Yleisperustelut
Talousvaliokunta ehdottaa, että lakiehdotukset hyväksytään
kirjanpitolakiin, luottolaitoslakiin ja osuuskuntalakiin tehdyin
muutoksin.
Kirjanpitolainsäädäntöä täydennetään
ja muutetaan pääosin EU:n säännöstön
velvoitteiden mukaisesti. Kirjanpitolaissa säädetään
kansainvälisten tilinpäätösstandardien
pakollisesta ja vapaaehtoisesta soveltamisesta sekä muutetaan
arvostus- ja jaksotussäännöksiä.
Lisäksi tarkistetaan tilinpäätöstä ja
toimintakertomusta koskevia säännöksiä.
Pienen kirjanpitovelvollisen määrittäviä raja-arvoja
korotetaan, mikä merkitsee sitä, että entistä suurempi
määrä yrityksiä saa pienille
kirjanpitovelvollisille tarkoitettuja helpotuksia. Pieni kirjanpitovelvollinen saa
muun muassa laatia lyhennetyn taseen sekä jättää konsernitilinpäätöksen
laatimatta, jollei varojen jako osakeyhtiöstä tai
osuuskunnasta siihen velvoita.
Talousvaliokunta ehdottaa, että eduskunta hyväksyy
lausuman, jossa edellytetään, että hallitus
viipymättä selvittää kirjanpitolainsäädäntöön
tehtävien muutosten vaikutukset verolainsäädäntöön
ja antaa lainsäädäntöön
mahdollisesti tarvittavat muutosesitykset eduskunnalle (Valiokunnan
lausumaehdotus).
Kansainväliset tilinpäätösstandardit
EU:n ulkopuolisen kansainvälisistä johtavista
tilinpäätösasiantuntijoista koostuvan
IAS-komitean (International Accounting Standards Committee, vuodesta
2001 International Accounting Standards Board) toiminnan tarkoituksena
on kehittää yksi maailmanlaajuisten tilinpäätösstandardien
kokonaisuus. Komitea on antanut tilinpäätösstandardeja
ja niitä koskevia tulkintoja vuodesta 1973 lähtien.
Kansainvälisillä tilinpäätösstandardeilla
tarkoitetaan IAS-standardeja (International Accounting Standards),
IFRS-standardeja (International Financial Reporting Standards, joita
ovat vuodesta 2003 lähtien annetut uudet standardit) ja
niiden tulkintoja (IASB:n alaisen pysyvän tulkintakomitean aiemmat
SIC- ja nykyiset IFRIC-tulkinnat).
EU:n kansainvälisten tilinpäätösstandardien soveltamisesta
antamalla asetuksella (IAS-asetuksella) säädetään
kansainvälisten tilinpäätösstandardien
soveltamisesta EU:ssa. Asetuksella, joka tuli voimaan 14.9.2002,
velvoitetaan jäsenvaltioiden listautuneet yritykset laatimaan
konsernitilinpäätöksensä 1.1.2005
ja sen jälkeen alkavilta tilikausilta kansainvälisten
tilinpäätösstandardien mukaisesti. Pakollisen
soveltamisen lisäksi jäsenvaltiot voivat sallia
tai vaatia, että listautuneet yritykset laativat myös
erillistilinpäätöksensä standardeja
käyttäen. Jäsenvaltiot voivat
myös sallia tai vaatia, että muut kuin listautuneet
yritykset laativat korsernitilinpäätöksensä ja/tai
erillistilinpäätöksensä standardien
mukaisesti.
IAS-asetuksen mukaan kansainvälisten tilinpäätösstandardien
hyväksymisen ja soveltamisen tavoitteena on yhdenmukaistaa
EU:ssa julkisesti noteerattujen yhtiöiden esittämät
tilinpäätöstiedot ja varmistaa tilinpäätösten
läpinäkyvyyden ja vertailtavuuden korkea taso
ja turvata näin EU:n pääomamarkkinoiden
ja sisämarkkinoiden tehokas toiminta.
Kansainvälisten tilinpäätösstandardien
vapaaehtoinen soveltaminen ja tilintarkastaja
Lakiehdotuksen 7 a luvun 2 §:ssä säädetään
kansainvälisten tilinpäätösstandardien
pakollisesta soveltamisesta. Säännöksessä tarkoitetun
julkisesti noteeratun kirjanpitovelvollisen tulee laatia konsernitilinpäätöksensä
kansainvälisiä tilinpäätösstandardeja
noudattaen. Jollei edellä tarkoitettu kirjanpitovelvollinen
ole velvollinen laatimaan konsernitilinpäätöstä,
sen on laadittava tilinpäätöksensä standardien
mukaisesti. Tällaisen ns. listayhtiön velvollisuudesta
valita Keskuskauppakamarin hyväksymä tilintarkastaja
tai tilintarkastusyheisö (KHT tai KHT-yhteisö)
säädetään tilintarkastuslain
12 §:ssä.
Saman luvun 3 §:n 1 momentin mukaan edellä tarkoitettu
kirjanpitovelvollinen saa vapaaehtoisesti laatia erillistilinpäätöksensä mainittujen
standardien
mukaisesti. Lakiehdotuksen saman pykälän 2 momentissa
sallitaan myös muiden kirjanpitovelvollisten kuin listayhtiöiden
laatia konsernitilinpäätöksensä tai
erillistilinpäätöksensä hyväksyttyjen
standardien mukaisesti edellyttäen, että tilintarkastajana
olisi KHT tai KHT-yhteisö.
Talousvaliokunta on muuttanut 7 a luvun 3 §:n
2 momentin säännöstä siten,
että kirjanpitovelvollisen laatiessa vapaaehtoisesti tilinpäätöksensä kansainvälisten
tilinpäätösstandardien mukaisesti tilintarkastajana
tulee olla tilintarkastuslain 2 §:ssä tarkoitettu
hyväksytty tilintarkastaja, joko KHT tai KHT-yhteisö taikka
kauppakamarin hyväksymä tilintarkastaja tai tilintarkastusyhteisö (HTM
tai HTM-yhteisö). Molemmat tilintarkastajat täyttävät
EU:n direktiivin hyväksyttyjä tilintarkastajia
koskevat vaatimukset. Kun tilintarkastajan valintamahdollisuudet laajenevat,
se on osaltaan turvaamassa tilintarkastajan riippumattomuutta.
Tilintarkastuslain säännökset tilintarkastajasta
ja -tarkastuksesta jäävät edelleen sovellettaviksi.
Tilintarkastuslain 2 luvussa on säännökset
tilintarkastajan hyväksymisvaatimuksista ja rekisteröinnistä.
Tarkempia säännöksiä tilintarkastajatutkintoihin
vaadittavista opinnoista ja käytännön
kokemuksesta sekä tutkintojen sisällöstä on
annettu kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksellä.
Tilintarkastuslain 10 §:ssä säädetään
tilintarkastajan yleisestä kelpoisuudesta. Sen mukaan tilintarkastajalla
on oltava sellainen laskentatoimen, taloudellisten ja oikeudellisten
asioiden sekä tilintarkastuksen tuntemus ja kokemus kuin yhteisön
tai säätiön toiminnan laatuun ja laajuuteen
katsoen on tarpeen tehtävän hoitamiseksi. Lain
3 luvun 11—13 §:ssä säädetään
tarkastettavan yhteisön koon mukaan siitä, milloin
on velvollisuus valita hyväksytty tilintarkastaja taikka KHT-tilintarkastaja
tai -yhteisö.
Talousvaliokunta pitää tärkeänä,
että tilintarkastajien koulutusta ja tutkintovaatimuksia
kehitetään vastaamaan tilintarkastusalan muuttuvia vaatimuksia.
Tilintarkastajilla tulee olla riittävät perustiedot
ja osaaminen uusien säännösten ja standardien
omaksumiseen. Talousvaliokunta korostaa, että tilintarkastajan
tulee tiedostaa tarkastustoimeksiannon vaativuus ja siitä johtuva vastuu.
Tilintarkastajan tulee ottaa vastaan vain sellaisia toimeksiantoja,
joita hän on pätevä hoitamaan. Laissa
säädetään vastuun tehosteiksi asetetuista
seuraamuksista.
Talousvaliokunnan saaman arvion mukaan kansainväliset
tilinpäätösstandardit (IFRS) tulevat
pakollisena normistona koskemaan lain tultua voimaan noin 150 listattua
osakeyhtiötä ja myöhemmin noin 100 yhteisöä,
joiden joukkovelkakirjoilla käydään julkista
kauppaa. IFRS-tilinpäätöksen todennäköisesti
laatisivat vapaaehtoisesti lähinnä yhtiöt,
jotka suunnittelevat listautumista, ulkomaisten listattujen yhtiöiden suomalaiset
tytäryhtiöt sekä yritykset, joissa pääomasijoittajilla
on merkittävä omistusosuus ja jotka siten ovat
tulevaisuudessa mahdollisesti listautumassa tai kansainvälisen
yrityskaupan kohteena.
Vapaaehtoiset varaukset
Kirjanpitolain 5 luvun 14 §:ssä säädetään
vastaisista menoista ja menetyksistä sekä pakollisista varauksista.
Pykälän 1 momentin mukaan tuotoista on vähennettävä velvoitteista
vastaisuudessa aiheutuvat menot ja menetykset, jos 1) ne kohdistuvat
päättyneeseen tai aikaisempaan tilikauteen; 2)
niiden toteutumista on tilinpäätöstä laadittaessa
pidettävä varmana tai todennäköisenä;
3) niitä vastaava tulo ei ole varma eikä todennäköinen;
sekä 4) ne perustuvat lakiin tai kirjanpitovelvollisen
sitoumukseen sivullista kohtaan.
Pykälän 2 momentissa määritellään
sellainen ennenaikainen kulukirjaus, jonka muodostaminen on vapaaehtoista.
Momentin mukaan tuotoista saadaan vähentää myös
sellainen velvoitteesta aiheutuva vastainen meno tai menetys, joka
on yksilöitävissä ja täyttää sen,
mitä 1 momentin 1—3 kohdassa säädetään.
Kyseessä on ns. harkinnanvarainen pakollinen varaus.
Hallituksen esityksessä 2 momentti ehdotetaan kumottavaksi.
IAS-sääntelyryhmän loppuraportissa suurimpana
ongelmana tällaisissa varauksissa on pidetty niiden ristiriitaa
kansainvälisten tilinpäätösstandandien
(IAS/IFRS) kanssa. Varausten kirjaamisessa on alkanut ilmetä kirjavuutta
ja kirjavuus kasvaa, kun osa yrityksistä ei voi IAS/IFRS-standardien
käyttöönoton vuoksi kirjata niitä lainkaan.
Momentin kumoaminen selkeytttää kirjaamiskäytäntöä.
Hallituksen esityksen perusteluissa todetaan, että vastaisuudessa
tuloksenjärjestely voidaan toteuttaa kirjanpitolain 5 luvun
15 §:n mukaisella vapaaehtoisella varauksella. Tilinpäätöksessä saadaan
tehdä investointi-, toiminta- tai muu sellainen varaus,
jotka ovat verotuksessa vähennyskelpoisia. Tätä pykälää ei
ehdoteta muutettavaksi.
Verotuksen kirjanpitosidonnaisuudesta säädetään
elinkeinoverolain 54 §:ssä. Verovelvollisella
on oikeus, sen mukaan kuin elinkeinoverolaissa säädetään,
jakaa saamansa tuloerä usealle verovuodelle sekä vähentää vaihto-
ja sijoitusomaisuuden hankintameno ja varaukset kuluina vain, mikäli
vastaavat kirjaukset on tehty kirjanpidossa. Verovelvollinen ei
siis voi vähentää verotuksessa sellaisia
varauksia, joita ei ole vähennetty kirjanpidossa. Toisaalta
kirjanpidossa tehdyt kirjanpitolain 5 luvun 14 §:n 2 momentin mukaiset
varaukset ovat verotuksessa vähennyskelvottomia, vaikka
ne tehtäisiinkin kirjanpidossa.
Tuloverolain 22 §:n mukaan yhteisö on yleishyödyllinen,
jos 1) se toimii yksinomaan ja välittömästi
yleiseksi hyväksi aineellisessa, henkisessä, siveellisessä tai
yhteiskunnallisessa mielessä; 2) sen toiminta ei kohdistu
vain rajoitettuihin henkilöpiireihin; 3) se ei tuota toiminnallaan siihen
osalliselle taloudellista etua osinkona, voitto-osuutena taikka
kohtuullista suurempana palkkana tai muuna hyvityksenä.
Pykälän 2 momentin mukaan yleishyödyllisenä yhteisönä voidaan
pitää muun muassa maatalouskeskusta,
maatalous- ja maamiesseuraa, työväenyhdistystä,
työmarkkinajärjestöä, nuoriso-
tai urheiluseuraa, näihin rinnastettavaa vapaaehtoiseen
kansalaistyöhön perustuvaa harrastus- ja vapaa-ajantoimintaa
edistävää yhdistystä, pueluerekisteriin
merkittyä puoluetta sekä sen jäsen-,
paikallis-, rinnakkais- tai apuyhdistystä, niin myös
muuta yhteisöä, jonka varsinaisena tarkoituksena
on valtiollisiin asioihin vaikuttaminen tai sosiaalisen toiminnan
harjoittaminen taikka tieteen tai taiteen tukeminen.
Harkinnanvaraisia varauksia on käytetty yleishyödyllisten
yhteisöjen kirjanpidossa. Tällöin varauksen
vähentämisellä ei ole verotuksen kannalta
merkitystä, koska yleishyödyllisen yhteisön
tulo on pääsääntöisesti
verovapaata.
Edellä tarkoitettu yleishyödyllinen yhteisö on kuitenkin
tuloverolain 23 §:n mukaan verovelvollinen saamastaan elinkeinotulosta.
Lisäksi se on verovelvollinen muuhun kuin yleiseen tai yleishyödylliseen
tarkoitukseen käytetyn kiinteistön tai kiinteistön
osan tuottamasta tulosta kunnalle ja seurakunnalle.
Pykälän 2 momentissa säädetään,
mitä ei pidetä yleishyödyllisen yhteisön
elinkeinotulona. Elinkeinotulona ei pidetä muun muassa
yhteisön toimintansa rahoittamiseksi järjestämistä arpajaisista,
myyjäisistä, urheilukilpailuista, tanssi- tai
muista huvitilaisuuksista, tavarankeräyksestä tai
muusta niihin verrattavasta toiminnasta eikä edellä mainittujen
tilaisuuksien yhteydessä harjoitetusta tarjoilu-, myynti-
ja muusta sellaisesta toiminnasta saatua tuloa ekä jäsenlehdistä ja
muista yhteisön toimintaa välittömästi
palvelevista julkaisuista saatua tuloa.
Edellä olevan perusteella kirjanpitolain 5 luvun 14 §:n
2 momentin kumoamisella ei ole vaikutusta verotukseen, koska mainitussa
momentissa tarkoitetut varaukset ovat nykyisinkin verotuksessa vähennyskelvottomia.
Tilinpäätöksen tulee antaa oikeat
ja riittävät tiedot niitä tarvitseville
kirjanpitovelvollisen toiminnan tuloksesta ja taloudellisesta asemasta,
muun muassa sitoumuksista. Taseessa näytetään
tilikauden päättymishetken taloudellinen asema.
Jos kertyneitä voittovaroja on tarkoitus käyttää myöhemmin,
varat voidaan esimerkiksi rahastoida taseessa osittain tai kokonaan
tiettyyn käyttötarkoitukseen. Tällöin
taseesta käy selville, että ylijäämä ei
ole vapaasti käytettävissä.
Standardit ja yhteisölainsäädäntö
Talousvaliokunta toteaa vielä, että kansainvälisistä tilinpäätösstandardeista
saattaa johtua, että esimerkiksi osuuskunnan osuuspääoma
ja osakeyhtiön lunastusehtoisia osakkeita vastaava osakepääoma
on merkittävä vieraan pääoman eräksi.
Yhteisölainsäädännössä omaksi
pääomaksi määriteltyjen erien
kirjanpidollinen käsittely ei kuitenkaan vaikuta näiden
erien oikeudelliseen luonteeseen, vaan se määräytyy
yksinomaan yhteisölainsäädännön
mukaan. Tämä koskee myös pääomalainoja,
joiden tunnusmerkistöön esimerkiksi osakeyhtiölain
mukaan kuuluisi lainan merkitseminen erityiseksi eräksi omaan
pääomaan.
Yksityiskohtaiset
perustelut
1. Laki kirjanpitolain muuttamisesta
5 luvun 5 a §.
Pykälässä säädetään
aineettoman omaisuuden hankintamenon jaksottamisesta. Esityksen
3 momentin mukaan kauppa- ja teollisuusministeriö voi
antaa asetuksellaan tarkempia säännöksiä aineettoman
omaisuuden aktivoinnista.
Pykälän 3 momenttia on täydennetty
vastaamaan pykälän sisältöä siten,
että tarkempia säännöksiä voidaan
antaa aineettoman omaisuuden hankintamenon aktivoinnista.
6 luvun 10 §.
Pykälä, jossa säädetään
tytäryrityksen tai emoyrityksen omistamista emoyrityksen
osakkeista tai osuuksista, ehdotetaan kumottavaksi. Voimassa olevassa
lainsäädännössä yhtiön
hallussa olevat omat ja emoyhtiön osakkeet tai osuudet
on saatu merkitä tietyin edellytyksin taseeseen. Kumottava
säännös koskee näiden molempien
tilanteiden käsittelyä konsernitilinpäätöksessä.
Koska hallituksen esityksessä ehdotetun osakeyhtiölain
11 luvun 6 a §:n muutoksen tultua hyväksytyksi
omia osakkeita tai emo-yhtiön osakkeita ei enää vastaisuudessa
voida merkitä taseeseen, kirjanpitolain 6 luvun 10 § käy
tarpeettomaksi.
7 a luvun 3 §.
Pykälän 2 momentissa säädetään kansainvälisten
tilinpäätösstandardien vapaaehtoisesta
soveltamisesta. Hallituksen esityksen mukaan muu kuin julkisesti
noteerattu yhtiö saa laatia tilinpäätöksensä kansainvälisiä tilinpäätösstandardeja
noudattaen, jos tilintarkastajana on KHT tai KHT-yhteisö.
Valiokunta on muuttanut säännöstä siten,
että tällaisen kirjanpitovelvollisen tilintarkastajana tulee
olla tilintarkastuslain 2 §:ssä tarkoitettu hyväksytty
tilintarkastaja. Hyväksytyllä tilintarkastajalla
tarkoitetaan henkilöä tai yhteisöä, joka
on hyväksytty ja rekisteröity tilintarkastuslain
2 luvun säännösten mukaisesti eli joko
KHT tai KHT-yhteisö taikka kauppakamarin hyväksymä tilintarkastaja
tai tilintarkastusyhteisö (HTM tai HTM-yhteisö).
Valiokunta viittaa yleisperusteluissa esitettyihin perusteluihin.
7a luvun 4 §.
Valiokunta on korjannut pykälässä olleen
viittausvirheen. Pykälässä viitataan kirjanpitolain
3 luvun 1 §:n 1—3 ja 5 momenttiin. Säännöksessä tulee
viitata 5 momentin sijasta 7 momenttiin.
Voimaantulosäännös.
Voimaatulosäännöstä on selvennetty
lisäämällä säännökseen,
että lakia sovelletaan ensimmäisen kerran 1.1.2005
tai sen jälkeen alkavan tilikauden kirjanpitoon.
2. Laki luottolaitostoiminnasta annetun lain muuttamisesta
30 §.
Pykälän 6 momenttiin on lisätty
siitä puuttunut viittaus myös 31 §:n
4 momenttiin Rahoitustarkastuksen poikkeusluvasta.
31 §.
Pykälän 2 momentissa säädetään
Rahoitustarkastuksen oikeudesta antaa tarkempia määräyksiä luottolaitoksen
tilinpäätöksen laatimisesta. Rahoitustarkastuksen
määräyksissä voidaan rajoittaa
korko- ja vuokratulojen kirjaamista tuotoksi, jos suoritukset ovat
olleet erääntyneenä maksamatta vähintään
90 päivää.
Momentista on poistettu 90 päivän määräaika ja
korvattu se lisäämällä Rahoitustarkastuksen harkintavaltaa
antaa määräyksissään
määräaika vallitsevan tilanteen mukaan.
36 §.
Pykälän 2 momentin 1 kohdasta on poistettu
"kirjanpitovelvollisen itse myöntämät
luotot". Näin täsmennettynä säännös
vastaa voimassa olevaa IAS 39 standardia, jonka mukaan luottojen
ei tarvitse olla itse myönnettyjä.
4. Laki osuuskuntalain muuttamisesta
6 luvun 2 §.
Tilinpäätöstä ja konsernitilinpäätöstä koskevassa
6 luvun 2 §:ssä säädetään osuuskunnan
oman pääoman eristä. Hallituksen esityksessä pykälän
1 momentin rahastojen luetteloon on lisätty käyvän
arvon rahasto uutena 5 a kohtana.
Pykälän 3 momenttiin on lisätty viittaus
edellä mainittuun 5 a kohtaan. Näin on selvää,
että IAS/IFRS-standardeissa tarkoitettu uudelleenarvostusrahasto
rinnastuu kirjanpitolaissa tarkoitettuun käyvän
arvon rahastoon.
6. Laki osuuspankeista ja muista osuuskuntamuotoisista luottolaitoksista
annetun lain 3 ja 16 §:n muuttamisesta
Lakiehdotuksen siirtymäsäännöksen
2 momentti ja sen perustelut eivät vastaa toisiaan. Perusteluissa
sanotaan, että lain muutettua 16 §:n 2 momenttia
sovellettaisiin ensimmäisen kerran vuodelta 2007 laadittavassa
tilinpäätöksessä. Perustelujen
tulee kuulua, että mainittua momenttia sovellettaisiin
viimeistään 2007 laadittavassa tilinpäätöksessä