Esityksen tausta ja tavoitteet

Hallituksen esitys uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön tuotantotuesta ja tuulivoiman kompensaatioalueista annettujen lakien muuttamisesta kytkeytyy energia- ja ilmastopolitiikan laajaan kokonaisuuteen ja tavoitteisiin. Suomea ohjaavat toisaalta EU:n yhteiset ilmasto- ja energiapolitiikan tavoitteet, toisaalta kansalliset tavoitteet, jotka konkretisoituivat marraskuussa 2016 annetussa energia- ja ilmastostrategiassa. Nimenomaan uusiutuvan energian potentiaalin hyödyntäminen on yksi keskeisistä kysymyksistä pitkän aikavälin energia- ja ilmastotavoitteiden saavuttamisen kannalta.  

Nyt annettu ehdotus kytkeytyy myös eduskunnan energia- ja ilmastostrategiasta antamassaan kirjelmässä edellyttämiin toimenpiteisiin. Eduskunnan lausumissa todettiin varsin yksityiskohtaisesti uusiutuviin energialähteisiin perustuvien sähkön ja lämmön tuotannon tukijärjestelmien uudistamisesta. Eduskunnan kannanotossa (EK 12/2017 vp — VNS 7/2016 vp) tukijärjestelmien uudistamista koskivat erityisesti seuraavat lausumat, joissa eduskunta edellytti, että valtioneuvosto:  

(1.) uudistaa uusiutuviin energialähteisiin perustuvan sähkön ja lämmön tuotannon tukijärjestelmät niin, että tuet ohjautuvat kustannustehokkuusnäkökulmasta parhaisiin uusiutuvan energian tuotantomuotoihin ja että tukien ja verotuksen kilpailuvaikutukset arvioidaan ja otetaan huomioon, (2.) valmistelee strategiassa mainitun uuden uusiutuviin energialähteisiin perustuvan tuen (enintään 2 TWh) kilpailutukseen perustuen ja teknologianeutraalisti niin, että kilpailutukseen voivat tosiasiallisesti osallistua tuuli-, aurinko- ja CHP-tuotannon lisäksi muutkin mahdolliset uudet teknologiamuodot, mikäli tuki toteutetaan, (3.) varmistaa, että teollisuuden käyttöön soveltuva ainespuu ohjautuu ensisijaisesti korkean jalostusarvon tuotteisiin eikä energian tuotantoon ja (4.) ryhtyy toimenpiteisiin erityisesti sahateollisuuden sivutuotteiden, purun ja kuoren, käyttöön saamiseksi ja tasavertaisen kilpailuaseman varmistamiseksi. 

Hallituksen esityksessä on todettu, että uudistuksen tavoitteiksi on otettu kansantalouden kokonaisetu sekä preemiojärjestelmän kustannustehokkuus, mikä varmistettaisiin teknologianeutraaleilla tarjouskilpailuilla. Hallituksen esityksen valmistelussa on vertailtu laajasti erilaisten toteuttamisvaihtoehtojen vaikutuksia. Hallituksen esityksessä todetaan lisäksi, että eduskunnan edellä mainitun kirjelmän tukijärjestelmiä koskevat kannanotot on otettu valmistelussa huomioon.  

Talousvaliokunta on arvioinut nyt esitetyn järjestelmän toimivuutta ja tarkoituksenmukaisuutta taustalla olevien energia- ja ilmastopolitiikan tavoitteiden ja erityisesti edellä mainittujen lausumien valossa ja painottaen erityisesti kustannustehokkuuden, teknologianeutraaliuden ja kilpailun toimivuuden näkökulmia. Ottaen huomioon valiokuntakäsittelyn aikana tehdyt tarjouskilpailun laajuutta ja kivihiilen käytöstä luopumisen tukipakettia koskevat hallituksen linjaukset talousvaliokunta pitää hallituksen esityksen mukaista tukijärjestelmää jäljempänä esitetyin perustein ja edellytyksin perusteltuna ja puoltaa hallituksen esitykseen sisältyvien lakiehdotusten hyväksymistä jäljempänä esitetyin vähäisin muutoksin.  

Nykytila ja uuden tukijärjestelmän tarpeellisuus

Ehdotetun tuen tarve liittyy kiinteästi muihin tällä hetkellä käytössä oleviin energiatukijärjestelmiin. Tällä hetkellä keskeinen Suomessa käytössä oleva tukiohjelma on tuotantotukijärjestelmä, jolla tuetaan erilaisista uusiutuvista energialähteistä (tuuli, biokaasu, puupolttoaine, metsähake) saatavan sähkön tuotantoa. Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön tuotantotuesta annettua lakia niin, että säädettäisiin tarjouskilpailuun perustuvasta, teknologianeutraalista preemiojärjestelmästä.  

Tuotantotukijärjestelmän lisäksi keskeinen tukiohjelma on energiatuki, jota voidaan myöntää ilmasto- ja ympäristömyönteisiin investointi- ja selvityshankkeisiin; tukea ei ole mahdollista saada sellaisiin hankkeisiin, jotka kuuluvat tuotantotukijärjestelmän soveltamisalaan. Uusiutuvan energian tai energiateknologian hankkeita edistetään vuosina 2016—2018 lisäksi kärkihanketuella. Energiamarkkinoiden toimintaan ja kilpailuolosuhteisiin vaikuttavat lisäksi olennaisesti verolainsäädäntö ja päästökauppa. Vaikka ehdotuksessa on tuotu esille eri tukijärjestelmät ja tarkasteltu suhteellisen laajasti ehdotuksen vaikutuksia, talousvaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että esitys ei anna kovin selkeää kuvaa järjestelmien suhteesta toisiinsa tai niiden vaikutuksista sähkömarkkinoiden toimintaan kokonaisuutena. Valiokunta viittaa tässä yhteydessä myös energia- ja ilmastoselonteon yhteydessä lausumaansa (TaVM 8/2017 vp — VNS 7/2016 vp) ja korostaa, että oikein toimiessaan päästökaupan tulisi olla ensisijainen keino edistää siirtymää uusiutuvan energian tuotantoon.  

Tuotantotukijärjestelmään voidaan hyväksyä voimalaitoksia vain tuotantotukilaissa asetettujen energialähdekohtaisten kiintiöiden puitteissa. Tuulivoiman osalta kokonaiskapasiteetti on jo täyttynyt. Biokaasuvoimaloita ja puupolttoainevoimaloita koskevia investointeja on tehty vain muutamia. Tuotantotukilain mukaisen, ns. syöttötariffijärjestelmän sulkeutuessa tuulivoiman lisäyksen on arvioitu hidastuvan merkittävästi ilman uusia politiikkatoimia, ja alaan liittyvän hankeosaamisen ja alan alihankintaketjujen säilymistä on pidetty tärkeänä. Ehdotuksen mukaan syöttötariffijärjestelmä suljettaisiin biokaasuvoimaloiden ja puupolttoainevoimaloiden osalta. Näiden osalta hakemus syöttötariffijärjestelmään olisi tehtävä vuoden 2018 loppuun mennessä. Metsähakesähkön tukijärjestelmän tarpeellisuutta ja kehittämistä tarkasteltaisiin erikseen vuonna 2018. 

Uusiutuvan energian potentiaalin hyödyntäminen on keskeinen kysymys pitkän aikavälin energia- ja ilmastotavoitteiden kannalta. Myös ympäristövaliokunta on ehdotuksesta antamassaan lausunnossa (YmVL 27/2017 vp — HE 175/2017 vp) kiinnittänyt huomiota käynnissä olevaan energiamurrokseen, uusiutuvien energialähteiden globaaliin kasvuun ja alan suomalaisen teknologian edistämisen tarpeeseen. Vaikka uusiutuvan energian markkinat ovat kehittyneet merkittävästi ja uusiutuvalla energialla tuotetun sähkön tuotantokustannukset ovat jo alittaneet muilla tuotantomuodoilla tuotetun sähkön kustannukset, investoinnit eivät kuitenkaan vielä toteudu riittävällä tavalla ilman tukijärjestelmiä. Talousvaliokunta katsoo, että teknologianeutraalia tarjouskilpailua tarvitaan edelleen ylimenokauden ratkaisuna.  

Tarjouskilpailumallit ja preemion vaihtoehdot

Hallituksen esityksen taustana on varsin laaja erilaisten tarjouskilpailuun perustuvien tuotantotukimallien vertailu. Vertailun kohteena ovat olleet toisaalta erilaiset suljetut ja avoimet tarjouskilpailut ja toisaalta tuen muodon osalta erilaiset kiinteän ja liukuvan preemion mallit.  

Mallin valinnan lähtökohtana on ollut kustannustehokkuus ja teknologianeutraalius. Esityksessä on päädytty ehdottamaan suljettua tarjouskilpailua, jossa tukitaso määrittyisi kunkin tarjouksen mukaan erikseen. Tällainen malli on arvioitu yksinkertaisimmaksi ja kustannustehokkaimmaksi tilanteessa, jossa kyse on teknologianeutraalista kilpailusta ja tarjouksia oletetaan tulevan riittävästi. Preemion osalta esityksessä on päädytty ehdottamaan kiinteän ja liukuvan preemion yhdistelmää. Tuki pysyisi siten kiinteänä, ja tarjouskilpailun voittaja saisi tarjouksessaan ilmoittamansa preemion mukaisen tuen, kun sähkön markkinahinta on enintään yhtä suuri kuin sähkön viitehinta eli 30 euroa/MWh. Tukea alennettaisiin sähkön markkinahinnan ja viitehinnan erotuksella, kun markkinahinta on suurempi kuin viitehinta mutta pienempi kuin viitehinnan ja preemion summa. Tukea ei enää maksettaisi, kun sähkön kolmen kuukauden markkinahinta olisi vähintään saman suuruinen kuin sähkön viitehinnan ja preemion summa.  

Talousvaliokunta pitää valittua sääntelyratkaisua tarjouskilpailumallien ja preemiojärjestelmän osalta perusteltuna erityisesti kustannustehokkuuden ja järjestelmän valtiontaloudellisten vaikutusten näkökulmasta. Tarjouskilpailumallien taloudellisia vaikutuksia on esityksessä taustoitettu sinänsä varsin laajasti. Valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että järjestelmä on pitkäkestoinen ja kustannuksiin vaikuttavat sekä tarjouskilpailun voittavan preemion suuruus että sähkön hinta. Ehdotuksen taloudellisia vaikutuksia ei siten ole mahdollista arvioida kovin suurella tarkkuudella: on arvioitu, että kokonaiskustannukset voisivat asettua esimerkiksi 120—360 miljoonan euron välille 12 vuoden jakson aikana.  

Jäljempänä selvitetystä, kilpailutuksen laajuuden leikkaamisesta hallituksen esityksen lähtökohtaa pienemmäksi seuraisi preemiojärjestelmän kustannusten lasku mahdollisesti noin kolmasosan arvioitua pienemmäksi. Tämä merkitsee samalla sitä, että tarjouskilpailu on tarkoituksenmukaisinta toteuttaa yhtenä kokonaisuutena aiemmin suunnitellun kahden tarjouskilpailun sijasta. Tämä on perusteltua sekä tarjouskilpailun syrjimättömyyden ja tasapuolisuuden että kustannustehokkuuden mukaan lukien hallinnollisten kustannusten näkökulmasta. 

Teknologianeutraalius ja eri energiamuotojen kilpailuedellytykset

Nyt käsiteltävän tukijärjestelmän taustana ja samalla talousvaliokunnan arvioinnin lähtökohtana ovat edellä mainitut energia- ja ilmastostrategiaan liittyvät eduskunnan vastaukseen sisältyvät lausumat. Valitulla tarjouskilpailumallilla pyritään osaltaan toteuttamaan kustannustehokkuuden ja teknologianeutraliteetin tavoitteita. Teknologianeutraliteetin lähtökohta ei kuitenkaan täysin toteudu esitetyssä mallissa. Tämä ilmenee toisaalta tiettyjen energiamuotojen kategorisena poissuljentana järjestelmästä, toisaalta tarjouskilpailuun osallistumisen edellytysten määrittelemisenä niin, että tiettyjä energiamuotoja koskevien investointien mahdollisuudet osallistua kilpailuun voivat tosiasiassa rajautua merkittävästi. Arvioitaessa teknologianeutraliteetin toteutumisedellytyksiä on kuitenkin huomattava, että nyt käsiteltävä preemiojärjestelmä on vain osa energiatukien järjestelmää. Lähtökohtana on, että energiatuet eivät saa olla päällekkäisiä ja preemiojärjestelmä osin korvaa nykyisiä tukia ja samalla täydentää tukijärjestelmän kokonaisuutta. 

Talousvaliokunta kiinnittää huomiota erityisesti siihen, että vesivoima on ehdotuksessa suljettu pois järjestelmän piiristä. Talousvaliokunta korostaa vesivoiman merkitystä toimivan energiajärjestelmän osana. Tätä korostaa erityisesti vesivoiman säätökykyisyys ja ennakoitavuus. Vesivoima mahdollistaa siirtymän kohti uusiutuvaa energiajärjestelmää tasapainottamalla aurinko- ja tuulisähkön tuotannon vaihteluita. Vuorokausittaisen säätövoiman tarpeen on arvioitu kaksinkertaistuvan vuoteen 2030 mennessä. Tämä korostaa tarvetta turvata vesivoimaan liittyvien investointien tulevaisuus.  

Talousvaliokunta pitää valitettavana, että hallituksen esityksessä on tarkasteltu varsin kapeasti vesivoiman merkitystä ja edellytyksiä sisällyttää vesivoima järjestelmään. Tarjouskilpailua koskevan 30 §:n perusteluissa todetaan, että suurvesivoiman lisäyspotentiaali on Suomessa rajallinen, ja arvioidaan suurvesivoimainvestoinnin olevan kannattava ilman tukeakin. Preemiojärjestelmän ulkopuolelle jäävien voimalaitosinvestointien, kuten vesivoiman tehonkorotusten, ja pienvesivoiman osalta taas on todettu, että hankkeisiin on mahdollista hakea energiatukiasetuksen mukaista energiatukea. Tämän voidaan katsoa olevan linjassa myös sen ajattelun kanssa, että energian tukijärjestelmät eivät saa olla päällekkäisiä vaan muodostavat toisiaan täydentävän kokonaisuuden. Lisäksi EU:n valtiontukisääntelyn voidaan arvioida rajoittavan mahdollisuuksia sisällyttää vesivoima tukijärjestelmään erityisesti suurvesivoiman osalta.  

Talousvaliokunta korostaa, että vaikka vesivoimainvestointien sisällyttäminen nyt käsiteltävään esitykseen olisi ongelmallista, vesivoimaan liittyvien investointien turvaaminen tulee huomioida jatkossa energiatuen resurssien riittävyydessä ja käyttömahdollisuuksien joustavuudessa. Valiokunta korostaa energiatuen hyödyntämistä tarkoituksenmukaisella ja hallinnollisesti kevyellä tavalla erityisesti pienvesivoimahankkeiden toteuttamisessa. Vesivoiman merkitys tulee jatkossakin ottaa laajasti huomioon osana energiajärjestelmän kokonaisuutta ja energiatukia koskevia uudistuksia. 

Energia- ja ilmastostrategian käsittelyn yhteydessä keskeiseksi kysymykseksi nousi metsäbiomassan asema. Tämä tarkoittaa toisaalta tarvetta ohjata ainespuu korkeamman jalostusarvon tuotteisiin, toisaalta tarvetta varmistaa metsäteollisuuden sivuvirtojen tehokas hyödyntäminen uusiutuvan energian tuotannossa. Nyt käsiteltävä tukijärjestelmä pyrkii osaltaan ratkaisemaan näihin liittyviä ongelmia.  

Eduskunta on energia- ja ilmastostrategian käsittelyn yhteydessä edellyttänyt toimenpiteitä erityisesti sahateollisuuden sivutuotteiden, purun ja kuoren, käyttöön saamiseksi ja tasavertaisen kilpailuaseman varmistamiseksi. Nämä sivuvirrat voisivat sisältyä nyt ehdotetun preemiojärjestelmän piiriin. Talousvaliokunnan saaman selvityksen mukaan on kuitenkin epävarmaa, missä määrin tämä ratkaisisi sahateollisuuden sivutuotteiden ongelmaa, jota saattavat entisestään korostaa metsäteollisuuden investoinnit ja tuotannon kasvu. Ongelma on akuutti, ja parhaimmillaankin nyt esitetyn järjestelmän myönteiset kilpailuvaikutukset ilmenisivät sahateollisuudelle vasta muutamien vuosien päästä, arvioiden mukaan aikaisintaan vuonna 2021. Talousvaliokunta viittaa myös maa- ja metsätalousvaliokunnan lausunnossaan (MmVL 26/2017 vp — HE 175/2017 vp) esittämään yksityiskohtaisempaan arvioon metsäbiomassan kilpailuedellytysten turvaamisesta. Talousvaliokunta korostaa, että purun ja kuoren kilpailukykyongelmaan vaikuttaa ensisijaisesti metsähakesähkön tuki, jota voidaan pitää tasavertaisten kilpailuedellytysten ja sahateollisuuden sivuvirtojen tehokkaan hyödyntämisen kannalta haastavana. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan tätä tukijärjestelmää tullaan arvioimaan erikseen kuluvan vuoden aikana. Talousvaliokunta korostaa järjestelmän arvioinnin tarvetta ja pitää tärkeänä tarkastella tässä yhteydessä myös CHP:n pientuotannon kilpailukykyä ja asemaa. 

Talousvaliokunta on arvioinut yhdistettyjen sähkön ja lämmön tuotantolaitosten (CHP) asemaa esitetyn preemiojärjestelmän piirissä. Laitokset sisältyisivät tuen piiriin, mutta käytännössä sen mahdollisuuksia rajoittaisi toisaalta vaatimus 85 %:n uusiutuvan energian osuudesta, toisaalta edellytys kokonaan uudesta investoinnista uusiutuvan sähkön tuotantokapasiteettiin. Viimeksi mainittu merkitsee sitä, että laitoksen tulisi olla kokonaan uusi; ainoastaan voimalaitosrakennusta ja sen perustuksia ei otettaisi huomioon uutuustarkastelussa. CHP-tuotanto voisi toisaalta saada tukea energiatuen piiristä, vaikka sen on arvioitu olevan osin kilpailukykyistä myös nyt ehdotetun tarjouskilpailun puitteissa.  

CHP-laitosten rakentaminen tapahtuu usein kustannustehokkaasti olemassa olevaa infrastruktuuria hyödyntäen, ja preemiojärjestelmän laajentamista olemassa olevien laitosten sähkön tuotantoa mahdollistaviin investointeihin voitaisiin pitää tältä kannalta perusteltuna. Talousvaliokunta pitää kuitenkin selvitettynä, että tuen ulottaminen nyt esitettyä laajemmin olemassa olevien laitosten uudistamiseen johtaisi erittäin vaikeaan rajanvetoon ottaen huomioon nyt käsiteltävän tukijärjestelmän tarkoitus ja EU:n valtiontukisääntelyn asettamat reunaehdot. Myös sääntelyn täsmällisyys ja tarkkarajaisuus sekä tarjouskilpailun toteuttamiskelpoisuus puoltavat hallituksen esityksen mukaista rajausta. Ottaen huomioon CHP-laitosten aseman energiahuollon kokonaisuudessa, sen tehtävän sähkön tuotantokapasiteetin turvaamisessa huippukulutustilanteissa sekä CHP-laitosten mahdollisuudet toteuttaa siirtymää uusiutuvaan energiaan edellä todetusta seuraa tarve edistää CHP-laitosten tarvittavia investointeja muita tukipolitiikan välineitä ja verotuksen keinoja hyödyntäen. 

Talousvaliokunta pitää selvitettynä, että huolimatta pyrkimyksestä teknologianeutraaliin kilpailutukseen hallituksen esityksen mukainen malli ei välttämättä riittävällä tavalla ja riittävän tasapuolisesti edistä uusiutuvien energiamuotojen eri teknologioiden investointeja ja innovaatioita. Tämä liittyy erityisesti tarpeeseen turvata CHP-laitosten kehitys ja irtautuminen kivihiilestä. Valiokunta pitää sen vuoksi edellytyksenä nyt käsiteltävän ehdotuksen hyväksymiselle erillisen, hallituksen 10.4.2018 päättämän kivihiilen käytöstä luopumista koskevan, suuruudeltaan 90 miljoonan euron kannustepaketin toteuttamista. Tuki jakautuisi puoliksi uusiutuvalle yhdistetyn sähkön ja lämmön tuotannolle ja puoliksi muille hiiltä korvaaville teknologioille. Tämä merkitsee samalla nyt ehdotetun, lisätalousarviossa käsiteltävän, enintään 2 TWh:n kilpailuttamista koskevan valtuuden pienentämistä 1,4 TWh:n suuruiseksi. Talousvaliokunta toteaa, että tulevaa kannustepakettia koskevan hallituksen esityksen vaikutuksia arvioidaan erikseen, ja pitää keskeisenä, että kannustepaketissa korostuvat riittävällä tavalla uusien, hiiltä korvaavien teknologioiden mahdollisuudet energiamurroksen toteuttamisessa. Talousvaliokunta korostaa yleisemminkin, että tukien painopisteen tulisi siirtyä tuotannon tukemisesta uusien, innovatiivisten teknologisten ratkaisujen tukemiseen. Talousvaliokunta pitää tärkeänä, että kannustintuki laajennetaan kohdistumaan myös muihin kuin nykyisin hiiltä käyttäviin energialaitoksiin, jotka tuen avulla kehittävät ja ottavat käyttöön hiiltä korvaavia ja päästöjä vähentäviä teknologioita. 

Kokoavia huomioita

Talousvaliokunta katsoo, että nyt käsiteltävä tukijärjestelmä on tarkoituksenmukainen väline edistää uusiutuvan energian tuotantoa ja ilmastotavoitteiden saavuttamista. Talousvaliokunta painottaa kuitenkin, että hankkeiden toteutumista markkinaehtoisesti tulee jatkossa pitää keskeisenä tavoitteena. Tässä vaiheessa teknologianeutraalia tarjouskilpailua tarvitaan edelleen ylimenokauden ratkaisuna. Kyse on paitsi ilmastotavoitteiden toteuttamisesta myös suomalaisen osaamisen ylläpitämisestä ja kehittämisestä sekä teknologiaviennin potentiaalin edistämisestä. Tässä mielessä nyt käsiteltävä tuki on luonteeltaan myös innovaatiopoliittinen.  

Huolimatta teknologianeutraliteetin lähtökohdasta nyt käsiteltävässä järjestelmässä ei ole voitu toteuttaa kaikkien uusiutuvan energian muotojen osallistumismahdollisuutta tarjouskilpailuihin. Tämä koskee paitsi järjestelmän ulkopuolelle suljettua vesivoimaa, osin myös CHP-laitoksiin kohdistuvia investointeja. Lisäksi valiokunnan saaman selvityksen perusteella on todennäköistä, ettei monilla uusiutuvan energian muodoilla käytännössä ole edellytyksiä menestyä kilpailutuksessa riittävällä tavalla.  

Vaikka lähtökohtana on energiamuotojen arviointi teknologianeutraalisti, talousvaliokunta painottaa, että uusiutuvan energian eri muotojen riittävä osuus sähkömarkkinoilla on tärkeää teknologioiden hankeosaamisen ja innovaatioiden edistämiseksi kasvavilla uusiutuvan energian markkinoilla. Lisäksi eri energiamuodot täydentävät toisiaan myös säätövoiman tarpeen ja huoltovarmuuden kannalta. Näistä syistä talousvaliokunta pitää tärkeänä turvata tuotantomuotojen tasapainoisia kehittymisedellytyksiä edellä kuvatulla kivihiilen käytöstä luopumista kokevalla kannustinpaketilla.  

Nyt käsiteltävä uusiutuvan energian tuki ei ole ainoa energiatukipolitiikan väline eikä ehdotettu tukijärjestelmä kaikilta osin toteuta edellä mainittuja, eduskunnan kansallisesta energia- ja ilmastostrategiasta antamissaan lausumissa edellyttämiä tavoitteita. Energiamarkkinoihin vaikuttavat työkalut muodostavat kokonaisuuden, ja keskeistä on varmistaa, etteivät tukijärjestelmät tai niiden soveltaminen ole toisiinsa nähden päällekkäisiä. Tukijärjestelmän osat tulevat arvioiduksi eri aikoihin, ja nyt arvioinnin kohteena on ollut vain esitetty uusiutuvan energian kilpailuun perustuva tukijärjestelmä. Hankkeiden toteutumista markkinaehtoisesti tulee jatkossa pitää keskeisenä tavoitteena. Mahdollisten tukijärjestelmien tulee painottua innovaatioiden — tutkimuksen, kehityksen ja kaupallistamisen — eikä tuotannon tukemiseen. Nyt toteutettavan tuen ja preemiojärjestelmän toimivuutta ja tavoitteita on syytä arvioida osana energiatukien järjestelmän laajempaa kehittämistä.