökohtia ja aikaisempia käytäntöjä rahoitusmarkkinoiden kriisitilanteiden hallinnassa. Finanssivalvonnalle on jo aikaisemmin osoitettu merkittäviä uusia tehtäviä ja toimivaltuuksia. Toimialan rakennemuutoksen seurauksena saattaa kuitenkin nousta tarve uudelleenarvioida makrovakauspolitiikan työvälineitä. Sivuliikkeistymisen seurauksena luoton tarjontaan kohdistuvat välineet saattavat myös menettää merkitystään. 

Pankkivaltuusto on pitänyt Finanssivalvonnan strategisia tavoitteita ja valintoja tarkoituksenmukaisina. Lisäksi pankkivaltuusto on kehottanut Finanssivalvontaa kiinnittämään tulevassa työssään huomiota kertomuksessaan erikseen yksilöityihin seikkoihin (s. 32). Talousvaliokunta yhtyy näihin pankkivaltuuston näkemyksiin. 

Talousvaliokunta korostaa, että kattavan, EU-tasoisen valvonnan toimivuus ja makrovakauden säilyttäminen ovat kaikkien EU-maiden ja niissä toimivien luottolaitosten yhteisessä intressissä ja on aiheellista selvittää, tukeeko voimassa oleva sääntely tämän tavoitteen saavuttamista.