Perustelut

Talous- ja veropolitiikan työllisyysvaikutukset

Vuosia 2014—2017 koskevassa kehyspäätöksessä todetaan kansainvälisen talouden epävarmojen näkymien heijastuvan Suomen talouteen koko kehyskauden ajan. Vaikka kansainvälisen taloustilanteen heikkeneminen näyttää nyt pysähtyneen ja rahoitusmarkkinat ovat vakiintumassa, on euroalueen tilanne kuitenkin edelleen herkkä. Suomen talous kärsii pitkittyvästä hitaan kasvun vaiheesta ja tuotantorakenteen muutoksista.

Kehyspäätöksellä pyritään vahvistamaan talouden kasvun edellytyksiä ja turvaamaan hyvinvointivaltion rahoitus. Päätöksellä toteutetaan asteittain vuoteen 2015 mennessä noin 600 miljoonan euron lisäsopeutustoimet ja nostetaan ns. haittaveroja. Yritysverokantaa alennetaan merkittävästi, ja samalla kiristetään osinkoverotusta ja poistetaan tai rajoitetaan tiettyjä verotukia.

Yhteisöveron alentamisen arvioidaan vähentävän verokertymää noin 960 miljoonalla eurolla. Päätöksellä arvioidaan olevan merkittäviä taloudellista kasvua vauhdittavia vaikutuksia, joiden johdosta sen fiskaaliseksi vaikutukseksi jää noin -480 miljoonaa euroa. Päätöksen dynaamisten vaikutusten arvioidaan kuitenkin syntyvän viiveellä ja näkyvän aikaisintaan muutaman vuoden kuluttua.Valiokunta edellyttää, että yhteisöveron alennuksen odotettujen dynaamisten vaikutusten toteutumista seurataan.

Kuntien valtionosuuksien leikkaamisen arvioidaan lisäävän painetta kunnallisveron nostoon monissa kunnissa. Kunnallisveron ja haittaverojen nostot vähentävät kuluttajien ostovoimaa ja heikentävät siten kysyntää kotimarkkinoilla, mikä saattaa aiheuttaa työllisyyden laskua.

Kehyspäätös sisältää kuitenkin myös työllisyyden kannalta myönteisiä päätöksiä, kuten lisäpanostukset maahanmuuttajien kotoutumiseen ja harmaan talouden torjuntaan. Kotitalousvähennyksen noston arvioidaan parantavan työllisyyttä noin 1 000 henkilötyövuodella. Työn vastaanottamiseen kannustetaan asumistukijärjestelmän uudistuksella sekä nostamalla työtulovähennystä ja kunnallisveron perusvähennystä.

Työllisyyspolitiikka

Työllisyysaste on tällä hetkellä 67,6 % ja työttömyysaste 8,2 %. Työttömien työnhakijoiden määrä on lisääntynyt viime vuodesta 14,6 %. Samaan aikaan avoimien työpaikkojen määrä on vähentynyt 3,8 %. Palvelualalla vähennys on ollut 7 %.

Kehyspäätöksessä oletetaan työttömyysasteen olevan korkeimmillaan tänä vuonna ja laskevan vähitellen kehyskauden loppuun mennessä 7,6 %:iin. Tämän oletuksen mukaisesti myös työllisyysmäärärahojen taso laskee. Ensi vuodelle ennakoidaan 8,1 %:n työttömyysastetta ja ehdotetaan 511 miljoonaa euroa työllisyysmäärärahoihin. Tämän vuoden talousarviossa työllisyysmäärärahoja on 546,5 miljoonaa euroa.

Kehyspäätöksen mukaan tavoitteena on pitää aktivointiaste kehyskaudella 30 %:n tasolla. Kuluvana vuonna 30 %:n aktivointiaste arvellaan saavutettavan, mutta ensi vuonna se näyttäisi ehdotetulla määrärahatasolla jäävän alle 29 %:n. Muina kehysvuosina aktivointiaste näyttäisi voivan olla yli 29 %:n, jos työttömyys laskee odotusten mukaisesti.

Valiokunta korostaa, että hallitusohjelman mukaisen 30 %:n aktivointiasteen tulee toteutua kaikkina kehysvuosina. Koulutus-, työkokeilu-, palkkatuki- ja muut aktivointitoimet auttavat työttömiä kehittämään ja ylläpitämään osaamistaan ja työmarkkinavalmiuksiaan ja edistävät siten heidän työllistymistään. Niillä voidaan ehkäistä pitkäaikaistyöttömyyttä ja työmarkkinoilta syrjäytymistä. Valiokunta painottaa erityisesti aktivointitoimien laatua ja niiden räätälöimistä kyseisen työttömän työllistymistä edistäviksi.

Työttömyysturvaan on valmisteilla työmarkkinakeskusjärjestöjen solmimaan työurasopimukseen liittyviä muutoksia, jotka koskevat mm. aktiivitoimiin osallistuvien oikeutta muutosturvan ansio-osan suuruiseen päivärahaan ja työllistymistä edistävistä palveluista kieltäytyneiden tai palvelun keskeyttäneiden päivärahakauden lyhentämistä 100 päivällä. Uudistusten tavoitteena on lisätä työttömien motivaatiota osallistua aktiivitoimenpiteisiin, mikä voi näkyä te-toimistoissa lisääntyvänä paineena pystyä järjestämään aktiivitoimenpiteitä kaikille niihin pyrkiville. Valiokunta pitää tärkeänä, että aktiivitoimenpiteisiin tarkoitettuja määrärahoja on riittävästi, jotta uudistusten tavoitteet voidaan saavuttaa ja te-toimistot pystyvät tarjoamaan kunkin työttömän työllistymismahdollisuuksia aidosti kehittäviä toimenpiteitä.

Myös työurasopimuksen mukainen työssäoloehdon lyhentäminen 24 viikkoon voi osaltaan lisätä kunnissa halukkuutta työllistää pitkäaikaistyöttömiä palkkatuettuihin töihin. Valiokunta pitää tärkeänä, että kehitystä seurataan ja huolehditaan siitä, että myös pitkäaikaistyöttömille suunnatut aktiivitoimenpiteet tähtäävät aitoon työllistymiseen.

Kehyspäätöksen mukaan työllisyys- ja yrittäjyyspolitiikassa määrärahoja kohdistetaan työllisyyttä ja kasvua edistäviin toimiin, varsinkin pitkäaikaistyöttömien ja nuorten työllisyyden parantamiseksi. Valiokunta pitää tätä linjausta tärkeänä ja tarpeellisena. Samalla valiokunta kuitenkin toteaa, että varhaisen tuen periaatteen mukaisesti sekä työttömyyden pitkittymisen ja pitkäaikaistyöttömyyden ehkäisemiseksi TE-toimistojen tulee pystyä vastaamaan myös vasta työttömäksi jääneiden palvelutarpeisiin. Vaikka työttömäksi jäävää ohjataan käyttämään verkko- ja puhelinpalveluja, hänellä tulee olla mahdollisuus myös henkilökohtaiseen ohjaukseen, jos hän kokee sitä tarvitsevansa. TE-toimistoverkon uudistus ja henkilöstön vähennykset tulee toteuttaa hallitusti ja huolehtia siitä, että palvelujen saatavuus pystytään turvaamaan.

Pitkäaikaistyöttömät

Valiokunta pitää välttämättömänä, että toimia pitkäaikaistyöttömyyden torjumiseksi tehostetaan. Pitkäaikaistyöttömiä eli yhdenjaksoisesti vähintään vuoden työttömänä työnhakijana olleita oli maaliskuussa 68 200, mikä on 9 500 enemmän kuin vuotta aikaisemmin, ja määrän arvioidaan edelleen kasvavan kuluvan vuoden aikana.

Osa yli 300 päivää työmarkkinatuella olleiden pitkäaikaistyöttömien työmarkkinatuen rahoitusvastuusta siirretään vuoden 2015 alusta kunnille osana kuntien tehtävien arviointia ja työllisyyspolitiikan vastuunjaon tarkistusta. Siirrosta aiheutuu kunnille arviolta 150 miljoonan euron kustannukset. Päätös lisää kuntien vastuuta pitkäaikaistyöttömistä. Valiokunta pitää tätä perusteltuna, koska kunnalla paikallisena toimijana on pitkäaikaistyöttömien usein tarvitsemien monialaisten yksilöllisten palvelujen järjestämiseen valtiota paremmat edellytykset. Uudistuksen tarkoituksena on kannustaa kuntia järjestämään työttömille työtä, aktiivitoimia sekä kunkin tarpeen mukaan räätälöityjä yksilöllisiä palveluja. Valiokunta pitää aktivointipalvelujen entistä varhaisempaa aloittamista hyvänä.

Valiokunta tähdentää, että kuntien työllistämisvastuun laajentaminen koskemaan myös yli 300 päivää työmarkkinatuella olleita työttömiä tulee valmistella huolella. Valmistelussa tulee huomioida sosiaalisen työvoimapolitiikan kokonaisuus ja hyödyntää pitkäaikaistyöttömien kuntakokeilun tuloksia. Valiokunta huomauttaa, että ilman riittäviä resursseja myös kuntien mahdollisuudet työttömyyden lieventämiseen ovat rajalliset. Valiokunta katsoo, että pitkäaikaistyöttömien työllisyyden hoidon selkiyttämiseksi olisi tarpeen tarkastella valtion ja kuntien työllisyyden hoitoa kokonaisuutena ja arvioida siinä yhteydessä kuntien ja valtion välinen yhteistyö, työnjako sekä rahoitusvastuut.

Nuoret

Nuorten yhteiskuntatakuu tuli voimaan vuoden 2013 alussa. Nuorisotakuussa kaikille alle 25-vuotiaille työttömille ja alle 30-vuotiaille vastavalmistuneille työttömille tarjotaan työ- tai koulutuspaikka tai aktiivitoimenpide viimeistään kolmen työttömyyskuukauden kuluessa. Takuun toteuttamiseen työ- ja elinkeinoministeriön ja opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonaloille kohdennettiin vuoden 2012—2015 kehyspäätöksessä vuositasolla yhteensä 60 miljoonaa euroa.

Alle 25-vuotiaiden työttömien nuorten määrä kasvoi 19,6 % vuoden 2012 helmikuusta vuoden 2013 helmikuuhun. Työttömyysaste nuorilla on tällä hetkellä 21,5 % ja nuorisotakuun piirissä on noin 40 700 nuorta. Nuorten työllisyydessä alueelliset ja sukupuolten väliset erot ovat suuria. Työttömyysaste nuorilla miehillä on noussut vuoden 2012 helmikuusta 4,1 %, kun taas nuorten naisten työttömyys on laskenut 1,6 %. Kansainvälisen talouden epävarmat näkyvät heijastuvat Suomeen, ja vaikka työttömyyden uskotaan helpottuvan kehyskaudella kuluvan vuoden jälkeen, se tapahtuu hitaasti. Nuorisotyöttömyys on muuta työttömyyttä kausi- ja suhdanneherkempää, joten on pelättävissä, että se jatkaa kasvuaan muuta työttömyyttä nopeammin. Tämän vuoksi valiokunta pitää erittäin tärkeänä, että hallituksella on valmius osoittaa tarvittaessa lisärahoitusta nuorten yhteiskuntatakuun toteuttamiseen.

Nuorisotakuun toteuttaminen edellyttää TE-toimistoilta mittavaa panostusta nuorten palveluihin. Nuoret tarvitsevat osaavaa henkilökohtaista keskusteluapua ura- ja työllistymissuunnitelmia tehdessään, ja osa nuorista tarvitsee pitkäänkin kestävää monialaista ohjausta ja useita tapaamisia oman, työllistymiseen johtavan polun löytämiseksi. TE-toimistot ovat saaneet nuorisotakuun toteuttamiseksi erillisen 60 henkilötyövuoden lisäresurssin. Valiokunta pitää tätä hyvänä ja välttämättömänä. Samalla valiokunta kuitenkin ilmaisee huolensa TE-toimistojen palvelukyvyn riittämisestä, jos työllisyystilanne edelleen heikkenee. Valiokunta pitää välttämättömänä, että työttömyyden kasvaessa TE-toimistojen henkilöstön koulutusta ja henkilöstöresursseja lisätään ennalta sovituista henkilöstövähennyksistä huolimatta.

Vuoden 2013 alusta voimaan tulleet TE-toimistojen palvelulinjaukset ovat joiltakin osin heikentäneet ammattiin valmistuneiden nuorten työllistymismahdollisuuksia. Vastavalmistuneen nuoren suurin työllistymisen este on usein työkokemuksen puute. Ammatillisen koulutuksen saanut työtön nuori ei kuitenkaan voi osallistua uuden työvoimapalvelulain mukaiseen työkokeiluun, jossa hän voisi hankkia työkokemusta harjoittelun avulla, vaan hänen odotetaan työllistyvän yrityksiin palkkatuen, ns. sanssikortin avulla. Käytännössä palkkatuki ei ole kuitenkaan toistaiseksi riittävästi kannustanut työnantajia työllistämään nuoria, mikä on johtanut työttömyyden pitkittymiseen. Valiokunta pitää tärkeänä, että ns. sanssikortin työllistämisvaikutuksia seurataan tarkasti. Valiokunta katsoo, että ammatillisen koulutuksen saanut vastavalmistunut työtön nuori tulisi tarvittaessa voida ohjata myös työkokeiluun esimerkiksi työpajoille, ja pitää tärkeänä, että ohjeistusta työkokeiluun osallistumisesta tältä osin täsmennetään.

Yhteiskuntatakuu tavoittaa pääasiassa vain ne nuoret, jotka itse hakeutuvat palveluihin tai koulutukseen.Valiokunta pitää erittäin tärkeänä, että myös nuorisotakuun ulkopuolelle jäävien nuorten tukemiseen ja ohjaamiseen varataan voimavarat. Syrjäytymisen ehkäisemiseksi nuorille tulisi tarjota nykyistä huomattavasti enemmän tukea ja ohjausta jo peruskoulussa ja peruskoulun päättämisen jälkeisessä elämän nivelvaiheessa. Hyviä tuloksia palvelujärjestelmän ulkopuolelle jäävien nuorten tukemisessa on saavutettu erityisesti etsivällä nuorisotyöllä ja työpajatoiminnalla. Nuorten sosiaalista vahvistamista tulee kunnissa toteuttaa tiiviisti eri hallinnonalojen yhteistyönä siten, että vastuutaho on selkeästi määritelty.

Valiokunta pitää myönteisenä, että kehyspäätöksessä nuorten oppisopimuskoulutukseen ja työssäoppimisen kehittämiseen kohdennetaan lisäresursseja. Valiokunnan mielestä on hyvä, että oppisopimuskoulutuksen kynnystä alennetaan ottamalla käyttöön ei-työsopimussuhteinen ennakkojakso. Myös suunnitelmat joustavoittaa siirtymistä oppilaitosmuotoisesta koulutuksesta oppisopimuskoulutukseen ja työssä oppimisen toteutustapojen monipuolistaminen ovat tervetulleita uudistuksia. Ammatilliseen peruskoulutukseen suunnattu lisärahoitus, jonka turvin koulutuksen tarjonnan sopeuttaminen jaksotetaan aiemmin suunniteltua pidemmälle aikavälille, on valiokunnan mielestä hyvä ja tarpeellinen lisäpanostus. Koulutuspaikkoja tulee olla riittävästi alueellisesti ja myös erityisryhmille, kuten esimerkiksi maahanmuuttajanuorille.

Työelämän tutkimus- ja kehittämistoiminnan turvaaminen

Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan laitosten (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL, Työterveyslaitos TTL, Säteilyturvakeskus STUK) sektoritutkimukseen kohdistuu kehyspäätöksessä 30 miljoonan euron säästövaatimus. Säästöjen kohdentumisesta laitosten kesken ei ole sovittu.

Työterveyslaitos tekee ensiarvoisen tärkeää työelämän tutkimus- ja kehitystyötä, jolla tuetaan mm. työhyvinvointia ja työurien jatkamista. Työterveyslaitos on työelämän hyvinvoinnin tutkijana ainutlaatuinen asiantuntijaorganisaatio. Sen tuottamaa tietoa ja asiantuntija-apua tarvitaan erityisesti nyt, kun Suomen on julkisen talouden tervehdyttämiseksi pidennettävä työuria ja saatava koko työpotentiaali mahdollisimman laajasti työmarkkinoille.

Työterveyslaitoksen sektoritutkimukseen kohdistuvat mittavat säästöt vaikeuttavat väistämättä laitoksen tutkimustoimintaa ja johtavat toteutuessaan myös muun toiminnan supistuksiin ja henkilöstön vähentämiseen. Valiokunta pitää tätä huolestuttavana suomalaisen työelämän laadun kehittämisen kannalta ja edellyttää, että resurssien väheneminen ei saa heikentää TTL:n tutkimusta ja muuta toimintaa siten, että työelämän laadun kehittyminen ja työurien pidentäminen vaarantuvat.

Istanbulin sopimuksen ratifiointi

Suomi valmistelee parhaillaan Euroopan neuvoston naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskevan ns. Istanbulin sopimuksen ratifioimista. Sopimuksen on arvioitu tulevan kansainvälisesti voimaan vuonna 2014. Hallituksen esitys sopimuksen ratifioimisesta on tarkoitus antaa eduskunnalle syksyllä 2013.

Sopimus asettaa oikeudellisesti sitovia ja yksityiskohtaisia määräyksiä väkivallan ehkäisemiseksi ja poistamiseksi, uhrien suojelemiseksi ja tekijöiden saattamiseksi syytteeseen. Se velvoittaa sopimusosapuolet toteuttamaan sopimuksen vaatimat toimenpiteet joko lainsäädännön avulla tai muilla keinoin.

Sopimuksen ratifiointi edellyttää Suomelta aiempaa selkeästi vahvempia toimia naisiin ja lapsiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseksi. Sopimuksen velvoitteet täyttyvät tällä hetkellä heikoimmin turvakotien tarjonnan ja seksuaalisen väkivallan tukikeskusten osalta. Suomessa ei myöskään ole olemassa sopimuksen edellyttämää auttavaa puhelinta eikä selkeää rakennetta tai toimielintä sopimuksen vaatimien toimenpiteiden yhteensovittamiseksi.

Sopimuksen toimeenpano edellyttää palvelujen kokonaisuuden suunnittelemista ja yhteensovittamista ministeriöiden ja kuntien sekä muiden toimijoiden kesken. Valiokunta pitää välttämättömänä, että ennen ratifioimista toimintaan varataan riittävät resurssit ja rahoituksen ja toiminnan järjestämisen vastuut kuntien ja valtion välillä selkiytetään. Sopimuksen toimeenpanossa voitaisiin valiokunnan mielestä edetä tarvittaessa portaittain etenevän rahoitusohjelman avulla. Sopimuksen toimeenpanoon tulee alustavan arvion mukaan varata 36—38 miljoonaa euroa. Valiokunta huomauttaa tässä yhteydessä, että väkivalta ja sen haitat aiheuttavat vuositasolla merkittävät, arviolta 90 miljoonan euron kustannukset. Valiokunta korostaa, että sopimuksen toimeenpano tulee olemaan merkittävä edistysaskel naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan poistamisessa ja tosiasiallisen tasa-arvon saavuttamisessa.

Valiokunta viittaa eduskunnan tasa-arvoselonteosta antamaan kannanottoon (EK 51/2010), jossa edellytetään, että naisiin kohdistuvan väkivallan vastaiselle toimintaohjelmalle osoitetaan talousarvioissa riittävät, pitkäjänteisen toiminnan mahdollistavat määrärahat ja että turvakotipaikkojen määrä ja alueellinen kattavuus nostetaan Euroopan neuvoston suositusten mukaiselle tasolle ja huolehditaan palvelujen saatavuudesta kaikille turvaa tarvitseville. Yleissopimus kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamisesta, ns. CEDAW-sopimus velvoittaa Suomea torjumaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja auttamaan väkivallan uhreja. CEDAW-komitea on antanut Suomelle useita huomautuksia naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisen työn ja ennen kaikkea siihen osoitettujen resurssien puutteesta.