Perustelut

Yleistä

Valiokunta yhtyy valtioneuvoston kantaan, jonka mukaan Suomi pitää direktiiviehdotusta tärkeänä ja tukee myös komission tavoitetta laajentaa sukupuolten tasa-arvon periaate unionissa muillekin työelämän ulkopuolisille alueille kuin tavaroiden ja palvelujen vaihdantaan. Käsiteltävänä oleva direktiiviehdotus ei koske päätöksentekoa, koulutusta, verotusta, sosiaalihuoltoa, mainontaa eikä mediaa, jotka olivat alkuperäisissä suunnitelmissa mukana. Valiokunta pitää tärkeänä, että EU:ssa jatketaan työtä myös näiden sektorien saamiseksi syrjintälainsäädännön piiriin.

Syrjinnän vastainen EY-oikeus on laajentunut naisten ja miesten työelämän tasa-arvoa koskevasta sääntelystä vähitellen muihin syrjintäperusteisiin ja työelämän ulkopuolelle. Vuonna 2000 annetussa syrjintädirektiivissä on kielletty rotuun perustuva syrjintä "yleisesti saatavilla olevien tavaroiden ja palvelujen saatavuuden ja tarjonnan piirissä, mukaan lukien asuminen". Näin ollen on valiokunnan käsityksen mukaan johdonmukaista, että EY-oikeudessa kielletään myös syrjintä sukupuolen perusteella vastaavissa tilanteissa.

Suomessa ei ole kovin paljon tutkittu sitä, onko tavaroiden ja palveluiden saatavuudessa sellaisia sukupuolittaisia eroja, jotka olisivat luonnehdittavissa joko välittömästi tai välillisesti syrjiviksi. Monissa Euroopan maissa on todettu, että naisten on vaikeata saada esimerkiksi elinkeinonharjoittamiseen liittyviä sopimuksia samoilla ehdoilla kuin miesten. Myös Suomessa erillisten naisyrittäjälainojen tarvetta on perusteltu sillä, että naisyrittäjien on vaikeaa saada lainoitusta yleisten rahoitusjärjestelmien kautta. On mahdollista, että terveys- ja sosiaalipalveluiden tarjonnassa on sellaisia sukupuolittaisia eroja, jotka täyttäisivät ehdotetun direktiivin mukaisen välillisen syrjinnän määritelmän. Naisten voi olla miehiä vaikeampi saada esimerkiksi kunnallisia kodinhoitopalveluita.

Direktiiviehdotus edellyttää, että syrjintä on paitsi kiellettyä myös tehokkaasti sanktioitua. Suomen tasa-arvolaki yleislakina kyllä kattaa myös tavaroiden ja palveluiden syrjivän tarjonnan, mutta lakiin ei sisälly sitä koskevia sanktioita.

Vakuutustoiminta

Komission mukaan uudet tutkimukset osoittavat, että ratkaisevia tekijöitä odotettavissa olevan eliniän suhteen ovat muun muassa siviilisääty, sosio-ekonominen asema, työssäolo/työttömyys, asuinseutu, tupakointi ja ravitsemustottumukset. Elintavat huomioon ottaen ero miesten ja naisten odotettavissa olevassa eliniässä nollaantuu tai vähintäänkin supistuu kahteen vuoteen, jolloin eroja henki-, sairaus- ja liikennevakuutusmaksuissa voidaan pitää sukupuoleen perustuvana syrjintänä. Sukupuolen käyttäminen vakuutusmaksujen määräytymisperusteena käy yhä ongelmallisemmaksi, kun useissa EU-maissa ollaan siirtymässä pakollisista valtion eläkejärjestelmistä lisäeläkejärjestelmiin ja/tai yksityisiin eläkevakuutuksiin.

Valiokunta yhtyy valtioneuvoston kantaan, jonka mukaan sukupuolen käyttämistä vakuutustoiminnassa ei ole tarkoituksenmukaista kieltää silloin, kun sen käyttö perustuu objektiivisiin, asiallisiin ja tasa-arvon tavoite huomioon ottaen oikeasuhtaisiin syihin. Valiokunta pitää sinänsä mahdollisena, että suurin osa miesten ja naisten eliniän erosta selittyy elintapaeroilla. Vakuutusmatematiikassa sukupuolta käytetään kriteerinä, joka kattaa monia muita, vaikeammin mitattavia riskitekijöitä. Saatujen selvitysten perusteella näyttää kuitenkin siltä, että sukupuolen korvaaminen muilla kriteereillä voisi johtaa vielä syrjivämpiin tuloksiin, jos esimerkiksi työttömät ja yksineläjät joutuisivat maksamaan muita korkeampia vakuutusmaksuja. Vakuutusmaksujen määräytyminen elintapojen perusteella johtaisi yksityisyyden suojan kannalta ongelmallisiin selvitystarpeisiin ja nostaisi vakuutusyhtiöiden kustannuksia niiden joutuessa päivittämään elintapamuutoksia koskevia tietoja.

Naisten tapaturmariski on miesten riskiä pienempi, ja naiset ovat keskimäärin miehiä pitkäikäisempiä. On kuitenkin tärkeää tiedostaa, että erojen syyt eivät ole yksin biologiset, vaan niihin on mahdollista vaikuttaa elämäntapaa koskevilla henkilökohtaisilla valinnoilla ja tällaisiin valintoihin vaikuttavalla yhteiskuntapolitiikalla. Yhteiskuntapoliittisesti ongelmallista on, jos sukupuolen perusteella määräytyvänä pidetään sellaista väkivaltaiseen käyttäytymiseen, kouluttautumiseen tai liikennekäyttäytymiseen liittyvää toimintaa, joka tosiasiassa perustuu virheellisiin kulttuurisiin malleihin.

Valiokunta pitää perusteltuna komission huolta siitä, että sosiaaliturvan yksityistämisen myötä vakuutusten hinnoittelu sukupuolen perusteella tulee entistä ongelmallisemmaksi. Valiokunta pitää tärkeänä, että yksityistämiskehitystä seurataan ja huolehditaan siitä, että kansalaisten perusturva eläkkeiden ja sairaskulujen osalta määräytyy sukupuolineutraalein perustein.

Yksityiskohtaisia huomautuksia

Direktiiviehdotuksessa käytetään keskeisissä määritelmissä sanamuotoja, jotka poikkeavat vasta hyväksytystä direktiivistä (2002/73/EY), jolla uudistettiin tasa-arvoista kohtelua työelämässä koskevaa direktiiviä. Valiokunta ei pidä tätä perusteltuna, vaan yhtyy valtioneuvoston näkemykseen, jonka mukaan tulkintaongelmien välttämiseksi sanonnat tulee pitää mahdollisimman identtisinä.

Ehdotuksen soveltamisalaa koskeva säännös on vaikeaselkoinen, ja sitä tulisi selventää.

Artiklaan 2 sisältyvät syrjintää koskevat määritelmät. Valiokunta kiinnittää huomiota ehdotuksen välillistä syrjintää koskevaan määritelmään. Direktiiviehdotuksen mukaan välillisenä syrjintänä pidetään jollain tavoin epäedulliseen asemaan asettamista, kun uudistetussa tasa-arvodirektiivissä puhutaan erityisen epäedulliseen asemaan asettamisesta. Vaikka direktiiviehdotuksen muotoilu voikin olla asiallisesti parempi, ei liene perusteita sille, että kynnys olisi korkeampi työsyrjinnän kuin tavaroiden ja palveluiden tarjonnan yhteydessä. Näin ollen sanonta tulisi valiokunnan käsityksen mukaan yhtenäistää voimassa olevien säännösten kanssa.

Myös sukupuolista häirintää koskeva kohta on syytä määritellä direktiiviehdotuksessa samalla tavalla kuin tasa-arvodirektiivissä. Valiokunnan saaman selvityksen direktiiviehdotuksen muotoilu lisää vaaraa tulkita säännöstä siten, että kysymys ei ole sukupuolisesta häirinnästä, jos esimerkiksi vuokranantaja esittää vuokrasopimuksen ehdoksi seksuaalista kanssakäymistä, ellei samanaikaisesti synny myös uhkaava, vihamielinen, halventava, nöyryyttävä tai hyökkäävä ilmapiiri. Direktiiviehdotuksen mukaan syrintänä pidetään myös syrjintään yllyttämistä. Tasa-arvodirektiivissä on kielletty käsky tai ohje syrjiä henkilöitä sukupuolen perusteella. On syytä harkita, onko perusteltua tässä yhteydessä samaistaa syrjintä ja yllytys syrjiä.