Perustelut

Valtiovarainvaliokunta toteaa, että myös täydennetyt asetusluonnokset ovat edelleen varsin keskeneräisiä. Niiden käsittelyä on myös eduskuntavaiheessa vaikeuttanut edellä todettu suomen- ja ruotsinkielisten versioiden puuttuminen. Myös valtioneuvoston kanta on ollut vielä varsin yleisellä tasolla.

Asetus 1

Ensimmäinen asetusehdotus koskee muun muassa valvontaa ja sanktiointia. Valiokunta pitää näiltä osin valtioneuvoston lähtökohtia oikeina. Uudet säädökset eivät saa lisätä valvontabyrokratiaa, ja viljelijöiden on kyettävä luottamaan annettuihin ohjeisiin.

Asetuksessa kiinnitetään huomiota valvontajärjestelmän tehokkaaseen käyttöön täydentävien ehtojen valvonnassa. Valtioneuvoston kirjelmän mukaan jäsenvaltio voi käyttää hyväkseen täydentävien ehtojen valvonnassa jo olemassa olevia valvontajärjestelmiä. Täydentävien ehtojen minimivalvontamäärä on yksi prosentti kaikkien suoria tukia hakeneiden määrästä. Valiokunta pitää tärkeänä, että hallitus toimii siten, ettei sääntöjä myöskään tältä osin kiristetä nykyisestään. Mikäli valvontaseuraamuksia tulee, niiden on oltava kohtuullisia ja suhteessa mahdolliseen laiminlyöntiin.

Asetus 2

Komission toinen asetusehdotus on vielä ensimmäistäkin keskeneräisempi. Asetus on kuitenkin erittäin keskeinen tukijärjestelmän toimeenpanon kannalta. Suomi ottanee uuden tilatukijärjestelmän käyttöön vuonna 2006. Epäselvää sen sijaan vielä on esimerkiksi se, valitseeko Suomi tilakohtaisen tuen, tasatuen vai näiden yhdistelmän.

Tilakohtainen tuki määräytyisi ns. tilakohtaisen viitemäärän perusteella vuosien 2000—2002 historiallisen tuotannon mukaan. Tässä mallissa eri lohkoilla voi olla hyvin erilaisia tukioikeuksia samalla alueella. Nämä erilaiset tukioikeudet pääomittuisivat pellon hintaan ja vuokriin, mikä heikentäisi tuotantoaan laajentavien tilojen mahdollisuuksia löytää kohtuuhintaista peltoa lähietäisyydeltä. Toisaalta tilakohtaisen tuen malli tarjoaisi lyhyellä aikavälillä mahdollisuuden säilyttää tilan CAP-tukitaso ennallaan. Tuotantosuunnista se heikentäisi nautakarjatilojen tuotantomotivaatiota ja kiihdyttäisi tuotannosta luopumista.

Tasatukimalli johtaisi tulonmenetyksiin tiloilla, joilla tilakohtaisessa mallissa olisi korkea tukioikeus/hehtaari. Investoivan tai jo investoineen maito- tai nautatilan tapauksessa puhdas tasatukimalli voisi johtaa merkittäviin tulonmenetyksiin. Hyvänä puolena tasatukimallissa olisi se, että peltolohkot olisivat tukioikeudeltaan kaikki samanarvoisia. Myös tämä malli johtaisi ilmeisesti peltomaan hinnan nousuun erityisesti kotieläinvaltaisilla alueilla, mikä voisi vaikeuttaa tilusjärjestelyjä. Hallinnollisesti tasatukimalli olisi tilakohtaista mallia yksinkertaisempi.

Eräs vaihtoehto yhdistelmämalliksi olisi se, että nautakarjatiloille maksettaisiin tilakohtaista lisää. Tietyllä siirtymäajalla, esimerkiksi 5—10 vuoden aikana tästä voitaisiin pyrkiä tasatukimalliin. Tänä aikana investoineet tilat ehtisivät maksaa pääosan investoinnista takaisin ja samalla sopeuttaa tuotantoaan tasatukimallin edellyttämällä tavalla.

Valtiovarainvaliokunta toteaa, että tukien irrottaminen tuotannosta merkitsee suurta muutosta maatalouspolitiikassa. Erityisen suuria ongelmia se aiheuttaa tuotantoaan hiljattain laajentaneiden tai tuotantosuuntaa vaihtaneiden tilojen kohdalla. Valiokunta katsoo, että näiden tilojen asema tulee uudistuksessa turvata. Valittavan mallin tulee tukea yrittämistä.

Valiokunta toteaa tukioikeuksilla käytävän kaupan sääntelyn olevan erityisen ongelmallinen uudessa järjestelmässä. Niin kauan kuin tämä sääntely on epäselvää, viljelijät välttävät maan ostamista ja/tai vuokraamista. Saadun selvityksen mukaan on mahdollista, että tukioikeuksien siirtyminen edellyttäisi myyjän ja ostajan yhteistoimintaa tilatukijärjestelmän käyttöönottovuonna (2006). Tämä saattaa esimerkiksi myyjän kuolemasta tai muusta syystä johtuen asettaa ostajan ylivoimaiseen tilanteeseen. Valiokunta korostaa, että järjestelmän pitäisi olla joustava, yksinkertainen ja luotettava eikä se saisi vaatia myyjältä kaupan jälkeistä toimintaa.

Sääntelyä tulee täsmentää myös tukioikeuksien vuokraustilanteita silmällä pitäen. Valiokunta katsoo, ettei vuokramaiden nykyisen omistajankaan oikeuksia tule heikentää huolehtimalla vain toisen osapuolen eduista.

On tärkeää, että tilatukioikeuksien kauppaa ja vaihdantaa koskevat säännöt ovat oikeudenmukaisia ja yksinkertaisia. Niissä tulee valtioneuvoston kannan mukaisesti ottaa huomioon mahdolliset tukioikeuksien muodostamis- ja vaihdantatilanteissa muodostuvat väliinputoajaryhmät.

Yhteenveto

Valiokunta toteaa, että molemmissa asetuksissa jäsenvaltioille jätetään päätösvaltaa. Suomessa tuleekin pyrkiä näiden säännösten joustavaan ja oikeudenmukaiseen tulkintaan. Suomalaisella lainsäädännöllä ei myöskään saa kiristää komission antamia säännöksiä entisestään.