Perustelut

Yleistä

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa hallituksen esitykseen sisältyvän lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomana.

Määräaikaisten palvelussuhteiden käyttäminen

Työn määräaikaisuus aiheuttaa epävarmuutta toimeentulosta ja hankaloittaa tulevaisuuden suunnittelua muun muassa perheenperustamisen osalta. Määräaikaisissa palvelussuhteissa olevat kokevat, että he voivat vaikuttaa muita vähemmän työpaikan asioihin ja heillä on huonommat koulutusmahdollisuudet kuin vakinaisilla. Hallitusten tavoitteena on 1990-luvun loppupuolelta lähtien ollut epätyypillisen työn vähentäminen ja sitä tekevien aseman parantaminen.

Määräaikaiset palvelussuhteet lisääntyivät 1990-luvun laman seurauksena. Korkeimmillaan määräaikaisten palvelussuhteiden osuus oli vuonna 1997. Heikentyneen työllisyystilanteen vuoksi määräaikaisia oli vuonna 2009 vähemmän kuin kertaakaan vuoden 1997 jälkeen.

Kaikista palkansaajista työskenteli vuonna 2009 määräaikaisissa palvelussuhteissa 14,6 %. Miehistä määräaikaisissa palvelussuhteissa työskenteli 10,6 % ja naisista 18,4 %. Määräaikaisten palvelussuhteiden osuus on vähentynyt lähes kahdella prosentilla vuodesta 2000. Samana aikana osa-aikatyön käyttö on kasvanut reilulla prosentilla. Vuonna 2009 osa-aikatyössä oli 13,3 % kaikista palkansaajista, 7,9 % miehistä ja 18,4 % naisista.

Määräaikaisissa palvelussuhteissa työskentelee paljon opiskelijoita ja muita, joiden elämäntilanteeseen määräaikainen työ sopii. Tutkimusten mukaan kuitenkin noin kaksi kolmasosaa määräaikaisissa palvelussuhteissa työskentelevistä haluaisi pysyvän työn. Perheenperustamisiässä olevilla naisilla määräaikaisten palvelussuhteiden määrä on erityisen korkea, mikä voi kuvastaa työnantajien haluttomuutta palkata runsaasti perhevapaita käyttäviä naisia pysyviin palvelussuhteisiin.

Valiokunta pitää tärkeänä, että työtä määräaikaisten palvelussuhteiden käytön vähentämiseksi jatketaan. Valiokunta painottaa hyvien käytäntöjen levittämistä ja katsoo, että esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon ja opetustoimen tehtävissä sijaistarpeet tulisi hoitaa "sijaispankki"-tyyppisillä ratkaisuilla pysyvää henkilökuntaa käyttäen.

Työsopimuslain täsmentäminen

Työsopimuslain mukaan toistaiseksi voimassa olevat sopimukset ovat ensisijaisia; määräaikaisena sopimus voidaan solmia ainoastaan silloin, kun siihen on laissa tarkoitettu perusteltu syy. Työnantajan aloitteesta ilman perusteltua syytä tehtyä määräaikaista työsopimusta samoin kuin ilman perusteltua syytä tehtyjä toisiaan seuraavia määräaikaisia työsopimuksia on pidettävä toistaiseksi voimassa olevina.

Perustellun syyn käsitettä ei lakitekstissä tarkemmin määritellä. Vuoden 1970 työsopimuslaissa ollut esimerkkiluettelo määräaikaisen sopimuksen perusteista kumottiin nykyistä työsopimuslakia säädettäessä vuonna 2000. Perusteluissa kuitenkin todettiin, että perusteltua syytä arvioitaessa on edelleen otettava huomioon kumotun lain mukaiset perusteet eli 1) työn luonne, 2) sijaisuus, 3) harjoittelu tai muu näihin rinnastettava syy sekä 4) muu yrityksen toimintaan tai suoritettavaan työhön liittyvä peruste. Perusteltua syytä tarkastellaan työnantajan työvoimatarpeen pysyvyyden kannalta. Jos työnantajalla on pysyvä työvoiman tarve, määräaikaisten työsopimusten käyttöä ei pidetä sallittuna. Vaatimus koskee jo ensimmäistä määräaikaista työsopimusta. Toistuvien määräaikaisten sopimusten tekeminen edellyttää, että kullekin määräaikaiselle sopimukselle on olemassa perusteltu syy ja että työnantajan työvoiman tarve ei kyseisessä tehtävässä ole pysyvä. Työnantaja ei saa pyrkiä kiertämään toistaiseksi voimassa oleviin työsopimuksiin liittyvää irtisanomissuojaa toistuvilla määräaikaisilla sopimuksilla.

Kuluneen kymmenen vuoden aikana on kertynyt runsaasti oikeuskäytäntöä, jossa perustellun syyn käsitettä on tulkittu. Pääasiassa oikeuskäytäntö on noudatellut hyvin lakia säädettäessä tarkoitettua linjaa.

Tuomiossa KKO 2010:11 korkein oikeus päätyi kuitenkin äänestyksen jälkeen poikkeavaan ratkaisuun. Tämän ratkaisun jälkeen työ- ja elinkeinoministeriön kolmikantaisessa työryhmässä selvitettiin ratkaisun mahdollisia vaikutuksia määräaikaisten työsopimusten käyttöön. Selvitystyö johti nyt käsiteltävänä olevan hallituksen esityksen antamiseen.

Työsopimuslain säännös ehdotetaan jaettavaksi kahteen momenttiin siten, että määräaikaisen sopimuksen solmimisen edellytyksenä olevasta perustellusta syystä ja toistuvien määräaikaisten sopimusten käytön rajoituksista säädettäisiin omissa momenteissaan. Toistuvien määräaikaisten työsopimusten käyttö ei ole sallittua, jos määräaikaisten sopimusten lukumäärän, yhteenlasketun kestoajan tai niiden muodostaman kokonaisuuden perusteella työnantajan työvoiman tarve kyseisessä työssä arvioidaan pysyväksi.

Valiokunta pitää tärkeänä ja tarpeellisena täsmentää työsopimuslakia ehdotetulla tavalla. Muutoksella painotetaan lainsäätäjän tarkoitusta estää normaalien liiketoimintariskien siirtäminen työntekijöille. Vaikka toimeksiantosuhteet olisivatkin määräaikaisia tai tilauskanta vaihtelisi, ei työntekijöiden suojaksi säädettyä irtisanomissuojaa saa kiertää tekemällä toistuvia määräaikaisia työsopimuksia, jos työvoiman tarpeen voidaan katsoa olevan luonteeltaan pysyvää.

Valiokunta pitää tärkeänä, että hallitus tarkoin seuraa työsopimuslain muutoksen vaikutuksia määräaikaisten työsopimusten käyttöön ja oikeuskäytäntöön ja palaa asiaan, jos muutoksella ei saavuteta sille asetettuja tavoitteita.

Määräaikaisen sopimuksen solmimisedellytyksiä koskevia rajoituksia sovelletaan kaikissa tehtävissä ja kaikilla toimialoilla. Myös valtion virkamieslaissa (750/1994) ja kunnallisesta viranhaltijasta annetussa laissa (304/2003) edellytetään, että määräaikaiselle virkasuhteelle on olemassa perusteltu syy. Valiokunta pitää tärkeänä, että hallitus selvittää, onko tarpeen täsmentää nyt työsopimuslakiin tehtävällä tavalla myös valtion virkamieslakia ja kunnallisesta viranhaltijasta annettua lakia.