Perustelut

Valtiovarainministeriön ennusteiden laatu

Valtiovarainministeriö kiinnittää selvityksessään 1.12.2009 huomiota ensinnäkin tutkimuksen kohteeksi valitun ajanjakson 1998—2007 lyhyyteen sekä keskeisiin ennustevirheisiin vaikuttaviin tekijöihin. Tarkastusvaliokunnan teettämä tutkimus vahvistaa aikaisemmissa kotimaisissa arvioissa saatuja tuloksia valtiovarainministeriön ennustetyöstä. Arvioiden mukaan finanssipolitiikan valmistelussa käytetyt valtiovarainministeriön suhdanne-ennusteet ovat olleet hyvin epätarkkoja, mutta ministeriö ei kuitenkaan ennustajana ole ollut sen parempi tai huonompi kuin muutkaan suomalaiset talousennustajat. Näistä lähtökohdista voidaan todeta, että saatu kuva valtiovarainministeriön ennusteiden laadusta todennäköisesti ei paljoakaan muuttuisi, vaikka tutkimuksessa olisi tarkasteltu pidempää ajanjaksoa. Epäilyt siitä, että valtion verotulot olisi systemaattisesti aliarvioitu, osoittautuivat tutkimuksen mukaan perusteettomiksi.

Ennusteiden laadun jälkikäteisarviointi on ongelmallista, sillä ennusteen tekohetkellä käytettävissä ollut tieto poikkeaa huomattavasti siitä, mitä on käytettävissä arvioitaessa tilannetta jälkikäteen. Jälkikäteisarvioita tehtäessä käytetään BKT-lukujen viimeisintä julkaisua eikä reaaliaikaisia havaintoja, jotka ovat olleet käytössä ennusteen tekohetkellä. Näin ollen onkin tärkeää erottaa aidot ennustevirheet tilastomuutoksista. Piste-ennusteen osumatarkkuuteen tuleekin siten suhtautua varauksella. Tietyn muuttujan piste-ennusteen tarkkuuden arviointi ei ota huomioon eri tekijöiden välisiä riippuvuuksia ja sitä kautta ennusteen muodostumista useiden kokonaistaloudellisten ja finanssipoliittisten muuttujien summana. Ennusteiden laadun jälkikäteisarvioinnit tuottavat kuitenkin tärkeää tietoa ennustemenetelmiin ja prosesseihin liittyvistä ongelmista. Erityisen arvokasta on, mikäli poikkeamien syitä pystytään kartoittamaan ja siten kehittämään ennustetyötä tulevaisuudessa. Valiokunnan mielestä eri aikoina annetut ennusteet tuovat arvokasta tietoa talousennustajien senhetkisen tiedon perusteella arvioimasta todennäköisimmästä kehityksestä sekä julkisen että yksityisen sektorin päätöksentekoa varten. Valtiovarainministeriön verotuloennusteen osuvuutta tarkastelevan tutkimuksen alussa todetaankin, että päätöksenteon kannalta optimaalinen lähtökohta ei ole välttämättä sama kuin tilastollisessa mielessä tarkin ennuste. Ennuste kuvaa yhtä vaihtoehtoa, jota ennusteen laatija pitää kaikista vaihtoehdoista todennäköisimpänä. Ennuste on yksi mahdollinen tulema; se ei ole odotusarvo eli vaihtoehtojen todennäköisyyksillä painotettu keskiarvo. Piste-ennusteen osumatarkkuuden parantamisen sijaan ensisijaiseksi tavoitteeksi ennustetyön kehittämisessä tulisikin asettaa johdonmukaiset perustelut ja huolellinen riskianalyysi.

Valtiovarainministeriön selvityksessä todetaan, että tulotyöryhmässä laaditaan tätä tarkoitusta varten verotulojen jälkikäteisennusteita, joiden avulla pyritään selvittämään oletuksista poikenneiden tekijöiden vaikutusta toteutuneen kehityksen poikkeamiin ennustetusta. Tämän työn tuloksia olisikin hyvä raportoida aikaisempaa selkeämmin.

Valtiovarainministeriö yhtyy tutkimuksen havaintoihin ennustevirheiden ja suhdannetilanteen välisestä riippuvuudesta. Korkeasuhdanteen aikana BKT:n kasvu on keskimäärin aliarvioitu ja laskusuhdanteen aikana BKT:n kasvu on puolestaan yliarvioitu. Tämä ilmiö on havaittu myös kansainvälisissä tutkimuksissa ja koskee kaikkia talousennustajia. Tutkimuskirjallisuudessa tämän ilmiön todetaan liittyvän läheisesti yleisen talouskehityksen käännepisteiden ennakoinnin vaikeuteen. Epävarmuus liittyy erityisesti tuloarvioihin, sillä valtion tulot ovat riippuvaisia kokonaistaloudellisesta kehityksestä, ja siten ne ovat menoja herkempiä muutoksille ja suhdanteiden vaihteluille.

Ehdotettujen kehittämistoimenpiteiden arviointia

Valtiovarainministeriön selvityksessä todetaan, että vaikka tutkimuksessa ei riittävän selkeästi yksilöidä havaittuja puutteita valtiovarainministeriön verotuloennusteiden dokumentoinnissa, niin ministeriö pyrkii jatkossa kehittämään dokumentointiaan eduskunnan tiedonsaannin turvaamiseksi. Selvityksessä todetaan, että ennustemateriaali muodostaa jo nykyisellään laajan kokonaisuuden eikä lisämateriaalin tuottamista katsota tarpeelliseksi. Tältä osin voidaankin painottaa tarvetta tuotettavan materiaalin selkiyttämiseen ja ennusteiden taustalla olevien oletusten esiintuomiseen.

Tutkimuksessa suositellaan erillisen riskianalyysin ja herkkyystarkastelun esittämistä verotuloennusteiden liitteenä. Valtiovarainministeriön selvityksessä viitataan syyskuun 2009 taloudellisessa katsauksessa omana lukunaan käsiteltyihin tuloarvioiden riskeihin. Mainitussa luvussa tarkastellaan keskeisten verolajien osalta verokertymiin liittyviä riskejä ja näiden realisoitumisen euromääräisiä vaikutuksia valtion verotuloihin.

Valtiovarainministeriössä suhdanne-ennusteen laadinnan apuvälineeksi tekeillä oleva yleisen tasapainon makromalli mahdollistaa tulevaisuudessa aikaisempaa paremmin erilaisten herkkyys- ja vaihtoehtoistarkastelujen laatimisen. Mallilaskelmat ja niiden riittävä dokumentointi voisi olla merkittävä lisä finanssipolitiikan valmisteluun ja toteutukseen liittyvään tiedottamiseen sekä siihen liittyvään julkiseen keskusteluun. Niin ikään tekeillä oleva budjettitalouden tuottoarvioita koskeva malli- ja menetelmäkuvaus toteutuessaan tuo avoimuutta ja läpinäkyvyyttä finanssipolitiikan valmisteluun liittyvään raportointiin.

Valiokunta pitää tärkeänä sitä, että verotuloennusteen perustana olevat laskennalliset oletukset ja myös ennusteiden riski- ja herkkyysanalyysit dokumentoidaan mahdollisimman selkeästi ja avoimesti ja myös eduskunnan käsittelyssä helposti saatavissa oleviin julkisiin asiakirjoihin. Valiokunnan mielestä valtion talousarvioesityksen sisältämän informaation laadun parantaminen on tässä tärkeässä asemassa. Talousarvioesityksen tulisi antaa oikea ja riittävä kuva päätöksenteon perusteista.

Valiokunta pitää oikeana valtiovarainministeriön selvityksessään ilmoittamaa pyrkimystä parantaa talousarvioesityksen tulojen perusteluita. Tulojen perustelut ovat nykyisin menopuoleen verrattuna huomattavan niukat. Tuloja sisältävien osastojen ja lukujen osasto- ja lukuperusteluissa ja tulomomenttien perusteluiden selvitysosissa tulisi tuoda nykyistä enemmän esille laskentaperusteita ja tarpeellisilta osin herkkyyksiä muutoksille. Esimerkiksi valtiovarainministeriön selvityksessä mainittu yhteisöveron eriyttäminen omalle momentilleen vuoden 2010 talousarviossa on oikeansuuntainen toimenpide, mutta samalla momentin tai asianomaisen osaston tai luvun selvitysosaan olisi kirjattava tiiviisti näkyviin keskeiset ennusteen perustana olevat olettamat ja tarpeen mukaan olennaisilta osin riskien tarkastelua.

Tutkimuksen ja valtiovarainministeriön selvityksen mukaisesti verotuloennusteiden jälkikäteisvalvontaan on tarpeen kiinnittää erityistä huomiota. Valiokunnan käsityksen mukaan valtion tilinpäätöskertomus on luonteva paikka ja valtiosääntöinen prosessi verotuloarvioiden ja laajemminkin talous- ja finanssipoliittisen päätöksenteon perustana olevien ennusteiden osuvuuden jälkikäteisarvioinnille. Tilinpäätöskertomuksen sisältöä on kehitettävä tästä näkökulmasta.

Verotukien käsittely budjetissa

Tarkastusvaliokunta on hallituksen esityksestä valtion talousarvioksi vuodelle 2010 antamassaan lausunnossa (TrVL 4/2009 vp — HE 138/2009 vp) kiinnittänyt huomiota verotukiin ja niiden budjettikäsittelyyn. Viime vuosina suhtautuminen verotukiin julkisen tuen muotona on muuttunut, ja verotukia on sekä vaadittu että toteutettu enenevässä määrin. Verotukien määrä onkin lähtenyt kasvuun ja oli vuonna 2008 noin 13 mrd. euroa. Verotuet ovat saamatta jääneitä verotuloja, jotka luovat paineita kohottaa muun verotuksen tasoa ja samalla kaventavat veropohjaa. Verotukia koskeva taloudellinen raportointi on etääntynyt budjettivalmistelusta ja budjetin käsittelystä eduskunnassa. Verotuet eivät sisälly myöskään kehyssääntelyn piiriin.

Verotukien käytännön hyödyistä ja muista vaikutuksista on vain vähän tutkittua tietoa saatavilla. Budjettivalmistelun ja eduskunnan päätöksenteon kannalta olennaista olisi tietää, saadaanko verotuella aikaiseksi toivottuja vaikutuksia paremmin kuin suoralla budjettituella. Koska verotuki ei ole mukana vuosittaisessa talousarviotarkastelussa, verotuen vaikutukset eivät tule budjetin käsittelyssä näkyviin. Verotuki voi jatkua vuodesta toiseen ilman, että sen vaikutuksia tai myönnetyn tuen tosiasiallista määrää mitenkään seurataan tai arvioidaan. Verotuet eivät siten ole samantasoisen arvioinnin kohteena kuin budjettimäärärahat.

Valiokunta esittää, että verotuet on huomioitava ja niistä on raportoitava nykyistä selvemmin osana talousarviomenettelyä. Verotuista talousarviossa ja tilinpäätöskertomuksessa annettavan informaation määrä on vähentynyt, ja verotukien käsittely ei anna oikeaa ja riittävää kuvaa niiden valtiontaloudellisesta merkityksestä. Valiokunnan mielestä on otettava käyttöön menetelmiä, joiden avulla verotuet tulevat samanlaisen arvioinnin ja budjettikäsittelyn kohteeksi kuin suorat tuet ja tulonsiirrot.

Eduskunta on kannanotossaan (TrVM 2/2007 vp — K 14/2007 vp) edellyttänyt hallituksen laativan verotukiselvityksen, jossa tarkastellaan hallituksen veropolitiikan perusteita, erityisesti verotuksen neutraalisuusperiaatetta ja verotukien käsittelyä osana kehys- ja budjettimenettelyä, sekä antavan eduskunnalle selvityksen toimenpiteistään valtion tilinpäätöskertomuksessa. Valiokunta pitää tärkeänä, että hallitus raportoi toimenpiteistään ja kannanoton toteutumisesta valtion tilinpäätöskertomuksessa vuodelta 2009.

Budjettiperiaatteiden merkitys ennustetoiminnalle

Budjettiperiaatteiden kannalta verotuloennusteiden osumatarkkuus on monestakin syystä vaikeasti arvioitava kokonaisuus. Perustuslakiin nojaavat ja budjettiperiaatteena avainasemassa olevat normit ovat usein tulkinnanvaraisia, kuten täydellisyysperiaate, jonka mukaan talousarvion tulot ja menot on arvioitava niin tarkasti kuin mahdollista. Ongelma on luonnollisesti sen määrittäminen, millä edellytyksin esimerkiksi verotulot on arvioitu mahdollisimman tarkasti.

Varovaisuusperiaate on noussut useasti esille verotuloennusteiden yhteydessä. Tutkimuksen mukaan on vaikea jäljittää, mihin oikeussäännökseen varovaisuusperiaate suoranaisesti nojaisi. Sen sijaan varovaisuuden avulla on helpohko selittää se, miksi verotulot on talousarvioesityksissä usein aliarvioitu. Tutkijoiden mukaan varovaisuusperiaatteesta puhuminen on aiheuttanut oikeudellista sekaannusta, koska se saatetaan mieltää budjettiperiaatteeksi, jota se ei kuitenkaan valiokunnan mielestä ole.

Budjettiperiaatteiksi luettavien periaatteiden laaja luettelo tutkimuksessa johtunee valiokunnan käsityksen mukaan siitä, että budjettiperiaatteiden tulkinta ja käytännön sisältö ovat pitkälti valtiosääntöisen käytännön ja oikeuskirjallisuuden varassa, ja näissä lähteissä periaatteita on käsitelty eri nimisinä ja niille on annettu yksityiskohtien osalta erilaista sisältöä. Olennaista valiokunnan mielestä on, että budjettiperiaatteet asettavat laadullisia vaatimuksia verotulojen ennustamiselle ja yleensä taloudelliselle ennustetoiminnalle toiminnan laatua ja objektiivisuutta eli luotettavuutta koskevina vaatimuksina.

Budjettiperiaatteiden mukainen toiminta turvaa eduskunnalle kuuluvaa finanssivaltaa. Siten mahdollisimman luotettava tulojen ennustaminen ja riskien ja herkkyyksien avoin esittäminen sekä riittävä dokumentointi ovat budjettiperiaatteista johtuvia vaatimuksia talousarvion käsittelyn kannalta keskeiselle informaatiolle. Valtiontalouden tarkastusvirasto on eduskunnalle valtion vuoden 2008 tilinpäätöksen ja tilinpäätöskertomuksen tarkastuksesta antamassaan erilliskertomuksessa korostanut, että eduskunnalla on perustuslaillinen oikeus saada oikeat ja riittävät tiedot finanssipoliittisen päätöksenteon ja finanssipolitiikan vaihtoehtojen ja niiden arvioinnin kannalta tarpeellisista seikoista (VTV:n erilliskertomus K 12/2009 vp s. 32—33). Verotuloennusteiden perusteet ja verotuloennusteisiin sisältyvät riskit ja herkkyydet ovat olennainen osa tätä tietoperustaa.

Verotuloennusteet ja eduskunnan budjettivalta

Budjettipäätöksiä tehdessään eduskunnan tärkein tietolähde on hallituksen talousarvioesitys. Eduskunnalla ei käytännössä ole riittävästi mahdollisuuksia selvittää yksityiskohtaisesti talousarviotietojen luotettavuutta. Valiokunnan mielestä eduskunnalla on kuitenkin oltava realistiset mahdollisuudet jälkivalvontaan. Tämä puolestaan edellyttää sitä, että eduskunnan saatavilla ovat tiedot siitä, kuinka oikeaan osuneita verotuloennusteet ovat aikaisemmin olleet ja mistä syistä mahdolliset poikkeamat ennusteiden ja toteumien välillä ovat johtuneet.

Eduskunnan budjettivallan kannalta on välttämätöntä, että hallitus kertoo eduskunnalle avoimesti verotuloennusteen perustelut sekä ennusteeseen sisältyvät riskit. Eduskunnan budjettivaltaan kuuluu, että eduskunnassa tiedetään, minkälaisia epävarmuustekijöitä ennusteisiin ja laskelmiin sisältyy, esimerkiksi millaisia syitä aikaisemmin ilmenneille ennustepoikkeamille on esitettävissä sekä minkälaisten mallien ja menetelmien varassa laskelmat ennusteista on tehty. Valiokunta painottaakin, että verotuloennusteen ja budjetin perusteluosaa on tarpeen kehittää aikaisempaa yksityiskohtaisemmaksi.

Perusteluosien ja avoimen viestinnän merkitystä korostaa myös se, että talousennusteisiin liittyy aina merkittäviä riskejä ja epätarkkuuksia. Verolajikohtaisten veroennusteiden ja ennusteiden perustelujen huolellinen dokumentointi on tarpeen myös verotuloennusteiden laadun jälkikäteisarvioinnin vuoksi. Kysymys on myös muusta kuin itse ennusteiden osumatarkkuudesta, toisin sanoen ylipäänsä eduskunnan oikeudesta saada tarvitsemansa tiedot, jotta se voi tosiasiallisesti käyttää budjettivaltaansa.