Perustelut

Taloustilanne ja työvoimapalvelut

Kuluvana vuonna Suomen bruttokansantuotteen ennakoidaan supistuvan 0,5 % ja työttömyysasteen nousevan 8,3 %:iin. Vuoden 2014 talousarvioesitys pohjautuu valtiovarainministeriön ennusteisiin 1,2 %:n kasvusta ja 8,2 %:n työttömyysasteesta.

Työ- ja elinkeinoministeriön 22.10.2013 julkaiseman työmarkkinaennusteen mukaan työttömyysaste todennäköisesti nousee edelleen vuonna 2014, koska kasvu ei heti näy työllisyyden parantumisena, vaan ensin se heijastuu teetettyjen työtuntien määrään.

Samanaikaisesti julkaistun työllisyyskatsauksen mukaan työttömiä työnhakijoita oli TE-toimistoissa syyskuun lopussa yhteensä noin 285 000. Se on 43 600 enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Yhteensä TE-toimistoissa oli yli puoli miljoonaa työnhakijaa, joista noin 75 000 oli töissä yleisillä työmarkkinoilla. Pitkäaikaistyöttömiä eli yhdenjaksoisesti vähintään vuoden työttömänä työnhakijana olleita oli 76 700, mikä on 16 000 enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Yli 50-vuotiaita työttömiä työnhakijoita oli 107 700 eli 12 900 enemmän kuin edellisenä vuonna samaan aikaan. Korkeakoulutettuja työttömiä oli noin 38 500, mikä on 8 500 eli 28,3 prosenttia enemmän kuin syyskuussa 2012.

Valiokunta painottaa valtiovallan toimenpiteitä työllisyystilanteen parantamiseksi. Valiokunta pitää tärkeänä, että ensi vuoden talousarvion toteuttamisessa kiinnitetään erityistä huomiota toimiin, joilla taloudellista toimeliaisuutta voidaan lisätä ja edistää sekä uhanalaisten työpaikkojen säilymistä että uusien työpaikkojen syntymistä.

Ensi vuoden talousarvioesityksessä esitetään noin 511 milj. euroa julkisiin työvoima- ja yrityspalveluihin (mom. 32.30.51). Se on 35,5 milj. euroa vähemmän kuin tämän vuoden varsinaisessa talousarviossa. Kuluvana vuonna on momentille lisätty lisätalousarvioissa noin 33 milj. euroa, joten käytettävissä on ollut yhteensä runsaat 579 milj. euroa.

Valiokunta pitää perusteltuna, että kevään ja syksyn lisätalousarvioissa on lisätty rahaa palvelujen järjestämiseen, kun työttömyystilanne on vaikeutunut ennakoitua enemmän. Valiokunta pitää tärkeänä, että myös ensi vuonna seurataan tarkoin työttömyyden määrän ja rakenteen kehitystä ja huolehditaan tarvittaessa lisätalousarvioiden yhteydessä määrärahojen riittävyydestä.

Talousarvioesityksen mukaisilla määrärahoilla arvioidaan saavutettavan ensi vuonna noin 28,3 prosentin aktivointiaste. Kun otetaan huomioon kuluvalta vuodelta ensi vuodelle siirtynevät määrärahat, aktivointiaste voi nousta runsaaseen 29 prosenttiin. Hallitusohjelman mukaista 30 prosentin aktivointiastetta ei kuitenkaan saavutettane.

Valiokunta pitää ongelmallisena, että julkisten työvoima- ja yrityspalvelujen määrärahoihin esitetään talousarvioesityksessä merkittävää vähennystä samanaikaisesti, kun työttömien määrä kasvaa. Myös työttömyyden rakenteen muutos edellyttäisi palvelujen määrän ja laadun parantamista, jotta työttömät eivät syrjäytyisi työmarkkinoiden ulkopuolelle. Lisäksi valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että julkisten työvoimapalvelujen määrärahoja on vaikeaa käyttää tehokkaasti ja taloudellisesti, jos merkittävä osa niistä myönnetään vasta lisätalousarvioiden yhteydessä.

Viime vuoden elokuun ja tämän vuoden elokuun välisenä aikana kasvoi yli vuoden työttömänä olleiden määrä 22,3 %, kun työttömien kokonaismäärä kasvoi 18,0 %. Työvoiman ulkopuolelle siirtyi vuoden aikana yli 60 000 ihmistä. Valiokunta pitää tärkeänä, että työllisyyspolitiikassa ja työvoimapalveluiden suuntaamisessa otetaan huomioon yhtäältä pitkäaikaistyöttömien ja vaikeasti työllistyvien kasvava osuus työttömistä ja toisaalta työvoiman ulkopuolelle siirtyvien määrän kasvu. Huomiota tulee kiinnittää myös korkeakoulutettujen työttömyyden lisääntymiseen ja korkeakoulutetuille työttömille tarvittavaan henkilökohtaiseen ohjaukseen sekä tarjottavien palvelujen laatuun ja riittävyyteen.

Työttömyysturvaan jo tehdyillä ja parhaillaan käsiteltävinä olevilla muutoksilla pyritään kannustamaan työttömiä osallistumaan työllistymistä edistäviin palveluihin kytkemällä työttömyysturvan saantiedellytykset entistä kiinteämmin työttömän osallistumiseen hänelle tarjottuihin palveluihin. Jotta muutokset tuovat niillä tavoitellut tulokset, palveluja pitää olla tarjolla entistä useammalle työttömälle ja niiden laadun pitää vastata työttömän tarpeita.

Laadukkaiden ja työttömän tarpeita vastaavien palveluiden tarjoamiseksi tarvitaan paitsi riittävät määrärahat myös osaavaa henkilöstöä. Tänä vuonna vaikuttavuus- ja tuloksellisuusohjelma on edellyttänyt TE-toimistojen henkilöstön vähentymistä 78 henkilötyövuodella. Ensi vuonna vähennystarve on 92 henkilötyövuotta.

Pysyvään henkilöstöön kohdistuvien vähennysten lisäksi työhallinnon toimintakykyä ovat heikentäneet isot organisatoriset ja toiminnalliset uudistukset sekä tieto- ja puhelinjärjestelmien toimimattomuus. TE-hallinnossa on tehty TE-toimistorakennetta koskeva muutos, jossa kunkin ELY-alueen toimistot on liitetty yhteen. Samanaikaisesti on toteutettu palvelurakenneuudistus, jolla on uudistettu muun muassa työtapoja ja palveluvalikoimaa.

Valiokunta pitää tehtyä palvelurakenneuudistusta perusteltuna ja katsoo, että henkilöstövähennysten kompensoiminen tehokkuutta parantamalla on tarpeen, jotta palvelut pystytään turvaamaan. Vallitsevassa työttömyystilanteessa organisatoriset ja työtapoihin liittyvät muutokset yhdessä toimimattomien tietoliikenneyhteyksien kanssa ovat kuitenkin vieneet liikaa aikaa ja kuluttaneet työhallinnon henkilöstön voimavaroja, mikä on näkynyt henkilöstön jaksamisen heikkenemisenä, jonojen kasvuna ja asiakkaiden tyytymättömyyden lisääntymisenä. Valiokunta katsoo, että TE-hallinnon henkilöstöä koskettanut muutostahti on ollut viime vuosina liian kova, mikä on vaikeuttanut tehtyjen muutosten vakiinnuttamista ja uusien toimintatapojen omaksumista. Valiokunta pitää tärkeänä, että TE-hallinnossa tehdään jatkossakin tarpeellisia uudistuksia. Valiokunta korostaa kuitenkin uudistusten suunnitelmallista toteuttamista ja henkilöstön jaksamisesta huolehtimista. Valiokunta painottaa myös työvoimapolitiikan vaikuttavuuden arviointia ja toimistoverkoston tiivistämisen aiheuttamien muutosten seurantaa.

Viime vuosina henkilöstövajetta on paikattu palkkaamalla TE-toimistoihin työttömiä työnhakijoita työllistämistuella jopa siinä määrin, että valtion tukityöllistämisen kiintiöstä on reilu kolmasosa käytetty TE-hallinnon omiin tarpeisiin. Valiokunta pitää menettelyä ymmärrettävänä hätäratkaisuna, jotta TE-toimistoihin on saatu lisää tekeviä käsipareja, pystytty lyhentämään jonoja ja saamaan palvelut toimimaan edes auttavasti. Valiokunta kuitenkin toteaa, että jatkuvasti vaihtuvien työllistettävien perehdytys ja opastus syö jo entisestään ylikuormitetun pysyvän henkilöstön voimavaroja ja mahdollisuuksia laadukkaiden työvoimapalvelujen järjestämiseen. Menettely on myös periaatteellisesti ongelmallinen, koska työllistettäviä ei tulisi käyttää pysyväisluonteisiin tehtäviin. Vallitsevissa olosuhteissa valiokunta kuitenkin puoltaa työvoimapoliittisten määrärahojen käyttöä TE-toimistojen henkilöstövajeen paikkaamiseen, koska muutoin vaarana on, että laadukkaita työvoimapalveluja ei pystytä järjestämään ja työvoimapalvelujen määrärahoista jää iso osa käyttämättä.

Valiokunta korostaa, että päätettäessä valtion tukityöllistämisen kiintiön jaosta tulee keskeisenä kriteerinä olla arvio toimenpiteen vaikutuksista työllistettävän työllistymisedellytysten paranemiseen. Valiokunta toteaa, että onnistuneita kokemuksia työllistettävien sijoittamisesta valtion virastoihin on saatu esimerkiksi silloin, kun on otettu ministeriöön töihin korkeakoulusta valmistuneita, jotka ovat ministeriössä päässeet koulutustaan vastaaviin tehtäviin ja saaneet työllistämistoimenpiteen aikana työuraansa ajatellen merkittävää työkokemusta.

Työmarkkinatuen aktivointivaatimus merkitsee lisäkustannuksia niille kunnille, joissa pitkäaikaistyöttömille ei ole järjestetty riittävästi aktivointitoimia. Valiokunta katsoo, että kunnilla on usein valtiota paremmat edellytykset huolehtia pitkäaikaistyöttömän työllistämispolun edellyttämästä palvelukokonaisuudesta, johon voidaan tarvita myös terveys- ja sosiaalipalveluja, kuten päihde- tai mielenterveyskuntoutusta.Valiokunta pitääkin tärkeänä, että pitkällä tähtäimellä selvitetään mahdollisuudet kehittää sosiaalisen työllistämisen työnjakoa kuntien ja TE-hallinnon välillä ja harkitaan pitkäaikaistyöttömien aktivointiin ja työllistämiseen liittyvän vastuun, samoin kuin siihen käytettävien resurssien, siirtämistä kunnille.

Nuorisotakuun toteutuminen

Valiokunta pitää erittäin tärkeänä, että nuorten koulutus- ja työllisyysmahdollisuuksien parantamista ja syrjäytymisen ehkäisyä painotetaan ja siihen suunnataan voimavaroja myös vuoden 2014 talousarvioesityksessä.

Nuorten yhteiskuntatakuun toteuttaminen vaatii paitsi tarjottavien palvelujen lisäämistä myös panostamista nuorten kanssa toimivaan osaavaan henkilöstöön. Tämän vuoden talousarviossa TE-toimistojen toimintamenoihin lisättiin nuorisotakuun toimeenpanoa varten 3,3 milj. euroa (noin 66 henkilötyövuotta). Määrärahat kohdennettiin nuorten palveluihin, ja niillä tuli vahvistaa TE-toimistojen ammatinvalinta- ja uraohjausta ottaen huomioon myös korkeasti koulutettujen, maahanmuuttajien ja vajaakuntoisten palvelutarpeet. Määrärahoilla palkattiin asiantuntijoita (57,3 henkilötyövuotta) ja psykologeja (10 henkilötyövuotta). Lisäksi TE-hallinnon asiakaspalvelukeskus palkkasi valtakunnalliseen verkko- ja puhelinpalveluun psykologeja uraohjauksen puhelinpalveluun (5 henkilötyövuotta) ja verkkotutoreita työnhaun verkkokoulutukseen (2 henkilötyövuotta). Koska määrärahasiirto oli pysyvä, nämä resurssit ovat edelleen TE-toimistojen käytössä. Valiokunta pitää edellä mainittuja kohdennuksia hyvinä ja korostaa asiantuntevan, henkilökohtaisen palvelun merkitystä nuorten auttamisessa.

Yleisen työllisyystilanteen heikentyminen näkyy myös nuorisotyöttömyysluvuissa. Alle 25-vuotiaita työttömiä oli elokuussa lähes 40 000, missä oli lisäystä viime vuoden elokuusta 23,2 prosenttia.

Huolimatta synkistä työttömyysluvuista valiokunta katsoo, että nuorisotakuun avulla on saavutettu tuloksia. Tämän vuoden neljän ensimmäisen kuukauden aikana työllistymissuunnitelmat tehtiin noin 93 %:lle työttömänä työnhakijana olleista nuorista ennen kolmen kuukauden määräajan täyttymistä. Lähes 73 % alle 25-vuotiaista pääsi kolmessa kuukaudessa työhön, koulutukseen tai muiden työllistämistoimien piiriin. Myös Sanssi-kortti on hyvä väline nuoren työllistämisessä, ja sen käyttö näyttää viime kuukausina lisääntyneen. Sanssi-kortin käytössä on kuitenkin ollut merkittäviä eroja eri TE-toimistojen välillä, mikä saattaa johtua toimistojen erilaisista tavoista tehdä määrärahoista varauksia Sanssi-kortin mahdollista käyttöä varten. Valiokunta pitää tärkeänä, että Sanssi-kortin käyttö eri puolilla maata yhtenäistetään ja ohjeistetaan määrärahavarausten teko siten, että Sanssi-korttien myöntäminen helpottuu.

Nuorisotakuun toteuttamisessa on myös haasteita. Osa nuorista tarvitsee tuekseen pitkäkestoisia, moniammatillisia palveluja ja henkilökohtaista ohjausta. Valiokunta pitää tärkeänä, että nuorisotakuun toimeenpanossa kohdennetaan toimenpiteitä erityistä tukea tarvitsevien nuorten saamiseen takuuseen liittyvien palvelujen piiriin ja heidän työllistymisensä edistämiseen. Erityistä huomiota tulee kiinnittää muun muassa vammaisten nuorten palveluihin.

Valiokunta pitää työpajatoimintaa erittäin tärkeänä keinona nuorisotakuun toteuttamisessa. Työpajoilla voi arjenhallinnan lisäksi opetella erilaisia työtaitoja, ja paja voi tarjota vaihtoehtoisen väylän koulutukseen esimerkiksi niille, joiden koulutus on jäänyt kesken tai joille koulumuotoinen opetus ei syystä tai toisesta sovi. Julkisia työ- ja yrityspalveluja koskevan lain uudistuksen yhteydessä muutettiin työkokeilun käyttömahdollisuuksia koskevia säännöksiä ja TE-toimistoille annettuja ohjeita. Muutosten seurauksena nuorten osoittaminen työpajoihin väheni merkittävästi. Keväällä työ- ja elinkeinoministeriö antoi asiasta uudet ohjeet, joilla tilannetta pyrittiin korjaamaan. Osoitukset ovatkin jonkin verran lisääntyneet, mutta tulkinnat vaihtelevat edelleen eri puolilla maata.

Erityisen ongelmallinen on ollut vastavalmistuneiden tilanne, joiden työllistymistä ohjeiden mukaan tuetaan ensisijaisesti henkilökohtaisella työnvälityksellä, työnhakuvalmennuksella ja rekrytointitukena myönnettävällä palkkatuella. Vastavalmistuneilla työkokeilua voidaan käyttää henkilön uravaihtoehtojen selkiyttämiseen lähinnä silloin, kun opinnot eivät suoraan valmista tiettyyn ammattiin tai työhön.

Valiokunta korostaa, että säännösmuutoksilla ei pyritty vähentämään nuorten ohjaamista työpajoille, vaan ainoastaan estämään ilmaisen työvoiman väärinkäyttötilanteita. Valiokunta pitää tärkeänä, että säännösten ja ohjeiden tulkintaa seurataan ja ryhdytään toimenpiteisiin, jos ongelmia edelleen ilmenee. Erityistä huomiota tulee kiinnittää siihen, että käytettävissä on tarvittavat työvälineet ja tukimuodot niin, että jokaista vastavalmistunutta pystytään auttamaan kiinnittymisessä työmarkkinoille.

Valiokunta kiinnittää erityistä huomiota ns. seinättömien työpajojen tilanteeseen. Valiokunta pitää seinättömiä työpajoja hyvänä uutena innovaationa ja katsoo, että niistä saadut kokemukset puoltavat toiminnan edelleen kehittämistä ja laajentamista.

Turvakodit

Suomi on toukokuussa 2011 allekirjoittanut Euroopan neuvoston yleissopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (ns. Istanbulin sopimuksen). Valtioneuvostossa on parhaillaan käynnissä valmistelut Istanbulin sopimuksen ratifioimiseksi vuoden 2014 aikana.

Sopimus velvoittaa valtioita perhe- ja lähisuhdeväkivallan ehkäisemiseksi ja torjumiseksi sekä uhrien suojelemiseksi huolehtimaan siitä, että helposti saavutettavissa olevia turvakotipalveluja on riittävästi tarjolla. Riittävyyden osalta viitataan Euroopan neuvoston suositukseen, jonka mukaan riittävänä pidetään yhtä perhepaikkaa 10 000 asukasta kohden, mikä tarkoittaa noin 530 perhepaikkaa Suomessa.Yleissopimuksen selitysmuistion mukaan turvakodin tulee tarjota välitöntä kriisiapua, ympärivuorokautista turvattua asumista sekä psykososiaalista tukea, neuvontaa ja ohjausta. Tilapäismajoitus tai muut yleiset majoituspaikat eivät riitä, sillä ne eivät tarjoa tarvittavaa psykososiaalista tukea.

Kataisen hallituksen ohjelmassa todetaan, että turvakotipaikkoja lisätään alueellisen tasa-arvon edistämiseksi. Hallituksen vuosille 2012—2015 hyväksymän tasa-arvo-ohjelman mukaan "turvakotipalvelujen lisääminen ja kehittäminen hallitusohjelman tavoitteen mukaan toteutetaan sosiaalihuollon lainsäädännön uudistamisen yhteydessä. Turvakotiverkostoa kehitettäessä huomioidaan eri käyttäjäryhmien (vammaiset, maahanmuuttajat, vainotut jne.) tarpeet ja turvakotien alueellinen kattavuus".

Suomen turvakodeissa on tällä hetkellä 123 perhepaikkaa. Määrä on vajaa neljäsosa siitä, mitä suosituksen mukaan pitäisi olla. Määrä on pysynyt useita vuosia jokseenkin ennallaan, vaikka joitakin turvakoteja on lakkautettu ja uusia perustettu. Turvakodit ovat keskittyneet Etelä- ja Länsi-Suomeen. Lisäksi turvakoti on Joensuussa, Kuopiossa, Raahessa, Oulussa ja Rovaniemellä sekä Maarianhaminassa.

Meneillään oleva talous- ja työllisyystilanne ja siihen liittyvät kotitalouksien rahavaikeudet voivat johtaa myös psyykkisen pahoinvoinnin ja perhe- ja lähisuhdeväkivallan lisääntymiseen, mikä näkyy turvakotipalvelujen tarpeen kasvuna. Valiokunta korostaa, että turvakotipalvelujen parantamisen kustannukset ovat pieniä verrattuina niihin kustannuksiin, joita yhteiskunnalle aiheutuu perhe- ja lähisuhdeväkivallasta muun muassa terveydenhoitokuluina ja menetettyinä työpäivinä ja -vuosina, puhumattakaan niistä seurauksista, joita perheväkivallasta tai sen seuraamisesta lapsille aiheutuu.

Valiokunta painottaa, että ns. turva-asunnoilla ei voida korvata turvakotipaikkojen puutetta, koska niissä ei perhe- tai lähisuhdeväkivallan uhrille pystytä tarjomaan samanlaista apua ja henkistä tukea eikä luomaan turvakodin henkilökunnan läsnäolon antamaa turvallisuuden tunnetta.

Valiokunta pitää tärkeänä, että Suomessa ryhdytään välittömästi konkreettisiin toimiin Istanbulin sopimuksen ratifiointiedellytysten luomiseksi lisäämällä turvakotipaikkojen määrää. Valiokunta katsoo, että turvakotipaikkojen riittävyyden turvaamiseksi tulee toteuttaa useampivuotinen toimenpideohjelma, joka tähtää Euroopan neuvoston suositusten mukaisen turvakotipaikkojen määrän saavuttamiseen vuoteen 2017 mennessä.

Sosiaali- ja terveysministeriön turvakotien valtakunnallistamishankkeessa on tehty suunnitelma valtakunnalliseksi turvakotiverkostoksi haja-asutusalueet huomioon ottaen. Turvakotipaikkojen määrän nostamisen EN:n suosituksen tasolle 530 perhepaikkaan arvioidaan maksavan 32 milj. euroa vuodesta 2017 lukien, kun järjestelmä olisi täysimittaisesti käytössä. Valtion osuus kustannuksista olisi 50 prosenttia eli 16 milj. euroa. Kustannukset kasvaisivat asteittain järjestelmän rakentamisen myötä, eli valtionosuus olisi 2 milj. euroa vuonna 2014, 7 milj. euroa vuonna 2015 ja 12 milj. euroa vuonna 2016.

Kahden miljoonan euron määräraha olisi suunnitelman täytäntöönpanon käynnistysvuoden 2014 valtionsosuus kunnille. Sillä pystyttäisiin turvaamaan nykyiset turvakotipalvelut (noin 0,5 miljoonaa euroa) ja aloittamaan turvakotiverkoston laajentaminen.

Valiokunta esittää, että vuoden 2014 talousarvioon otetaan 2 miljoonan euron määräraha käytettäväksi turvakotipalveluiden lisäämiseen.

Perhe- ja lähisuhdeväkivalta on naisten yleisimpiä kuolinsyitä EU:ssa, ja sen arvioidaan maksavan EU:lle miljoona euroa joka 30. minuutti. Perhe- ja lähisuhdeväkivallasta aiheutuvia yhteiskuntataloudellisia kustannuksia on hiljattain selvitetty Norjassa ja päädytty 30—60 miljardiin kruunuun vuonna 2010. Suurimmat kustannukset yhteiskunnalle syntyvät menetetyistä työansioista, kun henkilö jää osaksi tai kokonaan työelämän ulkopuolelle. Suomessa kustannuksia on selvitetty viimeksi vuonna 2001 Hämeenlinnassa tehdyssä tutkimuksessa, jonka pohjalta perhe- ja lähisuhdeväkivallan välittömiksi kustannuksiksi Suomessa on saatu 90 miljoonaa euroa vuodessa. Valiokunta pitää tärkeänä, että perhe- ja lähisuhdeväkivallan kustannuksista tehdään Suomessa tutkimus, jossa otetaan huomioon mahdollisimman kattavasti niin välittömät kuin välillisetkin kustannukset.

Työelämän tutkimus- ja kehittämistoiminnan turvaaminen

Työelämä muuttuu koko ajan kiihtyvällä vauhdilla teknologisen kehityksen ja globaalin verkostotalouden asettamien vaatimusten paineissa. Työelämän käytännöt ja johtamismenetelmät ovat kuitenkin pitkälti peräisin isojen tehtaiden valtakaudelta. Vanhentuneet työelämän hallintakeinot ja toimimattomat käytännöt aiheuttavat paitsi suuria taloudellisia menetyksiä myös inhimillisten voimavarojen hukkaamista muun muassa sairastumisten ja ennenaikaisten eläköitymisten muodossa.

Työelämän laadun ja työhyvinvoinnin kehittäminen yhdessä toimivan työterveyshuollon kanssa vähentää sairauspoissaoloja ja työkyvyttömyyttä, joista koituu yhteiskunnalle kymmenien miljardien eurojen kustannukset joka vuosi. Työelämän kehittämisellä voidaan myös tehokkaasti pidentää työuria ja vähentää kestävyysvajetta.

Työterveyslaitoksella tehdään kansainvälisestikin arvioiden uraauurtavaa työelämän ja työhyvinvoinnin tutkimus- ja kehittämistyötä. Sinne on keskittynyt suuri määrä alan huippututkijoita ja osaajia. Valiokunta pitää tärkeänä, että tämä osaamiskeskittymä pystytään jatkossakin säilyttämään.

Työterveyslaitoksen valtionapuun kohdistuu vuosina 2014—2017 lähes 23 prosentin vähennys, joka johtuu tuottavuusohjelmasta, tutkimuslaitosten ja -rahoituksen kokonaisuudistuksesta sekä hallituksen kehyspäätöksestä vuosille 2014—2017. Vuonna 2014 vähennys on noin 1,4 miljoonaa euroa. Tämä merkitsee muiden säästöjen lisäksi myös henkilöstövähennyksiä. Tällä hetkellä laitoksella on käynnissä enintään 50 työsuhteen päättämistä tarkoittavat YT-neuvottelut.

Valiokunta pitää työterveyslaitoksen valtionavun näin merkittävää vähentämistä ongelmallisena työelämän tutkimus- ja kehittämistoiminnan pitkäjänteisyyden kannalta. Valiokunta katsoo, että näin mittaviin vähennyksiin tulisi voida varautua ajoissa, jolloin toiminta olisi helpompaa sopeuttaa vähentyneitä määrärahoja vastaavaksi.

Valiokunta korostaa työelämän kehittämisen ratkaisevan tärkeää merkitystä kestävyysvajeen ehkäisemisessä ja katsoo, että työelämän tutkimus- ja kehittämistyö pitäisi nähdä investointina, joka onnistuessaan tuottaa siihen kohdennetut varat moninkertaisina takaisin.

Valiokunta painottaa työterveyslaitoksen keskeistä merkitystä työelämän kehittämistä palvelevan tutkimuksen tuottajana ja työelämän kehittämistoiminnan edistäjänä. Valiokunta pitää työelämän kehittämis- ja työurien jatkamistavoitteiden kannalta välttämättömänä, että työterveyslaitoksen mahdollisuudet tehdä pitkäjänteistä työelämän tutkimus- ja kehittämistyötä turvataan.