Suomen talouden tilanne on vakava. Bruttokansantuote on supistunut, työttömyys kasvaa ja työttömyysjaksot pitenevät. Väestön ikääntyminen vaikuttaa talouden kasvuedellytyksiin ja kasvattaa julkisia menoja. Julkinen talous on alijäämäinen.
Euroopan komissio arvioi kesäkuussa, että liiallisen alijäämän menettelyn käynnistäminen Suomea kohtaan ei ole perusteltua alijäämä- tai velkakriteerin perusteella, vaikka julkisen talouden velka on kasvanut ja se ylittää 60 prosenttia suhteessa BKT:seen kuluvana vuonna. Valtiovarainministeriön ennuste tukee tätä arviota.
Työ- ja elinkeinotoimistoissa oli syyskuun 2015 lopussa yhteensä 337 400 työtöntä työnhakijaa. Se on 22 900 enemmän kuin vuotta aiemmin.
Nuoria alle 25-vuotiaita työttömiä työnhakijoita oli 3 200 enemmän kuin vuoden 2014 syyskuussa eli yhteensä 45 000. Nuorten työttömyyksistä päättyi ennen kolmen kuukauden työttömyyttä tammi—syyskuussa keskimäärin 62,2 prosenttia, mikä on hiukan vähemmän kuin vuotta aiemmin.
Pitkäaikaistyöttömiä eli yhdenjaksoisesti vähintään vuoden työttömänä työnhakijana olleita oli 113 000, mikä on 20 400 enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Yli 50-vuotiaita työttömiä työnhakijoita oli 125 400 eli 7 800 enemmän kuin edellisenä vuonna samaan aikaan. Sekä ikääntyneiden työttömyys että pitkäaikaistyöttömyys ovat huolestuttavasti nousussa.
Työllisyyskehitys on negatiivinen tai lähellä nollaa kaikilla päätoimialoilla vuonna 2015. Työttömyysaste nousee ja työttömyys pitkittyy kuluvan vuoden ja vuoden 2016 aikana. Tiedot käyvät ilmi julkaistusta työ- ja elinkeinoministeriön lyhyen aikavälin työmarkkinaennusteesta.
Työllisyysaste laskee vuoden 2015 aikana 68,1 prosenttiin ja työttömyysaste kohoaa 9,5 prosenttiin.
Työttömyysaste nousee keväisestä ennusteesta, koska palvelusektorin työllisyyden kasvu on hiipunut. Talouskasvu ei juurikaan riitä kasvattamaan työllisyyttä vielä vuonna 2016, jolloin on näkyvissä pientä työllisyyden kasvua rakentamisessa ja palveluissa, mutta se ei riitä merkittävästi kasvattamaan kokonaistyöllisyyttä.
Työttömien työnhakijoiden määrä kasvaa tämän vuosituhannen ennätystasolle. Ennusteen mukaan työttömiä työnhakijoita on vuonna 2015 keskimäärin 355 000 ja vuonna 2016 noin 370 000. Pitkäaikaistyöttömyys kasvaa selvästi. Vuonna 2015 pitkäaikaistyöttömiä on noin 110 000 ja vuonna 2016 noin 130 000.
Yhä suurempi osa työttömistä on pitkäaikaistyöttömiä. Pitkäaikaistyöttömyys ei ole enää vain ikääntyneiden ja vähän koulutettujen ongelma, vaan se on laajentunut myös väestöryhmiin, jotka aiemmin olivat siltä melko hyvin suojassa.
Työikäisen väestön määrä on jatkanut kasvuaan ja lisää samalla työvoiman tarjontaa. Erityisesti yli 60-vuotiaat pysyvät aiempaa pidempään työmarkkinoilla. Sama suuntaus jatkuu myös ensi vuonna. Oleskeluluvan saaneet turvapaikanhakijat lisäävät työvoiman tarjontaa hieman vuoden 2016 aikana. Jo nyt maahanmuutto on keskeinen väestönkasvua ja työvoiman tarjontaa ylläpitävä tekijä nuoremmissa ikäluokissa.
Työttömissä työnhakijoissa on elokuusta 2008 alkaen ollut enemmän miehiä kuin naisia. Vuoden 2015 aikana miehiä on ollut työttömistä työnhakijoista keskimäärin 56 %. Myös pitkäaikaistyöttömien eli yli 12 kuukautta yhdenjaksoisesti työttömänä työnhakijana olleiden keskuudessa miehet ovat jo usean vuoden ajan olleet enemmistönä. Kuitenkin miesten osuus on ollut laskussa vuodesta 2010 alkaen. Vuonna 2010 miehiä oli pitkäaikaistyöttömistä keskimäärin 61 %, vuonna 2014 ja vuoden 2015 tammi—syyskuussa keskimäärin 58 %.
Työttömien työnhakijoiden ikäjakaumassa ei ole tapahtunut suuria muutoksia. Nuoria alle 25-vuotiaita oli keskimäärin 12 % työttömistä työnhakijoista vuonna 2011 ja vuoden 2015 tammi—syyskuussa 13 %. Ikääntyneitä yli 55-vuotiaita oli vuonna 2011 keskimäärin 27 % ja vuoden 2015 tammi—syyskuussa 25 %.
Sen sijaan pitkäaikaistyöttömien ikäjakauma vaihtelee voimakkaasti suhdannetilanteen mukaan. Vaikka nuorten osuus pitkäaikaistyöttömien joukossa on hieman kasvanut, kaiken kaikkiaan pitkäaikaistyöttömyys on nuorilla harvinaista. On havaittu myös, että ikääntyneiden osuus pitkäaikaistyöttömistä kasvaa hyvässä suhdannetilanteessa, mutta pienenee heikossa suhdanteessa. Toisin sanoen hyvässä suhdannetilanteessa pitkäaikaistyöttömyys keskittyy ikääntyneisiin, mutta heikossa suhdannetilanteessa myös nuoremmat päätyvät pitkäaikaistyöttömyyteen.
Vaikka ikääntyneiden osuus pitkäaikaistyöttömistä on viime aikoina pienentynyt, ikääntyneiden pitkäaikaistyöttömien määrä on jatkanut kasvuaan. Samaan aikaan kuitenkin 25—54-vuotiaiden pitkäaikaistyöttömyys on kasvanut vielä ikääntyneiden pitkäaikaistyöttömyyttä nopeammin. Enää ei voida sanoa, että pitkäaikaistyöttömyys olisi ainoastaan ikääntyneiden ongelma.
Työttömistä työnhakijoista suuri osuus on matalasti koulutettuja, mutta korkeakoulutettujen osuus on kasvanut. Vuonna 2006 40 %:lla työttömistä työnhakijoista oli vain perusasteen koulutus; vuoden 2015 tammi—syyskuussa osuus oli enää 26 %. Samaan aikaan ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuus työttömistä työnhakijoista nousi 3,8 %:sta 6,4 %:iin.
Pitkäaikaistyöttömistä 50 %:lla oli vuonna 2006 vain perusasteen koulutus; vuoden 2015 tammi—syyskuussa osuus oli 40 %. Samaan aikaan ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuus yli 12 kuukautta työttömänä työnhakijana olleista nousi 3,3 %:sta 6,4 %:iin.
Vuonna 2013 Suomen 15—64-vuotiaasta väestöstä 9,5 % oli suorittanut ylemmän korkeakoulututkinnon. Koulutus näyttäisi edelleen suojaavan työttömyydeltä siinä mielessä, että ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneet ovat väestöosuuteensa nähden aliedustettuina työttömien työnhakijoiden joukossa. Korkeasti koulutettujen tilanne on kuitenkin suhteellisesti heikentynyt nopeasti. Heikossa taloudellisessa tilanteessa työttömyys laajenee myös ryhmiin, jotka hyvässä tilanteessa työllistyvät suhteellisesti muita paremmin, kuten ns. parhaassa työiässä oleviin ja korkeakoulutettuihin.
Työpaikkojen synnyn tukemisen ohella on välttämätöntä huolehtia työttömäksi joutuneista ihmisistä, heidän osaamisestaan ja työkyvystään.
Tarvitaan vientivetoista kasvua kotimarkkinoita hyydyttämättä
Suomen tulevaisuuden kannalta on tärkeää saada aikaan vientivetoista kasvua ja nostaa työllisyysastetta, jotta julkinen talous palautetaan ylijäämäiseksi. Reaalisen kilpailukyvyn ja hintakilpailukyvyn vahvistaminen luovat pohjaa talouskasvulle, viennille ja kotimarkkinoiden kehitykselle. Perinteisen teollisen osaamisen rinnalla on korostettava tietoyhteiskunnan mahdollisuuksia, luovia aloja ja kehittyviä palvelumarkkinoita.
Viennin pohjaa tulee laajentaa nouseville talousalueille, nostaa jalostusarvoa ja hakea kasvua uusilta toimialoilta.
SDP:n valiokuntaryhmä katsoo, että tarvitaan uusi vientistrategia, joka kiinnittyy mm. ilmastonmuutoksen hillintään ja torjuntaan, puhtaaseen veteen, energiatehokkaaseen rakentamiseen, uusiutuvaan energiaan, kiertotalouteen ja digitaalisiin teknologioihin. Suomen arktista osaamista pitää hyödyntää. Kotimarkkinoilla luodaan julkisten ja yksityisten toimijoiden yhteistyöllä referenssimarkkinoita uusien innovaatioiden ja tuotteiden käyttöönottamiseksi.
Kilpailukykypaketin ennakoidut tulokset kyseenalaisia
Suomalaisyritysten johdon näkemyksiä ajankohtaisiin työmarkkinakysymyksiin on selvitetty STTK:n ja Ammattiliitto Pron laajalla kyselyllä. Sen mukaan hallituksen vaatimien viiden prosentin työvoimakustannussäästöjen nähdään vaikuttavan vain vähän yritysten liikevaihtoon.
Seuraavalla sopimuskierroksella liittokohtaiselle ja keskusjärjestötason työmarkkinaratkaisulle on yritysjohtajien joukossa lähes yhtä suuri kannatus. Pienissä yrityksissä on suuryrityksiä enemmän kannatusta keskusjärjestötason työmarkkinaratkaisulle.
Yritysjohtajien arvio on, että viiden prosentin työvoimakustannussäästö ei vaikuta yritysten liikevaihtoon ollenkaan (55 %) tai vain jonkin verran (37 %). Liikevaihdon reippaaseen kasvuun uskoi vain 2 prosenttia vastaajista.
Keskimääräistä enemmän liikevaihdon uskotaan kasvavan teollisuudessa ja rakennusalalla (yhteensä 49 %). Kaupan alalla liikevaihdon arvioidaan pysyvän muuttumattomana keskimääräistä enemmän (68 %) tai jopa vähenevän jonkin verran. Kaupan alan yrityksissä pelätään ilmeisesti työvoimakustannusten alentamisen heikentävän kotimaista kysyntää. Suurissa, yli sadan miljoonan euron liikevaihdon yrityksissä usko liikevaihdon kasvuun on heikompaa kuin keskimäärin (33 %).
Tehdasteollisuuden uudet tilaukset kasvoivat Tilastokeskuksen mukaan elokuussa neljänneksellä vuoden takaisesta. Metalliteollisuudessa kasvu oli lähes 40 prosenttia. On arvioitu, että tällaisilla luvuilla on kenenkään turha kuvitella palkansaajien tyytyvän nollakorotuksiin. Päämääränä on nähty paikallinen sopiminen, jossa yritysten palkankorotusvara voidaan katsoa kunakin vuotena paikallisesti. On myös todettu, että pitää löytää sellainen ratkaisu, jossa menestyvät yhtiöt jakavat jakokelpoista voittoa myös työntekijöille, jotka sen tuloksen ovat tehneet.
Monet yritysjohtajat ovat kertoneet, että tekevät todella hyvää tulosta tällä hetkellä. Viesti yritysjohtajilta on ollut, että heille on aivan sama, mitä hallitus tavoittelee. Osaavat työntekijät ovat yrityksille tärkeämpiä kuin hallituksen laajat yleispoliittiset linjaukset palkkaleikkauksista.
Tutkimuksen mukaan iso osa yritysjohtajista totesi, että hallituksen kaavailemat viiden prosentin leikkaukset eivät kiinnosta heitä investointimielessä. Ne rahat menevät osingonjakoon. Kolme neljästä tutkimukseen vastanneesta oli sitä mieltä, että jos maan hallituksen tavoite yritysten työvoimakustannusten alentamiseksi täyttyy, osingonjako suhteessa tulokseen säilyy entisellään.
STTK ja Pro ovat arvioineet, että viiden prosentin kilpailukykyloikka lisäisi jaettavia osinkoja kahdella miljardilla eurolla olettaen, että kustannusten aleneminen vahvistaa yritysten tuloksia noin 3,7 miljardilla. Arvio perustuu Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen VATT:n selvitykseen.
Lisäksi on arvioitu kilpailukykyloikan jäävän vain omistajien iloksi osinkojuhlaksi, jonka on ennustettu jatkuvan myös ensi keväänä. Pelkkä omistajien huomioiminen viestii ahneudesta ja kyvyttömyydestä vahvistaa yritystoimintaa Suomessa pitkäjänteisesti. Hallituksen viiden prosentin leikkaukset eivät siis innostaisi yrityksiä investoimaan.
Yritysten hyvästä tuloskunnosta kertoo myös Verohallinnon viime viikon tieto, jonka mukaan verovuosi 2014 näyttää menneen ihan hyvin monella yrityksellä. Yritysten odotettua parempi vuosi näkyy yhteisöjen maksamien tuloverojen arvioitua pienempänä laskuna — vain 249 miljoonalla eurolla. Verovuodesta 2014 lähtien yhteisöverokanta laski 24,5 prosentista 20 prosenttiin. Se näkyi yhteisöverojen määrän pienenemisenä. Vuosi oli siis kohtalaisen hyvä useille yrityksille.
Yhteisöt joutuivat maksamaan verovuonna 2014 tuloveroja yhteensä 4,4 miljardia euroa. Verokertymä laski vuoteen 2013 verrattuna 249 miljoonaa euroa eli 5,4 prosenttia. Lasku ei ollut yhtä suuri kuin yhteisöveroprosentin mekaanisesti laskettu alennus, 18 prosenttia.
Verohallinnon mukaan verovuosi 2014 vaikuttaa menneen kohtalaisen hyvin monilla yrityksillä. Laajamittaisesta yritystoiminnan piristymisestä ei voida puhua, mutta ei myöskään tilanteen huononemisesta. Tuloveroja maksoi yhteensä 108 000 yhteisöä.
Hallituksen valitsema hintakilpailustrategia irrottaa Suomen Pohjoismaisten hyvinvointivaltioiden perheestä, lisää eriarvoisuutta ja vaarantaa pitkän aikavälin menestyksen.
SDP:n valiokuntaryhmä huomauttaa, että yksipuolisen sanelu- ja pakkolakipolitiikan sijaan hallituksen tulee tukea yhdessä sopimisen politiikkaa ja edistää aktiivisesti tasapuolista laajaa kokonaisratkaisua, jonka avulla maahan saadaan pitkäkestoinen ja sukupuolten tasa-arvoa edistävä maltillinen tulopoliittinen kokonaisratkaisu.
SDP:n valiokuntaryhmä katsoo, että hallituksen tulee peruuttaa yksipuolisesti valmistelemansa sairausajan palkan, loman keston ja työttömyysturvan leikkaukset ja etsiä yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen kanssa ratkaisua, joka edistää vakautta ja ennustettavuutta, vahvistaa tuottavuutta, pidentää työuria, lisää työhyvinvointia ja hillitsee kustannusten nousua.
Talouskasvua ja uusia työpaikkoja syntyy erityisesti pienissä ja keskisuurissa yrityksissä. On tärkeää huolehtia toimivasta julkisesta työnvälityksestä, jotta pienemmätkin yritykset voivat saada tarpeisiinsa sopivaa osaavaa työvoimaa.
SDP:n valiokuntaryhmä katsoo, että lakisääteisiin yleissitoviin työehtosopimuksiin perustuvaa paikallista sopimista tulee kehittää. Oleellista on, että jo nykyisin mahdolliset paikallisen sopimisen mahdollisuudet tunnetaan paremmin. Näin voidaan edistää työn tuottavuutta, työhyvinvointia ja yhdessä sopimisen kulttuuria.
Kansantalouden investointiastetta on nostettava
Vähäisillä investoinneilla on vaikutusta talouteen. Julkisia investointeja tulee käyttää vauhdittamaan yksityisiä investointeja. Uudella yhteiskuntapolitiikalla tulee sitoa valtion ja kuntien liikenne-, asunto- ja maankäyttöpolitiikka tiukemmin yhteen. Tämä edistää työvoiman liikkuvuutta. Yksityisiä investointeja tulee rohkaista jatkamalla investointien korotettuja poistoja.
SDP:n valiokuntaryhmä muistuttaa, että Suomi on pidettävä maailman osaavimpien kansakuntien kärkijoukossa. Hallituksen valitsema lähes yksinomaan hintakilpailukykyyn keskittyvä strategia sekä koulutuksen, tutkimuksen ja tuotekehityksen mittavat leikkaukset vaarantavat osaamisperusteisen kasvun.
SDP:n valiokuntaryhmä katsoo, että hallituksen velkaantumisen hillintään pyrkivä politiikka on sinänsä hyväksyttävää, mutta leikkausten kohdistaminen on epäoikeudenmukaista ja heikentää kotimaista kysyntää. Sinänsä on ymmärrettävää, että hyvätuloisilta on vaikea säästää, koska he eivät saa yhteiskunnan tulonsiirtoja. Sen vuoksi talouden tasapainottamisessa on käytettävä myös veropolitiikkaa, ja hyvätuloisimpien verotusta voidaan kiristää ja jopa suostua rikollisen veronkierron ilmaiseen katumiseen.
SDP:n valiokuntaryhmän näkemyksen mukaan talouden tasapainottamisessa tarvitaan oikeudenmukaisempia valintoja. Ei ole hyväksyttävää, että pienituloisimpien jokapäiväistä toimeentuloa leikataan pakolla ja samaan aikaan hyvätuloisimpia kannustetaan vapaaehtoiseen osallistumiseen.
Maahanmuutto vaatii erityistoimia
Hallituksen ennustamat turvapaikanhakijamäärät ovat jo nyt ylittyneet roimasti.
SDP:n valiokuntaryhmä kannattaa sitä, että Suomi kantaa kansainvälisen humanitäärisen vastuunsa kunnialla. Tämä edellyttää aktiivista otetta kriisinratkaisun avaimien löytämiseksi, lähialueiden pakolaisleirien tukemista ja turvapaikanhakijoiden vastaanottamista.
Koko kehyskauden turvapaikanhakijamääriä on vaikea ennakoida. Talousarvioesityksen määrärahat on mitoitettu 15 000 turvapaikanhakijan mukaan. Tämä arvio on jo nyt vanhentunut. Uusimman arvion mukaan Suomeen tulee 30 000—35 000 turvapaikanhakijaa kuluvan vuoden aikana ja 30 000 henkilöä vuonna 2016.
Sujuva ja nopea turvapaikkahakemusten käsittely hillitsee pitkällä aikavälillä turvapaikanhakijoiden vastaanoton kokonaiskustannuksia. Turvapaikanhakijoiden odotusaika vastaanottokeskuksissa ei pitkity.
Myönteisen turvapaikkapäätöksen saaneet henkilöt tulee sijoittaa mahdollisimman nopeasti kuntiin. Oleellista on mahdollisimman varhain aloitettu kielikoulutus ja kotouttaminen. Lisäksi työnteon mahdollisuutta on nykyisestään varhennettava.
SDP:n valiokuntaryhmä katsoo, että hallituksen on turvattava riittävät resurssit turvapaikkahakemusten nopeaan käsittelyyn ja ajoissa aloitettavaan kielikoulutukseen ja kotouttamistoimiin. Lisäksi on valmisteltava pidemmän aikavälin ohjelma, joka ottaa huomioon perheenyhdistämisen tuomat lisähenkilöt. On varauduttava ajoissa mm. kunnissa tarvittavaan asunto-, koulutus- ja sote-palvelujen tarjontaan sekä haasteelliseen työvoimapolitiikkaan. On omista politiikkavalinnoistamme kiinni, koituuko maahanmuutto meille taloudelliseksi taakaksi vai kestävyysvajetta umpeenkurovaksi voimaksi ja inhimilliseksi rikkaudeksi.
Onnistunut kotoutuminen on kaksisuuntaista. Kantasuomalaisten on kotouduttava monikulttuurisempaan Suomeen, ja maahanmuuttajien on opittava kieli ja tunnettava suomalaisen yhteiskunnan pelisäännöt, oikeudet ja velvollisuudet.
- SDP:n valiokuntaryhmä muistuttaa, että turvapaikkapolitiikka ei voi olla vain sisäministeriön sekä työ- ja elinkeinoministeriön vastuulla, vaan kyse on laajemmasta kokonaisuudesta.
Sukupuolten tasa-arvo vaatii tekoja ja Istanbulin sopimus lisää turvakotipaikkoja
Hallitusohjelman tilannekuvassa lukee, että miehet ja naiset ovat tasa-arvoisia.
Arvio on vailla faktapohjaa. Sukupuolten välistä epätasa-arvoa kuvaa esimerkiksi se, että varakkaat naiset elävät 15 vuotta pidempään kuin köyhät miehet. Toisaalta naisten ja miesten välinen palkkaero on yhä merkittävä ja työmarkkinat voimakkaasti segregoituneet.
Tasa-arvolaki edellyttää viranomaisilta sukupuoltenvälisen tasa-arvon suunnitelmallista edistämistä. Valtiovarainministeriön budjetinlaatimismääräyksissä edellytetään, että pääluokkaperusteluihin sisällytetään "yhteenvetotarkastelu sukupuolivaikutuksiltaan merkittävistä talousarvioon liittyvästä toiminnasta".
Julkisen talouden suunnitelmalla vuosille 2016—2019 on merkittävä vaikutus budjetin pääluokkien tulevaisuuteen. Julkisen talouden säästöillä on aina sukupuoli.
Hallitusohjelmassa, hallituksen kilpailukykypaketissa ja julkisen talouden suunnitelmassa on merkittäviä leikkauksia työntekijöiden palkkaan verrattaviin etuuksiin sekä sosiaaliturvaan. Esitykset ovat varsin konkreettisia, ja niillä on kiistatta sukupuolivaikutuksia. Näistä mainittakoon mm. subjektiivisen päivähoidon rajoitukset, varhaiskasvatuksen säästöt ja vanhempainvapaan lomakertymän leikkauksen vaikutukset.
SDP:n valiokuntaryhmä edellyttää, että rakenteellisista uudistuksista, leikkauksista sekä kärkihankkeista tehdään sukupuolivaikutusten arviointi.
Eduskunta ratifioi yksimielisesti vuonna 2015 Istanbulin sopimuksen, ja se astui voimaan 1.8.2015. Ratifioinnin yhteydessä eduskunta edellytti, että valtion on panostettava sopimuksen tuomiin velvoitteisiin. Sopimus edellyttää, että perhe- ja lähisuhdeväkivallan uhreilla on mahdollisuus saada maksutonta apua ympärivuorokautisesti. Lisäksi edellytetään 24/7 päivystävä väkivallan uhreja tai väkivallan uhan alla olevia auttavaa puhelinta.
Turvakotitoiminnan valtiollistaminen on positiivien askel valtakunnallisesti kattavaan ja helpommin saavutettavaan palveluverkkoon. Eduskunta edellytti, että turvakotipaikkoja lisätään asteittain kohti Istanbulin sopimuksen edellyttämää tasoa. Nykyisen tiedon ja rahoituksen valossa paikkamäärä laskee ensi vuonna. Yksin pääkaupunkiseudulla ilman Istanbulin sopimuksen edellyttämää turvaa on 300 väkivallan uhria.
SDP:n valiokuntaryhmä muistuttaa, että Suomi on saanut Naisten oikeuksien komitealta eli CEDAW-komitealta huomautuksia naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisen työn ja siihen osoitettujen resurssien puutteesta.
SDP:n valiokuntaryhmä edellyttää, että hallitus tekee kehyskaudeksi suunnitelman, jolla turvapaikkamääriä lisätään eduskunnan ratifioinnin edellyttämällä tavalla.
Työuria pidennetään myös syrjäytymistä ehkäisemällä
Työurien pidentäminen tuntuu nykyisen työttömyyden valossa nurinkuriselta, mutta sillä varaudutaan ikärakenteen tuomiin muutoksiin ja siksi se on perusteltua. Työmarkkinajärjestöjen kanssa yhdessä rakennettu eläkepaketti pidentää työuria ja vähentää kestävyysvajetta, mutta todellinen eläköitymisikä nousee kuitenkin vain, kun ihmisillä on työtä ja työkykyä. On syytä muistaa, että työttömänä olevat ihmiset ovat suurin työvoimareservi.
Aktiivisen työvoimapolitiikan tuloksia arvioidaan usein liian kapeasti vain avoimille työmarkkinoille työllistymisen avulla. Aktiivisen työvoimapolitiikan ja aktiivisen sosiaalipolitiikan palvelut limittyvät ja tulokset jakautuvat työllistymisen vahvistumiseen ja syrjäytymisen ehkäisyyn.
Työttömyyttä arvioitaessa työttömyyden rakenne ja työttömyysjaksojen kesto ovat työttömyysprosenttia oleellisemmat mittarit.
Hallitus suunnittelee kehyskaudelle kiristävää talouspolitiikkaa. Riskinä on, että ylimitoitetut ja epäoikeudenmukaisesti kohdistetut leikkaukset heikentävät orastavaa talouskasvua ja heikentävät työvoiman kysyntää työmarkkinoilla.
Nuorisotyöttömyys ja pitkäaikaistyöttömyys tulevat todennäköisesti kasvamaan. Hallitus ennustaa, että rakennetyöttömyys ja pitkäaikaistyöttömyys kasvavat merkittävästi. Hallitus panostaa kärkihankkeissaan työllisyyteen ja kilpailukykyyn 170 miljoonaa, mutta kohdistaa yksin työvoimapolitiikkaan mittavat yli 200 miljoonan euron leikkaukset, jotka lisäävät pitkäaikaistyöttömyyden kasvua.
Nyt hallituksen leikkaukset osuvat esimerkiksi sotaveteraanien kotipalveluihin, ikäihmisten talonmiestehtäviä hoitaneisiin välityömarkkinoiden kautta työllistyviin henkilöihin. Ratkaisussa tipahtavat tyhjän päälle työttömät ja palvelujen tarvitsijat. Hallituksen linja leikata työllistämistä työhön, joka muuten jäisi muuten tekemättä, on lyhytnäköinen. Välityömarkkinoita pitää kehittää eteenpäin, ei ajaa alas.
Aktiivisella työvoimapolitiikalla voidaan vain rajallisesti vaikuttaa työttömyyteen. Sillä voidaan kuitenkin pitää yllä ihmisten työkykyä, katkaista syrjäytymiskierteitä ja näin ehkäistä työttömyyden venymistä ja muuttumista rakenteelliseksi työttömyydeksi.
Tuottavuutta saadaan aikaan myös työhyvinvoinnin kautta, ja siihen pitäisi panostaa. Muun muassa Työterveyslaitoksen säästöt, vuorotteluvapaan heikennykset heikentävät työhyvinvointia. Myös sanelu ja pakkolait ovat olleet viemässä luottamuspääomaa, joka on ollut vahvuutemme työmarkkinoilla.
Hallituksen esitys leikkaa 64,34 miljoonaa euroa momentilta 32.30.51 (Julkiset työvoima- ja yrityspalvelut). Esitys ei huomioi suurta 58 miljoonan euron leikkausta varsinaisiin toimiin, joka aiheutuu alv-erän siirtämisestä momentille. Lisäksi momenttiin sisältynyt TEM:n osuus 28 miljoonaa euroa nuorisotakuuseen ei sisälly hallituksen esitykseen.
Nuorisotakuu
Nuorisotyöttömyys on Suomessa moniin muihin Euroopan maihin verrattuna lyhytkestoista. Tämä on ehkäissyt nuorten syrjäytymistä.
Kun arvioidaan nuorisotakuun onnistumista ja sen jatkon tarpeellisuutta, ei voida pitäytyä vain nuorten työttömyysasteessa. Nuorisotyöttömyyden taso on yleistä työttömyysastetta voimakkaammin riippuvainen talouden suhdanteesta ja harjoitetusta talouspolitiikasta. Siksi ei ole mahdollista arvioida, mikä nuorisotyöttömyyden taso olisi ilman nuorisotakuuta.
Nuorisotakuu ei ole työtakuu, vaan sen tarkoitus on vahvistaa työllistymistä ja ehkäistä syrjäytymistä kolmen pilarin avulla: etsivän nuorisotyön avulla, koulutuksen avulla ja työttömille nuorille suunnattujen tehostettujen palveluiden avulla.
Nuorten työllisyyden tukeen ja syrjäytymisen ehkäisyyn panostettu euro tuottaa itsensä monin verroin takaisin. Syrjäytymisestä aiheutuu nykyisin jo pelkästään kasvaneiden sosiaaliturvamenojen ja vähentyneiden verotulojen vuoksi joka vuosi vähintään 600 miljoonan euron kustannukset. Lisäksi kroonisesti syrjäytyneellä terveydenhuollon menot voivat olla jopa kahdeksankertaiset verrattuna nuoreen, joka ei ole syrjäytymisvaarassa.
Nuorisotakuun toimenpiteet ovat onnistuneet ennaltaehkäisemään nuorten syrjäytymistä. Esimerkiksi peruskoulun jälkeen jatkokoulutukseen sijoittuvien osuus on suurempi kuin koskaan.
SDP:n valiokuntaryhmä pitää myönteisenä, että hallitus jatkaa peruskoulunsa päättäneiden koulutustakuuta, mutta on huolissaan sen toteutumisesta koulutuksen kokonaisrahoitukseen hallituksen tekemien suurten leikkausten takia.
Osana nuorisotakuuta ollut etsivä nuorisotyö on tavoittanut vuosittain yli 20 000 "kadonnutta" nuorta, joista yli viisitoistatuhatta on tarvinnut pidempää ohjausta.
Nuorisotakuun alasajo uhkaa synnyttää syrjäytyneiden sukupolven. Hallitus on kyllä perustellusti huomioinut mielenterveyspalveluja tarvitsevat nuoret, mutta tavallisille työttömille nuorille hallitus tarjoaa vain tyhjää kättä.
Työttömien nuorten 28 miljoonan euron, uraohjauksen, uravalmennuksen, maahanmuuttajanuorten työvoimapoliittisten toimien, työnhakukoulutuksen, sanssikortin, työhönvalmennuksen, ammatillisen työvoimakoulutuksen, yrittäjyyskoulutuksen ja muiden toimenpiteiden erillisrahoituksen hallitus lopettaa kokonaan, vaikka toimet ovat toimineet ammatillisen koulutuksen suorittaneiden kohdalla hyvin ja nykyisistä nuorista työttömistä työnhakijoista yli puolella on ammatillinen tutkinto tai sitä korkeampi koulutus.
Erillisrahoituksen piirissä olevien työttömien nuorten tukitoimia voidaan rahoittaa yleisen työvoimapolitiikan varoista, mutta koska niitäkin leikataan rajusti, koulutus- ja palkkatukirahat eivät yksinkertaisesti riitä.
Tilannetta kuvaa se, että viime vuonna sanssikortteja myönnettiin lähes 40 000, kuluvan vuoden tammi—kesäkuussa enää 3 000 määrärahojen vähyyden vuoksi.
Nuorten työpajatoiminnan ja etsivän nuorisotyön resursseja leikataan jo vuonna 2016 roimasti.
Momentille on varattu myös 2 miljoonaa euroa kärkihankkeen "Nuorisotakuusta yhteisötakuun suuntaan" toteuttamiseen. Tämä määräraha on korvamerkitty nuorten ns. luottohenkilötoiminnan ja ns. yhden luukun palveluiden eli Ohjaamo-hankkeen kehittämiseen, eikä ole varmaa, korvaako se miltään osin etsivään nuorisotyöhön kohdistettuja leikkauksia.
Valiokunta katsoo, että Ohjaamo-hankkeen vahvistaminen on kannatettavaa, ja tähdentää, että budjetissa on varattava palvelut paitsi ohjaamoihin myös tarvittaviin palvelupolkuihin.
Nykyisellä resurssitasolla etsivä nuorisotyö on saatu koko maan kattavaksi. Viime vuonna etsivä nuorisotyö tavoitti 24 579 nuorta, joista 16 740 sai pitkäaikaisempaa tukea, keskustelua ja ohjausta toimenpiteiden piiriin.
SDP:n valiokuntaryhmä ei hyväksy etsivän nuorisotyön alasajoa. Se on tuottanut hyvää tulosta ja on yksi hallitusohjelmassa esiin nostetuista painopisteistä ja juuri saatu toimimaan koko maassa.
Erittäin pitkään työttömänä olleet ikääntyneet
Poikkeuksellisen pitkään työttömänä olleille on perusteltua ja taloudellista järjestää kunniallinen tie eläketuelle. Liian moni uupuu ja putoaa tukijärjestelmien väliin, eikä heillä ole nykyisessä työllisyystilanteessa edes toivetta työpaikasta. Nämä ihmiset ovat eläkejärjestelmän näkökulmasta työkykyisiä, mutta työelämän näkökulmasta työkyvyttömiä.
Valiokunta esittää, että eläketuen edellytyksenä tulisi olla viiden vuoden työttömyys ja 60 vuoden ikä. Tällöin eläkemahdollisuus poikkeusmenettelyllä koskisi noin 3 700 työtöntä.
Järjestelmä maksaisi alussa 8 miljoonaa euroa, mutta sulaisi pian 2 miljoonan tasolle, sen mukaan kun eläketuen piirissä olevat pääsisivät varsinaiselle eläkkeelle. Samankaltaista menettelyä käytettiin 2000-luvun puolivälissä.
Lex Taipale eli eläketukilaki (39/2005) oli kertaluonteinen ja päästi noin 10 vuotta työttömänä olleet 57 vuotta täyttäneet henkilöt eläketuelle. Valtio maksoi tuen kokonaisuudessaan, ja sitä maksettiin kunnes ihminen pääsi 62-vuotiaana varsinaiselle eläkkeelle.
Tuolloin laki koski noin 4 000 henkilöä. Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta sekä työ- ja tasa-arvovaliokunta kumpikin yksimielisesti ovat halunneet ulottaa toimet noin 12 000 henkilöön.
Työvoimapolitiikan resurssien leikkausten sijaan passiivinen työttömyysturva aktiivirahaksi Rinteen mallin mukaisella työllistymissetelillä
Työttömyys maksaa vuosittain yli 6 miljardia euroa. Tähän lasketaan mukaan työttömyysetuudet, työttömille maksettavan toimeentuloturvan ja asumistuen sekä julkisten työvoimapalvelujen ja kuntouttavan työtoiminnan aiheuttamat kustannukset.
Työttömyyden nettokustannukset ovat noin 4 miljardia euroa. Työttömyysturvaa maksetaan 5,5 miljardia euroa. Raha on kehysbudjetoinnin ulkopuolista rahaa, eikä sen käyttöä sido budjettikehys. Vastaavasti työvoima- ja yrityspalveluihin on valtion vuoden 2016 talousarvioesityksessä varattu 553,3 miljoonaa euroa. Aktiivimenojen osuus on vain noin 10 % passiivimenoista. Valiokunnan mielestä suhde on nurinkurinen.
Pitkäaikaistyöttömyys syrjäyttää ihmisiä työvoimasta pysyvästi. Jos työvoimaan kuuluva ihminen on pitkään työelämän ulkopuolella, riskinä on, että hänen työkykynsä rapautuu. Valiokunnan mielestä aktiivisen työllistämispolitiikan ja passiivisen työttömyysturvan välinen suhde pitää kääntää toisin päin. Työttömyyden suorien kustannusten lisäksi työttömyys vähentää verotuloja, lisää kuntien rahoittamia työllisyyden hoidon kustannuksia sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden kustannuksia ja vähentää yksityistä kulutusta. Näiden lisäksi rakenteellinen työttömyys aiheuttaa työvoiman kohtaanto-ongelmia ja rajoittaa tuotannon kehittymistä.
SDP:n valiokuntaryhmä esittää, että jokaisella työttömällä on kuuden työttömyyskuukauden jälkeen oikeus käyttää työttömyysturvaansa työllistymissetelinä. Työllistymisseteli olisi peruspäivärahan eli työmarkkinatuen 32,8 euroa/vrk tasoinen, ja se kestäisi maksimissaan 300 päivää.
Työtä hakiessaan työtön voisi kertoa, että työnantaja saa setelin, jos työnantaja ei ole irtisanonut tai lomauttanut työntekijöitä eikä hänellä ole voimassa olevaa työsopimuslain mukaista takaisinottovelvollisuutta. Takaisinottovelvollisuuden todentaminen perustuisi työnantajan ja työpaikan luottamusmiehen vakuutukseen. Sitä kontrolloitaisiin pistokokein.
Työllistymisseteli rahoitettaisiin suoraan työttömyysturvan kautta, mikä poistaisi viiveitä palkkatuen maksussa. Samaan aikaan on huolehdittava riittävästä työvoimapalvelusta erityisesti työnvälityksessä.
Nykyisessä vaikeassa työllisyystilanteessa työpaikkoja kuolee ja syntyy noin 400 vuorokaudessa. Panostukset tehokkaampaan työnvälitykseen maksavat itsensä nopeasti takaisin. Myös kansainvälinen valuuttarahasto IMF on esittänyt tuoreessa maa-arviossa aktiivisen työvoimapolitiikan lisäresursointia Suomessa.
Eduskunnan tietopalvelussa lasketun aineiston perusteella toisi 15 000 henkilön työllistyminen työllistymisetelin avulla 140—250 miljoonan euron sopeutusvaikutuksen julkiseen talouteen. Vaikutuksen vaihteluväli johtuu muutoin työtä vaille jäävän henkilön oikeudesta työttömän peruspäivärahaan tai ansiosidonnaiseen työttömyyspäivärahaan.
Työnvälityksen tehostaminen
Hallituksen ajama työvoimapalvelujen uudistaminen tähtää digitalisointiin ja yksityisten palvelujen lisäämiseen.
SDP:n valiokuntaryhmän mielestä molemmat tavoitteet ovat sinänsä kannatettavia. Digitalisoinnilla saadaan tuottavuushyötyjä, ja yksityiset palvelut täydentävät julkisia työnvälityspalveluita erityisesti työttömyyden kasvaessa.
Sähköiset palvelut eivät kuitenkaan korvaa henkilökohtaista asiakaspalvelua. Ja hallituksen suunnittelemat ostopalvelut eivät tuo lisäarvoa, koska ne rahoitetaan julkisia palveluja supistamalla.
Erillisrahoituksen piirissä olevien työttömien nuorten tukitoimia voidaan rahoittaa yleisen työvoimapolitiikan varoista, mutta koska niitäkin leikataan rajusti, koulutus- ja palkkatukirahat eivät yksinkertaisesti riitä.
Tilannetta kuvaa se, että viime vuonna sanssikortteja myönnettiin lähes 40 000, kuluvan vuoden tammi—kesäkuussa enää 3 000 määrärahojen vähyyden vuoksi.
Erityisen huolestuttavaa on hallituksen toiminta vaikeammin työllistyvien monipalvelukeskusten suhteen. Yhteispalvelu työhallinnon, kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon ja Kelan kanssa on saanut hyvän vastaanoton. Uusi laki uhkaa jäädä torsoksi, kun työhallinto on monella paikkakunnalla vetäytymässä lain edellyttämistä yhteispalvelutiloista.
SDP:n valiokuntaryhmä edellyttää, että ministeriö peruuttaa linjauksensa, jonka mukaan monipalvelukeskusten työhallinnon työntekijät vedetään TE-toimistoihin tilasäästöjen vuoksi. Ryhmä muistuttaa, että yhteispalvelupisteet rakennettiin, koska omista työpisteistä toimiva verkostomalli ei taannut riittävää moniammatillista palvelua ja juoksutti työttömiä luukulta luukulle.
TE-toimistojen tilanne on kaoottinen. Ihmiset joutuvat odottamaan kuukausia virkailijan luokse pääsemistä. Osa tarvitsee ehdottomasti henkilökohtaista palvelua. Sähköiset palvelut eivät kaikille sovi — on arvioitu, että jopa 50 % ei pysty eri syistä niitä käyttämään, vaikka osaamista olisikin. Toisaalta myös digitaalisten palveluiden asiakaslähtöisyydessä on kehittämistä.
Työvoimapalvelukeskusten toiminta on turvattava ja yhteistyötä toimijoiden kesken tehostettava (puitteet luotava mahdollistaviksi). Välityömarkkinat on laitettava kuntoon, muutoin hallituksen toimet vain lisäävät työttömyyttä ja syrjäytymistä.
Työttömyysturvan leikkaus lisää köyhyyttä
Hallitus on päättänyt leikata työttömyysturvaa 200 miljoonalla eurolla. Leikkaus aiotaan toteuttaa lyhentämällä ansiosidonnaisen työttömyysturvan kestoa 100 päivää alle 58-vuotiailta, pidentämällä omavastuuaikaa kaksi päivää, poistamalla pitkän työuran korotusosa sekä pienentämällä aktiivikorotuksia.
SDP:n valiokuntaryhmän mielestä leikkaus ei tuo työllisyyshyötyä. Se tuottaa tuplarangaistuksen työpaikkansa menettäneille työttömille. Ensin ihminen menettää työpaikkansa ja sitten vielä lisätään hänen taloudellista ahdinkoaan.
SDP:n valiokuntaryhmä ei yhdy työttömyysturvaleikkausten takana olevaan ajatukseen siitä, että työttömät eivät hae aktiivisesti työtä eivätkä ota tarjolla olevaa työtä vastaan. Valtaosa työttömistä etsii aktiivisesti työtä.
SDP:n valiokuntaryhmä katsoo, että työttömyysturvan leikkausta huomattavasti parempaan tulokseen päästään työnvälitystä tehostamalla. Nykyinen lainsäädäntö antaa ansiosidonnaisen työttömyysturvan varassa oleville ammattisuojan kolmeksi kuukaudeksi. Tämän jälkeen työttömän on otettava myös omasta ammatistaan poikkeavaa työtä vastaan maantieteellisesti laajalta alueelta. Lisäämällä TE-toimistojen henkilökuntaa väliaikaisesti työttömyyden kasvettua tehostetut työtarjoukset ovat mahdollisia ja estävät työttömyysturvan väärinkäytöksiä.
Harmaa talous
Harmaan talouden torjunta puuttuu täysin. Hallitus aikoo lopettaa harmaan talouden torjuntaohjelman. Hallitusohjelmasta ei ilmene edes sitä, miten torjuntatyötä aiotaan jatkaa. Vuonna 1996 alkaneen ohjelman panostus oli 20 miljoonaa euroa ja tuotto 200—300 miljoonaa euroa. Ohjelman jatkolle on selvä tarve. Torjuntaohjelmaan tulee sisällyttää ns. aggressiivinen verosuunnittelu, eduskunnan tarkastusvaliokunnan syksyllä 2012 esittämällä tavalla. Muita asioita ovat mm. verotusta koskeva ketjuvastuu pitkissä alihankintaketjuissa Hollannin mallin mukaisesti, rakennusalalla käyttöön otetun veronumeromenettelyn laajentaminen muille aloille, fiskaalisella muistilla varustettujen kassakoneiden käyttöönotto yksityisillä palvelualoilla sekä osakeomistamisen läpinäkyvyys siten, että osakeomistus tulisi läpinäkyväksi ja yleisöjulkiseksi.
Myös työsuojelun aluehallintoviranomaisten toimintamenoista on poistettu määräaikainen harmaan talouden valvontaan suunnattu lisäresurssi. Tämä tulee osaltaan vähentämään työsuojeluviranomaisten mahdollisuuksia valvoa harmaata taloutta työpaikoilla.
Pienillä teoillakin voitaisiin tehostaa työsuojelun valvontaa ilman merkittäviä kustannuksia. Esimerkiksi tilaajavastuulain tarkastajat valvoessaan tilaajan selvitysvelvollisuudesta annetun lain noudattamista Etelä-Suomen ulkopuolella eivät voi itse tarkastaa kuvallisia henkilökortteja tai sitä, onko ulkomaalaisella työntekijällä työntekoon oikeuttava lupa, koska heidän toimivaltansa on rajattu vain tilaajavastuulain valvontaan. Toimivaltaa pitäisi laajentaa.
Toiseksi myös valvontaresurssien tilapäinen siirtäminen vastuualueelta toiselle, esimerkiksi jonkin suuren projektin valvomiseksi, on nykyisin vaikeaa. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta on sosiaali- ja terveysministeriölle 5.12.2012 lähettämässään kirjeessä todennut tähän liittyvän epäkohdan ja esittänyt muutosta valvonnan organisointiin ja viitannut tilaajavastuulain valvonnan organisoitumisesta saatuihin hyötyihin. Muutokset säästäisivät valvonnan resursseja.
Harmaan talouden ehkäisyn vuoksi jokaisessa poliisilaitoksessa ja keskusrikospoliisissa on erilliset talousrikostutkintayksiköt, joihin on sijoitettu laadullisesti ja määrällisesti tehtävien ja toimintaympäristön edellyttämät resurssit. Takaisin saadun rikoshyödyn määrä on kasvanut vuoden 2010 26,3 miljoonasta eurosta siten, että vuonna 2014 takaisin saadun rikoshyödyn määrä oli 47,7 miljoonaa euroa. Silti hallitus leikkaa poliisinkin harmaan talouden toimien erillisrahoituksesta lähes 6,4 miljoonaa euroa. Tämä aiheuttaa ongelmia käytännön viranomaisyhteistyössä, mikä tarkoittanee pullonkaulan syntymistä poliisiin.
Rakennusala mielletään harmaan talouden pesäpaikaksi. Tämä yleinen käsitys pitää myös paikkansa. Ei ole olemassa sellaista markkinatalousmaata, jossa rakennusalan harmaa talous ei olisi ongelma. Joissakin maissa lähes kaikki rakentaminen on harmaata toimintaa.
Suomessa rakennusalan harmaa talous liittyy etupäässä pimeään työn tekoon ja urakointiin, jonka seurauksena veroja ja sosiaalivakuutusmaksuja jää maksamatta. Ulkomaisille työntekijöille maksetaan myös lain vastaisesti liian pientä palkkaa.
Tilanne on parantunut. Suurin ansio tästä kuuluu rakennusalan työmarkkinajärjestöjen yhteistyölle, jonka tuloksena meillä on käytössä rakennusalan veronumerojärjestelmä ja työmaailmoitukset. Myös tilaajanvastuulain syntyyn ja sen nykymuotoon on vaikuttanut paljon rakennusalan järjestöjen yhteinen näkemys harmaan talouden torjunnan tarpeellisuudesta.
Suomalaisten työmarkkinajärjestöjen, muiden rakennusalan toimijoiden ja viranomaisten yhteistyö harmaan talouden torjumiseksi on Euroopassa poikkeuksellista ja saavutetut tulokset ainutlaatuisia.
SDP:n valiokuntaryhmä esittää, että tämä työ saa jatkua.
Hallitus lopettaa harmaan talouden torjuntaohjelman, ja sen mukana leikkautuu toiminnan lisärahoitus monille eri viranomaisille, vaikka toiminta tuottaa 60 000 euron henkilötyövuosikustannuksella tuplatulot valtiolle.
SDP:n valiokuntaryhmä edellyttää, että hallitus käynnistää 7. laaja-alaisen harmaan talouden torjuntaohjelman ja laajentaa aluehallintovirastojen työsuojelun toimivaltaa yli toimintaa nyt jäykistävien aluerajojen.
Talousarvioesitys vuodelle 2016 sisältää aktiiviseen työvoimapolitiikkaan yhteensä 158 miljoonan euron leikkaukset, vaikka työttömyys on jo kuluvana vuonna noussut ennakoitua nopeammin. Kun tiedetään etenkin suurimmassa syrjäytymisvaarassa olevien — pitkäaikaistyöttömien ja nuorten — riski päätyä kokonaan työmarkkinoiden ulkopuolelle, on perusteltua perua leikkaukset. On lyhytnäköistä talouspolitiikkaa lisätä syrjäytyneiden määrää, koska syrjäytyneiden aiheuttamat kustannukset ovat yhteiskunnalle moninkertaiset verrattuna ennakoiviin, aktiivisiin työvoimapolitiikan keinoihin. Lisäksi vuoden 2015 alusta voimaan tulleet laki ja asetus työvoimapalvelujen monialaisesta yhteispalvelusta kärsivät määrärahojen vähyydestä pahenevassa työttömyystilanteessa.