Perustelut
Valiokunta on käsitellyt esitystä oman toimialansa
eli ympäristön kannalta ja esittää lausuntonaan
seuraavan.
Ympäristöä koskevat määräykset
on sisällytetty Lissabonin sopimukseen lähes muuttamattomina
verrattuna nykyisiin perussopimuksiin tai perustuslakisopimukseen,
eikä merkittäviä muutoksia yhteisön
ympäristöpolitiikkaan siten esitetä.
Lähtökohtana on edelleen, että ympäristöpolitiikka
kuuluu unionin ja jäsenmaiden kesken jaettuun toimivaltaan.
Kestävä kehitys ja korkeatasoinen ympäristönsuojelu
ja ympäristön laadun parantaminen yhtenä kestävän
kehityksen ulottuvuutena on yksi unionin tavoitteita määrittävä artikla,
ja ympäristönsuojelun ns. läpäisyperiaate
vahvistetaan unionin tavoitteissa. Myös unionin ulkoisen
toiminnan tavoitteina mainitaan muun ohella kehitysmaiden talouden, yhteiskunnan
ja ympäristön kannalta kestävän kehityksen
edistäminen sekä osallistuminen kansainvälisten
toimenpiteiden kehittämiseen ympäristön
laadun ja luonnonvarojen kestävän hoidon ylläpitämiseksi
ja parantamiseksi kestävän kehityksen varmistamiseksi.
Ympäristönsuojelun sisällyttäminen
myös oikeudellisesti sitovaan peruskirjaan on perusteltua,
sillä ympäristönsuojelu on vähitellen
muodostunut yhteisön oikeudessa itsenäiseksi,
perinteisten vapausoikeuksien, kansalais- ja poliittisten oikeuksien
(KP-oikeudet) sekä taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten
oikeuksien (TSS-oikeudet) rinnalla huomioon otettavaksi
oikeudeksi. Aineellisten oikeuksien kirjoitustapa vaihtelee merkittävästi
johtuen oikeuksien erilaisista kehityshistorioista ja
koontilähteestä. Perusoikeuskirjan Yhteisvastuu-osastoon
sijoittuvan 37 artiklan mukaan ympäristönsuojelun
korkea taso ja ympäristön laadun parantaminen
on sisällytettävä unionin politiikkoihin
ja varmistettava kestävän kehityksen periaatteen
mukaisesti.
Varsinaiset ympäristöartiklat (aik. 174—176 art.,
nyt 191—193 art.) säilyvät lähes
ennallaan. Ympäristölainsäädäntöä koskevat
päätökset tehdään jatkossakin
pääsääntöisesti määränemmistöpäätöksin
neuvostossa ja Euroopan parlamentin kanssa yhteispäätösmenettelyssä.
Yksimielisyysvaatimus koskee kuitenkin edelleen verotukseen, kaavoitukseen,
vesivarojen hallintaan ja saatavuuteen, maankäyttöön
sekä energialähteiden valintaan ja energiahuollon
yleiseen rakenteeseen liittyvää sääntelyä.
Ympäristöartiklojen keskeisin muutos liittyy Lissabonin
sopimuksen artiklaan 191, jossa unionin ympäristöpolitiikan
tavoitteisiin on lisätty viittaus erityisesti ilmastonmuutoksen
torjumiseen. Unionin ympäristöpolitiikalla myötävaikutetaan
mainitun artiklan mukaan seuraavien tavoitteiden saavuttamiseen:
1) ympäristön laadun säilyttäminen,
suojelu ja parantaminen, 2) ihmisten terveyden suojelu, 3) luonnonvarojen
harkittu ja järkevä käyttö ja
4) sellaisten toimenpiteiden edistäminen kansainvälisellä tasolla,
joilla puututaan alueellisiin tai maailmanlaajuisiin ympäristöongelmiin, ja
erityisesti ilmastonmuutoksen torjuminen.
Valiokunta toteaa, että lisäys korostaa ilmastohaasteen
poliittista merkitystä ja kansainvälisen yhteistyön
tarvetta, mutta ei sinänsä muuta unionin toimivaltaa
tai toimivallan jakoa unionin ja jäsenmaiden välillä.
Ilmastonmuutoksen haasteen mittavuuden korostaminen on perusteltua,
sillä ilmastonmuutos näyttää etenevän
nopeammin kuin tutkijat on ennakoineet. Uusin IPCC:n raportti
vahvistaa entisestään tutkijoiden aiempia arvioita
ilmastonmuutoksen toteutumisesta ihmisen toiminnan seurauksena ja vahvistaa,
että lämpötilat ovat jatkaneet nousuaan
lähes kaikkialla maailmassa. Sadan viimeisimmän
vuoden aikana maapallon lämpötila on noussut keskimäärin
0,74 °C ja lämpeneminen on kiihtynyt viime vuosikymmeninä.
Euroopan keskilämpötila on noussut lähes
yhden celsiusasteen eli maailmanlaajuista keskiarvoa nopeammin.
Ajalta, jolta lämpötilamittauksia on saatavilla,
15 lämpimintä vuotta on koettu viimeisimpien 20
vuoden aikana.
Valiokunta painottaa tässä yhteydessä,
että vaikka ilmastonmuutoksen hillitsemisen haaste on mittava
ja tavoite nyt mainitaan kansainvälisen yhteistyön
osalta erikseen, tulee ympäristönsuojelua koskevat
vaatimukset erityisesti kestävän kehityksen edistämiseksi
sisällyttää unionin politiikan ja toiminnan
määrittelyyn ja toteuttamiseen samalla tavoin
kuin tähänkin asti siten kuin tavoiteartikla (aik.
6 art. nyt 11 art.) velvoittaa. Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi
on tulevaisuudessa otettava käyttöön
laajasti erilaisia toimenpiteitä, jotka saattavat olla
myös ristiriidassa kestävän kehityksen
muiden tavoitteiden, esimerkiksi luonnon monimuotoisuuden suojelun
kanssa. Ympäristöpolitiikassa tulee siten tarkastella
toimia kokonaisuutena kestävän kehityksen edistämiseksi.
Energiapolitiikan oikeusperustassa artiklassa 194 viitataan
myös ympäristön säilyttämiseen
ja sen tilan parantamiseen. Valiokunta korostaa, että ilmastonmuutoksen
hillitseminen edellyttää tulevaisuudessa merkittäviä muutoksia
energiahuollon rakenteeseen. Ilmastopolitiikan toteuttamisen kannalta
on siten erittäin tärkeää, että unionin
energiapolitiikalla pyritään muun ohella edistämään
energiatehokkuutta ja energiansäästöä sekä uusiin
ja uusiutuviin energialähteisiin perustuvien energiamuotojen
kehittämistä. Energiavarojen hallinta säilyy
edelleen kansallisessa päätösvallassa.
Lissabonin sopimuksella unionista tulee oikeushenkilö unionin
korvatessa Euroopan yhteisön. Valiokunta katsoo, että uudistus
selkiyttää EU:n ulkoista kuvaa, kun unioni esiintyy
kansainvälisissä suhteissa yhtenäisenä kokonaisuutena.
Tämä ei kuitenkaan merkitse suurta käytännön
muutosta nykyiseen, sillä Euroopan yhteisö on
tällä hetkelläkin oikeushenkilö ja
toimii kansainvälisissä suhteissa yhteisön
toimivallan alalla jaetun toimivallan mukaisesti esimerkiksi ympäristöpolitiikassa.