Hallitusohjelman mukaan tavoitteena on turvata sosiaali- ja terveydenhuollon vakaa rahoitus ja palvelujen saatavuus. Hallitus haluaa säilyttää palvelujen järjestämisvastuun kunnilla ja rahoituksen valtionosuuksiin ja kuntien omiin verotuloihin perustuvana. Vanhusväestölle luvataan oikeus hyvään hoitoon. Hallitusohjelma on täynnä hyviä tahdonilmaisuja, mutta hyvinvointipalvelujen parantamiseen on varattu koko vaalikaudelle vain 250 miljoonaa euroa. Edellisellä kaudella kehyksen liikkumavarasta käytettiin sosiaali- ja terveydenhoitoon 400 miljoonaa euroa, eikä se riittänyt laadun parantamiseen ja saatavuuden turvaamiseen. Ensi vuoden budjetissa sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksia korotetaan vain 21,3 miljoonalla eurolla. Panostukset terveys- ja vanhuspalvelujen kehittämiseen ovat täysin riittämättömiä tiedossa oleviin tarpeisiin nähden. Hallituksen politiikka johtaa siihen, että kuntien alijäämä syvenee ja/tai kuntien on pakko kiristää verotusta ja nostaa palvelumaksuja turvatakseen välttämättömät hoivapalvelut vanhuksille ja lapsiperheille.

Hallitusohjelmaan on kirjattu myös tavoite naisten ja miesten välisten palkkaerojen selkeäs-tä kaventamisesta tällä vaalikaudella. Hallitus on sitoutunut omalta osaltaan tukemaan työmarkkinajärjestöjen keskinäisiä toimia sukupuolten tasa-arvon ja samapalkkaisuuden edistämiseksi.

Sukupuolten välinen palkkaero on Suomessa EU-maiden vertailussa viidenneksi suurin. Samapalkkaisuustyöryhmä aloitti työnsä viime vaalikaudella. Viime vaalikaudella tehtiin myös useamman vuoden kattava palkkaohjelma, jonka tuloksena oli lähes neljän prosentin ylimääräinen palkankorotus kunta-alan työntekijöille.

Pääministeri Matti Vanhasen hallitus on ilmoittanut olevansa valmis tukemaan korotetulla valtionosuudella sellaista kuntasektorille syntyvää palkkaratkaisua, joka edistää naisvaltaisten alojen palkkojen kilpailukykyä. Hallitusohjelman mukaan korotetun valtionosuuden suuruus riippuu kuitenkin siitä, kuinka selkeästi kuntasektorilla tehtävää palkkaratkaisua onnistutaan kohdentamaan koulutetuille, naisvaltaisille aloille, joiden palkkaus ei vastaa työn vaativuutta. Vuoden 2008 talousarvioehdotukseen kaivattuja lisäresursseja ei sisälly.

Hallitus ilmoitti ensin, ettei se ilmoita omaa panostaan ennen sopimusta — sitten kanta muuttui ja hallitus ilmoittikin kesken neuvottelujen, että hallituksen panos jää 150 miljoonaan euroon, mikä tarkoittaa n. 40 euron kuukausikorotusta mm. hoiva-aloille. Hallituksen lupaamalla 150 miljoonan euron summalla rahoitetaan vain murto-osa siitä palkankorotuksesta, mitä hoitajille on luvattu. Satojen eurojen palkkakorjausta odottaneet hoitajat ovat tyytymättömiä. Kuntien päättäjät puolestaan pelkäävät, että kunnat joutuvat hallituksen ja valtiovarainministeri Kataisen lupausten maksumiehiksi. Lupausten ja tekojen ristiriita on jo johtanut ennennäkemättömiin, suorastaan historiallisiin ongelmiin kunta-alan sopimusneuvotteluissa.

Hoitoalan henkilöstö ansaitsee kunnollisen palkan, ja valtion tehtävänä on turvata kuntien resurssit. Muutoin kuntien on pakko korottaa veroprosentteja tai heikentää palvelujen laatua.

Samanaikaisesti erityisesti vanhustenhuollon haasteet ovat suuret, ja ne kasvavat vuosi vuodelta suurten ikäluokkien tullessa eläkeikään. Yksin vanhustenhuoltoon tarvitaan ainakin 4 000 uutta hoitajaa. Koko sosiaali- ja terveyspalveluihin tarvitaan sosiaali- ja terveysministeriön mukaan vuoteen 2011 mennessä noin 20 000 uutta työntekijää nykyiseen verrattuna.