Perustelut
Valiokunta yhtyen ympäristöministeriön
selvityksessä esitettyihin toimenpide-ehdotuksiin katsoo,
että rakentamisen laadunvalvontaa voidaan ja tulee parantaa
ja kuntien rakennusvalvonnan resursseja lisätä.
Rakennusalalla viime aikoina ilmenneille mittaville ongelmille ei
ole vain yhtä syytä, vaan on tarvetta kiinnittää huomiota
koko rakentamisen ketjuun. Valiokunta katsoo, että ongelmat
kuitenkin ilmentävät myös säännösten
ja vastuiden epäselvyyttä. Maankäyttö-
ja rakennuslaki, joka siirsi vastuuta rakentamisen kokonaisuudesta
vastaavalle pääsuunnittelijalle, tuli voimaan
vuonna 2000 ja alemmanasteiset asetukset vuoteen 2002 mennessä.
Rakennusalalla ilmenneiden epäkohtien taustalla voidaan
osin sanoa olevan tähän muutosvaiheeseen liittyvä vastuiden
epäselvyys. Rakennusalan kaikilla toimijoilla on vastuu
omasta toiminnastaan, ja näiden välisten rajapintojen selventämisellä voidaan
vähentää vakavien virheiden vaaraa.
Valiokunta on laajan kuulemisen perusteella vakuuttunut siitä,
että rakenteellisen turvallisuuden parantamiseksi on tarpeen
tarkastella koko rakentamisen prosessia ja kaikkien sen toimijoiden
roolia. Kysymys on pitkälti viranomaisten ja rakennus-
ja kiinteistöalan yhteistyön saumattomasta sujumisesta.
Valiokunta kiinnittää ministeriön selvityksessä esitetyn
ohella erityistä huomiota seuraaviin näkökohtiin,
jotka liittyvät lainsäädäntöön,
resursseihin, koulutukseen ja osaamiseen, seurantaan ja valvontaan
sekä vastuukysymyksiin.
Lainsäädäntö
Valiokunta yhtyy ministeriön selvityksessä esitettyyn
johtopäätökseen siitä, että maankäyttö- ja
rakennuslaki ja sen nojalla annetut säännökset
ovat rakennusvalvonnan järjestämisen osalta tavoitteiltaan
ja perusteiltaan asianmukaiset ja riittävät. Lain
toimivuuden kannalta voi olla tarvetta eräisiin vähäisiin
tarkistuksiin ja hallintokäytännön ohjaamiseen
lain tavoitteiden toteuttamiseksi. Kysymys on vielä uuden
lainsäädännön soveltamisen murrosvaiheesta,
jossa huomiota on kiinnitettävä resurssien tehokkaaseen käyttöön
ja lain säännösten käytännön
soveltamisen toteutumiseen.
Resurssit suunnitteluun, rakentamiseen, huoltoon
Maankäyttö- ja rakennuslaki nosti pääsuunnittelijan
keskeiseksi toimijaksi. Ministeriö esittää, että pääsuunnittelijan
toimenkuvaa on tarpeen täsmentää, jotta
tarkoitettu muutos toteutuu käytännössä.
Pääsuunnittelijan rooli on aivan keskeinen, sillä hänen
tulee yhdessä rakennushankkeeseen ryhtyvän kanssa
hankkeen laadun ja vaativuuden edellyttämällä tavalla
huolehtia ensinnäkin siitä, että käytettävissä ovat
tarvittavat lähtötiedot ja että ne ovat
ristiriidattomat ja ajan tasalla, sekä saattaa ne suunnittelijoiden
tietoon. Lisäksi pääsuunnittelijan tulee
varmistaa, että kaikilla hankkeen suunnittelijoilla on
tieto siitä, mikä osuus vaadittavista suunnitelmista
on heidän vastuullaan, ja huolehtia eri alojen suunnittelijoiden
yhteistyön järjestämisestä.
Valiokunta korostaa, että hankkeiden kokonaisuudessa rakennuttajan
ja pääsuunnittelijan tulee varata riittävästi
aikaa suunnittelulle.
Valiokunta pitää pääsuunnittelijan
vastuulla olevia kysymyksiä aivan keskeisinä ja
erityisen haasteellisina rakentamisen laadun turvaamisen kannalta,
kun rakentamisen hintaan ja aikatauluihin kohdistuu suuria paineita.
Urakoiden pilkkominen osiksi on yleistynyt viime vuosina. Tämä tekee
kokonaisuuden hallinnan erityisen vaativaksi, ja vaara siitä,
että urakoiden rajapintoihin jää työsuorituksia,
joista kukaan ei vastaa, lisääntyy. Kilpailuttamisessa
ylipäänsä pääpaino
saattaa asettua rakentamisen hintaan sen laadun kustannuksella.
Rakentamiselle asetetaan usein myös epärealistinen
aikataulutavoite. Liian kireät aikataulut voivat johtaa
siihen, että esimerkiksi kuivumisajoista tingitään,
jolloin rakennukseen jää kosteutta, joka voi ilmetä vaikeina
kosteus- ja homeongelmina myöhemmin. Merkittäväksi
ongelmakentäksi ovat viime vuosina nousseet asumisterveyteen
liittyvät ongelmat, joista erityisesti homevauriot saattavat
johtaa yksittäisiä perheitä kohtuuttomiin
tilanteisiin. Rakentamisaikataulun lisäksi suunnittelulle
saatetaan jättää suurissakin hankkeissa
aivan liian vähän aikaa. Valiokunta pitää tärkeänä,
että yhteistyössä rakennusteollisuuden
ja tutkimuksen kanssa selvitetään myös,
mitä ongelmia tällä hetkellä sisältyy
rakennusmateriaalien laatuun ja yhteensopivuuteen.
Valiokunta korostaa myös kiinteistön omistajan
vastuuta pitää rakennus jatkuvasti sellaisessa
kunnossa, että se täyttää terveellisyyden
ja turvallisuuden vaatimukset. Rakennuksia tulee tarkastaa määräajoin
ja huoltaa. Kysymys on pohjimmiltaan yksinkertaisista asioista,
lumikuormien poistamisesta, kaivojen tarkastuksista, hyvästä isännöinnistä.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan osa ongelmista johtuu arkisen
kiinteistönhuollon puutteista. Ongelmia on myös
aiheuttanut taitamaton kiinteistönhuolto. Jopa siivoaminen
virheellisesti tehtynä voi aiheuttaa kosteusvaurioita.
Valiokunta toteaa vielä, että syyskuussa 2006 tulee
voimaan erityismenettelyYmpäristöministeriön
asetus 28.2.2006 rakentamisen valvonnasta ja teknisestä tarkastuksesta.
Suomen rakentamismääräyskokoelma, osa
A 1. sellaisia rakennuksia varten, joiden suunnittelussa,
rakentamisessa tai käytössä tapahtuvasta
virheestä voi seurata suuronnettomuuden vaara. Lisäksi
vaikeat rakentamisolosuhteet, erityismenetelmät ja erityisosaamista
vaativat työkokonaisuudet voivat edellyttää erityismenettelyä.
Asetuksen toimenpiteet liittyvät rakennuttamiseen, suunnitteluun, rakentamiseen,
tuoteosien valmistukseen, rakennuttajan ja viranomaisen valvontaan
ja tarkastukseen, käyttöön ja ylläpitoon
sekä hankkeen tiedonhallintaan.
Koulutus ja osaaminen
Valiokunta kiinnittää huomiota ammattitaitoisen
työvoiman puutteen ja rakentamisen virheiden väliseen
yhteyteen. Asintuntijakuulemisessa on tuotu esiin rakennusmestarien
puute ja tästä aiheutuvat ongelmat. Rakennusmestareita
ei enää kouluteta, vaikka työmailla tarvitaan
juuri työnjohdollista kokonaisuudenhallintaa. Valiokunta
esittää, että rakennusalan työnjohtokoulutuksen
tulee vastata tarpeita, ja kiirehtii rakennusmestareiden koulutuksen
käynnistämistä.
Ongelmana on tullut esiin myös se, että rakennustarkastajaksi
ei voi opiskella, vaan työ opitaan hoitamalla käytännössä alan
tehtäviä. Rakennustarkastajien jatkokoulutukseen
panostaminen on erityisen tärkeää nyt,
kun virkakunta ikääntyy ja eläköitymisen
seurauksena suuri osa viranhaltijoista vaihtuu. Kertynyt kokemus
tulee saada nykyistä tehokkaammin käyttöön
esimerkiksi rakennusvirheitä koskevan tietopankin avulla,
kuten edempänä esitetään.
Pientalorakentamisessa osaamisen puute on usein arkipäivää,
kun omakotirakentaja itse rakentaa tai rakennuttaa ilman aikaisempaa
kokemusta rakentamisesta. Myös harmaan talouden osuus pientalorakentamisessa
ja peruskorjauksessa on arvioiden mukaan huomattava. Rakennusvirheillä ja
harmaalla taloudella arvioidaan olevan keskinäinen yhteys.
Rakennusvalvonta
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan rakennusvalvonnan voimavarat
ovat pysyneet ennallaan, vaikka rakentamisen volyymi on kasvanut voimakkaasti.
Tosin alueellista ja paikallista vaihtelua on paljon. Rakentamisen
teknillistyminen on lisäksi asettanut valvonnalle uusia
vaatimuksia. Yleisesti tunnustetaankin, että rakennusvalvonta
ei kykene hoitamaan kaikkia lakisääteisiä tehtäviään.
Kysymys on lähinnä rakentamisen prosessin valvonnasta,
eikä käytännön aktiiviseen valvontaan
ole resursseja. Rakennusvalvonnalta kuitenkin odotetaan paljon.
Erityisesti pientalorakentajat odottavat saavansa neuvontaa ja ohjausta.
Valiokunta on samaa mieltä johtopäätöksestä,
että rakennustarkastukselle ei voida sälyttää enempää tehtäviä,
vaan ratkaisua on haettava rakentamisen vastuujärjestelyistä, hankkeeseen
ryhtyvän huolehtimisvelvollisuuden korostamisesta sekä rakennusalan
omista sopimus- ja toimintakäytännöistä.
Valiokunta yhtyy näkemykseen, että kuntien rakennusvalvonnan
voimavaroja voidaan kohentaa myös valtion ja kuntien yhteisin
toimin siten, että alueelliset ympäristökeskukset
voisivat antaa kunnille oikeudellis-hallinnollista asiantuntija-apua.
Valiokunta tukee rakennusvalvonnan järjestämistä aluearkkitehtijärjestelmän tyyppisen
alueinsinöörimallin avulla. Kuntayhteistyö mahdollistaa
voimavarojen tehokkaan hyödyntämisen ja rakentamisen
asiantuntemuksen lisäämisen.
Tehokkuutta lisäisi rakennusvalvonnassa kertyvän
kokemuksen kokoaminen nykyistä paremmin yhteisesti saatavilla
olevaksi. Valiokunta tukee tavoitetta maanlaajuisen tietopankin
perustamisesta.
Seuraamusjärjestelmä
Valiokunta yhtyy ministeriön selvityksessä esitettyyn
näkemykseen seuraamusjärjestelmän heikkoudesta.
Seuraamukset rikkomuksista, väärinkäytöksistä ja
niskoittelusta ovat niin lieviä, että niillä ei
arvioida olevan ennaltaehkäisevää vaikutusta.
Lainvastainen toiminta saattaa myös usein tuottaa mahdolliseen
sakkorangaistusuhkaan verrattuna huomattavaa taloudellista hyötyä.
Valiokunta katsoo, että seuraamusjärjestelmän
kiristämistä tulee selvittää ottaen
erityisesti huomioon tilanne, jossa suunnittelija tai vastaava työnjohtaja
toistuvasti laiminlyö tehtäviänsä tai
rikkoo tietoisesti määräyksiä.
Palvelutasosuositus
Ministeriö esittää maan kattavan,
erilaisiin oloihin soveltuvan palvelutasosuosituksen laatimista.
Valiokunta pitää esitystä kannatettavana
katsoen, että suositus voi edistää rakennusvalvonnan
tehokasta hoitamista. Sen perusteella voitaisiin rakennusvalvonnan
kokonaisuus huomioon ottaen asettaa tehtäviä tärkeysjärjestykseen,
ottaa huomioon paikalliset olot ja hallintopalvelujen tarve, arvioida
kuntien yhteistoimintaa ja sen kehittämistä, huolehtia
hallintomenettelyjen riittävästä yhdenmukaisuudesta
ja varmistaa palvelutasoa vastaavat voimavarat ja taksapolitiikka.