Perustelut
Hallituksen esitys kuuluu sisällöltään
ympäristövaliokunnan toimialaan. Hallituksen esityksen
perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen
perusteella valiokunta pitää esitystä tarkoituksenmukaisena
ja puoltaa hallituksen esityksen hyväksymistä muuttamattomana
seuraavin huomautuksin.
Hallituksen esityksen tarkoittama Marpol-yleissopimuksenAlusten
aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä vuonna
1973 tehty yleissopimus ja siihen liittyvä vuoden 1978
pöytäkirja, ns. Marpol 73/78 -yleissopimus,
SopS 51/83. käymäläjäteveden
aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemistä koskeva
liite IV on tehty jo vuonna 1973. Liite ei kuitenkaan tullut voimaan
yhtä nopeasti kuin muut yleissopimuksen liitteet. Tämän
vuoksi kansainvälisessä merenkulkujärjestössä IMO:ssa
sovittiin periaatteellisella tasolla liitteen muuttamisesta jo ennen
liitteen kansainvälistä voimaantuloa. Liite tuli
lopulta kansainvälisesti voimaan syyskuussa 2003 ja mainitut
muutokset hyväksyttiin vuonna 2004.
Yleissopimuksen IV liitteen mukaan käymäläjäteveden
tyhjentäminen aluksesta mereen on tiettyjä poikkeuksia
lukuunottamatta kiellettyä. Poikkeukset ovat kuitenkin
käytännössä varsin laajat. Käsittelemätöntä käymäläjätevettä saa päästää veteen
etäämpänä kuin 12 meripeninkulman
päässä lähimmästä maasta
silloin, kun alus on kulussa ja kulkee vähintään
neljän solmun nopeudella. Lisäksi käymäläjätevettä saa
päästää mereen etäämpänä kuin
kolmen meripeninkulman päässä lähimmästä maasta
sellaisen hyväksytyn laitteiston kautta, joka hienontaa
ja desinfioi käymäläjäteveden.
Muutetun liitteen mukaan rantavaltioilla on oikeus sallia käymäläjäteveden
tyhjentäminen mereen vieläkin lievemmin edellytyksin.
Tällöin rantavaltiolla ei ole myöskään
velvollisuutta järjestää käymäläjätevesien
vastaanottoa satamissaan. Ns. HELCOM-sopimuksen eli Helsingin sopimuksenItämeren
alueen merellisen ympäristön suojelua koskeva
vuoden 1992 yleissopimus. osapuolet ovat kuitenkin sopineet,
ettei rantavaltion mahdollisuutta lievempiin määräyksiin
sovelleta Itämeren alueella. HELCOM-sopimuksen vastaavat
käymäläjätevesimääräykset
koskevat lisäksi kaikkia aluksia mukaan lukien huviveneet,
joissa on käymälä, sekä alukset,
joiden vetoisuus on alle 400 tonnia.
Lainsäädännön osalta on
huomioon otettava lisäksi se, että Suomessa on
voimassa HELCOM:in suositukseen ja EU:n alusjätedirektiiviin
200/59/EY perustuva käymäläjäteveden
jättöpakko ja ns. ei erityismaksua -järjestelmä.
Ei-erityismaksua -järjestelmä on koskenut öljyisiä jätteitä vuodesta
2000. Vuoden 2004 alusta tuli voimaan alusjätelain muutos
(933/2003), jolla aluksella syntyvät kiinteät
jätteet ja käymäläjätevedet
liitettiin ei erityismaksua -järjestelmään,
jossa perittävät maksut eivät riipu jätetyn jätteen
määrästä. Sääntely
tuli kuitenkin käytännössä voimaan
vasta siirtymäajan jälkeen 1.9.2004 eli 12 kk
Marpol-sopimuksen IV liitteen kansainvälisen voimaantulon
jälkeen.
Ei erityismaksua -järjestelmän tarkoitus
on kannustaa jätteiden määrän
vähentämiseen. Järjestelmän
tarkoituksena on luoda tilanne, jossa ei synny taloudellista houkutinta
päästää jätettä mereen,
koska satamassa on joka tapauksessa maksettava ei erityismaksua
-järjestelmän mukainen maksu. Säännöllisessä liikenteessä oleville
aluksille, joilla on jätehuoltosopimus pätevän
jätehuoltoalan yrityksen tai sataman kanssa, voidaan myöntää poikkeus
jättöpakosta, jolloin niiden ei myöskään
tarvitse maksaa ei erityismaksua -järjestelmän
mukaista maksua jätteistä tai jätevesistä.
Valiokunnan huomiota on kuitenkin kiinnitetty siihen, että järjestelmää sovelletaan
käytännössä sekavasti, jos lainkaan,
eikä se siten toimi tarkoitetulla tavalla. Käsittelemätön käymäläjätevesi
kuuluu ei erityismaksua -järjestelmään,
mutta jätevettä ei ole pakko jättää maihin,
jos alus purjehtii aluevesien ulkopuolellakin. Käsitelty
käymäläjätevesi ei kuulu lainkaan ei
erityismaksua -järjestelmän piiriin. Valiokunta
pitää tärkeänä, että valvontaa
tehostetaan ja koulutusta ja neuvontaa sekä itse järjestelmää kehitetään
toimivaksi.
Valiokunta kiinnittää liikenne- ja viestintävaliokunnan
huomiota siihen, että Marpol-yleissopimuksen IV liitteen
vaatimukset ovat HELCOM:in piirissä sovitusta lievennyskiellosta huolimatta
Itämeren ja Suomenlahden tilaan nähden aivan liian
löysät. Ei erityismaksua -järjestelmä ei
vaikuta tilanteeseen millään tavoin olennaisesti.
Liitteessä IV tarkoitettujen laitteistojen avulla voidaan
ainoastaan desinfioida jätevesi eli poistaa siitä lähinnä kolibakteerit
sekä hienontaa aines visuaalisen haitan vähentämiseksi.
Keskeisiä rehevöitymisen aiheuttajia eli fosforia
ja typpeä laitteistot eivät poista tai vähennä.
Etäisyysvaatimuksilla ei ole rehevöitymisongelman
kannalta mitään merkitystä, koska ravinteet
jäävät kuormittamaan merta niiden päästöpaikasta
riippumatta. Noin 2 000 matkustajan risteilyalus kuormittaa
siten käymäläjätevedet mereen
laskiessaan Itämerta suunnilleen vuosittain yhtä paljon
kuin 40 000 asukkaan kaupunki, jonka jätevedet
puhdistetaan asianmukaisessa jätevedenpuhdistamossa.
Valiokunta toteaa saamansa selvityksen perusteella, että osa
risteilyaluksista kerää omaehtoisesti kaikki jätevedet
varastotankkeihin ja toimittaa ne satamassa viemäriverkostoon.
Yllättävän moni kuitenkin päästää jätevedet
mereen.
Valiokunta pitää välttämättömänä,
että käymäläjätevesiä koskevia
vaatimuksia Itämerellä tiukennetaan mahdollisimman
pian. Itämeren tila ei ole ravinnepäästöjen
vähenemisestä huolimatta toipunut samassa suhteessa,
vaan rehevöitymiskehitys on jatkunut ja osin pahentunut.
Lisätoimenpiteet ravinnekuormituksen vähentämiseksi
ovat välttämättömiä ja
kiireellisiä. Vesien tilan heikkenemisen estämiseen
ja hyvän tilan saavuttamiseen velvoittaa myös
EU:n vesipolitiikan puitedirektiivi. Puitedirektiivin tavoitteena
on saavuttaa kaikkien vesien, myös rannikkovesien hyvä ekologinen
tila vuoteen 2015 mennessä sekä estää vesien
tilan heikkeneminen. Tässä tarkoituksessa rannikkoalueille
tulee laatia vuoden 2009 loppuun mennessä vesienhoitosuunnitelmat,
joissa merialueiden rehevöitymishaittojen vähentäminen
on yhtenä keskeisenä lähtökohtana.
Meriliikenne on luonnollisesti vain yksi rehevöitymisen
aiheuttajatahoista. Ottaen huomioon Itämeren ja erityisesti
Suomenlahden vakavan rehevöitymisongelman on myös
meriliikenteen, erityisesti matkustaja-alusten jätevedet
saatava yhdyskuntajätevesien käsittelyn piiriin.
Samalla valiokunta toteaa, että laivojen ilmaan pääsevät typpipäästöt
ovat myös ongelma, johon tulee pystyä suhteellisen
nopeasti puuttumaan. Itämeren koko typpilaskeumasta arvioidaan
noin 10 % olevan peräisin laivoista.
Edellä olevan perusteella on todettava, että Suomen
voimassaoleva lainsäädäntö on
hieman tiukempi kuin käymäläjätevesiä koskevan
IV liitteen määräykset, mutta erolla
ei ole ympäristönsuojelullista merkitystä;
kumpaakaan ei voida pitää tasoltaan hyväksyttävänä.
Valiokunta katsoo edellä esitetyin perustein, että liite
IV tulee kuitenkin hyväksyä, vaikka se ei ole
ympäristönsuojelutavoitteiden kannalta hyväksyttävä,
koska vain liitteen hyväksymällä Suomi
voi osallistua liitteen kehittämistyöhön
jatkossa.
Valiokunta pitää välttämättömänä,
että Suomi on asiassa aloitteellinen ja pyrkii aktiivisesti siihen,
että HELCOM-sopimuksen jäsenmaat tekevät
IMO:lle aloitteen Itämeren nimeämiseksi Marpol-sopimuksen
liitteen IV alaiseksi erityisalueeksi, jolla käymäläjätevesien
kaikki mereen päästäminen on kielletty.
Kansallinen lainsäädäntöratkaisu
ei poista ongelmaa, koska silloin ainoastaan Suomen lipun alla kulkevat
alukset joutuvat noudattamaan määräystä.
Tästä syystä vain alueellinen ratkaisu
voi olla riittävä.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan läheskään
kaikissa Itämeren satamissa ei ole purkumahdollisuutta
suoraan viemäriverkostoon, vaan jätevesien jättäminen
maihin tapahtuu säiliöautojen avulla. Ongelmaksi
voi muodostua se, että kaikkien HELCOM-sopimuksen jäsenmaiden
tulee hyväksyä IMO:lle tehtävä aloite.
Valiokunta tähdentää liikenne- ja viestintävaliokunnalle,
että Suomen tulee toimia aktiivisesti kaikkien jäsenmaiden
saamiseksi aloitteen taakse ja mahdollisuuksien mukaan rahoituksen hankkimiseen
jätevesijärjestelmien rakentamiseksi.