Perustelut
Yleistä
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan
toimialalla vuoden 2013 talousarvion keskeisiä kysymyksiä ovat
työllisyyden tukeminen ja työttömyyden vähentäminen.
Työllisyysasteen nosto ja työurien pidentäminen
ovat avainasemassa julkisen talouden tervehdyttämisessä.
Harmaan talouden karsiminen tuo lisää verotuloja
ja tukee laillista yritystoimintaa ja vahvistaa siten työllisyyttä. Työvoiman
kysyntää pyritään lisäämään
luomalla edellytyksiä uudelle yritystoiminnalle ja tukemalla
yritysten kehittymistä. Työttömyyden
vähentämiseen pyritään kohdistamalla
toimia erityisesti pitkäaikaistyöttömiin
sekä työmarkkinoille tuleviin nuoriin ikäluokkiin.
Myös osatyökykyisten ja maahanmuuttajien työllistymistä edistetään
ja työllistymisen kannustimia lisätään.
Valiokunta pitää työllisyysasteen
nostamiseen ja työurien pidentämiseen sekä kasvun edistämiseen
tähtääviä toimia hyvinä.
Valiokunta korostaa uusien työpaikkojen luomisen tärkeyttä.
Valiokunta pitää erittäin tärkeänä,
että työllistymistä edistävien
toimenpiteiden ja kokeilujen vaikuttavuus arvioidaan.
Talousarvioesityksessä aktiivisen työvoimapolitiikan
määrärahoiksi (momentti 32.30.51) ehdotetaan
546 miljoonaa euroa. Määrä on noin 32
miljoonaa euroa suurempi kuin mitä työllistämisrahoihin
on osoitettu kuluvan vuoden varsinaisessa talousarviossa sekä kesällä annetussa lisätalousarviossa
yhteensä. Talousarvioesityksessä on lähdetty
siitä, että työttömyysaste nousee
vuonna 2013 vuositasolla 8,1 prosenttiyksikköön.
Työttömyyden kasvun pysäyttäminen
on haastava tehtävä, koska maailmantalouden hitaan
kasvun vaihe jatkuu. Talouden näkymät ovat esityksen
antamisen jälkeen heikentyneet ja työttömyys
kääntynyt nousuun.
Aktivointiasteen arvioidaan kuluvana vuonna olevan 29,3 % ja
ensi vuonna 29,4 %. Vuonna 2013 aktivointiasteeseen
sisältyvien palvelujen piirissä on arviolta 107
000 henkilöä. Tämän hetken suhdannenäkymien
valossa aktivointiasteen saavuttaminen varatuilla määrärahoilla
on epävarmaa. Valiokunta painottaa, että työttömyyden
vähentämiseksi työvoimapoliittisiin toimiin
tulee olla riittävä rahoitus. Valiokunta pitää välttämättömänä,
että hallituksella on valmius panostaa uusien
yritysten luomiseen ja osoittaa lisärahoitusta aktiivisiin
työvoimapoliittisiin toimiin, jos työttömyys
merkittävästi kasvaa.
Nuorten yhteiskuntatakuu
Nuorten yhteiskuntatakuu saatetaan voimaan vuonna 2013. Talousarvioesitykseen
sisältyvällä 28 miljoonan euron lisämäärärahalla
vahvistetaan nuorten ammatinvalinta- ja urasuunnittelupalvelua,
tuetaan työelämään siirtymistä ja
edistetään yrittäjyyttä. TE-toimistojen
henkilöstöresursseja lisätään
60 henkilötyövuodella. Osana nuorisotakuuta toteutetaan
koulutustakuu. Jokaiselle peruskoulun päättäneelle
taataan jatkomahdollisuus lukioissa, ammatillisessa koulutuksessa,
oppisopimuskoulutuksessa, työpajassa, kuntoutuksessa tai
muulla tavoin.
Valiokunta painottaa, että yhteiskuntatakuun tavoitteen
saavuttamiseksi TE-toimistoilla tulee olla riittävät
henkilöstöresurssit. Saatujen tietojen mukaan
TE-toimistojen pysyvään henkilöstöön
on vuosina 2007—2011 kohdentunut 186 henkilötyövuoden
vähennykset. Samaan aikaan TE-toimistoihin on palkattu
työttömyyden kasvun aiheuttaman työmäärän
lisäyksen vuoksi määräaikaista
henkilöstöä vuosittain noin 300—500
henkilötyövuoden verran. Vuonna 2013 TE-toimistoihin
kohdistuu 97 henkilötyövuoden leikkaus. Nuorten
uraohjaukseen suunnataan 60 henkilötyövuoden lisäys,
mutta muusta henkilöstöstä tehtävän
vähennyksen vuoksi nettovähennys on huomattavan
suuri. Valiokunta korostaa hyvää henkilöstöpolitiikkaa
ja osaavan henkilöstön merkitystä palvelu-uudistuksissa.
Valiokunta ei pidä tarkoituksenmukaisena korvata pysyvää henkilöstöä usein
vaihtuvalla määräaikaisella henkilöstöllä.
Vaihtuvuus vaikeuttaa erityisesti korkeaa osaamista ja kokemusta
vaativaa nuorten henkilökohtaista palvelua ja ohjausta.
TE-toimistojen tulossa olevat henkilöstövähennykset
ovat saadun tiedon mukaan vuosina 2012—2016 lähes
500 henkilötyövuotta. Jos nuorisotyöttömyys
ja pitkäaikaistyöttömyys jatkavat nousuaan,
näköpiirissä olevat vähennykset
vaarantavat tavoitteen henkilökohtaisesta palvelusta nuorille
ja pitkäaikaistyöttömille. Valiokunta
pitää tärkeänä, että palvelut
turvataan koko maassa.
Valiokunta huomauttaa, että elinkeinoelämällä on
keskeinen merkitys sille, miten yhteiskuntatakuu onnistuu tavoitteessaan.
Tämän vuoksi on tärkeää selvittää edellytykset,
joilla työnantajat voivat tarjota työmahdollisuuksia
nuorille. Työmarkkinajärjestöjen tulee
yhdessä löytää keinoja nuorten
työllistämisen kynnyksen madaltamiseen.
Vuosittain ammatillisen koulun keskeyttää noin
8—9 % opiskelijoista. Keskeyttämisen
syynä on usein puutteelliset tiedot eri ammateista ja koulutuslinjoista.
Valiokunta pitääkin tärkeänä, että nuorille
tarjotaan nykyistä huomattavasti enemmän tukea
ja ohjausta ammatinvalinnassa ja peruskoulun päättämisen
jälkeisessä nuoren elämän nivelvaiheessa.
Valiokunta korostaa ammatillisen koulutuksen laadun ja kehittämisen tärkeyttä.
Työpaikalla tapahtuvan opiskelun malleja, kuten oppisopimuskoulutusta
ja tuettua oppisopimuskoulutusta sekä erilaisia työ-
ja koulutussopimusmalleja, tulee kehittää. Vastavalmistuneen
työttömäksi jääneen
nuoren pitäisi päästä pikaisesti
joko koulutukseen tai työhön kehittämään
osaamistaan. Valiokunta painottaa, että nuorten kohdalla
tarvitaan nopeita toimenpiteitä, koska nuoren ammatillinen
identiteetti rapistuu ilman työkokemusta nopeasti.
Valiokunnan mielestä kuntouttavan työtoiminnan
laatua ja vaikuttavuutta on arvioitava huolella ja pohdittava nuorten
osallistumisen oikeuksia ja velvollisuuksia. Valiokunta kiinnittää huomiota
siihen, että yhteiskuntatakuu on pääosin
suunnattu vain niille nuorille, jotka itse hakeutuvat palveluun.
Valiokunta pitää erittäin tärkeänä,
että etsivä nuorisotyö laajennetaan koko
maahan ja että nuorten työpajatoimintaa kehitetään
ja sen yhteistyötä oppilaitosten ja TE-toimistojen
kanssa kehitetään.
Nuorten palvelut eriytyvät nykyisellään
vahvasti eri hallinnonaloille ja palvelupisteisiin ja palvelujen
kirjo muodostaa vaikeasti hallittavan kokonaisuuden. Valiokunta
painottaa, että takuun toteutuminen edellyttää uusia
toimintamalleja sekä siirtymistä yksittäisistä palveluista kohti
kokonaisvaltaista nuoren palveluprosessia, jossa vastuutahot on
selkeästi määritelty. Keskitetystä ohjauksesta
on saatu hyviä kokemuksia Vantaalla, jossa on kokeiltu
"Nuoret töihin ja kouluun" -asiakasohjausmallia. Vantaalla nuorisotyöttömyys
laski vuoden 2011 elokuusta vuoden 2012 elokuuhun 17,1 %,
kun samaan aikaan nuorisotyöttömyys nousi Espoossa
26,6 % ja Helsingissä 7,9 %.
Pitkäaikaistyöttömyyden vähentäminen
Pitkäaikaistyöttömien aktivoimisessa
toteutetaan vuosina 2012—2015 hallitusohjelmassa sovittu
kuntakokeilu, jossa viimeistään 12 kuukauden työttömyyden
jälkeen työllistämisen päävastuu
siirtyy kokeiluun mukaan tulevalle kunnalle tai kunnille yhteisvastuullisesti.
Tarkoitus on, että kokeilukunnissa työllistymistä edistävät palvelut
toteutetaan moniammatillisena sektorirajat ylittävänä yhteistyönä TE-toimistojen,
Kelan ja kuntien kesken. Talousarvioehdotuksessa kokeiluun on varattu
kunnille 20 miljoonaa euroa.
Tavoitteena on kehittää nykyistä paremmin työllistymistä tukevia
toimintamalleja ja tarjota uudenlaisia palveluja työnantajille
ja työnhakijoille. Olennaista on löytää toimivat
yhteistyön mallit kunnan eri hallintokuntien, TE-toimiston, ELY-keskuksen,
Kelan ja välityömarkkinoilla toimivien yhdistysten
sekä työnantajien kesken. Kokeilun kokemuksia
hyödynnetään työvoiman palvelukeskusten
toimintamallien kehittämisessä. Valiokunta pitää erittäin
tärkeänä, että osapuolet sitoutuvat
kokeiluun ja osoittavat siihen tarvittavat henkilöresurssit.
Valiokunta edellyttää, että TE-toimistot
osoittavat riittävät resurssit myös vaikeasti
työllistyvien palveluun.
Työsuojelun henkilöstöresurssien
kohdentaminen
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan työsuojeluhallinnon
nykyisellä henkilöstömäärällä työsuojelun
aluehallintoviranomaisen toimintaan osoitettu määräraha
on riittävä, mikäli se pystytään
täysimääräisesti ja tehokkaasti
käyttämään tarkoitukseensa.
Määrärahan käyttämistä vaikeuttaa
työsuojeluviranomaisen osallistuminen aluehallintoviranomaisen
yleisiin kehittämistehtäviin, jotka vievät
vuosittain työsuojeluvalvontaan varatusta resurssista noin
10—15 henkilötyövuotta.
Aluehallintouudistuksesta antamassaan lausunnossa (TyVL
12/2009 vp) työelämä-
ja tasa-arvovaliokunta painotti, että aluehallinnon vastuualueiden
yhteistyö ei saa merkitä työsuojelun omiin
tehtäviin käytettävien voimavarojen vähenemistä edes
määräaikaisesti vaan lain toimeenpanossa
tulee kunnioittaa ILO:n sopimuksen vaatimusta, jonka mukaan työsuojeluviranomaisille
ei saa antaa sellaisia muita tehtäviä, jotka voisivat
vaarantaa työsuojelun valvontatehtävien
asianmukaisen hoitamisen.
Valiokunta pitää työsuojeluviranomaisen aluehallintoviraston
kehittämistehtäviin menevä 10—15
henkilötyövuoden määrää varsin
suurena ja katsoo, että työsuojeluvalvontaan varatut määrärahat
tulee kohdentaa ensisijassa työsuojeluvalvontaan ja sen
kehittämiseen.
Työelämän tutkimus- ja kehittämistoiminnan
turvaaminen
Työterveyslaitos tekee ensiarvoisen tärkeää työelämän
tutkimus- ja kehitystyötä, jolla tuetaan työhyvinvointia
ja työurien jatkamista. Sen tuottamaa tietoa ja asiantuntija-apua
tarvitaan erityisesti nyt, kun Suomen on julkisen talouden tervehdyttämiseksi
pidennettävä työuria ja saatava koko
työpotentiaali mahdollisimman laajasti työmarkkinoille.
Työterveyslaitoksen henkilöstöresursseja
on vähennetty vuosina 2008—2011 yhteensä 81 henkilötyövuotta,
ja vuoteen 2015 vähennystä on 60 henkilötyövuotta
lisää. Valiokunta pitää tärkeänä,
että työterveyden ja työelämän
laadun tutkimus- ja kehittämistoiminta turvataan.
Naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen toimintaohjelma
Naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisen ohjelma
hyväksyttiin vuonna 2010 siten, että ministeriöt
toteuttavat sovitut hankkeet kehysten puitteissa. Ohjelmassa esitetyistä 59:stä naisiin
kohdistuvan
väkivallan vähentämisen toimenpiteestä syksyyn
2012 mennessä on toteutettu tai käynnistynyt 29.
Toteutetut hankkeet ovat pieniä, suuret hankkeet eivät
rahoituksen puuttumisen vuoksi ole käynnistyneet.
Ohjelman toimeenpano on usean ministeriön vastuulla,
ja sen kokonaisbudjetiksi vuodelle 2013 arvioitiin 3,7 miljoonaa.
Talousarvioesityksessä aihealue mainitaan ainoastaan sosiaali- ja
terveysministeriön ja oikeusministeriön pääluokissa
ja vain sosiaali- ja terveysministeriö on osoittanut määrärahaa
ohjelman toimeenpanoon.
Eduskunta edellytti tasa-arvoselonteosta antamassaan kannanotossa
2011, että naisiin kohdistuvan väkivallan vastaiselle
toimintaohjelmalle osoitetaan talousarvioissa riittävät,
pitkäjänteisen toiminnan mahdollistavat määrärahat. Valiokunta
toistaa kannanoton ja katsoo, että vastuuministeriöiden
tulee osoittaa budjetissa tarvittavat määrärahat
hankkeiden toteuttamiseksi.
Ensi- ja turvakotien toiminnan turvaaminen
Yleissopimus kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamisesta,
ns.CEDAW-sopimus velvoittaa sopimusvaltioita torjumaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa
ja auttamaan väkivallan uhreja. CEDAW-komitea on antanut
Suomelle useita huomautuksia naisiin kohdistuvan väkivallan
vastaisen työn ja ennen kaikkea siihen osoitettujen resurssien
puutteesta. Parhaillaan valmistellaan Euroopan neuvoston naisiin
kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja
torjumista koskevan yleissopimuksen ratifiointia. Myös
tämä sopimus edellyttää Suomelta
aiempaa vahvempia toimia naisiin ja lapsiin kohdistuvan väkivallan
vähentämiseksi.
Suomessa on tällä hetkellä 21 turvakotia. Näistä 14
on Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistysten ylläpitämiä,
kaksi kuuluu muihin yhdistyksiin ja viisi on kaupunkien ylläpitämiä. Turvakodeissa
on 123 perhepaikkaa ja 375 vuodepaikkaa. Euroopan neuvoston suositus
on yksi perhepaikka 10 000 asukasta kohti, mikä Suomessa
vaatisi noin 500 perhepaikkaa.
Hallitusohjelmassa on asetettu tavoitteeksi turvakotipaikkojen
lisääminen ja niiden alueellisesti tasaisempi
jakautuminen. Lähisuhde- ja perheväkivallan uhrien
palveluista on tarkoitus säätää sosiaalihuollon
lainsäädännön uudistamisen yhteydessä.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että palveluista ja niiden järjestämisestä sekä rahoittamisesta
säädetään lailla. Valiokunta
kiirehtii lakiesityksen valmistelua.
Ensi- ja turvakotiyhdistysten turvakotien toiminta rahoitetaan
pääsääntöisesti joko
kuntien maksusitoumuksilla tai ostopalvelusitoumuksilla. Talouden
kiristyessä osa kunnista on vähentänyt
palvelujen ostamista ja ainakin yksi kunta on lopettanut ostamisen
kokonaan. Mikäli kunnat eivät järjestä palvelua
omana toimintanaan, on vaarana, että turvakotitoiminta
lakkaa kokonaan joissakin kunnissa.
Valiokunta edellyttää, että ensi-
ja turvakotien toiminta turvataan, ja esittää,
että talousarvioon varataan riittävät
määrärahat ensi- ja turvakotien toiminnan
rahoittamiseksi vuonna 2013.