Perustelut
Tulevaisuusvaliokunta esittää lyhyen asiantuntijakuulemisen
ja valmistelun perustalta vain muutaman kysymyksen, koska tiedonannon
keskeiset ehdotukset ovat jo varsin pitkälti valmisteltuja
ja noudattavat muun muassa tulevaisuuskonventin uusia linjauksia.
Valiokunta varautuu käsittelemään tarkemmin
komission myöhemmin kevään 2004 aikana
valmistuvaa toimenpiteitä sisältävää tiedonantoa.
Yleisesti komission ehdotuksista
Tulevaisuusvaliokunta pitää komission tiedonantoa
hyvänä ja selkeänä päätösasiakirjana. Siinä on
myönnetty Euroopan tieteen ongelmat ja ryhdytty etsimään
selkeitä ratkaisuja.
Komissio katsoo perustutkimuksen tukemisen kuuluvan perinteisesti
julkishallinnolle ja perustelee hyvin, miksi tätä tukea
tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan ja miksi julkisesta
tuesta pitäisi huolehtia erityisesti EU:n tasolla. Tulevaisuusvaliokunta
katsoo perustelujen olevan oikeansuuntaisia varsinkin perustutkimuksen kustannusten
nousua koskien. Luonnontieteissä välineiden, laitteiden
ja infrastruktuurin kustannukset ovat suuret ja edelleen nousussa
ja, jos yksityisellä sektorilla ei ole valmiutta osallistua kustannuksiin,
EU-tason julkinen tuki on lähes ainoa mahdollisuus. Luonnontieteissä isoista tutkimusyksiköistä
on
katsottu saatavan suurta lisäarvoa niin Euroopalle kuin
kansalliselle tutkimuksellekin. Esimerkiksi fysiikassa EU on vahva
nimenomaan CERNin takia. On katsottu myös olevan tärkeätä,
että EU-tasolla voidaan rahoittaa isoja hankkeita, jotka
ovat liian suuria tai riskialttiita yhden maan rahoitettavaksi.
Linjaus ei kuitenkaan ole yhtä pitävä,
jos tarkastellaan yhteiskuntatieteitä, joissa huippututkimus on
selvästi yksilön ajatteluun perustuvaa.
Yhdysvalloissa perustutkimusta harjoitetaan ensisijaisesti yliopistoissa,
jotka muodostavat maan tutkimusjärjestelmän ytimen.
Tarkemmin on kyse niistä 150 tutkimusyliopistosta, joihin maan
tutkimustoiminnan kansainvälinen maine perustuu, joihin
lahjakkuus ja voimavarat keskittyvät ja joihin ohjataan
suurin osa julkisesta ja yksityisestä rahoituksesta. Suuri
osa perustutkimuksen rahoituksesta tulee tutkimusta tukevilta liittovaltion
elimiltä. Näistä tärkein on
Yhdysvaltain kansallinen tiedesäätiö NSF
(National Science Foundation), joka tukee tutkimusta useilla eri
aloilla. Julkinen tuki myönnetään enimmäkseen
yksittäisinä avustuksina yksittäisille
hankkeille. Avustus myönnetään nimellisesti
yhdelle tutkijalle, mutta käytännössä siitä maksetaan
tutkijan lisäksi hankkeessa työskentelevät
tohtoritutkinnon suorittaneet nuoret tutkijat, tekninen apuhenkilöstö ja
hankkeen edellyttämä materiaali ja välineistö.
Hankkeet arvioidaan vertaisarvioinneissa. Eräs
amerikkalaisen tutkimusjärjestelmän vahvuuksista
on sen huippuosaamista stimuloiva vaikutus, joka syntyy, kun yliopistojen
tutkimusryhmät kilpailevat keskenään
liittovaltion rahoituksesta koko maan laajuudessa.
Tulevaisuusvaliokunta katsoo komission olevan oikeassa korostaessaan
Euroopan heikkouksien erilaista luonnetta ja sitä, että ne
voidaan korjata käyttämällä erilaisia
keinoja, menetelmiä ja välineitä. Jotta
Eurooppa voisi saada täyden hyödyn tieteellisistä valmiuksistaan
ja henkisistä resursseistaan, tarvitaan toimia useilla
eri tasoilla.
Tulevaisuusvaliokunta katsoo olevan tärkeätä jatkaa
analysointia syistä, miksi yksityissektori ei Euroopassa
riittävästi investoi tutkimukseen.
Tulevaisuusvaliokunta pitää komission ehdotusten
onnistumisen ehtona sitä, että ratkaisut EU:n
perustutkimuksen rahoituksesta nojaavat aitoon ja terveeseen kilpailuun
ja pohjautuvat vertaisarviointiin.
Yhteisön toimivallan laajennus
EU:n perustamissopimusta voidaan tulkita niin, että varsinaisen
perustutkimuksen tukeminen ei kuulu yhteisön toimivaltaan.
Tulevaisuuskonventin luonnoksessa yhteisön tutkimuspolitiikassa
siirrytään jaettuun toimivaltaan. Tämä kaventaa
kansallista toimivaltaa tutkimuspolitiikassa. Tulevaisuusvaliokunta
ei ota tähän kantaa.
Suomen näkemyksistä
Tulevaisuusvaliokunta ei ota kantaa Suomen näkemyksiin
kuin kiinnittämällä huomiota siihen,
että Suomi ei hyväksy keskeistä komission linjausta
eli uutta Euroopan tason tieteen tukimekanismia. Suomi ei pidä tarkoituksenmukaisena,
että EU-tason lisärahoitus perustutkimukselle
suuntautuisi yksittäisten projektien rahoittamiseen ilman
velvoitetta kansainvälisestä yhteistyöstä Euroopassa.
Yksittäisten projektien rahoittaminen on kansallisten viranomaisten tehtävä,
mistä jokaisen maan tulisi huolehtia itse riittävässä laajuudessa.
Uuden järjestelmän tehtävänä ei
pidä olla kansallisen rahoituksen puutteiden paikkaaminen.
EU:n rahoituksen tulee kannustaa eurooppalaisia tutkijoita verkottumaan.
Hankkeet voivat olla yhden organisaation hallinnoimia, mutta niiden
tulee olla avoimia koko eurooppalaiselle tutkijayhteisölle.
Tulevaisuusvaliokunta korostaa olevan tärkeätä yksinkertaistaa
nykyistä monimutkaista ja aikaa vievää tutkimusyhteistyön
hallinnointia hakumenettelyineen.
Rahoituskehyksissä pysyminen
Jos komission ehdotukset toteutetaan täysimääräisenä,
kasvattaa se selvästi EU:n budjettia. Tiedonannossa ei
oteta kantaa tarvittavan rahoituksen tasoon. On olennaista ajoissa
linjata, miten rahoituskehyksissä aiotaan pysyä,
kun selonteon mukaan "EU:n tutkimusbudjettiin on osoitettava laajat,
tuoreet varat".
Tiede ei tunne maiden rajoja — tunteeko sen hyödyntäminen?
Tulevaisuusvaliokunta katsoo komission tuovan hyvin esille tieteen
merkityksen taloudelliselle kasvulle, tulevalle kilpailukyvylle
ja yleensä hyvinvoinnille. Tiedonannossa kuvataan osuvasti myös
tieteen teon kulttuuria, jossa korostuvat vapaus ja uteliaisuus
tuntematonta kohtaan. Tieteen tekeminen ei tunne maiden rajoja.
Tiedemiehet eivät ylipäätään
mielellään asettaudu ennalta-asetettuihin rajoihin.
Komissio korostaessaan tiedon ja tieteen merkitystä talouskasvulle
haluaa voimistaa myös yhteiskuntatieteitä Euroopassa.
Kun tiedetään, että suurin osa Nobelin
palkinnoista menee Yhdysvaltoihin ja että talouskasvun
kannalta erään tärkeimmän yhteiskuntatieteen
eli taloustieteen Nobelin palkinnot ovat viime vuosikymmeninä lähes
poikkeuksetta menneet Yhdysvalloissa toimiville tutkijoille, onko
niin, että eurooppalaiset poliitikot, yrittäjät,
päättäjät ja muut taloustieteen
soveltajat eivät hyödynnä taloustieteen tuloksia?
Tiedemiesten kiihoke on tieto ja onnistuminen — lisäävätkö ehdotukset
kiihokkeita?
On selvää, että lisärahoitus
ja muut tukitoimet antavat aivan uusia mahdollisuuksia erityisesti vähemmän
kehittyneiden jäsenmaiden tieteentekijöille. Olennaista
on, etteivät kehittyneiden maiden tiedemiehet koe olevansa
aluepolitiikan kohteita, yhteiskunnallisen tasauspolitiikan välineitä tai
muutoin heille vieraassa roolissa. Ratkaisevaa on onnistua saamaan
laajenevan Euroopan kaikki henkiset voimavarat käyttöön.
Tiedemiehille on tärkeää, että heidän
tuloksensa huomioidaan ja niitä käytetään
yhteiskunnassa, jossa he elävät. Merkitsevätkö ehdotukset
sitä, että eurooppalaisten tieteentekijöiden tuloksia
nykyistä paremmin Euroopassa huomioitaisiin?
Olennaista on, mitä muita kiihokkeita kuin paremmat tutkimusvarat
Euroopalla on tarjota kilpailtaessa globaalisti samoista osaajista.
Keksinnöt, uudet ajatukset ja innovaatiot vaativat
vapautta — lisäävätkö ehdotukset
vapautta?
Tiedemiehet ovat herkkiä vapaudestaan. Viimeaikaiset
tutkimukset innovaatioiden synnystä korostavat otollisen
työ- ja elinympäristön ja henkisen ilmapiirin
tärkeyttä. Raha tai organisatoriset
seikat eivät ole lopultakaan kaiken ratkaisevia. Uudet
organisaatiot sekä perustutkimuksen ottaminen kiinteäksi
osaksi EU:n puiteohjelmamenettelyä ja osaksi yhteisöasioiden
yhä kasvavaa tehtäväjoukkoa saattavat
johtaa siihen, että tutkijat, ajattelijat ja innovaattorit
kokevat joutuvansa raskaan EU-byrokratian alle.
Tuleeko tieteestä kansallisvaltioiden välisen tasauspolitiikan
väline?
Kun EU:n rahoitusjärjestelmässä on
rakenteellisia ja muita vinoumia, joita monimutkaisten prosessien
kautta jäsenvaltiot pyrkivät tasaamaan, on vaarana,
että tiedevarat joutuvat saman kohtelun alaisiksi. Ne maat,
jotka katsovat esimerkiksi maksavansa EU:n budjetissa liikaa toisten maiden
maataloudesta (suurin budjettierä), voivat katsoa olevan
oikeudenmukaista ja järkevää saada tasoitusta.
Perusteluna saatetaan käyttää, että heidän
maansa yliopistot ja tutkimuslaitokset EU-alueiden suurimpien ja
parhaiden laitosten joukossa olevina antavat parhaiten lisäarvoa verrattuna
vuosikymmenien sijoituksille yhteiseen maatalouteen. Tällä perusteella
laskennallisesti tarkastellen Saksa olisi suurin saaja.
Määräaikaisena kokeiluna
Hyvin harvoin syvälle yhteiskuntaan, sen rakenteisiin,
traditioihin ja arvoihin menevät ajatusmallit ja ratkaisut
ovat onnistuneesti nopeasti siirrettävissä ja
juurrutettavissa maasta toiseen. Tiede on tässä suhteessa
samanlainen kuin demokratia. Ne edellyttävät erittäin
hyvän kasvualustan kukoistaakseen. Koska tässä tiedonannossa
esitetyt uudistukset tarkoittavat Yhdysvalloissa hyväksi
koettujen ratkaisujen siirtämistä Eurooppaan,
toiselle mantereelle, toisenlaiseen ympäristöön,
on varauduttava siihen, ettei lopputulos ole odotetunlainen. Suomessa,
kuten monessa muussakin maassa, on joitain yhteiskunnallisia rakenneuudistuksia
otettu käyttöön asteittain. Ottaen huomioon,
että uudistuksen kohde (tiede ja tieto) on substanssina
nopeasti uusiutuva, ja ottaen huomioon Euroopan unionin murrostilanteen
(perustuslaki ja laajeneminen) tulisi harkita mahdollisuutta kokeilla
ehdotusten toimivuutta sellaisessa Euroopassa, josta vielä lopultakin
vähän tiedetään.