Perustelut

Valiokunta on päättänyt antaa yhteisen lausunnon Euroopan rahoitusvakausvälineen muuttamista ja Euroopan vakausmekanismin perustamista koskevista kirjelmistä (U 5 ja U 6/2011 vp) sekä EU:n talouskriisin hoitoa koskevasta valtioneuvoston selvityksestä (E 13/2011 vp). Viimeksi mainitussa asiakirjassa on käsitelty myös Portugalin lainoitusohjelmaa. Koska eduskunta on sittemmin tiedonantokäsittelyn (VNT 1/2011 vp) yhteydessä 25.5.2011 hyväksynyt Portugalille myönnettävän valtiontakauksen, valiokunta ei käsittele asiaa tässä yhteydessä enempää.

Euroopan rahoitusvakausvälineen muuttaminen

Euromaat ovat sopineet, että Euroopan rahoitusvakausvälinettä koskevaan puitesopimukseen tehdään muutoksia, joilla pyritään parantamaan rahoitusvälineen toimivuutta. Keskeisenä tavoitteena on, että 440 mrd. euron suuruinen lainanantokyky asetetaan täysimääräisesti käyttövalmiuteen, sillä nykyinen lainanantovolyymi on jäänyt käytännössä selvästi suunniteltua alhaisemmaksi. Tämä johtuu siitä, että edellä mainittuun kokonaismäärään sisältyvät mm. varainhankintaan liittyvät kulut, takaajien antama ylitakaus sekä lainakohtainen käteispuskuri. Lainanantovolyymin korotus merkitsee pääoman kokonaismäärän nousua lähes 780 mrd. euroon, jolloin Suomen osuus takauksista nousee nykyisestä 7,9 mrd. eurosta hieman alle 14 mrd. euroon. Sopimukseen on myös tarkoitus tehdä mm. eräitä hinnoittelua koskevia muutoksia.

Suomi on asettanut puitesopimuksen uudistamiselle ja uusien takausten myöntämiselle uusia ja aiempaa tiukempia ehtoja, joilla rajataan Suomen kokonaisvastuita euromaiden tukemisessa. Keskeisin muutos on vaatimus saada lainan takausosuudelle vakuudet tukea saavalta maalta. Suomi edellyttää myös mm. aiempaa kattavampaa velkakestävyyden arviointia sekä rahoitusjärjestelmien toimivuuden varmistamista.

Valiokunta pitää näitä ehtoja merkittävinä parannuksina nykytilanteeseen nähden, koska ne vähentävät olennaisesti vastuisiin liittyviä riskejä. Suomen asettamat ehdot korostavat myös sijoittajan vastuuta.

Valtioneuvoston tavoin valiokunta pitää komission esittämiä muutosehdotuksia hyväksyttävinä, sillä ne lisäävät rahoitusvälineen uskottavuutta, joustavuutta ja sen ennaltaehkäisevää vaikutusta. Etenkin lainanantokyvyn nostaminen on tärkeää, jotta rahoituksen riittävyyteen ja järjestelmän toimivuuteen voidaan luottaa. Järjestelmän vahvistamiseksi on myös perusteltua, että hinnoittelussa otetaan aiempaa paremmin huomioon maan velkakestävyys.

Euroopan vakausmekanismi

Euroopan rahoitusvakausväline (ERVV) ja Euroopan rahoitusvakautusmekanismi (ERVM) on tarkoitus korvata vuonna 2013 pysyvällä Euroopan vakausmekanismilla (EVM). EVM on kansainvälinen rahoituslaitos, jonka tehtävänä on hankkia varoja ja myöntää tiukin ehdoin tukea jäsenmaalle, jolla on vakavia rahoitusvaikeuksia tai joka on vaarassa ajautua tällaisiin vaikeuksiin. Tuen myöntämisen edellytyksenä on, että se on tarpeen koko euroalueen vakauden turvaamiseksi.

Sopimusluonnoksen mukaan EVM:n kokonaispääoma on 700 mrd. euroa, josta alkupääoma on 80 mrd. euroa ja takuupääoma 620 mrd. euroa. Suomen osuus kokonaispääomasta olisi 12,58 mrd. euroa, josta maksettua alkupääomaa 1,44 mrd. euroa ja takuupääomaa 11,1 mrd. euroa. Vakausmekanismin tosiasiallinen lainanantokyky tulee olemaan 500 mrd. euroa.

Valiokunta toteaa, että pysyvä vakausmekanismi on keskeinen osa ennaltaehkäisevää kriisinhallintajärjestelmää. Se korostaa yksityisten sijoittajien vastuuta, sillä valtioiden lainapapereihin on jatkossa tarkoitus liittää ns. yhteistoimintalausekkeet, jotka mahdollistavat yksityisten velkojien mukanaolon velkajärjestelyissä. Merkittävää on myös se, että EVM:n lainasaatavat määritellään yhdessä IMF:n lainojen tavoin etuoikeutetuiksi saataviksi verrattuna yksityisen sektorin lainoihin.

Valiokunta pitää mekanismia hyväksyttävänä ja sopimusluonnos vastaa myös pitkälti niitä ehtoja, joita Suomi on asettanut neuvotteluissa. Valtioneuvoston tapaan valiokunta pitää kuitenkin tärkeänä, että yksityisen sektorin vastuuta koskevat periaatteet kirjataan sopimuksen artikloihin ja lainojen etuoikeusasemaa koskevat lausekkeet sen johdanto-osaan. Valiokunta pitää myös välttämättömänä, että euromaiden talouskriiseihin liittyvät järjestelyt eivät saa missään tilanteessa merkitä siirtymistä yhteisvastuuseen toisten euromaiden veloista. Mahdollisuudet yhteisvastuullisiin takauksiin tai eurobond-järjestelyihin on siten torjuttava.

Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille myös kriittisiä näkemyksiä EVM:n toimivuudesta ja tarkoituksenmukaisuudesta. Järjestelmän on mm. arvioitu lisäävän moraalikatoa ja sen toimintaideaa on pidetty epäselvänä. Vakausvälineen käytön on myös arvioitu heikentävän maan talouskasvua ja sen mahdollisuuksia selvitä veloistaan, sillä sopeutusohjelmaan liittyvät tiukat ehdot velvoittavat tukea saavan maan merkittäviin menoleikkauksiin.

Valiokunnan mielestä on tarkoituksenmukaista, että rahoitusmarkkinoiden kansainväliseen kriisinhallintaan luodaan IMF:n rinnalle myös eurooppalainen mekanismi. On niin ikään tärkeää, että tilapäisten rahoitusjärjestelyjen tilalle perustetaan mahdollisimman pian pysyvä mekanismi, jonka avulla voidaan luoda vakautta ja uskottavuutta euroalueen talouteen. Valiokunta katsoo, että vaikka sopeutusohjelmat ovat tiukkoja, ne ovat kuitenkin välttämättömiä velkaongelmaisten maiden talouden tasapainottamiseksi. Niillä on myös ennaltaehkäisevää vaikutusta, minkä lisäksi ne ovat omiaan estämään yksittäisen valtion avustamiseen muutoin helposti liittyvää moraalikatoa.

Valiokunta toteaa, että mekanismin toimivuutta tulee seurata ja että tarvittaessa on oltava valmiutta menettelyjen muuttamiseen. Kuten valtioneuvosto on todennut, sopimukseen on tärkeää kirjata myös ne menettelytavat, joita noudatetaan tilanteessa, jossa EVM päätetään purkaa. Tällöin pääomat on perusteltua palauttaa jäsenvaltioille osallistumisosuuksien suhteessa.

Valiokunta painottaa, että lainoitus tiukkoine ehtoineen ei yksin riitä palauttamaan vaikeuksiin joutunutta euromaata normaaleille lainamarkkinoille, vaan euroalueen tulevaisuuden kannalta on keskeistä, että jäsenmaat ovat valmiita sellaisiin rakenteellisiin uudistuksiin, jotka vahvistavat kilpailukykyä ja talouskasvun pohjaa. On myös tärkeää, että talouspolitiikan koordinaatiota koskeva lainsäädäntöpaketti viedään mahdollisimman pian päätökseen.

Kriisien ennaltaehkäisemiseksi on myös tärkeää edistää finanssimarkkinoiden avoimuutta ja riskienhallintaa. Valiokunta korostaa pankkien stressitestien luotettavuuden parantamista sekä myös pankkiveron käyttöönottoa, jolla voidaan etukäteen kerätä varoja mahdollisten kriisien hoitamiseen.

Lopuksi

Valiokunta kiinnittää vielä huomiota Suomen antamien euromaita koskevien sitoumusten kokonaismäärään. Suomi on tähän mennessä sitoutunut myöntämään Kreikalle noin 1,5 mrd. euron lainan, minkä lisäksi ERVV:n mukainen takausvastuu on nyt nousemassa lähes 14 mrd. euroon.

Valiokunta toteaa, että käytännössä Suomen tähän mennessä myöntämät takausvastuut ovat yhteensä noin 1,8 mrd. euroa. (Irlanti n. 740 milj. euroa, Portugali 1,07 mrd. euroa). Kreikan lisätuen tarvetta pidetään jo ilmeisenä, mutta muutoin ei ole mahdollista arvioida, missä määrin Suomi joutuu antamaan vielä lisätakauksia. Uusien ERVV:n kautta myönnettyjen takausten osalta Suomi tulee kuitenkin vaatimaan takausosuuttaan vastaavat vakuudet.

Valiokunnan käsityksen mukaan nykyiset takausvastuut sekä myös Kreikalle aiemmin myönnettyä lainaa koskevat riskit ovat hallittavissa eivätkä ne horjuta Suomen julkisen talouden kestävyyttä.

Kuten jo edellä on todettu, vuonna 2013 toimintansa aloittavan Euroopan vakausmekanismin mukainen Suomen laskennallinen enimmäisvastuu on 12,58 mrd. euroa, josta maksettua pääomaa on 1,44 mrd. euroa ja takuupääomaa 11,1 mrd. euroa. Korotusvaltuus aktivoituu Suomen talousarvioon vain siinä tapauksessa, että sitä tarvitaan EVM:n toiminnan turvaamiseksi. Vastuiden täysimääräinen realisoituminen edellyttäisi kaikkien EVM:ltä lainaa saaneiden maiden päätymistä täydellisen maksukyvyttömyyden tilaan. Tämä on todennäköistä vain erittäin vakavassa eurooppalaisessa talouskriisissä, jolla olisi muutoinkin dramaattisia vaikutuksia Suomelle.