1  Tausta

Maailmanlaajuinen jätekauppa on kasvanut huomattavasti viime vuosikymmeninä. Vuonna 2018 maailmanlaajuisen jätekaupan määrä oli yli 180 miljoonaa tonnia, ja sen arvo oli noin 80,5 miljardia euroa. Eniten jätekauppaa käytiin vuonna 2011, jolloin jätekaupan määrä oli lähes 250 miljoonaa tonnia.  

Euroopan unioni on jätekaupassa merkittävä toimija. Vuonna 2020 EU:sta vietiin EU:n ulkopuolelle noin 32,7 miljoonaa tonnia jätettä, mikä on 75 prosenttia enemmän kuin vuonna 2004. EU:sta viedään jätteinä eniten rautametalliromua ja muuta metalliromua sekä paperi-, muovi-, tekstiili- ja lasijätettä. EU:hun myös tuotiin noin 16 miljoonaa tonnia jätettä. Sekä jäteviennin että tuonnin arvo on noin 13 miljardia euroa. Myös jäsenvaltioiden välillä siirretään vuosittain noin 67 miljoonaa tonnia jätettä. 

Rajojen yli siirretyistä jätteistä voi aiheutua riskejä ihmisten terveydelle ja ympäristölle, jos jätteiden siirtoja ei valvota asianmukaisesti. Jätteillä on myös suuri taloudellinen arvo uusioraaka-aineena. Jätteillä voidaan korvata luonnonvarojen käyttöä ja edistää kiertotaloutta. Laiton jätekauppa on myös yksi vakavimmista ympäristörikollisuuden muodoista. Järjestäytyneen rikollisuuden verkostot toimivat niin EU:n sisäisissä kuin EU:n ulkopuolelle suuntautuvassa jätesiirroissa. Eri kampanjoilla on osoitettu, että 15-30 prosenttia jätteiden siirroista saattaa olla laittomia, mikä merkitsee 9,5 miljardin euron vuotuisia tuloja EU:n laittomilla jätemarkkinoilla. Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle. Meidän jätteemme, meidän vastuumme: jätteiden siirrot puhtaassa ja vahvemmin kiertoon perustuvassa taloudessa. COM(2021) 708 final. 

Jätteiden siirtoja on valvottu vuodesta 1984 lähtien. Vuonna 1989 hyväksyttiin vaarallisten jätteiden maan rajan ylittävien siirtojen ja käsittelyn valvontaa koskeva Baselin yleissopimus (SopS 45/1992, jäljempänä Baselin yleissopimus). Baselin yleissopimuksen tarkoituksena on puuttua ongelmiin, jotka liittyvät vaarallisten jätteiden sijoittamiseen kehitysmaihin. Vuonna 1992 Euroopan taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) neuvosto antoi oikeudellisesti sitovan päätöksen hyödynnettävien jätteiden maan rajan ylittävien siirtojen valvonnasta (jäljempänä OECD:n päätös). Vuonna 2006 Euroopan parlamentti ja neuvosto antoivat jätteiden siirroista asetuksen (EY) N:o 1013/2006 (jäljempänä jätteensiirtoasetus), jolla pannaan täytäntöön sekä Baselin yleissopimuksen että OECD:n päätöksen säännökset. Tällä asetusehdotuksella on tarkoitus korvata vuonna 2006 annettu jätteen siirtoasetus. 

Jätteensiirtoasetuksen tarkoituksena on suojella ympäristöä ja terveyttä siirtojen haitallisilta vaikutuksilta. Asetuksessa säädetään yksityiskohtaisesti jätteiden viennin, tuonnin ja kauttakuljetuksen valvonnasta ja niihin tarvittavista luvista. Jätteensiirtoasetus sisältää joiltain osin tiukempia valvontatoimenpiteitä kuin Baselin yleissopimus. Jätteensiirtoasetusta sovelletaan jätteiden siirtoihin, jotka a) toteutetaan jäsenvaltioiden välillä joko kokonaan unionin alueella tai siten, että jätteet kuljetetaan kolmansien maiden kautta; b) joissa jäte tuodaan unioniin kolmansista maista; c) joissa jäte viedään unionista kolmansiin maihin; ja d) jotka kulkevat unionin alueen kautta, kun jätteitä siirretään kolmansista maista ja kolmansiin maihin. Soveltamisalasta on rajattu pois tiettyjä jätevirtoja kuten radioaktiivisten jätteiden siirrot.  

Asetuksessa määritetään jätteiden siirtoihin sovellettavat menettelyt ja valvontajärjestelmät, jotka riippuvat siirron lähtöpaikasta, vastaanottopaikasta ja reitistä, siirrettävän jätteen tyypistä (onko jäte vaarallista vai ei) sekä jätteen vastaanottopaikassa sovellettavasta käsittelystä (esimerkiksi kierrätys tai poltto ilman energian talteenottoa). Siirrettävät jätteet voidaan karkeasti jakaa kahteen ryhmään. Vaarallisiin ja tiettyihin muihin jätteisiin sovelletaan ennakkoilmoitus- ja hyväksyntämenettelyä (jätesiirtolupa). Toinen ryhmä ovat niin sanotut vihreän jäteluettelon jätteet (vihreät jätteet), joiden siirroista ei tarvitse ilmoittaa jätesiirtoviranomaisille. Vihreillä jätteillä tarkoitetaan jätteitä, jotka ovat vaarattomia ja joiden siirroista hyödynnettäviksi ei todennäköisesti aiheudu riskiä ympäristölle ja terveydelle. Tällaisia jätteitä ovat esimerkiksi metalliromu ja jätepaperi. Asetus antaa EU:n jäsenvaltioille mahdollisuuden myöntää jätteitä hyödyntäville laitoksille ns. ennakkohyväksynnän. Ennakkohyväksyntä antaa oikeuden poiketa ilmoitusmenettelyn säännöksistä pidentämällä lupien voimassaoloaikaa yhden vuoden sijasta kolmeen vuoteen ja nopeuttamalla lupapäätöksen tekoa. 

Jätteensiirtoasetuksessa säädetään myös tiettyjä jäteluokkia ja tiettyjä määränpäitä koskevista vientikielloista. Jätettä ei saa viedä loppukäsiteltäväksi EU- ja EFTA-maiden ulkopuolelle, eikä vaarallista jätettä ja tiettyjä muita jätteitä saa viedä EU- ja OECD-maiden ulkopuolelle. Jätteensiirtoasetuksen säännöksiä on täydennetty komission asetuksella (EY) N:o 1418/2007, joka koskee jätteensiirtoasetuksen liitteessä III ja IIIA lueteltujen vihreän luettelon jätteiden vientiä muihin kuin OECD-maihin. Asetuksessa säädetään maakohtaisesti sovellettavista valvontamenettelyistä vietäessä tiettyjä vihreän luettelon jätteitä hyödynnettäväksi OECD:n ulkopuoliseen maahan. Jätteensiirtoasetuksen täytäntöönpanoa on täydennetty ympäristönsuojelusta rikosoikeudellisin keinoin annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2008/99/EY (jäljempänä ympäristörikosdirektiivi). Direktiivin 3 artikla velvoittaa jäsenvaltioita säätämään jätteensiirtoasetuksen mukainen laiton siirto rikoksena rangaistavaksi, kun se on lainvastaista ja se tehdään tahallaan tai törkeästä tuottamuksesta.  

Jätteensiirtoasetuksen 30 artiklan mukaan jäsenvaltiot voivat tehdä poikkeustapauksissa kahdenvälisiä raja-alueita koskevia sopimuksia ilmoitusmenettelyjen helpottamiseksi, kun kyse on jätteiden siirroista kyseisten valtioiden välillä. Suomi ja Ruotsi ovat tehneet vuonna 2015 tällaisen sopimuksen (SopS 51/2016). Sopimuksen tarkoituksena on helpottaa Suomen ja Ruotsin raja-alueilla tiettyihin jätevirtoihin kuuluvien jätteiden siirtoja koskevia menettelyjä, kun jätteet siirretään hyödynnettäväksi tai loppukäsiteltäväksi. Sopimusta sovelletaan jätesiirtoihin Ruotsin Norrbottenin läänin ja Suomen Lapin maakunnan välillä ja jätesiirtoihin Ahvenanmaan maakunnasta Ruotsiin. Sopimuksen tarkoittama jäte on siirrettävä lähimpänä olevaan asianmukaiseen sopimuksen maantieteellisellä soveltamisalueella olevaan laitokseen. 

Vuonna 2020 Suomesta vietiin ulkomaille 340 000 tonnia jätesiirtoluvilla valvottavaa jätettä. Vastaavasti jätesiirtoluvilla tuotiin noin 143 000 tonnia jätettä. Jätesiirtolupia on viime vuosina myönnetty miltei 200 vuodessa, vuonna 2020 jopa 230. Jätesiirtolupiin liittyneitä toteutuneita yksittäisiä jäte-eriä oli vuonna 2020 noin 13 000. Jätesiirtoluvilla jätesiirrot tapahtuvat pääsääntöisesti Suomen ja EU- tai ETA-maan välillä. 

Jätesiirtolupia vienteihin on viime vuosina myönnetty noin 70 yritykselle. Tuontilupia on ollut noin 40 yrityksellä. Monilla yrityksillä on sekä vienti- että tuontilupia. Samalla yrityksellä voi olla samanaikaisesti voimassa useita eri jätesiirtolupia. Lisäksi Suomen kautta kuljetetaan jätettä jätesiirtoluvilla etenkin Norjasta Ruotsiin.  

Vihreiden jätteiden siirroista ja niitä tekevistä yrityksistä ei ole saatavilla yhtä kattavaa tietoa kuin jätesiirtoluvilla siirretyistä jätteistä. Tilastokeskuksen laskelmien mukaan vuonna 2019 jätteitä tuotiin Suomeen noin 1,3 ja vietiin noin 0,9 miljoonaa tonnia. Laskelmat perustuvat Tullin ulkomaankauppa-aineistoon. 

2  Ehdotuksen tavoite

Euroopan komissio antoi ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi jätteiden siirroista sekä asetusten (EU) N:o 1257/2013 ja (EU) 2020/1056 muuttamisesta (jäljempänä asetusehdotus) 17.11.2021 (COM(2021) 709 final). Ehdotuksella korvattaisiin kokonaan voimassa oleva jätteensiirtoasetus, mutta voimassa olevaa asetusta sovellettaisiin kuitenkin edelleen tietyin osin kolmen vuoden ajan uuden asetuksen voimaantulosta. 

Jätteensiirtoasetuksen uudelleentarkastelun yleisenä tavoitteena on edelleen parantaa ympäristön ja terveyden suojelun tasoa epäasianmukaisten rajat ylittävien jätteiden siirtojen vaikutuksilta. Lisäksi tavoitteena on:  

helpottaa EU:ssa sellaisten jätteiden siirtoja, jotka on tarkoitus kierrättää ja käyttää uudelleen, 

varmistaa, että EU:n jäsenvaltiot eivät vie jätteisiin liittyviä ongelmiaan kolmansiin maihin ja  

torjua jätteiden laittomia siirtoja. 

Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa ja EU:n teollisuusstrategiassa, sekä sen päivityksessä, tunnustettiin, että raaka-aineiden saatavuudella on strategista merkitystä ja se on myös edellytys sille, että EU pystyy toteuttamaan vihreän siirtymän.  

Kriittisiä raaka-aineita koskevassa toimintasuunnitelmassa (COM/2020/474 final) painotettiin, että EU:sta lähtee merkittäviä määriä raaka-aineita jätteiden muodossa sen sijaan, että ne kierrätettäisiin uusioraaka-aineiksi, jolloin ne edistäisivät hankintalähteiden monipuolistumista teollisia ekosysteemejä varten EU:ssa. 

Jätteensiirtoasetuksen tarkistuksella vastataan myös Euroopan vihreän kehityksen ohjelman ja kiertotaloutta koskevan toimintasuunnitelman yhteydessä esitettyyn kehotukseen tarkistaa jätteensiirtoasetusta. Myös Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat kehottaneet komissiota tarkistamaan jätteensiirtoasetuksen perusteellisesti. 

3  Ehdotuksen sisältö

4  Ehdotuksen oikeusperusta ja suhde toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteisiin

Jätteensiirtoasetuksen uudelleentarkastelulla pyrittäisiin parantamaan ihmisten terveyden ja ympäristön suojelun tasoa. Ehdotuksen oikeusperusta on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 192 artiklan 1 kohta (ympäristö). Asetus hyväksyttäisiin tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen. Valtioneuvosto pitää oikeusperustaa asianmukaisena. 

Ehdotuksella varmistettaisiin, ettei EU:n jätelainsäädäntöä kierretä siirtämällä jätettä kolmansiin maihin, joissa jätelainsäädäntö poikkeaa huomattavasti EU-sääntelystä. Jätteen kansainvälisten siirtojen yhdenmukainen valvonta voitaisiin parhaiten varmistaa EU:n yhteisellä sääntelyllä. EU-sääntelyllä voitaisiin varmistaa alan toimijoiden tasapuolinen kohtelu myös EU:n sisäisissä jätteiden siirroissa. Ehdotus on komission näkemyksen mukaan toissijaisuusperiaatteen mukainen. Myös valtioneuvoston mukaan ehdotus on toissijaisuusperiaatteen mukainen, koska ehdotuksen tavoitteita ei voida saavuttaa riittävällä tavalla pelkästään jäsenvaltioiden toimin. Ehdotuksella korvattaisiin voimassa oleva EU-asetus. Edellä mainittujen seikkojen perusteella myös ehdotuksen sopiva säädösmuoto on asetus. 

Jätteensiirtoasetuksella varmistetaan myös Baselin yleissopimuksen ja OECD:n päätöksen yhdenmukainen toimeenpano EU-jäsenvaltioissa. Ehdotettu EU-sääntely on tietyin osin Baselin yleissopimuksen vaatimuksia tiukempaa ja se tuo ympäristön kannalta lisäarvoa verrattuna siihen, että jäsenvaltiot toimisivat Baselin yleissopimuksen perusteella.  

Ehdotus sisältää laajan tarkastustoimivallan siirtämisen komissiolle. Jätesiirtojen valvonnasta vastaavat tällä hetkellä kansallisesti Suomen ympäristökeskus ja Tulli. Valvontaa tehdään Suomen ympäristökeskuksen tekemän tarkastussuunnitelman mukaisesti. Painopistealueet valitaan riskiarvioinnin perusteella ja tarkastuksia tehdään jätelajista riippuen jätteen syntypaikalla sekä jätteen keräyksen, kuljetuksen tai käsittelyn aikana. Kansallisten valvontaviranomaisten toimivalta säilyisi nykyisellään ja kansallisten valvontaviranomaisten tekemä valvonta olisi ensisijaista suhteessa komission tekemiin tarkastuksiin. Komissio voisi ehdotuksen mukaan tehdä vastaavia tarkastuksia kuin kansalliset valvontaviranomaiset. Tarkastukset tehtäisiin ja suunniteltaisiin yhteistyössä kansallisten viranomaisten kanssa. Komissio voisi hyödyntää tarkastuksissa Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) asiantuntemusta. Jäsenvaltion viranomaiset voisivat myös osallistua tarkastuksiin ja niiden olisi annettava apua komissiolle. Komissio voisi suositella jäsenvaltiolle jatkotoimia, jos se katsoo tarkastuksen perusteella, että kyseessä on laiton siirto. Seuraamusten määräämisestä päättäisi toimivaltainen kansallinen viranomainen. Komission tarkastustoimivalta täydentäisi kansallisten viranomaisten suorittamaa valvontaa. Kansainvälisiin jätesiirtoihin liittyy vakavaa järjestäytynyttä rikollisuutta, erityisesti Keski-Euroopassa, mutta myös Suomessa jätesiirtoihin on tunnistettu liittyvän riskejä vakavasta rikollisuudesta. Jäterikollisuuteen tulisi voida puuttua nykyistä tehokkaammin. Sääntelyllä voidaan katsoa olevan hyväksyttävät tavoitteet. Komission toimivalta tehdä jäsenvaltioissa ja rajoilla jätesiirtojen tarkastuksia olisi uusi asia ympäristöalalla. Muualla EU-lainsäädännössä kuten esimerkiksi yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattamisen valvonnassa komissiolla on vastaavanlaisia tarkastustoimivaltuuksia. Valtioneuvosto katsoo, että ehdotus ei ylitä sitä, mikä on tarpeen sisämarkkinoiden moitteettomalle toiminnalle ja ehdotusta voidaan pitää suhteellisuusperiaatteen mukaisena. Tarkastustoimivaltuudet ovat kuitenkin varsin laajat ja asiaa on jatkovalmistelussa arvioitava kokonaisuutena. 

5  Ehdotuksen vaikutukset

6  Ehdotuksen suhde perustuslakiin sekä perus- ja ihmisoikeuksiin

Asetusehdotuksella toteutetaan perustuslain (731/1999) 20 §:ssä tarkoitettua ympäristöperusoikeutta ja jokaisen oikeutta terveelliseen ympäristöön asettamalla vaatimuksia jätteiden kansainvälisille ja jäsenvaltioiden välisille siirroille ja jätteiden asianmukaiselle käsittelylle. 

Ehdotuksen 60 artikla sisältää sääntelyä asetuksen rikkomisesta määrättävistä hallinnollisista seuraamuksista, joita ovat ainakin sakot, rikkomiseen liittyvän liiketoimesta saatujen tulojen menetetyksi tuomitseminen, toiminnanharjoittajan luvan peruuttaminen väliaikaisesti tai kokonaan ja poissulkeminen julkisista hankintamenettelyistä. Jätteensiirtoasetuksen rikosoikeudellisista seuraamuksista säädetään ympäristörikosdirektiivissä. Perustuslain 8 §:ssä turvattua rikosoikeudellista laillisuusperiaatetta ei sellaisenaan sovelleta hallinnollisten sanktioiden sääntelyyn. Perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännössä on kuitenkin katsottu, että myös hallinnollisten sanktioiden sääntelyn tulee täyttää yleiset tarkkuuden, täsmällisyyden ja oikeasuhtaisuuden vaatimukset (PeVL 14/2013 vp, s. 2/II, PeVL 34/2012 vp, s. 3–4, PeVL 17/2012 vp, s. 6). Lisäksi on huomattava, että tulojen menettämisseuraamus ei ole Suomessa hallinnollisessa menettelyssä määrättävä seuraamus, vaan kyse on rikosoikeudellisesta seuraamuksesta. Asetusehdotus jättää avoimeksi, minkä asetuksen säännösten rikkomisesta tulisi määrätä mikäkin seuraamus ja voiko seuraamuksia määrätä myös rikosoikeudellisessa menettelyssä. Ehdotuksen sanamuodoista ei myöskään täysin ilmene, onko seuraamuksista säätäminen täysimääräisesti kansallisen liikkumavaran piirissä. 

Ehdotuksen 3 jaksossa (64-68 artiklat) säädetään komission valtuudesta tehdä tarkastuksia jäsenvaltioissa asetuksen rikkomisen torjumiseksi. Ehdotuksen 65 artiklan 4 kohdan mukaan tarkastuksen tekevällä komission henkilöstöllä olisi oikeus päästä kaikkiin siirtoon osallistuvien tahojen tiloihin, kaikille alueille ja kulkuneuvoihin. Sääntelyllä olisi siksi merkitystä perustuslain 10 §:ssä turvatun kotirauhan suojan kannalta. Kotirauhan piiriin kuuluvat lähtökohtaisesti kaikenlaiset pysyväisluonteiseen asumiseen käytetyt tilat. Sen sijaan kulkuneuvoissa, kuten aluksissa, olevat asuintilat jäävät kotirauhan suojan reuna-alueelle. Perustuslakivaliokunta on edellyttänyt, että kulkuneuvoissa ja niiden tiloissa tarkastukset tulee suorittaa noudattaen hienotunteisuutta (PeVL 10/2016 vp, s. 4). Perustuslakivaliokunta on katsonut, ettei tarkastustoimia tulisi ulottaa pysyväisluonteiseen asumiseen käytettäviin tiloihin ilman erityisiä kriteereitä (esim. PeVL 43/2010, s. 3/I). Perustuslakivaliokunnan mukaan kotirauhan suojan varsinainen ydin ei vaarannu tarkastettaessa tiloja, joissa harjoitetaan ammattitoimintaa (PeVL 21/2010 vp, s. 4/II). Jätteiden siirtoon liittyvät toiminta (jätteen välittäminen, kuljettaminen ja käsittely) on ammatillista toimintaa ja lähtökohtaisesti tarkastusten kohteena olisi tilat, joissa harjoitetaan ammattitoimintaa. Asetusehdotus kuitenkin mahdollistaa tarkastusten tekemisen missä tahansa ja sääntelyä olisi tarpeen täsmentää tältä osin. 

Ehdotuksen 67 artikla sisältää menettelyllisiä takeita, joita komission on noudatettava suorittaessaan tarkastuksia ja joilla suojataan tarkastuksen kohteen oikeusturvaa. Näitä ovat itsekriminointisuoja, oikeus käyttää itse valitsemaansa avustajaa, oikeus käyttää sen jäsenvaltion kieltä, jossa tarkastus suoritetaan, oikeus esittää huomautuksia itseään koskevista tosiseikoista, ja oikeus saada jäljennös haastattelupöytäkirjasta ja joko hyväksyä se tai lisätä siihen huomautuksia. Komissio ei voisi määrätä toimenpiteitä tarkastuksen kohteelle, vaan seuraamuksista päättäminen kuuluu kansalliselle viranomaiselle. Ehdotukseen ei sisälly jälkikäteisiä oikeussuojatakeita komission tekemien tarkastusten osalta ja niiden tarpeellisuutta olisi tarpeellista arvioida jatkovalmistelussa. Seuraamusten määräämisessä ja muissa mahdollisissa toimenpiteissä noudatettaisiin kansallista lainsäädäntöä ja hyvän hallinnon vaatimukset (mm. muutoksenhakuoikeus ja oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin) toteutuisivat kansallisen lainsäädännön kautta.  

7  Ahvenanmaan toimivalta

Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) 18 §:n 10 kohdan mukaan luonnon- ja ympäristönsuojelua koskevat asiat kuuluvat Ahvenanmaan maakunnan lainsäädäntövaltaan. 

Suomen ympäristökeskus on jätteensiirtoasetuksessa tarkoitettu toimivaltainen viranomainen Suomessa, joka valvoo jätteen kansainvälisiä siirtoja koskevien säännösten noudattamista. Toimivalta koskee myös Ahvenanmaata. Ahvenanmaan ympäristö- ja terveysviranomainen (ÅMHM) tekee tarkastussuunnitelmat sellaisista jätelain 124 §:n 1 momentin 1-4 kohdassa tarkoitetuista toiminnoista, joihin voidaan perustellusti olettaa liittyvän jätteen kansainvälisiä siirtoja. 

8  Ehdotuksen käsittely Euroopan unionin toimielimissä

Asetusehdotus esiteltiin neuvoston ympäristötyöryhmässä 6. joulukuuta 2021 ja ympäristöneuvostossa 20. joulukuuta 2021. Käsittelyä on jatkettu työryhmässä tammikuussa 2022 Ranskan puheenjohtajuuskaudella. Neuvoston puheenjohtajamaan Ranskan tavoite on käsitellä ehdotusta mahdollisimman pitkälle omalla kaudellaan. Euroopan parlamentti ei ole vielä nimennyt raportoijaa. 

9  Ehdotuksen kansallinen käsittely

10  Asetusehdotuksesta on järjestetty epävirallinen kuulemistilaisuus keskeisimmille sidosryhmille.

11  Kirjelmäluonnos on käsitelty EU-asioiden komitean alaisten ympäristöjaoston kirjallisessa menettelyssä 11.1.-13.1.2022.

12  Valtioneuvoston kanta

Valtioneuvosto pitää asetusehdotusta yleisesti ottaen hyvänä ja kannatettavana ja pitää tärkeänä, että asetus saatetaan ajan tasalle ja siinä pyritään huomioimaan kiertotalouden vaatimukset. Ehdotus muodostaa kokonaisuuden, jolla pyritään edistämään kiertotaloutta ja samalla pyritään turvaamaan ympäristön- ja terveydensuojelun korkea taso. Kiertotalouden edistämisen kannalta on tärkeää kehittää menettelyjä, joilla helpotetaan kierrätettävien jätteiden siirtoja EU:n sisällä. Tämä edistää osaltaan sekä kierrätysmateriaalien saatavuutta EU:ssa että kierrätyskapasiteetin lisäämistä EU:ssa. EU:n ulkopuolisten siirtojen osalta pidetään tärkeänä, että EU:n ulkopuolelle viedyt jätteet käsitellään ympäristön kannalta hyväksyttävällä tavalla kohdemaassa. Lisäkeinot laittomien jätesiirtojen paljastamiseksi ovat tarpeen, jotta kaikille toimijoille voidaan taata yhteneväiset lähtökohdat ja samalla varmistaa ympäristön kannalta hyväksyttävä jätteenkäsittely.  

Valtioneuvosto pitää ehdotettuja muutoksia muihin asetuksiin (aluskierrätysasetus ja asetus sähköisistä tietojärjestelmistä) sekä soveltamisalaan pääosin kannatettavana. Sähköisistä tietojärjestelmistä annettuun asetukseen tehtäisiin teknisluonteinen muutos. Aluskierrätysasetuksen muutos ja jätteensiirtoasetuksen soveltamisalan muutos aluskierrätysasetuksen osalta mahdollistaisi Baselin yleissopimuksen vientikiellon soveltamisen täysimääräisesti, kun EU:n alueella syntyvät romutettavat alukset tulisivat vientikiellon piiriin. Tätä muutosta tulee jatkovalmistelun aikana tarkastella suhteessa alusten turvallisesta ja ympäristön kannalta asianmukaisesta kierrätyksestä tehtyyn Hongkongin kansainvälisen yleissopimuksen (2009, ei vielä voimassa) velvoitteisiin ja harkita mahdollisesti myös aluskierrätysasetuksen täydentämistä Baselin yleissopimuksen 11 artiklan mukaisin bilateraalisopimuksin, edellyttäen että jätteen käsittely tapahtuu ympäristön kannalta hyväksyttävällä tavalla. 

Valtioneuvosto kannattaa pyrkimystä tehostaa ennakkoilmoitus- ja hyväksyntämenettelyä. Tarkoituksenmukaista olisi jätesiirtojen lupamenettelyssä pyrkiä vähentämään hallinnollista taakkaa ja mahdollistaa myös toiminnanharjoittajille mahdollisimman sujuva menettely huomioiden kuitenkin jätteiden turvalliset siirrot. Jatkovalmistelussa olisi hyvä kiinnittää huomiota tulkintaeroavaisuuksien poistamiseen eri EU-maiden välillä. Tulkintaeroavaisuudet usein viivästyttävät jätesiirtolupien käsittelyä ja aiheuttavat hallinnollista lisätaakkaa. Valtioneuvosto kiinnittää huomiota ehdotettuihin lyhennettyihin määräaikoihin liittyen lisätietojen pyytämiseen ja niiden toimittamiseen ilmoitusmenettelyssä. Tässä tulee käyttää harkintaa, jotta aikarajat eivät muodostuisi liian tiukoiksi ja näin mahdollisesti aiheuttaisivat lisätaakkaa mm. ilmoituksen raukeamisen ja uuden ilmoituksen laatimisen myötä. Valtioneuvosto pitää perusteltuna laitosten ennakkohyväksyntämenettelyn tarkentamista ja tehostamista, mutta kiinnittää huomiota siihen, ettei mm. aikarajoja aseteta liian tiukoiksi ja, että muutoksilla edistettäisiin sujuvampaa menettelyä ja yhdenmukaisempaa toimeenpanoa jäsenvaltioissa.  

Valtioneuvosto tukee tietojenvaihdon ja raportoinnin sähköistämistä ja tehostamista, mikä sisältää pakollisen EU:n laajuisen sähköisen järjestelmän käyttöönoton. Kyseisen järjestelmän kehittämisessä yhdistetään olemassa olevat kansalliset tai muut alustat, kuten sähköisistä kuljetustiedoista annetulla asetuksella perustettu ympäristö. Suomen ympäristökeskuksella on jo käytössä sähköinen palvelu jätesiirtolupien käsittelyyn sekä jäte-erien ilmoittamiseen. Nykyisen Suomessa käytössä olevan järjestelmän integroiminen muihin vastaaviin järjestelmiin on ollut tavoitteena järjestelmää kehitettäessä. Digitalisaation edistäminen niin, että kehitettävä järjestelmä tukee nykyisiä kansallisia järjestelmiä ja tiedon luotettavuutta kuormittamatta liikaa toimijoita ja viranomaisia, on kannatettavaa. 

Valtioneuvosto kannattaa vihreiden jätteiden siirtojen jäljitettävyyden parantamista. Tiedot siirroista olisi asetettava sähköisesti asianomaisten viranomaisten saataville. Vihreiden jätteiden siirroista ei ole tällä hetkellä kattavaa tietoa, mikä vaikeuttaa niiden valvontaa. On myös havaittu, että vihreinä jätteinä siirretään laittomasti sellaisia jätteitä, joita ei tulisi luokitella vihreään jäteluetteloon. 

Valtioneuvosto pitää perusteltuna loppukäsiteltäväksi tarkoitetun jätteen siirtoa koskevia tiukennuksia ja kiinnittää huomiota siihen, että ehdotetuilla edellytyksillä tulisi edistää etusijajärjestystä eli lisätä kierrätystä ja vähentää loppukäsittelyä. Jätelaissa on jo tälläkin hetkellä erillisiä säännöksiä loppukäsiteltäväksi vietävälle jätteelle liittyen mm. taloudelliseen kannattavuuteen käsitellä jäte kotimaassa. Myös sekalaisen yhdyskuntajätteen loppukäsittelyyn viennin kieltoa voidaan pitää hyvänä edistyksenä.  

Valtioneuvosto pitää yleisesti kannatettavana, että jätteiden siirroissa EU-maiden ulkopuolelle luodaan menettelyt, joilla varmistetaan jätteiden käsittely ympäristön kannalta hyväksyttävällä tavalla kohdemaassa. Tällä pyritään varmistamaan se, että EU:ssa syntynyt jäte ei aiheuta vahinkoa ympäristölle eikä ihmisten terveydelle myöskään EU:n ulkopuolella. Ehdotusta tulee täsmentää mm. niiden jätteiden osalta, joita olisi sallittua viedä vihreän jätteen vientimenettelyä noudattaen OECD-maiden ulkopuolelle vastaanottavan maan sitä pyytäessä.  

Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että laittomiin jätesiirtoihin puututtaisiin tehokkaammin ja niitä saataisiin vähennettyä. Valtioneuvosto kannattaa jäsenvaltioiden välisen lainvalvontayhteistyön tehostamista. Perustettavaksi ehdotetun jätteiden siirtojen valvontaryhmän toiminnan suunnittelemisessa tulee huomioida mm. mahdolliset päällekkäisyydet IMPEL (European Union Network for the Implementation and Enforcement of Environmental Law) -yhteistyöverkoston jo tällä hetkellä tekemän valvontayhteistyön kanssa.  

Valtioneuvosto kannattaa ehdotukseen sisältyviä velvollisuuksia tiedon julkisuuden lisäämiseksi. Valtioneuvosto katsoo, että jätesiirtoja koskevien tietojen julkistamisvelvollisuus lisäisi yleisön tiedonsaantioikeutta ympäristötiedosta ja parantaisi jätesiirtojen jäljitettävyyttä. Tiedon julkistamisessa tulisi kuitenkin huomioida niiden luottamuksellisuus. 

Valtioneuvosto kiinnittää erityistä huomiota siihen, että komissiolle ehdotetaan siirrettäväksi toimivalta antaa delegoituja säädöksiä, jotka eivät ole pelkästään teknisiä säännöksiä. Tällainen on esimerkiksi jätteiden viennin seuraaminen OECD-maihin ja tarvittaessa tällaisten vientien rajoittaminen. Neuvotteluissa tulisi pyrkiä siihen, että komission toimivalta antaa delegoituja säädöksiä rajoittuisi ensisijaisesti teknisluonteisiin asioihin. Siltä osin kuin säädösvallan siirto on perusteltua, valtioneuvosto katsoo, että asetuksen tarkemmassa muotoilussa tulee varmistaa, että säädösvallan siirtoa koskevat säännökset ovat riittävän selkeitä, tarkkarajaisia ja tarkoituksenmukaisia. Toimivallan siirtoa koskevien ehdotusten asianmukaisuutta on selvitettävä jatkokäsittelyssä. 

Valtioneuvosto kiinnittää huomiota komissiolle ehdotettuun toimivaltaan tehdä tarkastuksia jäsenvaltioissa asetuksen rikkomisen torjumiseksi ja soveltamisen yhdenmukaisen edistämiseksi. Valtioneuvosto katsoo, että jätteensiirtoasetuksen noudattamisen valvonta tulisi ensisijaisesti kuulua kansallisten viranomaisten toimivaltaan, mikä myös ehdotuksessa todetaan. Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että asetusehdotukseen sisältyy kirjaukset siitä, että komissio suorittaa tarkastukset ja käyttää toimivaltuuksiaan jäsenvaltion pyynnöstä yhteistyössä kansallisten viranomaisten kanssa. Valtioneuvosto pitää tärkeänä myös sitä, että jatkotoimenpiteet, joita komissio ehdottaa jäsenvaltioille tarkastusten perusteella, ovat suositusluonteisia. Jatkokäsittelyssä tulisi arvioida tarkastustoimivallan asianmukaisuutta ja varmistua siitä, että komission tarkastustoimivaltuuksiin sisältyy riittävät oikeussuojatakeet, ettei tarkastukset ulottuisi kotirauhan suojan piiriin ja että toimivaltuudet ovat oikeassa suhteessa ehdotuksen tavoitteisiin nähden. 

Valtioneuvosto katsoo, että rikkomuksista määrättäviä seuraamuksia koskevaa sääntelyä tulisi jatkovalmistelussa tarkentaa ja selkiyttää. Asetusehdotuksen jatkokäsittelyssä tulisi pyrkiä varmistamaan, että asetus joko jättää riittävästi kansallista liikkumavaraa seuraamusten täytäntöön panemiseksi tai että asetuksessa määriteltäisiin tarkemmin, mikä seuraamus tulisi määrätä minkäkin säännöksen rikkomisesta ottaen huomioon oikeasuhteisuuden vaatimukset ja sen, ettei Suomessa voi määrätä konfiskaatioseuraamusta (rikoksen johdosta tapahtuvaa omaisuuden korvauksetonta menettämistä valtiolle) hallinnollisessa menettelyssä.  

Valtioneuvosto kiinnittää huomiota ehdotuksen voimaantuloon ja soveltamiseen. Osaa säännöksistä on tarkoitus alkaa soveltaa kahden tai kolmen vuoden kuluttua asetuksen voimaantulosta, mutta osaa jo kahden kuukauden kuluttua asetuksen voimaantulosta. Asetuksen täytäntöönpano edellyttää osin kansallisia lainsäädäntötoimia ja voimassa olevan lainsäädännön muuttamista. Valtioneuvosto pitää osaa ehdotetuista siirtymäajoista lyhyinä. Ehdotuksen jatkovalmistelussa on pyrittävä huolehtimaan, että asetus mahdollistaa riittävän ajan kansalliselle toimeenpanolle.