Yksityiskohtaiset perustelut

Valiokunta on kiinnittänyt huomiota asiantuntijakuulemisessa esille nousseisiin keskeisiin kysymyksiin yleisesti ottamatta kantaa erikseen lukuisiin yksittäisiin huomautuksiin. Valiokunta ei ole pitänyt myöskään aiheellisena arvioida saamiaan kirjallisia lausuntoja siltä osin kuin ne perustuvat lainvalmistelun aiempiin vaiheisiin ja sisältävät virheellisiä lähtötietoja ja päätelmiä. Valiokunta toteaa, että useimmat kysymykset ovat saaneet selkeän ratkaisunsa, ja oikea asiantila ilmenee hallituksen esityksestä ja sen perusteluista.

Tuen piirissä olevat tulot

Koko tonnistoverojärjestelmä perustuu kahtiajakoon tonnistoverotettavaan toimintaan ja muuhun eli tavanomaisen tuloverotuksen piiriin kuuluvaan toimintaan. Verotuki on suunnattu tonnistoverotettavaan toimintaan, joten kahtiajako on tärkeä tehdä selvärajaiseksi. Jako myös jäykistää väistämättä verorakenteita, koska tonnistoverotettavan toiminnan menot eivät ole vähennyskelpoisia tuloverotuksessa, eivätkä tuloverotuksen poisto-oikeudet ulotu tonnistoverotettavassa toiminnassa osittainkin olevaan omaisuuteen.

Tonnistoverotettavasta toiminnasta saadut tulot on lueteltu lakiehdotuksen 7 §:ssä. Tuen piirin ydinaluetta ovat tavaroiden ja matkustajien kuljetuksesta tonnistoverotettavalla aluksella saadut tulot, tähän toimintaan läheisesti liittyvistä välttämättömistä toiminnoista saadut tulot sekä aluksilla tapahtuvasta tavaroiden ja palveluiden myynnistä aluksella kulutettavaksi saadut tulot. Myös tonnistoverotettavassa toiminnassa käytettyjen alusten ja muun irtaimen käyttöomaisuuden luovutuksesta saatu tulo kuuluisi tonnistoveron piiriin, samoin kuin tällaisen aluksen vuokrauksesta miehistöineen saatu tulo edellyttäen, että vuokralle ottaja käyttää alusta toiminnassa, joka olisi vuokralle antajan harjoittamana tonnistoverotettavaa. Sen sijaan rahoitustuotot, vuokrat ja korot kuuluisivat tavallisen tuloverotuksen piiriin. Näin ollen esimerkiksi aluksen vuokraus ilman miehistöä jäisi lain soveltamisalan ulkopuolelle.

Valiokunta pitää näitä rajauksia riittävän selkeinä ja perusteltuina lain keskeisiin tarkoitusperiin nähden. Ne ovat omiaan tukemaan Suomen lipun alla tapahtuvia aluskuljetuksia ja edesauttamaan aluskannan uudistamista.

Veroton tuliaismyynti jää aiemmin edellä esitetyin tavoin tonnistoverotuksen ulkopuolelle. Tämä oli valiokunnan saaman selvityksen mukaan myös hallituksen nimenomainen valmisteluohje esityksen laatijoille. Kantaa on tukenut aiemmin edellä esitetyin tavoin kilpailun vääristymisen vuoksi mm. päivittäistavara-ala. Valiokunta katsoo, ettei verotonta tuliaismyyntiä voida perustellusti rinnastaa lakiesityksen 7 §:ssä mainittuihin muihin tonnistoverotettaviin tuloihin, jotka saadaan meriliikenteen ydintoiminnoista, tavaroiden ja matkustajien kuljetuksesta ulkomaanliikenteessä. Sitä ei ole perusteltua senkään vuoksi sisällyttää verotuen piiriin.

Osinkoverotus

Tonnistoverotuksen tuoma verotuki kohdistuu yhtiön tonnistoverotettavan toiminnan tuottamaan voittoon niin kauan kuin varoja ei jaeta ulos yhtiöstä. Kysymys on siis verotuksen lykkääntymisen tuomasta edusta. Verotus kohdistettaisiin tämän mukaisesti aina jaettuun voittoon, jolloin osingot verotettaisiin kertaalleen samaan tapaan kuin muidenkin yhtiöiden jakamat osingot. Yhtiön vertailuverona otettaisiin huomioon myös se vero, joka määrätään yhtiölle tonnistoverolakiin sisältyvien, tonnistoverovelvollisen tuloverotusta koskevien erityissäännösten nojalla. Tonnistoveroa sinänsä ei luettaisi vertailuveroon.

Valiokunta pitää näitä rajauksia johdonmukaisina ja lain tarkoitusperiä vastaavina. Esimerkiksi alusten myynnistä saadut tuotot olisivat verovapaita ja antaisivat mahdollisuuden uudistaa aluskantaa. Jos myyntituotot jaettaisiin voittoina osakkeenomistajille, verotuen perusteita ei enää olisi. Valiokunta pitää tonnistoverotettavaan ja tuloverotettavaan toimintaan kohdistuvan kahtiajaon vuoksi perusteltuna myös sitä, ettei tonnistoveroa lueta vertailuveroon. Asian merkitys on taloudellisesti vähäinen tonnistoveron alhaisen tason vuoksi.

Tonnistoverokausi

Tonnistoverokausi olisi esityksen mukaan 10 vuotta, ja siihen sitoutuminen olisi veroedun saamiseksi ehdotonta. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan sitoumuskausi on samanpituinen kaikissa jäsenvaltioissa käytössä olevissa tonnistoverojärjestelmissä. Esitys vastaa siis kansainvälistä käytäntöä ja on siinä mielessä perusteltu.

Valiokunta katsoo myös, että vaikka tonnistoverokausi jäykistää verorakenteita ja vaikeuttaa jossain määrin esimerkiksi yhtiörakenteiden muutoksia, sitoutuminen järjestelmän piiriin riittävän pitkäksi ajaksi on vastapaino veroeduille ja palvelee lain yleisiä tavoitteita. Valiokunta puoltaa ehdotusta myös näistä syistä.

Koska tonnistoverotus on tuloverotuksesta eriytetty ja rakenteiltaan jäykkä järjestelmä, valiokunta pitää erityisen tärkeänä sitä, että lain vaikutuksia merenkulkualan toimintaedellytyksiin seurataan tarkasti. Lainsäätäjän on oltava valiokunnan mielestä tavanomaistakin herkempi reagoimaan lain muutostarpeisiin, koska verovelvollisilla itsellään ei ole mahdollisuuksia irtautua järjestelmästä kesken tonnistoverokauden ilman tuntuvia veroseuraamuksia.

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan tonnistoverojärjestelmä sallii kuitenkin yritysrakenteiden muutoksia tietyissä rajoissa. Esitykseen sisältyy nimenomaiset säännökset tonnistoverotettavien yhtiöiden sulautumisista ja jakautumisista, mutta myös osakevaihdot ja liiketoimintasiirrot olisivat mahdollisia tonnistoverovelvollisen yhtiön verotuksessa. Liiketoimintasiirron osalta elinkeinoverolainsäännökset voisivat tulla sovellettaviksi kuitenkin vain muun kuin tonnistoverotettavan toiminnan osalta. Tonnistoverovelvollinen yhtiö voisi näin ollen siirtää tuloverotuksen piiriin kuuluvaa toimintaansa toiseen yhtiöön, jos EVL 52 d §:n yleiset edellytykset täyttyisivät. Tonnistoverovelvollinen yhtiö voisi olla vastaavasti liiketoimintasiirrossa vastaanottavana osapuolena. Osakevaihtoa koskevia säännöksiä voidaan valiokunnan saaman selvityksen mukaan soveltaa sellaisenaan myös tonnistoverotettavaan yhtiöön, olipa se osakevaihdossa osakkeita hankkivana tai hankinnan kohteena oleva yhtiö.

Piilevä verovelka

Ennen tonnistoverotukseen siirtymistä syntynyt verovelka voi tuloutua lakiehdotuksen 15 §:n mukaan, jos verovuonna luovutetuista aluksista ja muusta irtaimesta käyttöomaisuudesta saadut luovutushinnat ylittävät tonnistoverotettavan toiminnan menojäännöksen verovuoden päättyessä. Tuloutus voi olla tonnistoverokauden aikana yhteensä enintään yhtiön piilevän verovelan suuruinen tonnistoverotukseen siirtymisen hetkellä. Tuloutusta ei tehtäisi, jos menojäännöksen negatiivisuus olisi tilapäistä eli silloin, kun yhtiö aikoo hankkia tonnistoverotettavaan menojäännökseen luettavaa käyttöomaisuutta aluksen luovutusta seuraavien kolmen vuoden aikana.

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan piilevä verovelka on ollut tarkoitus ottaa huomioon lainvalmistelun alusta alkaen, ja tämä seikka on ollut osapuolten tiedossa koko valmisteluprosessin ajan. Tästä huolimatta valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on esitetty päinvastaisia odotuksia piilevän verovelan käsittelystä. Hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta on kuitenkin tehnyt verovelan tuloutumista koskevan nimenomaisen päätöksen aluksi kesällä 2000 ja toistamiseen keväällä 2001, jolloin se päätti, että piilevä verovelka alkaisi tuloutua siinä tapauksessa, että koko aluskannan laskennallinen menojäännös muodostuisi negatiiviseksi. Tällainen tilanne syntyisi käytännössä vain silloin, kun varustamo luovuttaisi merkittävän osan aluskannastaan. Valittu linjaus on esitelty myös komissiolle, joka on suhtautunut esitykseen tältäkin osin myönteisesti.

Useissa asiantuntijalausunnoissa on vastustettu piilevän verovelan maksuunpanoa. Varustamojen yhteenlaskettu poistoero oli vuoden 2000 tilinpäätösten mukaan yhteensä noin 680 miljoonaa euroa eli noin 23 prosenttia varustamojen taseiden loppusummasta. Piilevällä verovelalla on siten erittäin suuri taloudellinen merkitys varustamojen päätöksentekoon.

Valiokunnan mielestä piilevän verovelan maksuunpanomahdollisuus on koko tonnistoverojärjestelmän toimivuuden ja keskeisten tavoitteiden tae. Ilman sitä varustamot voisivat myydä aluksensa pidäkkeittä pois Suomesta ja näin ollen luopua siitä aluskannasta, jonka ylläpitämiseksi verotuki on tarkoitettu. Koska tonnistoverotettavista aluksista saadut luovutushinnat olisivat tonnistoverotuksessa verovapaita toisin kuin tavallisessa tuloverotuksessa, ilman piilevää verovelkaa koskevaa säännöstä järjestelmä todennäköisesti vain kannustaisi varustamoja alusluovutuksiin. Piilevään verovelkaan liittyvä veroetu muodostuisi myös lopulliseksi samalla, kun varustamot kuuluisivat matalan tonnistoveroetuuden piiriin. Valiokunta ei pidä tällaista kaksoisetua perusteltuna eikä lain tavoitteita palvelevana. Valiokunta huomauttaa lisäksi, ettei maksuunpanossa olisi kysymys tavanomaista tuloverotusta ankarammasta verotuksesta, vaan samanlaisesta seuraamuksesta kuin elinkeinoverotuksessa yleensäkin silloin, kun menojäännös muodostuu negatiiviseksi.

Piilevä verovelka otetaan huomioon myös muiden maiden tonnistoverojärjestelmissä. Esimerkiksi Tanska, jolla on ainoana maana samanlainen menojäännöspoistojärjestelmä kuin Suomella, on päätynyt vastikään liki samanlaiseen ratkaisuun kuin hallituksen esityksessä. Tanska uudistaa tonnistoverojärjestelmään siirtyessään myös aluspoistojärjestelmäänsä niin, että poisto-oikeus alenee 25 prosentista 12 prosenttiin. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan piilevä verovelka otetaan huomioon myös Isossa-Britanniassa, Saksassa ja Hollannissa, joskin alenevasti tai osittain. Näiden maiden aluspoistojärjestelmät eroavat kuitenkin suomalaisesta niin, ettei piilevää verovelkaa muodostu samassa määrin kuin meillä.

Valiokunta katsoo saamansa selvityksen perusteella, että piilevän verovelan maksuunpanomahdollisuus aluskannan mittavan myynnin yhteydessä on perusteltu, komission hyväksymä ja kansainvälisesti käytössä oleva menettely. Valiokunta toteaa lisäksi, että on kyseenalaista, voitaisiinko ilman tällaista säännöstä verotukea pitää ylipäänsä sallittuna valtiontukena.

Veronkierto

Valiokunta on käsitellyt edellä jo niitä vaikeuksia, jotka aiheutuvat kahden täysin erilaisen järjestelmän yhteensovittamisesta. Selkeä rajanveto on kuitenkin tarpeellinen myös veronkierron estämiseksi, koska sama yhtiö voi harjoittaa sekä tonnistoverotettavaa että tavanomaisen tuloverotuksen piirissä olevaa toimintaa. Koska näihin toimintoihin kohdistuva verorasitus on varsin erilainen, valiokunta pitää hyvänä sitä, että lakiehdotukseen on otettu useita säännöksiä, jotka selkiinnyttävät hyväksyttäviä menettelytapoja ja toisaalta säännökset, jotka sanktioivat kielletyt menettelytavat.

Menettelytapoja selkiinnyttäviä, sinänsä yleisesti hyväksyttyihin periaatteisiin nojautuvia säännöksiä ovat esimerkiksi markkinaehtoperiaatetta koskeva nimenomainen säännös (16 §) sekä tulojen ja menojen selvittämisvelvollisuutta (17 §) ja laskennallisen koron tuloksi lukemista koskevat säännökset (18 §). Näin esimerkiksi vieraan pääoman kohdentaminen eri toimintoihin on korkojen käsittelyn osalta riittävän selvää. Säännöksessä esitetty vieraan pääoman osuus, jonka alitus laukaisee korkoseuraamukset, on suomalaisten yritysten taserakenteisiin nähden varsin pidättyvä.

Veronkiertoa koskeva säännös on esityksen 28 §:ssä. Sen mukaan tonnistoverovelvollisuuden voimassaolo edellyttää muun ohella sitä, ettei yhtiö osallistu liiketoimiin tai muihin järjestelyihin, joiden tarkoituksena on veronkierto. Tällaiset säännökset ovat valiokunnan saaman selvityksen mukaan kansainvälisesti yleisiä, ja ne nojautuvat viime kädessä komission antamiin meriliikenteen valtiontukea koskeviin suuntaviivoihin, joiden mukaan verotuki ei saa valua merenkulun ulkopuolelle.

Valiokunta pitää veronkiertoa koskevaa säännöstä perusteltuna ja kansainvälisen käytännön mukaisena. Valiokunta yhtyy asiantuntijakuulemisessa esitettyyn kannanottoon, jonka mukaan veronkiertosäännösten soveltaminen edellyttää aina tahallisuutta ja siten tietoista lain tarkoituksen vastaista menettelyä. Tonnistoverojärjestelmästä poistaminen ei siten voisi tulla yhtiölle yllätyksenä. Lain tarkoitus tukee myös yhtiön pysyttämistä tonnistoverotuksen piirissä, minkä vuoksi valiokunta ei pidä perusteltuina niitä epäilyjä, joiden mukaan pienestäkin virheestä voisi seurata hyväksymisen peruuttaminen. Valiokunta viittaa myös esityksessä olevaan mahdollisuuteen korjata epäselvyydestä aiheutunut puute tai hakea tarpeen tullen myös ennakkotietoa.

Valiokunta katsoo myös, että veronkiertosäännöksen soveltamisedellytykset on hyvä sisällyttää tonnistoveroa koskevaan erityislakiin, koska kysymys on poikkeuksellisesta veromuodosta. Yleinen viittaus verotusmenettelylakiin ei olisi tältä osin yhtä havainnollinen.

Veronkorotus

Esitykseen sisältyy mahdollisuus määrätä veronkorotus silloin, kun yhtiö on poistettu tonnistoverojärjestelmästä kesken verokauden. Korotus voidaan jättää määräämättä, jos verovelvollisuus on peruutettu yhtiöstä riippumattomista syistä tai sen vuoksi, että yhtiö on lopettanut tonnistoverotettavan toiminnan eikä sitä ole jatkettu myöskään toisessa yhtiössä.

Veronkorotus määrättäisiin takautuvasti toimitettavassa tuloverotuksessa, jossa yhtiö saatetaan muutoin verotuksellisesti siihen asemaan, jossa se olisi ollut ilman tonnistoverotusta. Kysymys on tältä osin perusteettoman edun palautuksesta, jolloin veronkorotus olisi ainoa varsinainen sanktio tonnistoverokauden keskeytyksestä.

Valiokunta toteaa, että takautuva tuloverotus on mahdollista ainakin Isossa-Britanniassa. Tanskassa tonnistoverotusta sovelletaan niin kauan kuin yhtiöllä on toinnistoverotettavaa toimintaa, eikä varustamo voisi sinänsä poistua järjestelmästä. Toimintaan voidaan kohdistaa tietyin edellytyksin myös tuloveroseuraamuksia.

Valiokunta katsoo, että veronkorotusmenettely liittyy tarpeeseen sitouttaa tonnistoverotuksen valinneet yhtiöt järjestelmään kiinteäksi verokaudeksi. Ilman veronkorotusseuraamusta kiinteä verokausi menettäisi käytännössä merkityksensä. Valiokunta pitää säännöstä sen vuoksi perusteltuna ja sisällöllisesti riittävän joustavana, jotta korotus voidaan jättää määräämättä tahattomissa tilanteissa.

Tonnistoverotuksen toimittamisesta

Tonnistoverotuksen toimittaminen on ehdotettu keskitettäväksi Konserniverokeskukseen, joka on erikoistunut Suomen suurimpien konsernien verotukseen ja verotarkastukseen. Sillä on käytössään valiokunnan saaman tiedon mukaan tällä hetkellä myös merenkulun erityisasiantuntemusta. Virasto voi kääntyä tarvittaessa myös muun verohallinnon puoleen asiantuntija-avun saamiseksi. Valiokunta ei pidä tämän vuoksi huolta riittävän asiantuntemuksen puutteesta aiheellisena.

Valiokunnan mielestä verotuksen keskittäminen on ylipäänsä perusteltua lain poikkeusluonteen, verotuksen toimittamiseen liittyvän työläyden ja verovelvollisjoukon vähälukuisuuden vuoksi.

Tonnistoverovelvolliseksi hakeutumisen määräaika

Yhtiöiden on haettava verovelvolliseksi hyväksymistä 12 kuukauden kuluessa lain voimaantulosta. Jos yhtiö perustetaan lain voimaantulon jälkeen, määräaika on 3 kuukautta yhtiön rekisteröinnistä. Konserniyhtiöiden on haettava hyväksymistä samanaikaisesti.

Määräaikaa on pidetty valiokunnan asiantuntijakuulemisessa liian lyhyenä, jotta esimerkiksi tarvittavat yritysjärjestelyt voidaan saattaa ajoissa päätökseen. Määräaikaa on ehdotettu pidennettäväksi kaksinkertaiseksi. Vaihtoehtoisesti on esitetty, että hakeutuminen voisi tapahtua vapaavalintaisesti milloin vain lain voimaantulon jälkeen.

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan ehdotettu käytäntö on vallitseva myös kansainvälisesti. Esimerkiksi Isossa-Britanniassa verovelvolliseksi tuli hakeutua 12 kuukaudessa lain voimaantulosta. Uusien yhtiöiden on hakeuduttava heti, kun ne täyttävät lain soveltamisedellytykset. Yhtiöillä ei ole sielläkään — vastoin valiokunnassa esitettyjä käsityksiä — mahdollisuutta hakeutua verovelvolliseksi vapaasti oman aikataulunsa mukaan. Eri kysymys on se, että Isossa-Britanniassa päätös pysyttäytyä tonnistoverotuksen piirissä pitää uudistaa vuosittain. Jos näin ei tehdä, tonnistoverotus päättyy 10 vuoden kuluttua viimeisestä ilmoituksesta. Myös Tanskassa hakeutuminen on sidottu ensimmäiseen vuoteen, jona hakeutumisen edellytykset täyttyvät.

Esitykseen sisältyvä menettely on siis hyväksytty mainituissa tonnistoveromaissa. Hallituksen esityksessä olevat määräajat koskevat hakemuksen tekemistä, ei verovelvollisuuden edellytysten täyttymistä. Tonnistoverotusta ryhdyttäisiin soveltamaan hakemuksen tekemistä seuraavan tilikauden alusta, jolloin myös hyväksymisedellytysten tulisi täyttyä. Näin ollen, jos laki tulisi voimaan esimerkiksi 1.9.2002, hakemus olisi tehtävä viimeistään 1.9.2003 ja tonnistoverotusta alettaisiin soveltaa seuraavan tilikauden alusta, yleisimmin vuoden 2004 alusta. Lain soveltaminen alkaisi siten vasta lähes kahden vuoden kuluttua tästä hetkestä.

Valiokunta viittaa kansainväliseen käytäntöön ja edellä esitettyyn selvennykseen, jonka mukainen tulkinta takaa lähes kahden vuoden toiminta-ajan varustamoille. Uudet yhtiöt voivat vaikuttaa rekisteröitymisen ajankohdalla verovelvollisuutensa alkamiseen. Valiokunta katsoo näillä perusteilla, ettei esitys anna aihetta muutokseen tältä osin.

Johtopäätökset ja seuranta

Tonnistoverotus on yksi keino vaikuttaa varustamoiden kilpailuedellytyksiin kansainvälisessä meriliikenteessä. Lakiesitys vastaa keskeisiltä osin myös kansainvälistä käytäntöä ja puolustaa siten paikkaansa. Valiokunta on selvillä siitä, että tonnistoverolla voidaan vaikuttaa varustamoiden asemaan vain rajoitetusti ja että järjestelmä palvelee lastialusvarustamoita paremmin kuin matkustaja-alusvarustamoita. Valiokunta katsoo kuitenkin, ettei tonnistoverotuksella, tai verotuksella ylipäänsä, pidäkään pyrkiä ratkaisemaan merenkulun kilpailun kaikkia ongelmia. Tällainen saattaisi johtaa kansallisesti ja kansainvälisesti epäsuotaviin ja eneneviin kilpailuhäiriöihin. Samasta syystä Suomen pitäisi toimia kansainvälisellä kentällä verotukien hillitsemiseksi ja EU:n sisäisen kilpailun rauhoittamiseksi. Valiokunta viittaa tältä osin komission tulevaan direktiiviehdotukseen, jolta voi odottaa näitä tarkoitusperiä edistäviä piirteitä.

Valiokunnan mielestä on syytä miettiä muita kuin verotuksellisia keinoja tonnistoveron rinnalle ilman, että lain soveltamisalaa laajennetaan ehdotetusta. Sillä tavoin voitaisiin päästä siihen sinänsä toivottavaan lopputulokseen, jossa Suomen kilpailuedellytykset olisivat lähimaihin nähden riittävät eikä tarvetta laivojen ulosliputuksiin olisi.

Kuten valiokunta on todennut aiemmin edellä, tonnistoverolaki vaatii erityistä seurantaa jäykän rakenteensa, mutta myös meriliikenteessä tapahtuvien muutosten vuoksi. Erityisen kiinnekohdan antaa EU:n laajentumiskierros muutaman vuoden kuluttua, jolloin mm. merenkulussa kilpailykykyinen Viro tulee jäsenvaltioiden joukkoon.

Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on myös viitattu seurantatarpeeseen esityksen täydentämiseksi esimerkiksi tonnistoverotuksen piirissä tapahtuvaa liiketoimintasiirtoa koskevilla säännöksillä. Tarkentamistarpeita voi tulla myös muun verotuksen uudistamisen myötä. Valiokunta toteaa lopuksi, ettei Ruotsi ole asiantuntijakuulemisessa saadun tiedon mukaan valmistelemassa omaa tonnistoverojärjestelmää.

Lakitekniset korjaukset

Laskennallisen koron tuloksi lukemista koskevassa 18 §:ssä säännöksen alku- ja loppuosa eivät vastaa toisiaan. Valiokunta ehdottaa, että säännökseen tehdään tätä koskeva sanonnallinen korjaus.

Valiokunta pitää aiheellisena tarkentaa ehdotuksen 24 §:n 1 momenttia siten, että siihen lisätään maininta maksuunpantavan tuloveron laskemisesta jakautumistilanteissa. Jakaantuneelle yhtiölle määräämättä jäänyt vero pantaisiin tällöin maksuun vastaanottaville yhtiöille siinä suhteessa kuin niille on siirtynyt tonnistoverotettavan toiminnan käyttöomaisuutta.

Valiokunta pitää aiheellisena tarkentaa ehdotuksen 31 §:n 3 momenttia niin, että viittaukseen sisällytetään myös maininta veronkantolain soveltamisesta. Samaan momenttiin olisi aiheellista lisätä selvyyden vuoksi myös maininta yhteisökorosta.