Valiokunta puoltaa esityksen hyväksymistä muutettuna.
Esityksen tarkoituksena on korottaa keskeisiä kiinteistöveroprosentteja kahdessa vaiheessa; heti ensi vuoden alusta yleistä sekä muiden kuin vakituisten asuntojen veroprosenttia ja vuoden 2019 alusta myös vakituisten asuntojen veroprosenttia. Korotukset koskisivat kaikissa tapauksissa veron ala- ja ylärajoja. Käytännössä se pakottaisi lukuisat kunnat nostamaan verotasoaan siinäkin tapauksessa, ettei siihen olisi tarvetta. — Yksin tällä perusteella laskettava verotuoton kasvu olisi vuodesta 2018 lähes 50 milj. euroa ja vuodesta 2019 lisäksi noin 16 milj. euroa.
Kiinteistövero on lähtökohtaisesti otollinen veromuoto kunnille, koska se on vakaa ja ennustettava ja sen veropohja on liikkumaton. Painopisteen siirtoa työn verotuksesta muuhun verotukseen, ja erityisesti kiinteistöverotukseen, on pidetty hyödyllisenä myös talouskasvun kannalta. Vaikutus on suotuisin, jos ansiotulojen verorasitusta voidaan laskea samanaikaisesti.
Nämä myönteiset ja yleisesti tunnustetut perusteet ovat myös tällä hallituskaudella toteutettujen ja nyt ehdotettujen muutosten taustalla. Muutoksilla on voitu kasvattaa kiinteistöveron osuutta kuntien verotuloista ja vähentää painetta tuloveron korotuksiin.
Pääministeri Sipilän hallituksen ohjelmassa on sovittu nimenomaisesti 100 milj. euron suuruisesta verotuoton lisäyksestä toteutettuna tasasuuruisin erin hallituskauden aikana. Tämä tavoite on sinänsä jo saavutettu viime vuonna toteutetun erillisen 50 milj. euron määräisen korotuksen vuoksi. Nyt ehdotetut korotukset merkitsevät siis euromääräistä lisäystä hallitusohjelman tavoitteisiin. Ne perustuvat kuitenkin hallitusohjelman linjaukseen ja osin hallituksen keväällä 2017 puoliväliriihessä sopimiin huojennuksiin varhaiskasvatusmaksuista ja siitä aiheutuvaan kompensaatioon kunnille.
Esityksen vaikutuksista
Hallituksen esityksen perusteluissa on kuvattu selkeästi ja seikkaperäisesti kiinteistöveron kehitystä ja muutosten vaikutuksia viimeisten vajaan kymmenen vuoden ajalta. Kuvaus kattaa myös sen kritiikin, jota kiinteistöveroon on kohdistettu ja jota on esitetty myös tämän esityksen yhteydessä. Keskeisiä ovat mm. korotusten painottuminen alueellisesti epätasaisesti ja eritoten pääkaupunkiseudulle, korotusten tiheys ja regressiivisyys sekä asumiskustannusten nousu käytettävissä olevia tuloja nopeammin. Oma ongelmansa ovat veron perusteena olevat verotusarvot, jotka eivät vastaa laissa tavoitteena olevia viitearvoja.
Arviot valiokunnan asiantuntijakuulemisessa ovat olleet pääosin samoja. Lisäksi on huomautettu siitä, että hallitusohjelmassa sovittu tuottotavoite on jo saavutettu. Lisäkorotuksia ei ole pidetty sen vuoksi perusteltuina eikä ylipäänsä tarpeellisina vallitsevan talouskasvun olosuhteissa.
Esitys jakaa osin myös kuntakenttää juuri alueellisen eriytymisen vuoksi. Kompensaatiomuotoa itsessään ei ole pidetty myöskään aitona, koska suorituksen maksajina ovat kuntalaiset eikä valtio.
Valiokunnan kannanotto
Esitys liittyy osin varhaiskasvatusmaksuihin kaavailtuihin muutoksiin ja on osin fiskaalinen. Se perustuu hallituksen nimenomaiseen päätökseen ja tukee kritiikistä huolimatta kuntakenttää. Kunnilla on vastaavasti mahdollisuus keventää tuloverotustaan, jos verotuotot ovat muodostumassa tarpeisiin nähden liiallisiksi.
Valiokunta pitää esitystä näillä perusteilla lähtökohtaisesti hyväksyttävänä.
Kiinteistöverotuksen soveltamiskäytännöstä tiedetään, että kuntien määräämät veroprosentit ovat keskimäärin lähempänä vaihteluvälin ala- kuin ylärajoja. Liikkumavaraa on siis jo nyt, ja pelkästään ylärajojen korotukset lisäisivät sitä selvästi. Lisäksi tavoitetuotto vuodelle 2018 on jo laskennallisesti saavutettu. Tämä jättää päätösvallan kunnille. Alarajojen korotukset olisivat sen sijaan pakottavia huomattavalle kuntajoukolle. Näin olisi silloinkin, kun siihen ei olisi tarvetta tai halua kunnan vallitsevan taloustilanteen perusteella. Vaikutukset näkyisivät eritoten pääkaupunkiseudulla ja muualla Uudellamaalla, jonka osuus kiinteistöveron vuosikertymästä, noin 1,8 mrd eurosta, on jo nyt reilu kolmannes (34,3 %).
Valiokunta ehdottaa näistä syistä, että alarajojen korotusesityksistä luovutaan ja että lakiehdotuksen 11, 12 ja 13 pykälien veroprosenttien alarajat säilytettäisiin nykyisinä.
Valiokunta korostaa lopuksi tarvetta tehdä nykyistä systemaattisempaa vaikutusten arviointia, jos veromuutosten tahti on näinkin nopea. Tältä osin on syytä odottaa selvää parannusta siitä arvostamisjärjestelmien uudistushankkeesta, joka on parhaillaan työn alla ja jota on määrä soveltaa vuoden 2020 kiinteistöverotuksessa. Tavoitteena on perusteiltaan ymmärrettävä ja läpinäkyvä järjestelmä, joka olisi kohtaannoltaan nykyistä oikeudenmukaisempi ja hyväksyttävämpi myös kansalaisten keskuudessa. Hankkeen valmistuttua on täysi mahdollisuus pohtia myös verotasojen vaatimia muutoksia.