Ehdotus

Asiakirjassa esitellään EU:n pohjoisen ulottuvuuden politiikan nykytilanne ja Suomen tarkistetut peruslähtökohdat pohjoisen ulottuvuuden tulevaisuutta koskeviin neuvotteluihin.

Pohjoinen ulottuvuus pohjautuu Suomen vuonna 1997 tekemään aloitteeseen Euroopan unionin ulkosuhteiden ja alueellisen yhteistyön kehittämiseksi unionin pohjoisilla lähialueilla. Keskeinen poliittisen tason saavutus oli pohjoisen ulottuvuuden saaminen osaksi EU:n ulkosuhde- ja rajatylittävää politiikkaa vuonna 1999, kun Eurooppa-neuvosto hyväksyi suuntaviivat pohjoisen ulottuvuuden toteuttamiselle. Toiminnan vetovastuu siirtyi näin EU:n komissiolle ja puheenjohtajamaalle. Sittemmin pohjoiselle ulottuvuudelle on laadittu kaksi toimintaohjelmaa, joista nykyinen kattaa vuodet 2004—2006. Neuvoston työryhmässä on alkanut keskustelu pohjoisen ulottuvuuden tulevaisuudesta komission muistion "Nothern Dimension Options Beyond 2006" pohjalta. Komissio aikoo käynnistää keskustelut Venäjän kanssa yhteisistä alueista EU—Venäjä-huippukokouksessa sopimisen jälkeen. Komission tavoitteena on tuoda varsinainen asiakirja neuvoston käsiteltäväksi alkuvuodesta 2006, joten asiakirjan viimeistely ja hyväksyminen jäänevät Suomen puheenjohtajuuskaudelle.

Komission muistiossa määritellään pohjoisen ulottuvuuden periaatteet seuraavasti: Pohjoinen ulottuvuus tulee kytkeä EU:n ja Venäjän välisiin yhteisiin alueisiin, tavoitteena on säännöllisin väliajoin tarkasteltava, yhteisesti sovittu poliittinen julistus ja kehysasiakirja, jossa määritellään toiminnan tavoitteet ja rakenteet. EU:n rahoitus kanavoidaan TACIS-instrumentista ja jatkossa Euroopan naapuruus- ja kumppanuusinstrumentista (ENPI).

Toiseksi, pohjoisen ulottuvuuden tulee perustua koetuille vahvuuksille eli säilytetään nykyiset viisi prioriteettisektoria sovittaen ne yhteisiin alueisiin (talous, liiketoiminta ja infrastruktuuri; inhimilliset voimavarat, koulutus, kulttuuri, tieteellinen tutkimus ja terveys; ympäristö, ydinturvallisuus ja luonnonvarat; rajatylittävä yhteistyö ja alueellinen kehitys sekä oikeus- ja sisäasiat), kumppanuudet, alueneuvostojen vahva rooli, alue- ja paikallistason vahva yhteistyö sekä Kaliningradin ja arktisten alueiden painopiste.

Kolmanneksi määritellään pohjoisen ulottuvuuden rakenteet, joina mainitaan ministeri- ja virkamieskokoukset nykyisen mallin mukaisesti, komission keskeinen rooli ja mahdollinen Pohjoinen parlamentaarikkokokous.

Valtioneuvoston kanta

Suomen perustavoite pohjoisen ulottuvuuden osalta on Luoteis-Venäjän vakaa ja kestävä kehitys. Suomen lähtökohtana on pohjoisen ulottuvuuden säilyttäminen osana EU:n pohjoisten alueiden politiikkaa, erityisesti EU:n ulkosuhde- ja rajat ylittävää politiikkaa. Pohjoinen ulottuvuus tulee jatkossakin määritellä laajasti käsittämään Luoteis-Venäjän lisäksi Itämeren ja arktiset alueet ja kytkeä käytännön Luoteis-Venäjä-yhteistyö osaksi EU:n Venäjä-yhteistyötä ja kehitteillä olevia yhteisiä alueita.

Komission muistion peruslähtökohdat vastaavat pääpiirteissään valtioneuvoston pohjoisen ulottuvuuden jatkotyölle aikaisemmin asettamia tavoitteita. Valtioneuvosto korostaa erityisesti sitä, että Venäjä tulee kytkeä valmisteluprosessiin varhaisessa vaiheessa. Pienehköt muistion tarkennusehdotukset liittyvät seuraaviin kysymyksiin.

Pohjoisen ulottuvuuden määritelmät tulee säilyttää riittävän väljinä. Toiminta-alue on jatkossakin määriteltävä laajasti kattamaan Luoteis-Venäjän lisäksi Itämeren ja arktiset alueet. Myöskään pohjoisen ulottuvuuden ja yhteisten alueiden kytkentä ei saa olla toimintaa rajoittava, sillä ulottuvuus kattaa myös muuta yhteistyötä kuin neljän alueen toimeenpanoa, esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan yhteistyö.

Pohjoisen alueellisten järjestöjen keskeinen rooli pohjoisen ulottuvuuden yhteistyössä tulee säilyttää. Itämeren valtioiden neuvosto, Barentsin euroarktinen neuvosto, Arktinen neuvosto ja Pohjoismaiden ministerineuvosto ovat tärkeitä pohjoisen ulottuvuuden toimijoita. Pohjoisen ulottuvuuden transatlanttista kytkentää tulee vahvistaa tiivistämällä EU:n ja Arktisen neuvoston välistä yhteistyötä ja lisäämällä EU:n panosta arktisiin tutkimushankkeisiin.

Myös maakunta- ja paikallistason, yrityssektorin ja kansalaisjärjestöjen rooli pohjoisen ulottuvuuden toimeenpanossa on keskeinen. Pohjoinen ulottuvuus tulee nähdä osana EU:n uutta ulkosuhdearkkitehturia, jossa alueellisen ulkorajat ylittävän yhteistyön merkitys korostuu.

Toimintasektoreiden osalta valtioneuvosto korostaa alustavasti, että pohjoisen ulottuvuuden vaikuttavuuden vahvistamiseksi uudessa asiakirjassa on tärkeää nostaa esille aloja, jotka vaativat erityishuomiota. Käytännössä tämänhetkisiksi kärkisektoreiksi ovat nousseet kumppanuusalat eli ympäristö- ja sosiaali- ja terveysyhteistyö. Uudessa asiakirjassa olemassaolevat kumppanuudet on syytä mainita keskeisinä prioriteettialoina, jotka vaativat jatkossakin EU:n komission ja kumppaneiden panostusta.

Kumppanuusmalli on osoittautunut toimivaksi yhteistyömuodoksi, ja se voi tulla kyseeseen myös uusilla aloilla, kuten kuljetus/logistiikka ja koulutus/tutkimus (uusi teknologia). Rajatylittävä yhteistyö on jatkossakin syytä mainita oleellisena osana pohjoisen ulottuvuuden yhteistyötä. Se on tärkeä osa EU:n alueellista yhteistyötä erityisesti maakunta- ja paikallistasolla.