Pääkaupunkiseudulla ja monilla muillakin alueilla on huutava pula kohtuuhintaisista asunnoista. Hallituksen keskittämispolitiikka on aiheuttanut asuntokurjuutta. Pienemmillä paikkakunnilla asuntoja on tyhjillään ja taloja jopa puretaan. Tämä tulee kalliiksi niin yhteiskunnalle kuin yksittäiselle kotitaloudellekin. Kotiseudultaan työn perässä muuttaja on kestämättömässä tilanteessa. Hän ei saa kaupaksi asuntoaan ja vaikka saisikin, ei sen hinnalla saa pääkaupunkiseudulta asuntoa.

Helsingin seudun asuntomarkkinoiden ongelmat vaikuttavat jo julkisiin palveluihin, talouskasvuun ja talouselämään.

Suurin ongelma on kohtuuhintaisen vuokra-asuntotuotannon hiipuminen. ARA-vuokra-asuntoa jonottaa pääkaupunkiseudulla yli 40 000 kotitaloutta.

Hallituksen asuntopolitiikka on lässähtänyt suurista lupauksista täydelliseen epäonnistumiseen. Ministeri Kiuru lupasi kuusinkertaistaa vuokra-asuntotuotannon. Lisäksi ministeri lupasi alentaa neliövuokria 3—4 euroa/m² ja aloittaa vuonna 2012 noin 3 000 vuokra-asunnon rakentamisen. Lupaukset on petetty. Vuokrat ovat nousseet, ja uusien vuokra-asuntojen tuotanto on romahtanut.

Pääkaupunkiseudulla uusia ARA-vuokra-asuntojen rakennusurakoita käynnistyi viime vuonna vain 340, mikä on huomattavasti vähemmän kuin aikaisempina vuosina. Kolmena edellisvuotena määrä oli yli 1 000 asuntoa vuodessa.

Tällä hetkellä aravalainojen keskikorko on 4 % eli kaksinkertainen markkinakorkoihin verrattuna. Tuki on näin ollen muuttunut rasitteeksi.

Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA:n toiminta on kääntynyt päälaelleen. ARA tulouttaa valtion budjettiin 130 miljoonaa euroa vuodessa. Tämän rahan maksavat pienituloiset sosiaalisesti tuettujen asuntojen asukkaat.

Kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja rakennettaessa valtion korkotuen ehtona oleva 40 vuoden rajoitusaika ei houkuttele sijoittajia, joilla olisi asuntorakentamiseen tarvittavia pääomia.

Hallitus on tehnyt monia ratkaisuja, jotka vaikeuttavat omistusasunnon hankkimista ja pitävät hintatason kohtuuttoman korkeana.

Helsingissä 60 % asuntokunnista on yhden hengen talouksia. Silti pieniä asuntoja ei tuoteta, vaan määräyksillä nostetaan asuntojen keskikokoa. Ylimitoitetut parkkipaikkavaatimukset ja väestönsuojat lisäävät tarpeettomasti asumiskustannuksia etenkin pääkaupunkiseudulla.

Ihmisten toiveita ei kuunnella. Helsingin seudulla tarvittaisiin nopeita toimia tonttitarjonnan lisäämiseksi ja pientalojen rakentamiseksi.

Asuntolainojen korkovähennysoikeuden karsiminen puree asuntovelalliseen. Asuntokauppojen varainsiirtoveron kiristäminen ja veron ulottaminen myös taloyhtiön lainaosuuteen iskevät asumisen kustannuksiin asuntokaupan kulujen kasvun kautta.

Jyrki Kataisen hallituksen ohjelmassa on monta kaunista lausetta, jotka hallitus on jättänyt unholaan. Ohjelmassa todetaan muun muassa seuraavaa: "Edistetään hissirakentamista, asuntojen korjaamista sekä rakennuskannan turvallisuutta." Hallitus on kuitenkin leikannut tältä sektorilta miljoonia euroja. Uusien hissien jälkiasentaminen sekä vanhusten ja vammaisten asuntojen korjaaminen olisi taloudellisesti ja inhimillisesti kannattavaa. Hallituksen toimien johdosta hissien korjausrakentaminen loppuu lähes kokonaan.

Asunnottomuus on yhteiskuntamme häpeäpilkku. Asunnottomia henkilöitä oli Suomessa 7 850 marraskuussa 2012. Asunnottomuus lisääntyi 3,7 % edelliseen vuoteen verrattuna. Hallituksen saamattomuus näkyy tässäkin asiassa.

Hallitus ei harjoita aluepolitiikkaa. Pääministerin mukaan koko maan asuttuna pitäminen on vanhanaikainen ajatus. Hallituksen keskittämispolitiikka estää kohtuuhintaisen rakentamisen maaseudulle. Haja-asutusalueille rakentaminen on monin paikoin estetty äärimmäisen tiukalla lupapolitiikalla.

Hallitus on toimettomuudellaan aiheuttanut sen, että asuntotuotanto on vähäistä ja työttömänä on lähes 26 000 rakennusmiestä.