Yleisperustelut
Valtioneuvoston tiedonannon VNT 1/2002 vp mukaan Sonera
Oyj:n (jäljempänä Sonera) hallitus teki
UMTS-lisenssien hankintaan liittyvät ratkaisunsa itsenäisesti
ja valtio-omistajan lupaa kysymättä. Tämä perustui
siihen, että yhtiö katsoi valtioneuvoston ja eduskunnan
hyväksyneen yhtiön kansainvälistymisstrategian,
jossa pääsyllä kolmannen sukupolven matkaviestinmarkkinoille
oli olennainen osa.
Tiedonannossa esitetyn käsityksen taustalla on valtion
omistajapolitiikkaa koskeva periaatepäätös
vuodelta 1999. Sen mukaan valtionyhtiön toiminnan
laajentaminen uusille toimialoille ja muut strategiset kysymykset
edellyttävät pääomistajan hyväksyntää (Toimialan
muutoksia koskeva kohta 2.5.). Lisäksi edellytetään, että yhtiön
toiminnan tai kansantalouden kannalta erittäin merkittäviin
sijoituksiin ulkomaille on niin ikään olemassa
pääomistajan hyväksyntä, ennen
kuin sijoituksesta päätetään
lopullisesti (Kansainvälistä toimintaa käsittelevä kohta 2.6.).
Periaatepäätöksessä ei ole esitetty
tarkemmin, miten hyväksyntä hankitaan kulloinkin
tai mitä menettelyjä sen saamiseksi on muutoin noudatettava.
Valtioneuvoston tiedonannossa katsotaan, että pääomistajan
hyväksyntä valtionyhtiöissä perustuu
erilaisiin omistajastrategisiin päätöksiin
tai kannanottoihin, jotka pörssiyhtiöiden osalta
tehdään yleisimmin talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa.
Pääomistajan muodollista hyväksyntää ei
siten kysytä strategian hyväksymisen jälkeen
enää erikseen.
Soneraa koskeva päätöksenteko on
ollut tiedonannon mukaan poikkeuksellista sikäli, että omistajastrategia
on ollut eduskunnan käsiteltävänä.
Tästä käsittelystä on tehty
alussa kuvatut johtopäätökset. Niillä viitataan
eduskunnan keväällä 2000 antamaan valtuutukseen
luopua kokonaan valtion Sonera-osakkeista eli ns. nollavaltuusasian
käsittelyyn.
Asian käsittely eduskunnassa perustui valtiovarainvaliokunnan
mietintöön VaVM 12/2000 vp, jossa valiokunta
esitti hyväksyttäväksi nollavaltuuksia
koskeneen hallituksen esityksen HE 47/2000 vp muuttamattomana.
Valiokunta pitää tämän vuoksi
aiheellisena selvittää omalta osaltaan asioiden
käsittelyn taustan sekä käsityksensä lopputulemasta
eduskunnan osalta. Oleellista on arvioida vielä kerran,
mikä asia tarkkaan ottaen oli eduskunnan käsiteltävänä keväällä 2000 ja
mistä eduskunta siten varsinaisesti päätti.
Rajaukset
Valtiovarainvaliokunta on rajannut lausuntonsa kolmeen
aihepiiriin: valtioneuvoston tiedonantoa on käsitelty
lähinnä siltä osin kuin siinä on kysymys
(1) eduskunnan roolista Soneran kansainvälistymisstrategian
hyväksyjänä keväällä 2000.
Tiedonannon muu käsittely, kuten esimerkiksi valtion omistajapolitiikan
arviointi, valtioneuvoston roolin selvittely tapahtumaketjussa tai
osakeyhtiölain vaikutusten tutkinta jää talousvaliokunnalle.
Koska Soneran kirjanpidossa tehdyllä (2) osakkeiden arvonalennuspoistolla
on vaikutuksia valtion verotuottoihin, valiokunta on käsitellyt
myös tätä kysymystä. Valiokunnan
mietintöön VaVM 12/2000 vp liittyi lausumaehdotus,
joka koski (3) telepalveluiden turvaamista tasa-arvoisesti kaikille
koko maassa. Valiokunnan lausunto sivuaa sen vuoksi uudelleen lyhyesti
myös tätä kysymystä.
Valiokunta kuuli lisäksi asiantuntijoita valtiovarainministeriön
roolista valtion omistajaohjauksessa erityisesti tulevaisuutta
ajatellen. Koska asian käsittely mm. valtion keskushallinnon
uudistamista koskevilta osin on vielä kesken, arvion esittäminen
tältä osin on valiokunnan mielestä kuitenkin
vielä liian aikaista.
Yksityiskohtaiset perustelut
(1) Eduskunnan rooli keväällä 2000
Hallitus antoi eduskunnalle keväällä 2000
esityksen HE 47/2000 vp, jossa ehdotettiin, että
"Eduskunta päättäisi antaa suostumuksensa
sille, että valtio voi luopua omistamistaan Sonera Oyj:n
osakkeista".
Eduskunnan suostumus oli tarpeen valtion osakasvallan käytöstä eräissä taloudellista
toimintaa harjoittavissa osakeyhtiöissä vuonna
1991 säädetyn lain (740/1991) perusteella.
Laissa edellytetään eduskunnan lupaa valtionyhtiön osakkeiden
luovutukseen silloin, kun valtio aikoo luopua määräenemmistöstä (2/3),
enemmistöstä (1/2) tai määrävähemmistöstä (1/3)
yhtiössä.
Talouspoliittinen ministerivaliokunta oli päättänyt
7.3.2000 Soneran osakkeiden kolmannen myynnin yhteydessä hakea
eduskunnalta valtuutta edetä Soneran omistuksessa nollaan. Päätöstä perusteltiin
sillä, että konsolidoitumisen eteneminen ja haettava
kasvu edellyttivät valtio-omistajalta joustavuutta nopeaan
päätöksentekoon.
Osakkeista luopuminen voisi tapahtua hallituksen esityksen mukaan
"osakepohjaisin ostoin ja fuusioin, myynnein, strategisin
järjestelyin tai muin toimenpitein".
Esitystä perusteltiin sillä, että valtioneuvostolla oli
oltava valmius joustavasti vähentää omistustaan,
jotta
"Soneran omaehtoinen suomalaislähtöinen
rooli voi toteutua erityisesti osakepohjaisten järjestelyiden
kautta".
Tarkoitus oli, että eduskunnan myöntämiä valtuuksia
käytettäisiin aktiivisena omistajana arvojen kasvattamiseksi
ja realisoimiseksi. Valtioneuvostolla tuolloin olleiden valtuuksien
(34 %) antamaa joustavuutta pidettiin riittämättömänä, koska
rajoitettu liikkumavara rajoitti tai esti Soneran pääsyä neuvottelupöytään.
Hallitus katsoi, että
"valtiolla tulee olla käytössään
joustava ja tarvittaessa nopea päätöksentekomenettely
koko omistuksensa osalta".
Esityksen perusteluissa on kuvattu Soneran siihenastista
kehitystä, Soneran roolia käynnissä olleessa
konsolidointikehityksessä sekä Soneran tulevaisuuden
haasteita. Näitä on pidetty niinä perusteina
ja vaatimuksina, joita Soneran liiketoiminta ja yhtiön
toimintaympäristö asettavat omistajan päätöksentekokyvylle.
Perusteluissa on lisäksi käsitelty vielä valtion asemaa
Soneran omistajana. Siinä yhteydessä on todettu,
että
"Soneran kehitys korkealle arvostetuksi yhtiöksi
merkitsee samalla ensimmäisen valtiolla olevan suuren riskin
yhtiön muodostamista. Nopealiikkeinen toimintaympäristö edellyttää myös
nopeaa päätöksentekorakennetta, riskinoton
jatkamista sekä kykyä hyväksyä realisoituvia riskejä ja
torjua niiden vaikutusta".
Johtopäätöksenä on päädytty
siihen, että valtion tulee antaa tilaa Soneralle kehittyä ilman, että yhtiön
toimintaedellytyksiä rajoitetaan. Lopuksi todetaan, että
"Valtiolla on muitakin perusteita omistusosuutensa laskulle
tai omistuksesta luopumiselle",
ja tässä yhteydessä on viitattu kotimaan
telemarkkinoiden voimakkaaseen kehitykseen ja katsottu, että valtio
tukee sitä parhaiten aktiivisena regulaattorina lainsäädännön
kautta.
Hallituksen esityksessä ei ole mainintaa kolmannen
sukupolven matkaviestinverkoista eikä niihin oikeuttavien
lisenssien hankintaan liittyvistä huutokaupoista. UMTS-kaupat
ovat jääneet siten kokonaan esityksen tarkastelun
ulkopuolelle. Kaikki edellä esitetyt lainaukset viittaavat
tavalla tai toisella omistusjärjestelyihin ja niiden edellyttämään
omistajan päätöksentekokykyyn.
Valtiovarainvaliokunta on käsitellyt hallituksen
esitystä HE 47/2000 vp Soneran valtio-omistusta
koskevana kysymyksenä. Se on todennut tältä osin
mietinnössään VaVM 12/2000 vp mm.,
että
"Sonera Oyj:n liiketoiminnan strateginen merkitys valtiolle
on vähentynyt. Valtiolla ei ole erityisen painavaa tarvetta
omistaa yhtiötä, joka toimii kilpaillussa ympäristössä,
vaan omistuksen merkitys on lähinnä sijoituksen
arvossa ja tuotossa".
Luopumisvaltuudet eivät merkinneet valiokunnan mukaan
sitä, että valtion olisi luovuttava kokonaan omistuksistaan,
vaikka ne esimerkiksi yhtiöjärjestelyiden johdosta
muuttaisivat oikeudellista olemustaan. Valiokunnan mielestä valtion
tuli edelleen harjoittaa aktiivista omistajapolitiikkaa siten, että valtion
omistuksen arvonnousu turvataan. Valiokunnan esittämät
muut perustelut liittyvät telepalveluiden turvaamiseen
tasapuolisesti kautta maan.
Valiokunta kuuli aikanaan HE 47/2000 vp:n käsittelyn
yhteydessä mm. Soneran omistajaohjauksesta vastuussa olevaa
liikenne- ja viestintäministeriötä. Valiokunnalle
silloin annetuissa muistioissa (8.6.2000 ja 12.6.2000) käsiteltiin myös
kolmannen sukupolven matkaviestinverkkoja. Muistioissa kerrottiin
mm., ettei Suomessa ole peritty toimiluvista maksuja. Lisäksi
todettiin, että Suomi on vastustanut kansainvälisillä foorumeilla
taajuuksien huutokauppoja. Muistioissa ei käsitellä lainkaan
Soneraa, sen strategiaa eikä siihen sisältyviä yksittäisiä hankkeita.
Käydessään nyt käsiteltävänä olevan
valtioneuvoston tiedonannon vuoksi läpi kevään
2000 valiokuntakäsittelyä valtiovarainvaliokunta kuuli
uudestaan liikenne- ja viestintäministeriötä.
Tarkoituksena oli selvittää ensinnäkin,
mikä asia oli Soneran valtio-ohjauksesta vastanneen ministeriön
mielestä tuotu eduskunnan päätettäväksi.
Valiokunnan kuulemien asiantuntijoiden mukaan hallituksen esityksen
yksiselitteinen sisältö oli se, että eduskunta
antaisi valtuudet edetä Soneran valtio-omistuksessa nollaan.
Tähän kysymykseen eduskunta otti kantaa. Koska
Sonera oli ensimmäinen korkean riskin toimialalla toimiva
valtionyhtiö, eduskunnalle haluttiin kertoa tavallista
enemmän yhtiön strategiasta. Valittu menettely,
jossa nollavaltuusasia saatettiin eduskunnan käsiteltäväksi
erillisellä esityksellä tavanomaisen lisäbudjettimenettelyn
sijasta, kuvasi tätä tarkoitusta. Kysymys oli
siten eduskunnan informoimisesta.
Vaikka eduskunnassa käytiin keskustelua Soneran strategiasta
nollavaltuusasian käsittelyn yhteydessä, se ei
merkinnyt valiokunnan kuulemien asiantuntijoiden mukaan sitä,
että UMTS-päätös olisi ollut
eduskunnan käsiteltävänä tai että eduskunta
olisi ottanut siihen millään tavoin kantaa. UMTS-päätös
tehtiin Soneran hallituksessa, joka teki myös päätöksen
esimerkiksi Englannin huutokaupasta vetäytymisestä.
Ministeriön mukaan on selvää, ettei yksittäisiä operatiivisia
päätöksiä voitu tuoda yhden
omistajan päätettäväksi. Tällöin
tullaan sisäpiiriläisyyteen liittyviin kysymyksiin,
joihin talousvaliokunta ottaa erikseen kantaa.
Valtioneuvoston periaatepäätöksen
kohtaa 2.6. toteutetaan valiokunnan saaman selvityksen mukaan niin
pitkälle ja tarkoin kuin se on mahdollista lainsäädäntöä rikkomatta.
Esimerkiksi Soneran strategiaa käsiteltiin mahdollisimman
laajasti talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa, jolloin sille
saatiin myös omistajan hyväksyntä. Esillä oli
mm. kansainvälinen analyysi, jonka mukaan Sonera oli vaarassa
joutua eristyksiin. Konsolidaatio oli tie ulos tästä eristäytyneisyydestä.
Valiokunnan kuulemien asiantuntijoiden mukaan eduskunnan käsittely
ei täydentänyt ministerivaliokunnan käsittelyä,
vaan kysymys oli tältä osin eduskunnan informoinnista,
kuten Soneran osalta oli tapahtunut aikaisemminkin.
Valiokunnan tarkoituksena oli selvittää toiseksi,
mitä hallituksen esityksen hyväksyminen eli nollavaltuuksien
myöntö on merkinnyt hyväksymistoimena
eduskunnan kannalta. Valiokunta on kuullut tässä tarkoituksessa
eduskunnan pääsihteeriä.
Eduskunnan työjärjestyksen 64 §:n
mukaan valiokunnan mietinnön perustelut katsotaan hyväksytyiksi,
jollei eduskunta toisin päätä. Siten, kun
eduskunta hyväksyi valtiovarainvaliokunnan mietinnön
VaVM 12/2000 vp, jossa esitettiin hallituksen esityksen
hyväksymistä muuttamattomana, suostumusratkaisun
taustalla ollut kokonaisajattelu tuli samalla hyväksytyksi. Tämä ei
merkinnyt kuitenkaan sitä, että eduskunta olisi
ottanut kantaa yksittäiseen operatiiviseen liiketoimeen,
koska sellaisesta ei ollut mainintaa hallituksen esityksessä eikä valiokunnan mietinnössä.
Edellä on käynyt ilmi se, ettei eduskunta
ole käsitellyt eikä voinut käsitellä Soneran
UMTS-kauppoja. Koska yksittäistä liiketointa ei
ole voitu käsitellä, ei sellaiselle ole voitu
saada myöskään suostumusta, ei edes peitellysti.
Strategian käsittely ei ole voinut olla siten edes implisiittinen
kannanotto yksittäiseen liiketoimeen.
Koska valtioneuvoston tiedonantoon sisältyy alussa
esitetty käsitys, että eduskunta on hyväksynyt
kaupat hyväksymällä Soneran strategian, valiokunta
on halunnut arvioida vielä, olisiko eduskunta voinut ylipäänsä päättää Soneran
strategiasta.
Päätöksenteko yksityisessä pörssiyhtiössä tapahtuu
yhtiökokouksessa osakkeenomistajien tasapuolista kohtelua
kunnioittaen. Tämä osakeyhtiölain periaate
koskee myös valtionyhtiöitä. Vaikka valtioneuvoston
omistajaohjausta koskevan periaatepäätöksen
toimintaperiaatteet ohjaavat vastuuministeriöiden toimintaa
ja omistajahallintoon liittyvää päätöksentekoa,
niillä ei ole yksittäisen yhtiön hallitusta
tai toimitusjohtajaa sitovaa luonnetta. Ne eivät voi siten
myöskään sivuuttaa osakeyhtiö-
ja arvopaperimarkkinalainsäädäntöä.
Tämä merkitsee sitä, että ainoa foorumi,
jossa yhtiön strategiasta voidaan päättää,
on yhtiökokous. Se, että eduskunta on hyväksynyt
nollavaltuudet ja antanut yhdelle omistajalle sen tarvitsemat valtuudet
toimia oman omistuksensa suhteen, on juridisesti eri asia. Myöskään
se seikka, että tämän päätöksenteon taustalla
on käytetty ajankohtaistietoa yhtiön tulevaisuudensuunnitelmista
eli kansainvälistymisstrategiasta, ei muuta tätä perusajatusta.
Valiokunta toteaa vielä, että informointi
yhtiöön liittyvistä oleellisista
kysymyksistä, kuten strategiasta, on sinänsä yhtiön
johdon velvollisuuksiin kuuluva asia. Tältä osin
valtioneuvoston tiedonannossa onkin todettu, että yhteydenpito
hallitukseen ja toimivaan johtoon painottui Sonerassa siihen, että omistaja
pidettiin informoituna yhtiön strategiasta. Kuten edellä on käynyt
ilmi, myös liikenne- ja viestintäministeriö piti
puuttumattomuusperiaatteen vuoksi selvää rajaa
liiketoiminnan päätöksenteon ja omistusta
koskevan päätöksenteon välillä.
Valtion omistajastrategian keskeinen tavoite oli tiedonannon
mukaan vuosina 1999 ja 2000 Soneran arvon maksimointi ja yhtiön
yksityistäminen osakemyyntien ja mahdolliseen toimialajärjestelyyn
liittyvän yrityskaupan tai sulautumisen kautta. Tähän
viittaavat myös tämän lausunnon alussa
esitetyt lainaukset hallituksen esityksestä HE 47/2000
vp. Se oli siis ydinsisältö myös nollavaltuusasiassa
ja peruste, jolla valiokunta esitti ja eduskunta hyväksyi
valtuudet luopua valtion Sonera-omistuksesta kokonaan. Ainoa asia,
johon eduskunta saattoi ottaa päättäjänä kantaa
näillä perusteilla, oli valtioneuvostolle myönnettävän
myyntivaltuuden laajuus.
(2) Osakkeiden arvonalennuspoiston vaikutus valtion verotuottoihin
Sonera on tehnyt kirjanpidossaan tänä vuonna
4,3 miljardin euron suuruisen arvonalennuspoiston tytäryhtiöosakkeistaan
UMTS-investointien perusteella. Se on kirjannut lisäksi
tästä aiheutuvana verohyötynä 1,2
miljardin euron suuruisen laskennallisen verosaamisen. Yhtiön tilintarkastajat
ovat hyväksyneet kirjauksen, eikä Rahoitustarkastuksella
ole ollut siihen huomautettavaa.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Sonera-konsernin emoyhtiön
toiminta on ollut tänä vuonna voitollista. Yhtiön
oman arvion mukaan verohyöty voidaan käyttää nykyisentasoisen
liiketoiminnan oloissa 6—8 vuodessa. Tämä arvio perustuu
konservatiiviseen, nykytilan säilyttävään
lähtöolettamaan. Siinä ei ole otettu
huomioon mahdollisia yritysjärjestelyitä eikä muita kehittämistoimia.
Koska arvonalennuspoisto perustuu kertaluontoiseen tapahtumaan,
eikä perusliiketoiminnan tappioihin, yhtiö uskoo
voivansa käyttää veroedun kokonaan hyväkseen
arvioidussa ajassa.
Verohyödyn lopullinen määrä riippuu
kuitenkin verotuksessa tehtävistä ratkaisuista.
Kirjanpidossa kirjattu arvonalennus voidaan selvityksestä riippuen
vähentää verotuksessa osittain tai kokonaan.
Vähennys pienentää määrällään
veronalaista tuloa, ja verotettava tulos voi muodostua vähennyksen
jälkeen myös tappiolliseksi. Elinkeinotulon tappio
voidaan vähentää elinkeinotoiminnan tuloksesta
seuraavan kymmenen vuoden aikana sitä mukaa kuin tuloa
syntyy. Tappio pienentää siten seuraavien verovuosien veronalaisen
tulon määrää. Jos tuloa ei synny tappiota
vastaavalta määrältä kymmenen
seuraavan vuoden aikana, tappio tai osa siitä jää vähentämättä lopullisesti
verotuksessa.
Sonera omistaa edelleen osuudet yhtiöstä,
jolla on omistuksessaan lisenssi. Siinä tapauksessa, että lisenssien
arvo nousisi myöhemmin, arvonnousu lisäisi veronalaisen
tulon määrää sinä verovuonna,
jona se todetaan. Tämä heijastuisi myös
lisääntyvinä verotuottoina valtion budjettiin.
Kirjanpitoon kirjattu verosaaminen ei vaikuta verotukseen.
Valiokunta toteaa saamansa selvityksen perusteella, että Soneralla
on tämän hetken arvion mukaan mahdollisuus käyttää kirjaamansa
verohyöty täysimääräisesti
hyväkseen seuraavien 6—8 vuoden aikana. Vähennyksen
suuruus ja vähennysaika riippuvat viime kädessä verotuksessa
tehtävistä ratkaisuista. Vähennykset
vaikuttavat koko määrällään
valtion verotuottoihin.
Valiokunta toteaa vielä, että valtionyhtiöt
eivät poikkea valtion budjetin kannalta muista suomalaisista
yhtiöistä. Yhtiöiden menestys kerryttää yhtä lailla
verotuottoa ja yhtiöille aiheutuneet tappiot vähentävät
sitä omistuksesta riippumatta. Soneran arvonalennuspoistosta
aiheutuneet verotuottomenetykset olisivat siten yhtä suuria
siitä riippumatta, kuka yhtiön omistaa. Oleellista
on, että Sonera on Suomessa sijaitseva yhtiö ja
täällä verovelvollinen.
Yksittäistä valtionyhtiötä arvioitaessa
on syytä ottaa huomioon yhtiön toimiala ja tuottohistoria.
Sonera toimii kilpaillulla ja suuria riskejä sisältävällä toimialalla.
Se tekee mahdolliseksi myös korkeat tuotot ja suuret tappiot,
kuten Sonerankin osalta on todettu.
(3) Telepalveluiden turvaaminen
Valiokunnan mietintöön VaVM 12/2000
vp liittyi lausumaehdotus, joka koski telepalveluiden saatavuuden
turvaamista kaikille tasapuolisesti.
Telealan muutos on ollut erittäin nopeaa. Myös
kotitalouksien laajakaistaliittymien kysyntä on kasvanut
tuntuvasti vuodesta 2001. Vaikka laajakaistaverkko ja muut telepalvelut ovat
erittäin kattavia, ovat syrjäseutujen asukkaat
paikoitellen vielä muita huonommassa asemassa. Valiokunta
korostaa edelleen valtion velvollisuutta huolehtia alueellisesti
tasapuolisista telepalveluista. Valiokunta viittaa myös
telemarkkinalakiin, jossa valtiolle asetetaan velvoite huolehtia
siitä, että telepalveluita on kaikkien käyttäjien
saatavilla kohtuullisin ehdoin koko maassa.