3.1  Päästöoikeuksien kokonaismäärä ja lineaarisen päästövähennyskertoimen kiristäminen

Eurooppa-neuvoston päätelmien mukaisesti päästökauppasektorin vuosittainen päästökatto tulee kiristymään vuodesta 2021 lähtien vuosittain 2,2 prosenttia nykyisen 1,74 prosentin sijaan. Lineaarisen päästövähennyskertoimen kiristäminen on tarpeellinen vuodelle 2030 asetettujen ja myös pidemmän aikavälin tavoitteiden saavuttamiseksi. Lineaarisen päästövähennyskertoimen kiristäminen vähentää päästökauppajärjestelmän päästöoikeuksien kokonaismäärää niin, että sektorin päästövähennykseksi muodostuu 43 prosenttia vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuoden 2005 tasoon.  

3.2  Päästöoikeuksien ilmaisjako ja huutokauppa

Huutokauppa 

Komission ehdotuksen mukaan huutokaupattavien päästöoikeuksien osuus kaikista päästöoikeuksista olisi vuodesta 2021 alkaen 57 prosenttia. Tähän osuuteen kuuluisivat sekä jäsenvaltioiden huutokaupattavat päästöoikeudet että modernisaatiorahaston perustamiseksi huutokaupattavat päästöoikeudet. Jäsenvaltioiden osuudet huutokaupalla myytävistä päästöoikeuksista määräytyisivät siten, että 90 prosenttia jäsenvaltioiden huutokauppaamista päästöoikeuksista jaetaan aikaisempien vuosien todennettujen päästöjen perusteella. Jäsenvaltioiden osuudet huutokaupattavista päästöoikeuksista määräytyisivät tältä osin samoin perustein kuin edellisellä päästökauppakaudella. Edellisen kauden tapaan 10 prosenttia huutokaupattavista päästöoikeuksista jaettaisiin tiettyjen jäsenvaltioiden kesken yhteisvastuullisuuden ja kasvun edistämiseksi direktiivissä tarkemmin määrätyllä tavalla. 

Jäsenvaltiot saavat tuloja päästöoikeuksien huutokaupasta. Direktiivi sisältää suosituksia tarkoituksista, joihin vähintään 50 prosenttia huutokauppatuloista olisi käytettävä. Jatkossa direktiivin suositukset sisältäisivät myös huutokauppatulojen käytön hiilivuodon riskiä aiheuttavien epäsuorien kustannusten kompensointiin. Edellytyksenä on asiasta annettavien valtiontukisääntöjen noudattaminen. Lisäksi komissio ehdottaa, että tuloja suositeltaisiin käytettäväksi myös haavoittuvaisten kolmansien maiden ilmastotoimien tukemiseen sekä vähähiiliseen yhteiskuntaan tähtäämisestä aiheutuvien työnkuvien muutoksen tukemiseen.  

Ilmaisjakosäännöt 

Nykyisellä päästökauppakaudella 2013—2020 päästöoikeudet jaetaan maksutta päästökauppadirektiivin nojalla annetun komission ilmaisjakopäätöksen (2011/278/EU) yhtenäisten sääntöjen mukaisesti EU:n yhteisestä kokonaismäärästä. Maksutta jaettava päästöoikeuksien määrä lasketaan päästökauppadirektiivin soveltamisalaan kuuluvien laitosten historiallisten päästöjen perusteella lukuun ottamatta sähkötuottajaksi määriteltyjen laitosten päästöjä, jolloin huutokaupattava päästöoikeuksien määrä muodostuu vasta maksutta jaettavien päästöoikeuksien määrän laskemisen jälkeen. Laitokselle maksutta jaettava määrä on muodostunut seuraavanlaisesti: 

Ilmaisjako = tuotanto * vertailuarvo * hiilivuotokerroin * monialainen korjauskerroin 

Komission ehdotuksen mukaisesti ilmaisjako toteutettaisiin vastaavasti kuin nykyisellä kaudella perustuen harmonoituihin sääntöihin. Toisin kuin nykyisellä päästökauppakaudella, vuodesta 2021 alkaen maksutta jaettavien päästöoikeuksien määrää rajoittaa huutokaupattaville päästöoikeuksille ja perustettavalle modernisaatiorahastolle asetettu 57 prosentin osuus päästöoikeuksien kokonaismäärästä. Näin ollen maksutta jaettava päästöoikeuksien kokonaismäärä lasketaan vasta, kun päästöoikeuksien kokonaismäärästä on vähennetty huutokaupattava osuus, modernisaatiorahastolle menevä osuus sekä innovaatiorahastolle menevät 400 miljoonaa päästöoikeutta. Komissio ehdottaa myös, että maksutta jaettavien päästöoikeuksien määrää pyrittäisiin tasoittamaan huutokaupattavaan osuuteen saakka vuositasolla siten, että jakamatta jäänyttä maksutta jaettavien päästöoikeuksien osuutta voitaisiin käyttää tulevinakin vuosina ilmaisjaon tarpeisiin. Näin voitaisiin osaltaan vähentää tarvetta käyttää monialaista korjauskerrointa. 

Maksutta jaettavien päästöoikeuksien pitämiseksi niille varatun kokonaismäärän puitteissa on tarkoitus jatkossakin soveltaa monialaista korjauskerrointa. Sen käyttö kohdistuu kaikkiin ilmaisjaon piirissä oleviin sektoreihin. Korjauskerroin on koettu syrjiväksi tehokkaimpien laitosten ja hiilivuotoalojen osalta. Muun muassa vertailuarvojen päivittämisellä pyritään vähentämään tarvetta käyttää monialaista korjauskerrointa.  

Maksutta jaettavien päästöoikeuksien määrä lasketaan nykyisin laitosten historiallisen tuotannon mukaan. Päästökauppakautta 2013—2020 varten laitosten tiedot kerättiin vuosilta 2005—2010. Historiallinen tuotantotaso määriteltiin viitejaksolta 2005—2008 tai 2009—2010 riippuen kumpana viitejaksona tuotantotaso on ollut korkeampi. Nykyisessä päästökauppadirektiivissä sekä ilmaisjakosäädöksessä on myös säännöt tilanteisiin, joissa laitos laajentaa tai supistaa kapasiteettiä merkittävästi sekä toiminnan osittaiseen tai täydelliseen keskeyttämiseen. Muutokset laitoskohtaisessa ilmaisjaossa tapahtuvat siten vain säännöissä edellytetyn kapasiteetin tai toiminnan muutoksen jälkeen. Jaettujen päästöoikeuksien määrä ei siis välttämättä vastaa todellista tuotantotasoa, jos tuotantoa supistetaan tai kasvatetaan kauden aikana. Komissio ehdottaa, että tiedot tuotantotasosta päivitettäisiin 5 vuoden välein vuodesta 2021 alkaen. Tuotantotiedot kerättäisiin vuosilta 2013—2017 ilmaisjakokaudelle 2021—2025 sekä uudelleen vuosilta 2018—2022 ilmaisjaon laskemista varten ilmaisjakokaudelle 2026—2030. Ilmaisjakopäätökset päivitettäisiin näin ollen kaksi kertaa seuraavalla päästökauppakaudella, jotta tuotantotiedot vastaisivat paremmin tuotannon todellista tasoa. Direktiiviehdotuksen mukaisesti laitoskohtaista ilmaisjakoa on mahdollista nostaa tuotannon lisääntyessä ilman, että kapasiteetti lisääntyy seuraavalla päästökauppakaudella. Nykyisellä päästökauppakaudella tuotantotason nosto on edellyttänyt investointia laitoksella. 

Päästökauppajärjestelmässä on käytössä tuotekohtaisia vertailuarvoja (benchmarks) eri tuotantoprosesseista aiheutuville kasvihuonekaasupäästömäärille. Nykyiselle päästökauppakaudelle vertailuarvot on määritelty vuosien 2007—2008 tietoihin pohjautuen. Vertailuarvot ovat tuotantotietojen ohella ilmaisjaon perusteena. Vertailuarvot on asetettu laitoksista parhaiten suoriutuvan 10 prosentin mukaan. Näin halutaan tukea kaikista tehokkaimpia laitoksia ja vähähiilisyyteen tähtääviä innovaatioita. Komissio ehdottaa, että tuotekohtaisia vertailuarvoja käytettäisiin myös jatkossa. Ehdotuksen mukaan nykyiset vertailuarvot päivitettäisiin neljännen kauden alussa ja puolessavälissä siten, että vertailuarvoja kiristetään pääsäännön mukaan kiinteämääräisesti 1 prosenttia kultakin vuodelta vuoden 2008 sekä kyseessä olevan ilmaisjakokauden puolenvälin välillä. Päivitysten välissä vertailuarvot pysyisivät samana. Päivityksen tarkoituksena on teknologisen kehityksen huomioon ottaminen sekä ansiottomien voittojen välttäminen vertailuarvojen käytössä. Vähennys vertailuarvosta olisi kuitenkin 0,5 prosenttia tai 1,5 prosenttia kultakin vuodelta, jos komission keräämien tietojen perusteella laskettu vertailuarvo poikkeaa kiinteämääräisestä vähennyksestä yli 0,5 prosenttia. Lisäksi aromaattisten hiilivetyjen, vedyn ja synteesikaasun vertailuarvot vähennettäisiin samalla prosentilla tasapuolisuuden turvaamiseksi. 

Viisi prosenttia päästöoikeuksien kokonaismäärästä on nykyisin varattu uusille laitoksille. Tästä määrästä on myös otettu sivuun päästöoikeuksia NER-rahoitusmekanismin tarpeita varten. Komission ehdotuksen mukaan myös jatkossa varattaisiin päästöoikeuksia uusille toimijoille sekä merkittäville tuotannon laajennuksille. Päästöoikeudet uusien osallistujien varantoon tulisivat nykyisellä kaudella jakamatta jääneistä päästöoikeuksista sekä markkinavakausvarannosta otettavista 250 miljoonasta päästöoikeudesta. Lisäksi vuodesta 2021 alkaen toimintansa kokonaan tai osittain lopettaneiden laitosten sekä merkittävästi kapasiteettiaan vähentäneiden laitosten päästöoikeudet lisättäisiin uusien osallistujien varantoon. 

Hiilivuotosäännöt 

Eurooppa-neuvoston päätelmien mukaisesti päästöoikeuksien ilmaisjakoa jatketaan kaudella 2021—2030 hiilivuodon riskin lieventämiseksi. Linjauksen taustalla on arvio, ettei vastaavia ilmastopoliittisia toimia oteta käyttöön muissa merkittävissä talouksissa EU:n ulkopuolella, joten tietyillä päästökauppasektoriin kuuluvilla toimialoilla on edelleen merkittävä hiilivuotoriski. Hiilivuotoa ja päästöoikeuksien ilmaisjakoa koskevilla säännöksillä ja kriteereillä on tarkoitus samalla varmistaa, että ilmaisjaon määrä vastaa toimialaan kohdistuvaa hiilivuodon riskin tasoa ja että samalla kannustimet ryhtyä vähähiilisyyttä tukeviin investointeihin säilyvät. 

Komission ehdotus tarkoittaa yleisellä tasolla nykykäytännön jatkumista, jonka mukaan päästöoikeuksien ilmaisjaolla torjutaan hiilivuodon riskiä. Ilmaisjaon piirissä olevat toimialat jaettaisiin kahteen luokkaan: niihin joihin kohdistuu merkittävä hiilivuodon riski ja muihin toimialoihin. Merkittävälle hiilivuotoriskille alttiit toimialat saisivat ilmaisia päästöoikeuksia 100 prosenttia ilmaisjakosääntöjen perusteella laskettavasta määrästä koko päästökauppakauden ajan. Muut ilmaisjakoon oikeutetut toimialat saisivat 30 prosenttia ilmaisjakosääntöjen perusteella laskettavasta määrästä koko neljännen päästökauppakauden ajan. Hiilivuodon riski arvioidaan päästö- ja kauppaintensiteetin yhteisvaikutuksen perusteella. Nykytilanteeseen nähden periaatteellisesti tärkeä muutos olisi siinä, ettei enää pelkästään kauppa- tai päästöintensiteetin perusteella voisi tulla luokitelluksi ns. hiilivuototoimialaksi. Lisäksi hiilivuotolistaan on mahdollista sisällyttää toimialoja niin sanotun laadullisen tarkastelun perusteella, jos päästö- ja kauppaintensiteetin yhteisvaikutus jää hieman tarvittavaa alhaisemmaksi. 

Kriteerien uudistaminen johtaa nykyisen hiilivuotoluettelon tuntuvaan supistumiseen. Teollisuuden päästöistä valtaosa pysyisi kuitenkin edelleen hiilivuotoluettelon piirissä. Komission arvion mukaan hiilivuotoluettelon toimialat kattaisivat jatkossa noin 94 prosenttia ilmaisjakoon oikeutettujen toimialojen päästöistä. 

Hiilivuotouhan alaiset toimialat on määritelty hiilivuotoluettelossa (komission päätös 2010/2/EU), joka voimassa olevan direktiivin perusteella on päivitetty viiden vuoden välein. Komission ehdotuksen mukaan komission tulee vuoden 2019 loppuun mennessä antaa kolmen viimeisimmän käytettävissä olevan vuoden tuotantotietojen perusteella hiilivuotoluettelosta delegoitu säädös, joka koskee koko kautta 2021—2030. Aikaisemmasta poiketen toimialoja ei olisi mahdollista lisätä hiilivuotolistalle päästökauppakauden kuluessa. 

Päästökaupan epäsuorat kustannukset aiheutuvat siitä, että päästöoikeuden hinta siirtyy ainakin osittain sähkön hintaan. Nämä epäsuorat kustannukset voivat olla merkittäviä erityisesti runsaasti sähköä käyttävillä laitoksilla. Nykyisin jäsenvaltioilla on mahdollisuus maksaa valtiontukea sähköintensiiviselle teollisuudelle päästökaupasta johtuvien epäsuorien kustannusten kompensoimiseksi ja se olisi ehdotuksen mukaan mahdollista myös vuoden 2020 jälkeen. Komissio suosittelee jäsenvaltioille valtiontuen maksamista päästökaupasta aiheutuvien epäsuorien kustannusten kattamiseksi, jos epäsuorista kustannuksista aiheutuu hiilivuodon riskiä. 

3.3  Rahoitusmekanismit

Nykyistä innovaatiorahastoa laajennetaan komission ehdotuksen mukaan siten, että se perustuu 400 miljoonaan päästöoikeuteen ja niistä saataviin tuloihin. Lisäksi ennen vuotta 2021 tähän rahastoon kanavoidaan markkinavakausvarannosta 50 miljoonaa päästöoikeutta. 

Innovaatiorahaston tarkoituksena on tukea uusia vähähiilisiä innovaatioita. Nykyisin rahasto tukee uusiutuvaan energiaan sekä hiilidioksidin talteenottoon ja varastointiin liittyviä innovaatioita. Komission ehdotuksen mukaan rahastosta tuettaisiin näiden lisäksi myös teollisuuden vähähiilisiä innovaatioita. Tarkoitus on tukea ja vauhdittaa uusien teknologioiden käyttöönottoa ja kaupallistamista tarvittavan vähähiilisen rakennemuutoksen aikaansaamiseksi ja EU:n kilpailukyvyn ylläpitämiseksi teknologisessa osaamisessa. Komissio haluaa kohdistaa innovaatiorahastoa erityisesti aivan uusiin ja kehitysvaiheessa oleviin teknologioihin. Lisäksi komissio ehdottaa, että hankkeen saama rahoitustuki voisi olla korkeintaan 60 prosenttia huomioon otettavista kustannuksista. Jatkossa myös pienen mittakaavan hankkeet voisivat saada innovaatiorahaston kautta tukea. Komission tulee antaa delegoitu säädös hankkeiden valintakriteereistä.  

Eurooppa-neuvoston päätelmien mukaisesti kauden 2021—2030 päästöoikeuksista varataan 2 prosenttia uutta modernisaatiorahastoa varten. Modernisaatiorahaston tarkoituksena on tukea energiatehokkuushankkeita ja energiasektorin modernisointia vähemmän vauraissa jäsenvaltioissa. Modernisaatiorahaston avulla voidaan tukea hankkeita niissä jäsenmaissa, joiden BKT per asukas alittaa 60 prosenttia EU:n keskiarvosta. Komissio ehdottaa, että modernisaatiorahastoa hallinnoidaan EU-tasolla, ja että rahoituksen piirissä olevat jäsenvaltiot yhdessä Euroopan investointipankin ja komission kanssa ovat vastuussa rahaston hallinnoinnista annettujen sääntöjen puitteissa. Rahaston hallintokomitean puheenjohtajana toimisi komission edustaja. Rahaston kautta kohdennettava rahoitus perustuu päästöoikeuksien myynnistä saataviin tuloihin. Rahoitetuista hankkeista ja saaduista tuloksista raportoidaan vuosittain. Rahoitettavien hankkeiden tulee olla direktiivin tavoitteiden mukaisia. 

Lisäksi jatketaan jäsenvaltioiden mahdollisuutta jakaa ilmaisia päästöoikeuksia sähköntuotannolle. Käytännössä tämä mahdollisuus koskisi jäsenmaita, joiden BKT per asukas on alle 60 prosenttia EU:n keskiarvosta. Sähköntuotannon ilmaisjaon sääntöjä kuitenkin tiukennetaan. Jatkossa järjestely tarkoittaa sitä, että sen piirissä oleva jäsenvaltio valitsisi yli 10 miljoonan euron suuruiset hankkeet tarjouskilpailun perusteella. Direktiiviehdotukseen sisältyy yksityiskohtaiset ehdot ja kriteerit, joita tulisi noudattaa sähkösektorin ilmaisjaon toimeenpanossa. Tällä tavalla allokoitavien päästöoikeuksien määrä voi olla korkeintaan 40 prosenttia kyseisen jäsenvaltion huutokaupattavien päästöoikeuksien laskennallisesta määrästä kaudella 2021—2030. Tarkoituksena on parantaa järjestelyn läpinäkyvyyttä ja tarkoituksenmukaisuutta. 

3.4  Muu sisältö

Komission ehdotuksen mukaan vuoden 2013 alusta myönnetyt päästöoikeudet olisivat voimassa toistaiseksi eli myös kuluvan velvoitekauden jälkeen. Vuoden 2021 alusta myönnettyihin päästöoikeuksiin liitetään merkintä, millä kymmenen vuoden kaudella ne on myönnetty.  

Komission ehdotukseen sisältyy komitologiajärjestelmän mukauttaminen Lissabonin sopimuksen mukaisiin menettelyihin eli säädösvallan siirtoon (delegoidut säädökset) ja komitologiamenettelyyn (täytäntöönpanosäädökset). Täysin uusi säädösvallan siirto komissiolle ehdotetaan perustettavaa modernisaatiorahastoa koskevien säännösten antamista varten. Muilta osin kyse on nykyisten menettelyjen korvaamisesta Lissabonin sopimuksen mukaisilla toimivallan siirroilla. Komissio antaisi täytäntöönpanosäädöksen ilmaisjaon pohjana toimivista vertailuarvoista (eli ns. benchmarkeista) sekä tapauskohtaisesta ilma-alusten toimintakiellosta. Muissa tapauksissa komissio antaisi delegoituja säädöksiä: hiilivuodolle alttiiden toimialojen luettelosta, ilmailun päästöoikeuksien jakomenettelystä huutokaupalla, kiinteiden laitosten päästöoikeuksien huutokaupan järjestämisestä, ilmaisjakoa koskevista säännöistä, innovaatiorahastosta, modernisaatiorahastosta, päästöjen tarkkailu- ja raportointivaatimuksista, päästöjen todentamisesta ja akkreditoinnista, rekistereistä, liitteiden muuttamisesta, päästökaupan soveltamisesta liitteen I ulkopuolisiin toimintoihin ja niistä raportointiin, unionin sisäisistä päästövähennyshankkeista, sekä kolmansien maiden ilmastotoimien yhteensovittamisesta EU:n päästökauppaan. 

Komissio esittää poistettavaksi voimassa olevaan direktiiviin sisältyvät valtuutukset antaa täytäntöönpanosäädöksiä, jotka koskevat erityisvarantoa tiettyjä ilma-alusten käyttäjiä varten, sähköntuotannon päästöoikeuksien ilmaisjakoa, CDM- ja JI-hankkeista saatavien päästöoikeuksien määrää ja rajoituksia, sekä yhteyksiä muihin kasvihuonekaasujen päästökauppajärjestelmiin. 

Kuluvalla päästökauppakaudella monet komitologiamenettelyssä päätetyt asiat ovat olleet poliittisesti merkittäviä, ja jäsenvaltiot ovat vaikuttaneet annettujen komission säädösten sisältöön merkittävästi ennen niiden hyväksymistä. 

5.1  Lainsäädännölliset vaikutukset

Komission ehdotus päästökauppadirektiivin uudistamisesta tarkoittaa merkittäviä muutoksia päästökauppajärjestelmään ja sen toimintaan vuoden 2020 jälkeiselle ajalle. Päästökauppadirektiivin uudistaminen edellyttää myös muutoksia kansalliseen lainsäädäntöön. 

5.2  Taloudelliset vaikutukset

Komissio on aikaisemmassa vaiheessa julkaissut mittavan vaikutusten arvioinnin koko 2030 ilmasto- ja energiapaketista. Ehdotuksen yhteydessä komissio on lisäksi julkaissut erillisen vaikutusarvioinnin päästökauppadirektiivin uudistamisesta. Vaikutusten arviointi on varsin monipuolinen, mutta keskittyy erityisesti päästöoikeuksien allokaatiokysymyksiin sekä hiilivuodon torjuntaan. Sen lähtökohtana on, että päästökauppa tarjoaa kustannustehokkaan vaihtoehdon asetettujen päästövähennystavoitteiden saavuttamiseen. Arvioissa on vertailtu erilaisia vaihtoehtoja ja valintoja päästökauppadirektiivin uudistamiseksi vuoden 2020 jälkeiselle ajalle. Vaikutusten arvioinnin oletuksena on, että kolmannet osapuolet eivät välttämättä ole ottamassa käyttöön vastaavia ilmastopoliittisia toimia. 

Komissio on arvioinut, että kokonaispäästövähennystavoitteen (vähintään 40 prosenttia vuoteen 2030 mennessä) saavuttaminen aiheuttaisi energiasektorille lisäkustannuksia 0,15—0,54 prosenttia BKT:sta verrattuna perusskenaarioon koko EU:n tasolla vuonna 2030. Kyse on siis energiajärjestelmän lisäkustannuksista. Vähiten kustannuksia on arvioitu aiheutuvan, jos kokonaispäästövähennystavoitteen saavuttaminen sidotaan onnistuneesti uusiutuvan energian tuotannon lisäämiseen ja energiatehokkuuden parantamiseen. Kustannusten vaihteluväli heijastelee käytettyjen skenaarioiden välisiä eroja. Vaikutukset kansantalouteen jäävät komission mallilaskelmien mukaan alle 0,5 prosentin vuonna 2030. Energiapoliittiset tavoitteet vaikuttavat eniten BKT-muutoksiin. 

Komission arviot päästöoikeuden hintakehityksestä vaihtelevat nekin varsin voimakkaasti riippuen sovelletusta skenaariosta. Hinta-arviot ovat noin 50 euroa päästöoikeudelta kun otetaan huomioon vain päästövähennystavoite. Kunnianhimoiset energiatavoitteet vaikuttavat selvästi alentavasti päästöoikeuden hintaan siten, että alhaisimmillaan hinnat ovat vain hieman yli 10 euroa. Hintakehitykseen vaikuttaa lineaarisen vähennyskertoimen lisäksi markkinavakausvarannon käyttöönotto vuodesta 2019 alkaen. 

Suomessa Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy (VTT) ja Valtion taloudellinen tutkimuskeskus (VATT) ovat vuonna 2014 yhdessä selvittäneet vuoden 2030 ilmasto- ja energiapaketin taloudellisia vaikutuksia Suomelle. Taloudelliset vaikutukset Suomeen riippuvat ratkaisevalla tavalla siitä, miten korkeaksi Suomen ei-päästökauppasektorin päästövähennysvelvoite muodostuu. Tämä taas riippuu jäsenvaltioiden välisestä taakanjaosta ja sen yhteydessä sovellettavista laskentakriteereistä. Näistä päätetään myöhemmin taakanjakopäätöksen uudistamisen yhteydessä. Komission odotetaan antavan ehdotuksen päätökseksi vuonna 2016.  

VTT:n ja VATT:n raportissa on tarkasteltu vaikutuksia sekä energiajärjestelmän että koko kansantalouden kannalta. Energiajärjestelmään kohdistuvat vuotuiset kustannukset olisivat laskelmien perusteella hieman alle 400 miljoonaa euroa, jos päästökaupan ulkopuolisen sektorin vähennysvelvoite olisi 36 prosenttia. Päästökaupan ulkopuolella päästövähennysten rajakustannukset nousevat varsin jyrkästi, jos vähennystavoite on yli 36 prosenttia. 

VTT:n ja VATT:n arvioiden mukaan kansantalouden tasolla BKT:n kehitys heikkenisi hieman alle 0,5 prosenttia vuonna 2030 verrattuna vertailuskenaarioon, jos vähennystavoite on 36 prosenttia. Myös muut kansantalouden parametrit, kuten kotitalouksien kulutus, investoinnit, kauppatase ja työllisyys heikkenisivät saatujen tulosten mukaan jossain määrin. Kansantalouslaskelmien keskeiset oletukset liittyvät päästöoikeuksien hintakehitykseen sekä kolmansien maiden ilmastopolitiikan kunnianhimon tasoon. Kansantalouden laskelmissa on myös otettu huomioon, että päästöoikeuden nouseva hinta heijastuu sekä sähkön että kaukolämmön hintaan. VTT:n ja VATT:in laskelmien tuloksia arvioitaessa on otettava huomioon, ettei niissä ole pyritty arvioimaan ilmastopolitiikkaan liittyviä hyötyvaikutuksia eikä ilmastonmuutoksen mahdollisesti aiheuttamia kustannuksia. 

Päästökaupasta saatavat huutokauppatulot riippuvat päästöoikeuksien huutokaupattavasta määrästä sekä niiden hintakehityksestä. Huutokauppatulot ovat olleet kuluvalla kaudella noin 60—70 miljoonaa euroa päästöoikeuden hinnan ollessa noin 5—7 euroa. Jatkossa hinnat noussevat, mutta päästöoikeuksien määrä laskee. 

Komission ehdotuksessa suositellaan, että päästöoikeuksien huutokaupasta saatavia tuloja käytettäisiin myös epäsuorien hiilivuodon riskiä aiheuttavien kustannusten kompensointiin. 

EU:n kiristyneiden ilmastotavoitteiden ennustetaan lisäävän entisestään kasvihuonekaasupäästöjen sääntelyyn liittyviä kustannuseroja EU:n ja muiden maiden välillä. Päästöoikeuksien ilmaisjaon tarkoituksena on vähentää päästökaupasta aiheutuvaa hiilivuodon riskiä erityisesti energiaintensiivisillä teollisuusaloilla. Komissio arvioi kaudella 2021—2030 jaettavan ilmaiseksi noin 6,3 miljardia päästöoikeutta, joiden arvo voi olla yhteensä noin 150 miljardia euroa. Maksutta jaettavien päästöoikeuksien määrä kuitenkin määräytyy valittujen ilmaisjakosääntöjen sekä ilmaisjakoa rajaavan huutokauppaosuuden mukaan. 

Suomen teollisuudelle hiilivuotosääntöjen uudistaminen on keskeinen asia. Tässä vaiheessa ei vielä ole varmuutta siitä, mitkä toimialat olisivat jatkossakin ns. 100 prosentin ilmaisjaon piirissä. Ilmeistä kuitenkin on, että luettelo olisi komission ehdotuksen perusteella myös Suomen osalta suppeampi kuin nykyisin. Tästä huolimatta oletuksena on, että komission ehdotuksen perusteella kaikki energiaintensiiviset toimialat sisältyisivät jatkossakin hiilivuotoluetteloon. Muutoksen kustannusvaikutuksia on tässä vaiheessa vaikea arvioida. Niihin vaikuttaa päästöoikeuden hintakehitys sekä kunkin toimialan asema nykyisen kauden ilmaisjaon perusteella. Lisäksi asiaan vaikuttaa monialaisen korjauskertoimen suuruus kunakin vuonna. On kuitenkin syytä huomata, että hiilivuotosääntöjen piirissä olevien toimialojen asema heikentyisi myös jos nykyisillä säännöillä jatkettaisiin. Tässäkin tapauksessa olisi tarpeen sovittaa toimialojen ilmaisjako päästökiintiön kokonaismäärään. Komission vaikutusten arviointiin sisältyy joitakin indikatiivisia arvioita toimialakohtaisesta tilanteesta ilmaisjaon osalta. 

Komissio on vaikutusarvioinnin osana tarkastellut myös hienojakoisempaa hiilivuotomallia, jonka mukaan ilmaisjaon taso jakaantuisi usealle tasolle (100/80/60/30 %) riippuen hiilivuodon riskin suuruudesta. Tässä mallissa korjauskertoimen käyttö ei komission mukaan välttämättä olisi tarpeen ainakaan kovin varhaisessa vaiheessa. Toisaalta malli johtaisi siihen, että lukumääräisesti selvästi harvempi toimiala yltäisi 100 prosentin ilmaisjaon tasolle. Mallin ongelmana on lukuisat tasohyppäykset, joiden seurauksena voisi syntyä käytännön soveltamisvaikeuksia. 

Koska maksutta jaettavien päästöoikeuksien määrä selviää vasta komission laskettua päästöoikeuksien kokonaismäärän sekä huutokaupattavan osuuden, mahdollisesti sovellettavan korjauskertoimen suuruus selviää vasta ilmaisjakopäätöksiä tehdessä. Näin ollen on hankala arvioida direktiiviehdotuksen pohjalta korjauskertoimen suuruutta, joka leikkaa laitoskohtaista ilmaisjakoa. Jos korjauskerroin nousee suureksi, vaikutus ilmaisjakoon on huomattava. Nykyisellä päästökauppakaudella korjauskerroin nousee kauden loppua kohti ja leikkaa laitoskohtaisesti maksutta jaettavien päästöoikeuksien määrästä kauden lopussa 18 prosenttia (2020). Vertailuarvojen päivittämisen on katsottu johtavan siihen, että maksutta jaettavien päästöoikeuksien määrää ei tarvitsisi tämän mukaan vähentää korjauskertoimella niin paljoa. Jos joltain vuodelta laitosten yhteenlaskettu päästöoikeusmäärä jää alle huutokaupattavan osuuden rajaaman maksimimäärän, päästöoikeuksia voidaan jättää jaettavaksi seuraaville vuosille korjauskertoimen käytön välttämiseksi komission ehdotuksen mukaan.  

Päästöoikeuden nouseva hinta heijastuu myös sähkön hintaan. VTT on yhdessä Sulamaa Consultingin kanssa kesäkuussa 2015 julkaissut selvityksen markkinavakausvarannon taloudellisista vaikutuksista. Selvityksessä tarkastellaan myös päästöoikeuden hintakehityksen vaikutuksia sähkön hintaan. Selvityksen perusteella voidaan karkeasti arvioida, mikä on nousevan päästöoikeuden hinnan kustannusvaikutus sähkön hintaan. Toimialakohtaisesti tilanne kuitenkin vaihtelee riippuen sähkönhankintatavasta. 

Direktiiviehdotuksen mukainen innovaatiorahasto tukee uusien teknologioiden kehittämistä ja niiden kaupallistamista. Innovaatiot voivat luoda uusia liiketoimintamahdollisuuksia ja edistää vientiä. Innovaatiorahaston laajentaminen koskemaan myös teollisuuden vähähiilisiä innovaatiohankkeita voi tarjota teollisuudelle uusia rahoitusmahdollisuuksia ja parantaa kilpailukykyä vähähiilisten ratkaisujen markkinoilla. Myös Suomen teollisuus voi hyötyä tämän rahaston tarjoamista rahoitusmahdollisuuksista. 

Modernisaatiorahasto ja energiasektorin päästöoikeuksien ilmaisjako koskee vain vähemmän vauraita jäsenvaltioita, joten Suomi ei voi hyötyä niistä suoraan rahallisesti. Modernisaatiorahaston tarjoamat rahoitusmahdollisuudet voivat kuitenkin olla merkittäviä niiden piirissä oleville jäsenvaltioille. Välillisesti rahaston avulla rahoitetut investoinnit voivat tarjota myös suomalaisille energiateknologian toimijoille vientimahdollisuuksia. 

5.3  Sosiaaliset vaikutukset

Komission vaikutusarviointien mukaan vähähiiliseen yhteiskuntaan siirtymiseen tarvittavilla rakennemuutoksilla tulisi olemaan suhteellisen pieni positiivinen tai negatiivinen vaikutus yleiseen työllisyystilanteeseen. 

Korkeampi päästöoikeuden hinta heijastuu myös sähkön markkinahintaan ja siten myös kuluttajahintaan. Komission arvion mukaan sähkön hinta nousisi keskimäärin vain marginaalisesti vuoteen 2030 mennessä verrattuna referenssiskenaarioon. VTT:n ja Sulamaa Consultingin 2015 tekemän selvityksen mukaan Suomessa markkinasähkön hinta nousisi päästökaupan vaikutuksesta vuoden 2020 jälkeen hieman yli tason 40 euroa/MWh. 

5.4  Ympäristövaikutukset

Päästökaupan ympäristövaikutukset riippuvat keskeisesti EU:n päästövähennystavoitteista ja jaettavien päästöoikeuksien kokonaismäärästä. Direktiiviehdotuksessa on Eurooppa-neuvoston linjauksen mukaisesti määritelty, että kasvihuonekaasujen päästökatto kiristyy vuosittain 2,2 prosenttia uudella velvoitekaudella. Sektorin hiilidioksidipäästöt vähenevät siis 43 prosenttia vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuoden 2005 päästötasoon. Päästökauppadirektiiviä koskevien tavoitteiden kiristäminen on hyvin linjassa ilmastotoimien perimmäisen tavoitteen kanssa, eli hillitä ilmaston lämpenemistä alle kahden celsiusasteen esiteolliseen aikaan verrattuna. Päästökauppajärjestelmä edistää lisäksi vähähiilisten ratkaisujen kehittämistä ja käyttöönottoa sekä yleisellä tasolla saastuttaja maksaa -periaatteen toteutumista. 

Kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen johtaa myös terveydelle haitallisten päästöjen vähenemiseen. Näin ollen siirtyminen vähähiilisiin ratkaisuihin hiilen vahvemman hintasignaalin vaikutuksesta voi parantaa ilmanlaatua ja sen myötä johtaa myönteisiin terveysvaikutuksiin. Lisäksi haitallisten päästöjen vähentämiskustannukset ovat pienemmät kuin referenssiskenaariossa. Komission vaikutusarvion mukaan haitallisten päästöjen vähenemiseen liittyvät hyödyt voivat olla rahallisesti merkittäviä. Hyödyn arvo riippuu vahvasti sovellettavista energiapoliittista tavoitteista. Hyödyt jakaantuvat myös epätasaisesti alueellisesti.