Perustelut

Valiokunta on lausunnossaan TyVL 6/2006 vp laillista maahanmuuttoa koskevasta toimintapoliittisesta suunnitelmasta (E 32/2006 vp) pitänyt puitedirektiivin ja neljän siihen liittyvän sektoridirektiivin säätämisen tarpeellisuutta kyseenalaisena. Valiokunta piti ehdotettujen sektoridirektiivien soveltamisalojen selkeää määrittelyä vaikeana ja korosti, että työmarkkinoita jäykistävää säätelyä ei pitäisi EU-tasolla laatia. Valiokunta toistaa lausunnossa esittämänsä näkemykset ehdotusten ongelmallisuudesta.

Nyt käsiteltävänä oleva erityisosaajien maahantulon ja oleskelun edellytyksiä koskeva direktiivi on ensimmäinen puitedirektiiviin liittyvistä neljästä sektoridirektiivistä. Direktiivillä on tarkoitus ottaa käyttöön erityisosaajille tarkoitettu EU:n sininen kortti, jonka avulla pyritään parantamaan EU:n houkuttelevuutta kilpailtaessa ulkomaalaisista erityisosaajista erityisesti USA:n ja Kanadan kanssa. Valiokunta yhtyy ehdotuksen lähtökohtaan osaavan työvoiman merkityksestä EU:n talouden kehitykselle.

Kuten valtioneuvoston kirjelmässä todetaan, direktiiviehdotukseen sisältyy lukuisia ongelmia, ja epäselvää on, saadaanko siitä lisäarvoa erityisosaajien hankkimiseen. Ehdotettu EU:n sininen kortti ei antaisi haltijalleen automaattista pääsyä koko EU:n työmarkkinoille, vaan edellyttäisi vielä kahden vuoden työskentelyn jälkeenkin vastaanottavan jäsenmaan hyväksynnän. Näin ollen kortin houkuttelevuus voi jäädä vähäiseksi suhteessa erityisjärjestelmästä aiheutuviin ongelmiin.

Maahanmuuton tarpeet ovat EU:n jäsenmaissa hyvin erilaiset ja myös alat, joilla lisätyövoimaa kaivataan, vaihtelevat. Voidaankin perustellusti kysyä, onko EU:n puitteissa järkevää tässä vaiheessa ottaa käyttöön tällaista järjestelmää. Tärkeää olisi turvata, että jäsenmaat voivat säilyttää ja kehittää sellaisia maahantulojärjestelmiä, jotka palvelevat mahdollisimman hyvin ja joustavasti niiden omien työmarkkinoiden tarpeita. Direktiiviehdotus ei nykyisellään tarjoa jäsenmaille kovinkaan joustavia soveltamismahdollisuuksia siihen sisältyvien pitkälle menevään yhdenmukaistamiseen velvoittavien säännösehdotusten vuoksi.

Direktiivin toimeenpano komission esittämässä muodossa monimutkaistaisi maahanmuuttoa ja loisi ulkomaalaisille työntekijöille ja heidän työnantajilleen uusia velvoitteita. Maahanmuuttoviranomaisille se merkitsisi erityisosaamista vaativia lisätehtäviä, jotka liittyvät tehtävien vaativuuden sekä työntekijän tutkintojen, koulutuksen ja kokemuksen arviointiin.

Valiokunta suhtautuu kriittisesti kolmansista maista tulevien työntekijöiden maahantulojärjestelmän monimutkaistamiseen ja työntekijöiden jakamiseen usean erilaisen järjestelmän piiriin. Vaarana on, että byrokratia lisääntyy, lupien myöntäminen hidastuu ja järjestelmän läpinäkyvyys ja ymmärrettävyys heikkenevät. Myös palvelu- ja sosiaaliturvajärjestelmien toimivuus voi vaarantua, jos niin viranomaisten kuin asiakkaidenkin on vaikea hahmottaa, mitkä oikeudet kullekin kuuluvat. Valiokunta pitää kaikkien kannalta tavoiteltavana järjestelmää, jossa ulkomaalaisia kohdellaan mahdollisimman yhdenvertaisesti.

Direktiiviehdotuksen mukainen järjestelmä kaventaisi erityisosaajien mahdollisuutta ammatilliseen liikkuvuuteen Suomessa. Erityisosaajan olisi nykyistä vaikeampaa vaihtaa työnantajaa tai työtehtävää. Valiokunta on lausunnoissaan korostanut tarvetta turvata ulkomaalaisille työntekijöille joustavat oikeudet vaihtaa työnantajaa. Jos työntekijän maassaolo-oikeus on kytketty tiettyyn työnantajaan, hänen mahdollisuutensa puolustaa oikeuttaan kunnollisiin työehtoihin voivat käytännössä olla varsin rajalliset. Valiokunta pitää tärkeänä, että oikeudet ammatilliseen liikkuvuuteen ja työnantajan vaihtamiseen turvataan direktiiviehdotuksen jatkovalmistelussa.

Valiokunta ei pidä kannatettavana eri hakijaryhmille säädettäviä eripituisia hakemusten käsittelyaikoja. Suomen osalta tavoitteena tulee pitää yhtäläisiä, lyhyitä käsittelyaikoja kaikille hakijaryhmille. Direktiiviehdotuksen mukaan erityisosaajan perheenjäseniä koskisivat jonkin verran suotuisammat ehdot ja menettelyt verrattuna perheenyhdistämisdirektiiviin. Perheenjäsenten mahdollisuus muuttaa työntekijän mukana on tärkeä osa tasapainoisen maahanmuuttopolitiikan tavoitetta. Kotoutumiselle uuteen kotimaahan ei ole kunnollisia edellytyksiä, jos työntekijä ei voi elää yhdessä perheensä kanssa. Valiokunta pitää tärkeänä, että direktiiviehdotuksen jatkovalmistelussa pyritään siihen, että perheenjäsenten oleskeluluvat käsitellään samassa aikataulussa työntekijän luvan kanssa.

Direktiiviehdotuksen säännös alle 30-vuotiaan työntekijän muista poikkeavasta palkkavaatimuksesta on ehdotetun työlupajärjestelmän sisäinen menettelysäännös, eikä se sinänsä edellytä eikä johda automaattisesti muita alempaan palkkatasoon. Se voi kuitenkin antaa väärän viestin ikäsyrjinnän sallittavuudesta ja johtaa eriarvoiseen kohteluun. Yhdenvertaisen kohtelun turvaamiseksi valiokunta pitää tärkeänä, että säännös poistetaan direktiiviehdotuksesta.

Valiokunta on käsitellyt sosiaaliturvaa koskevia säännösehdotuksia puitedirektiivistä antamassaan lausunnossa (TyVL 2/2008 vp) ja toistaa siinä esittämänsä periaatteelliset näkemykset. Saadun selvityksen mukaan nyt käsiteltävä direktiiviehdotus yhtäältä laajentaa ja toisaalta rajaa sosiaalisia oikeuksia siitä, mitä puitedirektiiviehdotuksessa esitetään. Ehdotusten jatkovalmistelussa tulee huolehtia ehdotusten selkiyttämisestä ja yhteensovittamisesta niin, että ne muodostavat johdonmukaisen kokonaisuuden. Direktiiveillä tulee säätää vain minimitasosta niin, että jäsenmailla on mahdollisuus luoda toimivat ja selkeät sosiaaliturvajärjestelmät, jotka kohtelevat kaikkia ulkomaalaisryhmiä yhdenvertaisesti.

Ehdotuksen perustelujen mukaan direktiivillä edistetään myös EU:n kehitysyhteistyöpolitiikkaa. Tavoitteena on minimoida negatiiviset ja maksimoida positiiviset vaikutukset, joita aiheutuu erittäin ammattitaitoisten henkilöiden muuttaessa pois kehitysmaista, jotka jo nyt kärsivät työvoimapulasta tietyillä aloilla. Valiokunta pitää tärkeänä, että Suomen ja muiden EU:n jäsenmaiden työvoimatarpeiden täyttäminen tehdään eettisiä sääntöjä kunnioittaen. Jos jostakin maasta hankitaan Suomeen tai koko EU:n alueelle paljon erityisosaajia, tulisi työvoiman lähtömaan kanssa sopia tavasta, jolla Suomi tai EU osallistuu heidän koulutuksestaan aiheutuneisiin kustannuksiin. Kestävän kehityksen takaamiseksi kehittyneiden maiden tulisi yhteisesti sopia menettelytavoista, joilla ne yhdessä lähtömaan viranomaisten kanssa kantavat vastuuta siitä, että osaavan työvoiman siirtyminen ulkomaille ei aiheuta kohtuuttomia ongelmia työvoiman lähtömaan omalle terveydenhuollolle tai muille elintärkeille toiminnoille.