Perustelut

1 Lähtökohtia

Suomen ydinvoimaratkaisut ovat osa hallituksen energiastrategiaa - kohti vähäpäästöistä Suomea, joka perustuu energiatehokkuuteen, uusiutuvan energian lisääntyvään käyttöön ja ydinvoimaan. Nämä ratkaisut tukeutuvat päästöjen vähentämiseen, kotimaisuuteen ja omavaraisuuteen sekä teknologian, työllisyyden ja talouskasvun edistämiseen.

Kansainvälisesti tarkastellen olennaista on, että ydinvoiman rakentaminen on muun muassa ilmastonmuutokseen varauduttaessa lisääntynyt. Kaikkiaan maailmassa on 439 erikokoista ydinvoimalaa, rakenteilla on 57 ja 151 reaktoria on suunnitteilla. Joidenkin uusien ydinvoimaa tuottavien maiden yhteiskunnallinen epävakaus voi aiheuttaa ongelmia.

2 Ydinvoima erityisesti ilmastonmuutoksen oloissa on yhteiskunnan kokonaisetu

Tulevaisuusvaliokunta katsoo, että ydinvoiman käyttöön sisältyy etujen ohella ongelmia, kuten kaikkeen energiantuotantoon. Siitä huolimatta se on käytettävissä olevan tiedon perusteella yhteiskunnan kokonaisedun mukaista.

Päästötön ydinvoima korvaa fossiilisiin polttoaineisiin pohjautuvaa sähköntuotantokapasiteettia, vähentää riippuvuutta sähkön tuonnista sekä mahdollistaa yhdessä uusiutuviin energialähteisiin perustuvan tuotannon ja energiatehokkuuden parantamisen kanssa Suomen ilmastotavoitteiden täyttämisen kustannustehokkaalla tavalla. Ydinvoiman keskeisiä hyviä puolia on myös vakaa ja ennustettava sähkön hinta. Tämä antaa perustaa monialaiselle tuotannolle ja investoinnille Suomeen ja sitä kautta osaltaan edistää yrittäjyyttä, työllisyyttä ja hyvinvointia. Ydinvoima on suomalaisten kokemusten mukaan kilpailukyistä ja turvallista ja vahvistaa Suomen kilpailukykyä ja mainetta nykyaikaisen ydinteknologian tuntijana ja edelläkävijänä Euroopassa.

Keskipitkällä aikavälillä eli noin 20—40 vuoden tähtäimellä ydinvoimalla on erityisen suuri merkitys Suomen energiapolitiikalle. Eduskunta on jo antanut vastauksensa valtioneuvoston pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategiaan (VNS 6/2008 vp). Tulevaisuusvaliokunta valmistelee parhaillaan mietintöä ilmastopoliittisesta tulevaisuusselonteosta (VNS 8/2009 vp), josta muut valiokunnat ovat antaneet lausuntonsa. Näissä kaikissa tulevat ilmasto- ja energiapolitiikan laajat kysymykset esille.

Periaatepäätösten perusteluissa viitataan energia- ja ilmastostrategiaan. Vuoteen 2050 ulottuva tulevaisuusselonteko edustaa pidemmän aikavälin viitekehystä vuotta 2020 painottavan energia- ja ilmastostrategian rinnalla. Tulevaisuusselonteon linjauksissa korostetaan muun muassa uusiutuvia energiamuotoja, energiatehokkuuden parantamista ja energiansäästöä.

Valiokunta ottaa tässä yhteydessä esille kysymyksen sähkömarkkinoista. Normaalisti tarjonnan lisääntymisestä markkinoilla seuraa tuotteen hinnan aleneminen. Ydinvoimalla Suomessa tuotettu sähkö ei välttämättä johda maassamme sähkön hinnan alenemiseen, koska sillä korvataan osaksi poistuvaa sähköntuotantokapasiteettia. Sitoutuminen ilmastonmuutoksen torjuntaan ja uusiutuvan energian tuotantomuotojen tukeminen nostanevat myös sähkön hintaa tulevaisuudessa. Kuitenkin ydinvoiman avulla voidaan turvata sähkön perustuotantoa, jolloin sähkön hinnan kehitys voidaan paremmin ennakoida.

3 Ydinvoimapäätöksissä on varauduttava pitkällä aikavälillä moniin mahdollisiin tulevaisuuksiin

Tehtävänsä mukaisesti tulevaisuusvaliokunta korostaa ydinvoimapäätösten pitkän aikavälin peruskysymyksiä. Ydinvoimapäätöksenteossa on otettava huomioon ydinvoiman käytön koko pitkä elinkaari kaikkine suorine ja epäsuorine vaikutuksineen. Ydinvoimalan käyttöikä lasketaan vuosikymmenissä, mutta sen elinkaari ydinvoimalaa varten tarvittavan uraanin louhinnasta jätteiden loppusijoituksen varmistamiseen sekä vanhentuneen ydinvoimalan purkamiseen on laskettava vuosisadoissa.

Tulevaisuusvaliokunta pitää tärkeänä saamansa tiedon perusteella, että yhtiöt, joille valtioneuvosto on ehdottanut luvan myöntämistä ydinvoiman rakentamiseen, ovat riittävässä määrin varautuneet olemassa olevan lainsäädännön mukaisesti ydinvoiman tuotannon riskeihin Suomessa pitkällä aikavälillä. Arvioitaessa vaikutuksia, jotka ydinjätteen loppusijoittamisen tavoin tulevat ajankohtaisiksi vasta noin 40 vuoden kuluttua, on välttämätöntä varautua erilaisiin ratkaisuihin.

Säteilyturvakeskuksen mukaan toistaiseksi vain Suomi, Ruotsi, Ranska ja Yhdysvallat ovat laatineet konkreettisia suunnitelmia korkea-asteisen ydinjätteen loppusijoittamiseksi.

4 Ydinenergialain mukainen turvallisuusarvio lähtökohtana

Ydinenergialaissa on selkeät edellytykset turvallisuudesta. Säteilyturvakeskus on esittänyt kustakin tässä lausunnossa käsiteltävästä hakemuksesta valtioneuvostolle turvallisuusarvion, jossa se on todennut em. lain edellytykset täytetyksi. Mukana on arvio myös käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituksen turvallisuudesta.

5 Ydinvoimalaitoksia koskevia turvallisuusnäkökohtia

5.1 Turvallisuus ydinvoimalan elinkaaren eri vaiheissa

Ydinvoimaloiden turvallisuutta ja riskien hallintaa on mielekästä tarkastella ydinvoimalan ja ydinpolttoaineen elinkaaren vaiheiden kautta. Ydinvoimarakentamisen elinkaareen kytketty kokonaisvaltainen riskienhallinta avaa paitsi suomalaiselle tutkimukselle myös käytännön tietotaidolle monia uusia mahdollisuuksia.

Saadun selvityksen mukaan Suomessa varaudutaan ydinvoimalaitosten elinkaareen suunnitelmallisesti sekä teknisesti että taloudellisesti. Olemassa oleville ydinvoimalaitosyksiköille on olemassa käytöstä poistosuunnitelmat ydinenergialain vaatimusten mukaisesti. Käytöstä poistoa varten on rahastoitu varat valtion ydinjäterahastoon, ja tehdyillä kustannusarvioilla varmistetaan niiden riittävyys. Suunnitelmissa on varauduttu alustavasti myös Olkiluoto 4:n käytöstä poistoon ja purkujätteen sijoitukseen.

Ydinvoiman käytön viimeinen vaihe eli ydinvoimajätteiden loppusijoittaminen on erityisen tärkeä ja vaativa tehtävä. Ydinjätteen loppusijoittaminen tulee tarpeelliseksi noin 40 vuoden kuluttua ydinvoimalan käyttöönotosta. Eräät jätteen alkuaineet muuntuvat säteilyltään luonnon uraanin tasolle kuitenkin hitaasti, arviolta parinsadan tuhannen vuoden kuluttua. Loppusijoituksen todella pitkän aikavälin riskeistä esille on noussut jääkausi, jonka arvioidaan tulevan Suomeen ainakin kerran seuraavien sadantuhannen vuoden sisällä. Vastaavanlaisia uhkia ovat maanjäristys ja kallioperän siirrokset.

5.2 Säteilyannokset laitosten normaalikäytössä

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan ydinvoimalaitosten käytön säteilyhaitat ovat saatujen kokemusten mukaan olleet erittäin vähäiset niin Suomessa kuin muissakin maissa. Suomen ydinvoimalaitoksilla radioaktiivisten aineiden päästöt ympäristöön eivät altista ympäristön asukkaita säteilylle. 1990-luvun puolivälissä tehtyjen muutostöiden jälkeen säteilyannokset laitosten lähiympäristössä asuville henkilöille ovat olleet jokaisena vuoden pituisena ajanjaksona samaa luokkaa kuin annos, jonka jokainen suomalainen saa jokaisen tunnin kuluessa elämänsä aikana. Tämä säteilyannos on peräisin ihmisen omassa kehossa olevista luonnon radioaktiivisista aineista, maaperästä tulevasta säteilystä ja kosmisesta säteilystä.

Nyt on erityisesti panostettu myös työntekijöiden turvallisuuteen. Ydinvoimalaitoksilla työskentely oli vuonna 2009 säteilyn suhteen vähemmän vaarallista kuin esimerkiksi suomalaisen lentohenkilöstön työ.

5.3 Onnettomuusriskit, torjunta ja vastuu turvallisuudesta

Säteilyturvakeskuksen turvallisuusarvion mukaan turvallisuusriskit ovat voimalan normaalissa käytössä vähäiset, mutta onnettomuuden mahdollisuutta ei voida täysin sulkea pois.

Kaikilta uusilta Eurooppaan rakennettavilta ydinvoimalaitoksilta edellytetään, että reaktorin suojarakennuksen pitää kestää reaktorin sulamisen ja muidenkin oletettujen onnettomuuksien aiheuttamat rasitukset rikkoontumatta ja tiiviyttään menettämättä. Yksi uusista vaatimuksista on, että turvallisuus ei saa vaarantua, vaikka suuri lentokone törmäisi voimalaitokseen pahimmalla mahdollisella tavalla.

Ydinvoimalaitoksen turvallisuuteen vaikuttavana tekijänä Säteilyturvakeskus on laitoksen teknisen turvallisuuden ohella arvioinut myös laitostoimittajien kykyä toteuttaa suunnitelma laadukkaasti. Kaikki esillä olleet laitostoimittajat ovat kokeneita.

Suomen lainsäädännön ja kansainvälisten sopimusten mukaan voimayhtiöillä on täysi vastuu ydinvoimalaitostensa turvallisuudesta. Voimayhtiöiltä saadun selvityksen mukaan turvallisuuden varmistamiseksi ydinvoimalaitoksella on Suomessa käytössä hyvään turvallisuuskulttuuriin tähtäävät laadukkaat menettelyt, korkealaatuiset käyttöjärjestelmät, moninkertaiset turvallisuusjärjestelmät sekä vakavien onnettomuuksien hallintajärjestelmät.

Turvallisuusajattelun perusta on syvyyssuuntainen puolustusperiaate. Radioaktiivisuuden leviäminen ympäristöön estetään moninkertaisten esteiden ja toimintojen avulla. Sama periaate toteutuu kaikissa turvallisuusjärjestelmissä.

5.4 Laitospaikan turvallisuus

Ydinvoimalaitosten suunnittelussa kartoitetaan kaikki ulkoiset tapahtumat, jotka voivat uhata laitoksen turvallisuutta. Kuhunkin tapahtumaan liittyvät riskit arvioidaan laitospaikan kannalta. Tässä yhteydessä otetaan huomioon ihmisen toimintaan liittyvät tekijät, kuten vaarallinen teollisuus, vaarallisten aineiden kuljetukset, öljy- ja kemikaalipäästöt ja tahallinen vahingoittaminen. Itse ydinvoimalan turvallisuuden lisäksi on olennaista kiinnittää huomiota myös sähkön siirron haavoittuvuuteen.

Tahallista vahingoittamista vastaan laitoksille vaaditaan tehokkaat turvajärjestelyt, joiden suunnittelu perustetaan riskianalyyseihin ja niiden perusteella arvioituihin suojaustarpeisiin. Sotatoimet eivät kuulu ydinvoimalaitosten suunnitteluperusteisiin, mutta rikolliselta toiminnalta ja terrorismilta suojaudutaan tehokkaasti. Suojautumisen yksityiskohdat eivät ole julkisia. Kansainvälinen IAEA:n kokoama asiantuntijaryhmä arvioi Suomen ydinvoimalaitosten turvajärjestelyitä kesällä 2009 ja totesi ne pääpiirteissään tehokkaiksi. Lisäksi Suomessa toimii lakisääteinen ydinalan turvajärjestelyneuvottelukunta, joka arvioi uhkakuvia ja kansallista toimintavalmiutta.

Suomessa on painotettu yleisperiaatetta, jonka mukaan ydinvoimalaitokset sijoitetaan riittävän harvaan asutulle alueelle etäälle suurista asutuskeskuksista. Ydinvoimalaitoksen ympäristössä ei siis saa olla sellaista väestömäärää, asutuskeskuksia tai laitoksia, että pelastustoimenpiteitä ei voitaisi toteuttaa tehokkaasti. Säteilyturvakeskus on arvioinut esillä olleita laitospaikkoja yhdessä alueellisten pelastuslaitosten kanssa ja todennut, että tarvittavat pelastustoimet on mahdollista suunnitella kaikille vaihtoehtoisille paikoille.

5.5 Käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitus

Syntyvä radioaktiivinen jäte on loppusijoitettava Suomessa kallioon. Käytetty polttoaine voidaan myös jälleenkäsittelyllä palauttaa polttoainekiertoon 97 prosenttisesti. Jälleenkäsittelyä käytetään Britanniassa, Ranskassa, Venäjällä ja Japanissa.

Pitkäaikaisvarastointi siirtää ydinjätehuollon toimeenpanon suurelta osin jälkipolville. Suomen valitsema linja ei estä tulevia sukupolvia päätymästä esimerkiksi uudenlaisten teknologioiden myötä toisenlaiseen ratkaisuun.

Valtioneuvosto teki vuonna 2000 periaatepäätöksen ydinvoimalaitosyksiköiden Loviisa 1 ja 2 sekä Olkiluoto 1 ja 2 käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituslaitoksesta Posivan ehdottamalla tavalla. Eduskunta vahvisti päätöksen seuraavana vuonna. Päätöksen jälkeen Posiva valitsi loppusijoituspaikaksi Olkiluodon. Vuonna 2002 valtioneuvosto ja eduskunta laajensivat päätöksen koskemaan myös Olkiluoto 3-ydinvoimalaitosyksikön polttoainetta.

Turvallisuuden tärkein perusta on ydinpolttoainenippujen pakkaaminen kapseleihin, joiden korroosio on loppusijoitusolosuhteissa äärimmäisen vähäistä. Kapselit sijoitetaan savivaipan sisään olosuhteisiin, jotka vähentävät tehokkaasti korroosioriskiä. Kapselit kestävät tutkimusten mukaan moninkertaisesti sen ajan, joka tarvitaan jätteen muuttumiseksi vaarattomaksi. Vaikka kapseli murtuisi, ei se merkitsisi jätteen suoraa pääsyä ympäristöön. Jäte on tiukasti sitoutunut kiinteisiin keraamisiin polttoainenappeihin, ja radioaktiivisia aineita lähtisi liikkeelle vasta sen jälkeen, kun tämä keraaminen aine alkaisi hitaasti liueta ympäröivään pohjaveteen.

Sijoituspaikka on peruskalliossa yli 400 metrin syvyydessä. Syvälle kallioon sijoittamisen tarkoitus on varmistaa, että tulevat sukupolvet eivät sattumalta joutuisi tekemisiin tämän radioaktiivisen jätteen kanssa. Ainoa reitti radioaktiivisten aineiden pääsylle ympäristöön olisi kulkeutuminen pohjaveden mukana, jos jätekapselit menettäisivät eheytensä. Tietyt radioaktiiviset aineet voisivat kulkea pohjaveden mukana maan pinnalle asti, mutta useimmat aineet kiinnittyisivät matkalla kemiallisesti kallioperään eivätkä enää sen jälkeen liikkuisi mihinkään.

Käytetty ydinpolttoaine on vaarallisinta ensimmäiset 600 vuotta. Sen jälkeen säteily polttoaineen sisältävän kapselin pinnalla on vähentynyt jo niin pieneksi, että oleskelu sen välittömässä läheisyydessä ei aiheuttaisi niinkään suurta säteilyaltistusta kuin matkustaminen lentokoneella. Kun loppusijoituksesta on kulunut 10 000 vuotta, ovat maan pinnalla saatavat säteilyaltistukset missä tahansa tutkitussa onnettomuusskenaariossa pienempiä kuin luonnosta saatava säteily.

Posivan hakemus koskee vain Teollisuuden Voiman hakemuksessa tarkoitetun ydinvoimalaitoksen käytetyn polttoaineen loppusijoitusta. Fennovoiman kohdalla jätehuoltosuunnitelmia ei vielä ole esitetty. Toisaalta Fennovoiman mahdollisen ydinvoimalaitoksen käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitus alkaisi vastaavassa konseptissa aikaisintaan 50 vuoden kuluttua tästä päivästä. Ennen uusia loppusijoituspäätöksiä on syytä ottaa huomioon kansainväliset ja kansalliset kokemukset teknologian kehityksestä.

6 Ydinvoiman kehityskaari fissiosta fuusioon

Elinkaariajattelua soveltaen ydinvoiman kehityskaarta voidaan tarkastella siirtymänä fissiosta fuusioon. Fuusiovoiman arvioidaan pitkällä aikavälillä ratkaisevan energiaongelmia. Fuusiovoiman voidaan arvioida olevan kaupallisessa tuotannossa aikaisintaan 50 vuoden kuluessa.

Tällä hetkellä käytössä olevien ydinvoimalaitosten Olkiluoto 1 ja 2 katsotaan edustavan kaupallisen fissioreaktoriteknologian toista sukupolvea. Kolmannen sukupolven reaktoreita on rakennettu ja rakennetaan parhaillaan. Tapauksissa, joissa kolmannen sukupolven ydinvoimalaitoksiin liittyy passiivisia, luonnonlakeihin perustuvia ja ilman ulkoista käyttövoimaa toimivia turvallisuusratkaisuja ja parantuneita käytettävyysratkaisuja, puhutaan yleensä sukupolvesta kolme plus. Myös uusia, neljännen sukupolven fissioreaktorityyppejä ja voimalaitoksia kehitetään. Näiden reaktoreiden arvioidaan tulevan käyttöön joskus 2030-luvulla. Neljännen sukupolven reaktoreille on tyypillistä, että niitä voidaan käyttää muuhunkin kuin sähkön, esimerkiksi vedyn, tuottamiseen. Toisaalta neljännen sukupolven kehittelyssä tulee varautua riskiin, että käytetystä ydinpolttoaineesta voidaan tuottaa ydinasekelpoista materiaalia. Turvallisuushaasteet arvioidaan mittaviksi.

Neljännen sukupolven reaktoreiden suunnittelun yleisinä tavoitteina on luotettavuus, kestävän energiantuotannon rakentaminen, taloudellisuus ja ydinasemateriaalin leviämisen estäminen.