Perustelut
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena.
Esityksessä todetaan, että Islannin valtio
on ottanut Kaupting Bank hf:n haltuunsa ja pankin sivuliikkeen toiminta
on Suomen Rahoitustarkastuksen päätöksellä keskeytetty.
Pankissa on noin 10 000 suomalaista talletusasiakasta, joiden
talletukset ovat noin 115 miljoonaa euroa. Talletusten maksamiseksi
kolme Suomessa toimivaa liikepankkia on sitoutunut perustamaan yhtiön
ja rahoittamaan sen toimintaa siten, että Suomen sivuliikkeen
tallettajien talletukset voidaan maksaa täysimääräisinä korkoineen.
Perustettava yhtiö saa panttina tai kaupalla Kaupthing
hf:n lainasaamisia ja muita varoja. Talletusten maksamisen
jälkeen pankin omaisuus on tarkoitus realisoida, minkä jälkeen
erillisyhtiötä rahoittaneet pankit saavat lainaamansa
varat takaisin. Pankin varat ovat nimellisarvoltaan noin 200 miljoonaa
euroa, joten niiden arvioidaan kattavan 115 miljoonan euron talletukset
täysimääräisesti.
Liikepankit ottavat järjestelyyn liittyvän
kaupallisen riskin sekä luottoriskin. Ne ovat kuitenkin
edellyttäneet, että valtio vastaa oikeudellisista
riskeistä. Käytännössä oikeudelliset
riskit voivat liittyä Suomessa tehtyyn talletusten takaisinmaksujärjestelyyn.
Mikäli Kaupthing pankki ajautuu selvitystilaan, varoihin
saattaa kohdistua takaisinsaanti- tai muita niihin verrattavia vaateita.
Asiaan liittyvät järjestelyt on suoritettava
kiireellisesti sekä rahoitusmarkkinoiden vakauden että myös
tallettajien aseman turvaamiseksi. Nyt ehdotettua järjestelyä koskevat
päätökset on tehtävä pikaisesti
myös siitä syystä, että luottolaitostoiminnasta
annetun lain (121/2007) 104 §:n mukaan
Rahoitustarkastuksen on päätettävä mahdollisesta
talletussuojan käytöstä 21 päivän
kuluessa siitä, kun Rahoitustarkastus on saanut tiedon,
että pankki ei maksa tallettajan erääntyneitä ja
riidattomia saatavia. Tämä 21 päivän
määräaika päättyy 30.10.2008,
mihin mennessä nyt ehdotettua järjestelyä koskevat päätökset
on siis tehtävä.
Perustuslakivaliokunnan lausunto
Perustuslakivaliokunta on tarkastellut asiaa perustuslain 6 §:n
1 momentin yleisen yhdenvertaisuussäännöksen
kannalta, sillä luottolaitostoiminnasta annetun lain (121/2007)
mukainen talletussuoja ja nyt esitetyn järjestelmän
mukainen korvauksen enimmäismäärä ovat
erilaisia (PeVL 25/2008 vp). Perustuslakivaliokunta on
kuitenkin katsonut, että ehdotetulle valtiontakuun myöntämiselle
ei ole valtiosääntöistä estettä. Valiokunta
on muun muassa todennut, että järjestelmät
ovat perusteiltaan ja ominaisuuksiltaan erilaisia ja että valtiontakuun
myöntämisen tarkoituksena on turvata luottamuksen
säilyminen talletustoimintaan yleensä. Tällainen
rahoitusmarkkinoiden vakauden kannalta olennainen päämäärä muodostaa
perustuslakivaliokunnan mukaan erittäin painavan yhteiskunnallisen
perusteen ehdotetulle toimelle.
Perustuslakivaliokunta on kuitenkin kiinnittänyt huomiota
siihen, että esityksen mukaan valtiontakuu koskisi pankkien
ohella myös tallettajille aiheutuvaa vahinkoa, mitä valiokunta
on pitänyt poikkeuksellisena järjestelynä.
Perustuslakivaliokunta on myös pitänyt aiheellisena,
että valtiovarainvaliokunta selventää,
minkä laatuiset tappiot ja kustannukset voidaan lukea valtiontakuun
ylärajaa määrittävään
115 miljoonan euron talletusmäärään.
Talousvaliokunnan lausunto
Myös talousvaliokunta on pitänyt esitystä perusteltuna
(TaVL 32/2008 vp). Se on kuitenkin katsonut, että jatkossa
asiakkaiden varat tulee turvata voimassa olevien talletussuojaa
koskevien säännösten mukaisesti ja että nyt
ehdotettu järjestely on valtion osalta erityistapaus. Talousvaliokunta
on siksi esittänyt, että järjestelyyn voidaan
antaa suostumus, jos valtiontakuu rajataan koskemaan vain asiakkaiden
talletuspääomaa siltä osin
kuin korvattava määrä muutoin
ylittäisi maksuhetkellä voimassa olevan talletussuojan
rajan.
Valtiovarainvaliokunnan kanta
Valtiovarainvaliokunta pitää hallituksen esitystä perusteltuna.
Valtiontakuun myöntämisen tarkoituksena on turvata
luottamuksen säilyminen talletustoimintaan yleensä.
Valiokunta yhtyy perustuslakivaliokunnan näkemykseen siitä,
että tällainen rahoitusmarkkinoiden vakauden kannalta
olennainen päämäärä muodostaa
erittäin painavan yhteiskunnallisen perusteen ehdotetulle
toimelle.
Valtiovarainvaliokunta pitää ratkaisua kannatettavana
myös siitä syystä, että liikepankit
kantavat järjestelyyn liittyvän kaupallisen riskin sekä riskin
siitä, että vakuudeksi saatu luottokanta ja muu
omaisuus eivät kata lainaa. Lisäksi hallituksen
esittämä ratkaisu merkitsee sitä, että talletusten
maksamiseen ei tarvita valtion varoja. Valiokunnan saaman selvityksen
mukaan vastaavaa järjestelyä ei ole ainakaan toistaiseksi toteutettu
muissa maissa, joissa Kaupthingilla on sivukonttoreita. Esimerkiksi
Ruotsissa ja Norjassa on päädytty ratkaisuun,
jossa tallettajien saamiset on maksettu valtion varoista,
Ruotsissa Riksbankenin tuella ja Norjassa talletussuojarahastosta.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on myös arvioitu,
että nyt esitetty menettely ei heikennä suomalaisten
pankkien vakavaraisuutta.
Esityksen mukaan valtio vastaisi mahdollisista oikeudellisista
riskeistä aiheutuvista taloudellisista vastuista. Esityksessä ei
ole arvioitu niiden suuruutta, mutta valiokunnan asiantuntijakuulemisessa
riskejä on pidetty vaikeasti arvioitavina, mutta kuitenkin
vähäisinä ja niiden realisoitumista epätodennäköisenä.
Riskit liittyvät tilanteeseen, jossa Kaupthing
Bankin mahdollisesta konkurssista johtuvat vaatimukset kohdistuvat
suomalaisiin pankkeihin tai tallettajiin. Valtion riskiä pienentää osaltaan
se seikka, että Islannin lainsäädäntö asettaa
tallettajat etuoikeutettuun asemaan pankin konkurssitilanteessa.
Nyt ehdotettu järjestely on valtion kannalta sikäli
suotuisa, että valtio ei vastaa kaupallisista riskeistä eikä luottoriskeistä.
Talousvaliokunnan kannasta poiketen valtiovarainvaliokunta katsoo,
että valtiontakuuta ei tule rajata miltään
osin talletussuojaan, vaan että takuun tulee kattaa talletukset
ja korot täysimääräisinä.
Näin voidaan ylläpitää luottamusta
suomalaiseen pankki- ja rahoitusjärjestelmään
sekä pankkitalletuksiin säästämisen
ja sijoittamisen muotona. Tämä on tärkeää,
koska erityisesti Suomessa pankkijärjestelmän
rahoitus perustuu merkittävältä osin
talletuksiin.
Valiokunta kiinnittää lisäksi huomiota
siihen, että suurin osa Kaupthing Bank hf:ssä olevista talletuksista
on suhteellisen pieniä; talletukset ovat keskimäärin
noin 8 000 euroa ja niistä vain noin 10 prosenttia
ylittää vielä tällä hetkellä voimassa
olevan 25 000 euron talletussuojarajan. Eduskunnalle äskettäin
annetun hallituksen esityksen (HE 158/2008 vp)
mukaan talletussuoja on tarkoitus korottaa 50 000 euroon
taannehtivasti 8.10.2008 lukien, mikä vähentää entisestään
talletussuojan ylittävien talletusten määrää.
Valtiovarainvaliokunta pitää perusteltuna, että valtiontakuu
ulottuu pankkien ja niiden muodostaman erillisyhtiön lisäksi
myös Kaupthing Bank hf:n Suomen sivuliikkeen tallettajiin. Valiokunnan
mielestä tämä on osa kokonaisuutta, jolla
vahvistetaan talletusjärjestelmään ja rahoitusmarkkinoihin
kohdistuvaa luottamusta ja vakautta. Näin varaudutaan lisäksi
siihen tilanteeseen, että takaisinsaanti kohdistuisi myös tallettajiin.
Valtiovarainvaliokunta toteaa, että nyt esitettyä menettelyä ei
voida pitää ennakkotapauksena, vaan
jatkossa asiakkaiden varat tulee turvata voimassa olevien talletussuojasäännösten
mukaisina.