Yleisperustelut

Valiokunta puoltaa esityksen hyväksymistä eräin vähäisin tarkennuksin.

Hallituksen esitys sisältää laajan asiakokonaisuuden, jossa on kolme erillistä ja merkittävää aihealuetta:

• pakettiautojen veroperusteiden rakenteellinen muutos, jossa verotus perustuisi ajoneuvon yleiseen vähittäismyyntiarvoon nykyisen maahantuojan hankinta-arvon sijasta. Lisäksi pakettiautojen veroprosentti määräytyisi hiilidioksidipäästöjen perusteella samaan tapaan kuin henkilöautoilla. Tavarankuljetukseen tarkoitettujen pakettiautojen kuljetuskyky otettaisiin kuitenkin huomioon päästöperusteista verotusta kohtuullistavana tekijänä.
• autoveron ja arvonlisäveron suhteen selkiinnyttäminen niin, että autovero muutettaisiin autokaupassa arvonlisäverottomaksi läpikulkueräksi ja autoverolle kannettavasta arvonlisäveron suuruisesta verosta, ns. elv:stä luovuttaisiin. Samalla nykyisiä autoveroprosentteja korotettaisiin vastaavalla määrällä eli 1,22-kertaisiksi, jolloin verorasitus ja verotulot kokonaisuutena säilyisivät lähes ennallaan, sekä
• autoveron vientipalautusjärjestelmän käyttöönotto, jolloin edellä olevien muutosten voimaantulon jälkeen verotetuissa ajoneuvoissa jäljellä oleva autovero voitaisiin palauttaa eräin rajoituksin, kun tällainen ajoneuvo viedään maasta pysyvästi ulkomaille käytettäväksi.

Kysymys on siis periaatteellisesti merkittävistä linjauksista, joista aiheutuu laajoja tarkistustarpeita autoverolain säännöksiin. Lopputuloksena on kuitenkin nykyistä yksinkertaisempi, läpinäkyvämpi ja hallittavampi säännöskokonaisuus. Sellaisena se palvelee nykysäännöstöä paremmin niin verovelvollisten kuin viranomaisten tarpeita. Lisäksi se ottaa huomioon myös yhteisöoikeuden asettamat vaateet.

Muutokset edellyttävät tietoteknisiä ja muita muutostöitä autoalalla ja tullissa. Tämä on tarkoitus ottaa huomioon lain voimaantuloaikaa vahvistettaessa. Tarkoitus on, että muutokset tulisivat voimaan vientipalautusjärjestelmää lukuun ottamatta mahdollisimman pian ensi keväänä, aikaisintaan kuitenkin maaliskuun alusta. Vientipalautusjärjestelmä tulisi voimaan vuoden 2010 alusta.

Uusia säännöksiä on tarkoitus soveltaa lain voimaantulon jälkeen ensiverotettaviin ajoneuvoihin. Sitä ennen verotettuihin ajoneuvoihin sovellettaisiin sen sijaan nykyisiä säännöksiä koko niiden käyttöiän. Vientipalautuksen piiriin tulisivat puolestaan vuoden 2009 muutoksen voimaantulon jälkeen ensiverotettavat ajoneuvot, koska veroperusteet ovat vasta siitä alkaen yhteneväiset koko ajoneuvokannalle. Tätä aiemmin verotettujen ajoneuvojen vero on yksilöllinen ja työläs selvittää. Se tulisi kuitenkin tietää, koska vientipalautus ei saa olla vientihetkellä jäljellä olevaa veroa suurempi. Muutoin sitä pidettäisiin kiellettynä vientitukena.

Esityksen yhtenä keskeisenä tavoitteena on yhdenmukaistaa henkilö- ja pakettiautojen veroperusteita ja luopua nykyoloissa epätarkoituksenmukaisiksi osoittautuneista pakettiautojen tavaratilan verotuksellisista mittavaatimuksista. Lisäksi verotusta halutaan kehittää hallitusohjelman mukaisesti edelleen niin, että se tukee liikenteen päästövähennystavoitteita sekä energian säästöä ja energiatehokkuutta. Pakettiautojen hankintaa pyritään ohjaamaan sen vuoksi kuljetustarpeeseen nähden tarkoituksenmukaisiin ja mahdollisimman vähän polttoainetta kuluttaviin malleihin.

Muiden keskeisten muutosten taustalla on yhteisöoikeuden asettamat tavoitteet ja vaateet. Samalla vähennettäisiin myös vireillä olevista rikkomusmenettelyistä aiheutuvaa epävarmuutta. Autoveron ja arvonlisäveron väliseen suhteeseen liittyvät muutokset koskisivat kaikkia autoveron alaisia ajoneuvoja. Samoin vientipalautus koskisi soveltamisalaa koskevin rajauksin kaikkia maasta toiseen valtioon pysyvästi siirrettäviä ajoneuvoja.

Valiokunnan yleisarvio

Valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja johdonmukaisena jatkona vuosi sitten aloitetulle ympäristöohjaukseen perustuvalle verojärjestelmän rakennemuutokselle. CO₂-perusteinen ympäristöohjaus kattaisi tämän jälkeen kaikki autoverotuksen piirissä olevat ajoneuvot moottoripyöriä ja kevyitä linja-autoja koskevin poikkeuksin.

Veron perusidea säilyisi edelleen yksinkertaisena ja ymmärrettävänä: jokainen päästögramma vaikuttaa verotasoon — mitä pienemmät päästöt, sitä matalampi vero ja päinvastoin. Samoin veroprosentti olisi edelleen helposti todettavissa suoraan verotaulukosta. Tämä koskisi yhtä lailla tavarankuljetukseen tarkoitetuille pakettiautoille säädettävää huojennusta.

Esitys on saanut yleisesti hyväksyvän vastaanoton myös valiokunnan asiantuntijakuulemisessa. Siihen on todettu liittyvän kuitenkin eräitä ongelmakohtia, joista pääosa kohdistuu autoveron ja arvonlisäveron suhteen muutokseen. Vaikka autoverosta tulee arvonlisäveroton läpikulkuerä autokaupassa, yritysten oman liiketoiminnan käyttöön hankituista ajoneuvoista maksetulle — ja nyt elv:n verran nousevalle —autoverolle kertyy arvonlisäveroa, kun ajoneuvo myydään. Autovero sisältyy vastaavasti auton vuokraus- tms. käytöstä perittävään arvonlisäverolliseen hintaan.

Eräät asiantuntijat ovat pitäneet esitystä tältä osin epäneutraalina. Se aiheuttaa lisäksi lisäkustannuksia erityisesti niille aloille, jotka käyttävät autoja tällaisessa tuotannollisessa toiminnassa. Näitä ovat mm. leasing-, autokoulu- ja vuokraustoiminta sekä henkilökuljetus siltä osin kuin nykyinen taksialennus ei kata verotason nousua. Muutos johtaisi asiantuntijoiden mukaan myös epäneutraaliin verotukseen leasingin ja muun ajoneuvojen hankintaan käytettävän rahoituksen välillä. Se nostaisi lisäksi kuluttajahintoja ja hidastaisi ajoneuvojen uusinvestointeja.

Osa verorakenteen muutoksista aiheutuvista ongelmista on kyetty ratkaisemaan esityksessä varsin tyydyttävällä tavalla. Tämä koskee tavarankuljetukseen tarkoitettuja kookkaita pakettiautoja sekä autoliikkeiden esittelyautoja;

Pakettiautojen veroa esitetään alennettavaksi auton kokonaismassan perusteella määräytyvällä vähennyksellä perusverotaulukosta. Alennettu autovero koskisi suurinta osaa pakettiautoista. Vähennyksen laskentatapa ja suuruus on mitoitettu lisäksi niin, ettei verotaso kokonaisuudessaan nousisi merkittävästi nykyisestä, joskin yksittäisten merkkien ja mallien verotasojen muutokset voivat olla suuria. Veromalli suosii joka tapauksessa vähän polttoainetta kuluttavia pakettiautoja kaikissa kokoluokissa. Autoliikkeiden esittelyautoille esitetään puolestaan kuuden kuukauden pituista väliaikaista verotonta käyttöoikeutta.

Muut asiantuntijakuulemisessa esitetyt huomautukset koskevat mm. vientipalautusjärjestelmän soveltamisalaa, moottoripyörien veroluokkia ja verotasoa sekä eräitä verovelvollisen oikeusasemaan liittyviä kysymyksiä.

Valiokunta käsittelee seuraavassa näitä asiantuntijakuulemisessa esille nousseita näkökohtia. Esitys ei anna aihetta edellä olevaa tarkempaan arviointiin muulta osin.

Verovelvollisuus ja oikeussuoja

Esitys sisältää merkittäviä muutoksia autoverolain verotettavaa tapahtumaa ja verovelvollisuutta koskeviin säännöksiin. Verotettava tapahtuma kytkettäisiin ajoneuvon rekisteröintiin ja autoverovelvolliseksi säädettäisiin se, jonka nimiin ajoneuvo rekisteröidään. Tällä tarkoitetaan sitä, joka merkitään rekisteriin ajoneuvon omistajaksiYksityiskohtaisiin perusteluihin viitaten osamaksukaupassa verovelvollinen olisi haltija..

Jos ajoneuvon maahantuojana on tullin rekisteröity asiamies, se hoitaisi autoverotuksen omistajan sijasta suoraan lain nojalla ja vastaisi veron suorittamisesta. Asiamieheen sovellettaisiin tällöin myös veronoikaisua, jälkiverotusta ym. koskevia menettelysäännöksiä samoin kuin lain verovelvolliselle takaamia oikeussuojasäännöksiä.

Asiantuntijakuulemisessa on katsottu, että muutoksista aiheutuu ongelmia käytettyjen autojen kaupallisessa tuonnissa, koska kauppias ei voi ilmoittaa ennen verotusta käytetyn auton verotusarvoa eikä autoveron suuruutta. Tämän takia verotusarvona tulisi käyttää auton toteutunutta kauppahintaa. Puutteena on pidetty myös sitä, ettei kuluttajan asemassa oleva verovelvollinen voi tietää, kuka on rekisteröity asiamies, vaikka sillä voi olla huomattava vaikutus hänen asemaansa. Kuulemisessa on huomautettu lisäksi siitä, että ajoneuvon omistajaksi merkittävän ostajan oikeussuojakeinojen kavennukset ovat perustuslain vastaisia.

Valiokunta toteaa ensinnäkin, etteivät laajennettu verovastuu ja siihen liittyvät oikeussuojakeinot kavenna verovelvollisen oikeuksia. Niissä tapauksissa, kuten yksityistuonnissa, joissa omistaja vastaa veron suorittamisesta, omistajalla on verovelvollisen oikeussuojakeinot. Jos verosta vastaa rekisteröity asiamies, omistajalla ei ole vastuuta veron suorittamisesta. Verosaatavan perintään voitaisiin käyttää silloin myös rekisteröidyn asiamiehen Tullille asettamaa vakuutta.

Verovelvollisuus syntyy rekisteriin merkitylle omistajalle vain niissä harvinaisissa tapauksissa, joissa veron määrää ei saada perityksi rekisteröidyltä asiamieheltä. Tällöinkin omistaja vapautuu verovelvollisuudestaan, jos hän osoittaa maksaneensa autoveron määrän asiamiehelle tai tämän edustajana toimivalle autokaupalle.

Jos verovelvollisuus kaikesta huolimatta kuitenkin syntyy ajoneuvon omistajalle, hänelle lähetetään verotuspäätös ja hänellä myös on valitusoikeus.

Koska esityksessä on tarkoitettu, että valitusoikeus olisi verovelvollisella vain tässä tilanteessa, valiokunta ehdottaa tätä koskevaa täsmennystä 74 a §:ään. Muutosehdotusta on perusteltu tarkemmin yksityiskohtaisissa perusteluissa.

Valiokunta katsoo lisäksi, etteivät muut huomautukset anna aihetta muutoksiin;

Käytettyjen tuontiajoneuvojen verotusarvo määritetään ajoneuvon yleisen vähittäismyyntiarvon perusteella samalla tavalla kuin uusien ajoneuvojen. Yhdenmukainen menettely on perusteltua EY-oikeudellisen syrjimättömyysvaatimuksen takia. Verotusarvon määrittäminen on varmuudella tiedettävissä nykyisinkin vasta verotusajankohtana. Tämän ei kuitenkaan ole katsottu vaikeuttavan käytettyjen ajoneuvojen kauppaa. Parhaimmillaan Tulli voi vahvistaa verotusarvon ja veron määrän heti, kun ajoneuvo ilmoitetaan verotettavaksi. Harvinaisempien mallien verotus saattaa vaatia jonkin verran enemmän aikaa.

Ajoneuvon omistajaksi merkittävä ostaja saa tiedon rekisteröidystä asiamiehestä. Tätä koskeva tieto lisätään ajoneuvon kauppasopimukseen. Tieto on myös saatavissa Tullilta.

Autovero ja sille kannettava arvonlisävero

Asiantuntijakuulemisessa on esitetty edellä yleisessä osassa kuvatun neutraalisuusongelman ratkaisuksi muutosta arvonlisäverolakiin. Sen mukaan arvonlisäverovelvollisen yrityksen käyttöomaisuuteen kuuluvan ajoneuvon arvossa jäljellä oleva autovero ei sisältyisi ajoneuvon edelleenmyynnistä suoritettavan arvonlisäveron perusteeseen.

Valiokunta puoltaa hallituksen esityksessä omaksuttua ratkaisua. Autovero muuttuu rekisteröintiveroksi, joka on kertaluonteinen ja jota ei ole sidottu ajoneuvon käyttöaikaan. Se ei ole siten ajoneuvon käytettävissäolo- tai käyttövero. Kysymys ei ole ostajan nimissä ja lukuun kertyneiden kustannusten korvauksesta, eikä sitä voida jättää arvonlisäveron perusteen ulkopuolelle.

Eri asia on, että käyttöomaisuuteen kuuluvan ajoneuvon myyntihinnassa jäljellä oleva autoveron määrä — ja siten myös sille suoritettavaksi tulevan arvonlisäveron määrä — alenee ajoneuvon arvon alentumisen myötä.

Arvonlisäverodirektiivissä säädetään, mistä arvosta arvonlisäveroa on suoritettava. Arvonlisäveron peruste on direktiivin ja arvonlisäverolain mukaan palvelusta tai tavarasta ostajalta perittävä vastike. Käyttöomaisuudeksi hankittavista ajoneuvoista suoritettu autovero on arvonlisäverovelvollisen toimijan oma kustannus, ja se sisältyy osaltaan niihin vastikkeisiin, joita toimija perii asiakkailta. Se tulee siten sisällyttää myös suoritettavan arvonlisäveron perusteeseen.

Koska esityksen yhtenä tarkoituksena on muuttaa verojärjestelmän rakennetta varmuudella yhteisöoikeuden ja komission esittämien tavoitteiden mukaiseksi, valiokunta katsoo, ettei lakiin tulisi sisällyttää ehdotetunkaltaista säännöstä.

Ehdotettu ratkaisu olisi lisäksi epäneutraali muun tyyppisessä liiketoiminnassa käytettävien ajoneuvojen verokohteluun nähden. — Oma kysymyksensä on, missä määrin on perusteltua rinnastaa jakelutienä arvonlisäverovelvollisen yrityksen käyttöomaisuuteen kuuluvan ajoneuvon myynti ajoneuvojen tavanomaiseen kuluttajamyyntiin autokaupasta. Kysymys ei ole välttämättä jakelutieneutraliteetista. Neutraliteettitavoitteella ei voida kuitenkaan puolustaa arvonlisäverodirektiivin vastaista autoveron vähennysoikeutta leasing- ja vuokraus- ym. toiminnan arvonlisäverotuksessa.

Valiokunta ei pidä myöskään esitettyjä ympäristönäkökohtia esteenä esitykselle; Suomen Ympäristökeskuksen teettämän selvityksen mukaan autokannan uudistaminen on ympäristön kannalta myönteistä, jos kysymyksessä on vanhan ajoneuvon vaihtaminen uuteen. Sen sijaan uudehkojen ajoneuvojen tiheällä vaihtamisella ei vastaavia ympäristöetuja saavuteta, vaan ympäristön kannalta on parempi pitää tällainen ajoneuvo mahdollisimman pitkään käytössä.

Esittelyajoneuvojen väliaikainen verovapaus

Autoliikkeiden esittelykäytössä olevien autojen verotus on tarkoitus lykätä siihen ajankohtaan, jona autot myydään ja rekisteröidään asiakkaan nimiin. Esitykseen sisältyy sen vuoksi uusi säännös, jonka mukaan myytäväksi tarkoitettua ajoneuvoa voidaan käyttää tietyin edellytyksin väliaikaisesti veroa suorittamatta. Uudet esittelyautot verotettaisiin aikanaan uusina ajoneuvoina väliaikaisesta käytöstä huolimatta.

Väliaikainen veroton käyttö voi kestää enintään kuusi kuukautta. Autoala on esittänyt, että aika pidennettäisiin yhdeksään kuukauteen. Lisäksi tällaisen ajoneuvon rekisteröintikatsastusta ennen myyntiä on pidetty tarpeettomana. Epäkohtana ja kustannuksia lisäävänä on pidetty lisäksi sitä, ettei autokaupan esittelyautoja voida enää käyttää myyntihenkilöstön työsuhdeautoina.

Valiokunta puoltaa esittelykäyttöä koskevan ajan pidennystä. Muutosta on perusteltu tarkemmin yksityiskohtaisissa perusteluissa. Muut huomautukset eivät sen sijaan anna aihetta muutoksiin;

Rekisteröintikatsastus on välttämätön, jotta rekisteriin saadaan tieto ajoneuvon todellisesta käyttöönottopäivästä ennen rekisteröintiä. Tämä on mahdollista vain rekisteröintikatsastuksessa. Tieto vaikuttaa mm. liikennevakuutusten hinnoitteluun, ja sillä on merkitystä myös kuluttajien välisessä autokaupassa. Menettely on pakollinen nykyisin käytettynä maahan tuoduille ajoneuvoille. Ehdotus on perusteltu siten myös samanlaisen kohtelun takaamiseksi. Asiaan liittyvät käytännön järjestelyt voidaan hoitaa auto- ja katsastusalan kesken hallinnollisesti mahdollisimman kevyellä menettelyllä.

Esittelyautojen väliaikainen veroton käyttö perustuu siihen, että autot on tarkoitus myydä lyhyen ajan sisällä kuluttajille. Ne poikkeavat tässä suhteessa työsuhdeautoista, jotka kuuluvat yrityksen pidempiaikaiseen käyttöomaisuuteen. Myöskään muiden yritysten kannalta ei ole perusteltua, että autokaupan työsuhdeautot rinnastettaisiin esittelyajoneuvoihin, jolloin ne olisivat verotuksellisesti eriarvoisessa asemassa auto- ja ajoneuvoverotuksessa, koska verotonta käyttöä koskevalta ajalta ei peritä myöskään vuotuisia käyttöveroja.

Asiantuntijakuulemisessa on ehdotettu lisäksi harkittavaksi, pitäisikö lakiin lisätä esittelyajoneuvon vientiä koskeva sanktiosäännös autoverolain 35 a §:n tapaan. Esittelyautoja ei voitaisi siten palauttaa ulkomaille seuraamuksitta.

Valiokunta ei pidä muutosta tarpeellisena ainakaan tässä vaiheessa. Autoverolain 35 a §:stä poiketen kysymys on kaupallisessa toiminnassa käytettävistä esittelyajoneuvoista. Jos jokin esittelyajoneuvo ei mene kaupaksi Suomessa, sen poisvienti on tarkoituksenmukaista sallia ilman seuraamuksia. Samaan lopputulokseen pääsemiseksi ajoneuvon verottaminen ja kannetun veron palauttaminen vientipalautuksena ei ole hallinnollisesti perusteltua. Esittelyajoneuvojen käyttöä seurataan ja lakia muutetaan tarvittaessa myöhemmin.

Taksien autoveropalautus

Asiantuntijakuulemisessa on ehdotettu, että autoveron taksipalautus nostettaisiin nykyisestä 9 600 eurosta 13 000 euroon. Tätä perustellaan sillä, että useista takseista jäisi muutoksen jälkeen maksettavaksi elv:n määrällä korotettua autoveroa. Tämä lisäisi taksiyrittäjän pääomakustannuksia esimerkiksi yleisimmässä taksiautoluokassa yli yhdeksän prosenttia.

Lisäksi on ehdotettu, että esteetön taksi olisi täysin veroton invataksien tapaan ja että taksipalautuksen kuoleentumisaika lyhennettäisiin nykyisestä neljästä (verottomat invataksit) tai kolmesta vuodesta (muut taksit) kahteen tai 2,5 vuoteen.

Valiokunta ei pidä taksipalautuksen enimmäismäärän korotusta perusteltuna ainakaan yleisesti kaikkien taksien osalta. Auton hankintakustannusten osuus taksien kustannustekijöistä on varsin pieni, ja nykyinen taksipalautus riittää yleensä kattamaan taksien autoveron. Lisäksi edun suhteellinen merkitys kasvoi muille kuin suuripäästöisille ajoneuvoille vuodenvaihteessa, kun taksipalautusta ei pienennetty verotason laskusta huolimatta.

Taksiyrittäjät voivat vaikuttaa myös auton valinnalla suoritettavan veron määrään. Vähäpäästöisiä malleja on myös tilavissa autoissa, eikä auton kuljetuskyvystä tai muista ominaisuuksista tarvitse siten välttämättä tinkiä verotuksen vuoksi. Ratkaisu tukee näin ympäristöperusteisen autoveron ohjausvaikutusta takseihin.

Valiokunta pitää kuitenkin aiheellisena selvittää taksipalautuksen enimmäismäärän porrastusta esimerkiksi henkilökuljetuskyvyn eli istuinpaikkojen perusteella. Muutos voi olla perusteltu mm. tilatakseille. Tällä tavoin voitaisiin ottaa huomioon mm. haja-asutusalueiden oppilas-, vanhus- ym. erityiskyytien asettamat erityistarpeet ja riittävä liikenneturvallisuus. Asiaa koskeva esitys on perusteltua tuoda eduskuntaan pikimmiten seuraavan autoverotusta koskevan lainmuutoksen yhteydessä.

Muut ehdotukset eivät anna sen sijaan aihetta enempiin toimenpiteisiin.

Eräiden pakettiautojen verovapaus

Asian käsittelyn yhteydessä on ehdotettu myös sitä, että autovero palautettaisiin luvanvaraista tavaraliikennettä harjoittaville kuljetusyrityksille.

Valiokunta pitää ehdotusta kuitenkin ongelmallisena pakettiautojen ja niitä käyttävien yritysten yhdenvertaisen kohtelun vuoksi. Tavaraliikenneluvan saaneen kuljetusyrittäjän käytössä olevia pakettiautoja kohdeltaisiin verotuksessa eri tavalla kuin muita kuljetuksiin käytettäviä pakettiautoja. Kuitenkin yritystoiminnassa käytettävistä pakettiautoista vain osaa käytetään luvanvaraisessa tavaraliikenteessä. Ehdotus on näin kilpailuneutraliteetin lisäksi ongelmallinen myös yhteisön valtiontukisäännösten kannalta.

Vertailu taksiyrittäjiin ei ole perusteltu sen vuoksi, että — toisin kuin tavaraliikennelupia — taksilupia myönnetään rajoitetusti tarveharkinnan perusteella. Veroedun edellyttämää valvontaa ei olisi siten mahdollista perustaa ainakaan liikennelupiin. Käytössä ei ole myöskään muuta helppoa keinoa.

Moottoripyörien veron alentaminen

Moottoripyörät eivät ole vielä CO₂-perusteisen ympäristöohjauksen piirissä, koska moottoripyörille ei ole toistaiseksi yhteismitallista päästöjen mittausmenetelmää. Käytössä on osin tästä syystä paljon vanhoja ja päästöiltään epäedullisia moottoripyöriä. Jotta kysyntä kohdistuisi nykyistä enemmän uusiin ja huomattavasti kehittyneempiin moottoripyöriin, asiantuntijakuulemisessa on ehdotettu verotasoa alennettavaksi kuudenneksella, kuten henkilöautoilla tämän vuoden alusta.

Valiokunta katsoo kuitenkin, ettei uusien moottoripyörien kysyntää voida lisätä pelkästään verotasoa alentamalla. Alennus olisi myönnettävä myös käytetyille moottoripyörille, eikä suhteellinen hintaero siten kapenisi. Käytettyjä moottoripyöriä suosinut ikähyvitysjärjestelmä poistettiin lisäksi vuoden 2003 autoverouudistuksessa, jolloin siirryttiin verottamaan uudet ja käytetyt moottoripyörät pääosin yhdenmukaisten veroperusteiden mukaisesti. Verotasoa alennettiin samassa yhteydessä.

Vertailu henkilöautoihin ei sekään ole riittävä peruste, koska vuodenvaihteen veronalennus liittyi nimenomaan ympäristöperusteisen veromallin käyttöönottoon. Moottoripyörien vero ei ole muutoinkaan sidoksissa henkilöautojen veroon, vaikka molempien ajoneuvoryhmien verotusarvona käytetään ajoneuvon yleistä vähittäismyyntiarvoa. Valiokunta ei puolla näistä syistä moottoripyörien verotason alennusta.

Valiokunta pitää sen sijaan aiheellisena moottoripyörien iskutilavuuteen perustuvien kokoluokkien tarkistusta. Se voidaan tehdä vuonna 2009 annettavassa esityksessä, joka koskee eräiden ajoneuvojen teknisiä määritelmiä verolainsäädännössä. Muutoksella ei olisi vaikutusta verotuottoon.

Huojennuspäätöksestä valittaminen

Asiantuntijakuulemisessa on esitetty autoverolain 50 §:ssä säädetyn valituskiellon poistamista autoverotuksen huojennuspäätöksistä.

Valiokunta ei pidä pykälän muuttamista tässä yhteydessä tarkoituksenmukaisena. Valituskiellon asema on perusteltua selvittää erikseen, yhdessä muiden vastaavien eri verolakeihin sisältyvien huojennussäännösten kanssa.