Yleistä
Hallituksen esityksessä on kyse eräiden ympäristöä koskevien hallintoasioiden muutoksenhakusäännösten tarkistamisesta. Muutoksia ehdotetaan ympäristönsuojelulain (527/2014), vesilain (587/2011), maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999), maa-aineislain (555/1981) ja luonnonsuojelulain (1096/1996) muutoksenhakua koskeviin säännöksiin. Keskeisin muutos nykytilaan on se, että muutoksenhaku hallinto-oikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen edellyttää jatkossa nykyistä laajemmin valituslupaa.
Valtioneuvoston ja ministeriön päätösten muutoksenhaun osalta ympäristönsuojelulain vanhentuneet säännökset uudistetaan yhteneväisiksi hallintolainkäyttölain säännösten kanssa. Jatkossa ympäristöministeriön päätöksestä valitetaan ensi vaiheessa hallinto-oikeuteen eikä nykyiseen tapaan suoraan korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Hallintolainkäyttölain säännöksistä poiketen valitus ympäristönsuojelulain mukaisista ympäristöministeriön päätöksistä tehdään esityksen mukaan aina Vaasan hallinto-oikeuteen.
Muutoksenhakumenettelyä ehdotetaan tarkistettavaksi myös siten, että haettaessa muutosta vesilain nojalla annettuun päätökseen asianosaisten kuulemisen toimittaa päätöksen tehneen viranomaisen sijasta muutoksenhakutuomioistuimena toimiva Vaasan hallinto-oikeus. Muutos yhtenäistää ympäristönsuojelulain ja vesilain asianosaisten kuulemisessa noudatettavan menettelyn. Ympäristölupien ja vesitalouslupien yhteiskäsittelyn muutoksenhaussa siirrytään vastaavasti menettelyyn, jossa valituskirjelmät toimitetaan päätöksen tehneen viranomaisen sijaan Vaasan hallinto-oikeudelle.
Hallituksen esityksestä ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella ympäristövaliokunta pitää ehdotettuja muutoksia tarpeellisina ja tarkoituksenmukaisina. Valiokunta puoltaa hallituksen esitykseen sisältyvien lakiehdotusten hyväksymistä jäljempänä esitetyin huomautuksin ja muutosehdotuksin.
Valituslupasääntely ja asianosaisten oikeusturva
Valituslupajärjestelmä on otettu muutoksenhaussa hallinto-oikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen laajasti käyttöön hallintoasioiden muutoksenhakusäännösten tarkistamista koskevassa uudistuksessa (HE 230/2014 vp). Mainitun uudistuksen yhteydessä valituslupa tuli käyttöön muun muassa jätelain mukaisissa asioissa sekä valtaosassa luonnonsuojeluasioita. Merkittävä osa ympäristöasioista onkin jo nykyisin valituslupajärjestelmän piirissä. Perustuslakivaliokunta on mainitun uudistuksen yhteydessä pitänyt tärkeänä jatkaa oikaisuvaatimusjärjestelmän ja valituslupajärjestelmän johdonmukaista kehittämistä ja laajentamista (PeVL 55/2014 vp).
Valituslupajärjestelmä ehdotetaan nyt otettavaksi käyttöön ympäristönsuojelulain, vesilain ja maa-aineslain mukaisissa asioissa. Maankäyttö- ja rakennuslain mukaisissa eräissä asioissa valituslupajärjestelmä on ollut jo käytössä. Valituslupajärjestelmän soveltamisalaa laajennetaan uusiin maankäyttö- ja rakennuslain asiaryhmiin. Valituslupajärjestelmää myös tarkistetaan hallintolainkäyttölain (586/1996) säännösten mukaiseksi. Valituslupaa muutoksenhaun edellytyksenä ei enää kytketä viranomaisen päätöksen muuttumiseen hallinto-oikeudessa. Valituslupajärjestelmä on ehdotettujen muutosten voimaantulon jälkeen kattavasti käytössä kaikissa kaava-asioissa ja muissa kunnan viranomaisen ratkaisuvaltaan kuuluvissa maankäyttö- ja rakennuslain mukaisissa asioissa. Luonnonsuojelulain valituslupajärjestelmää laajennetaan kattamaan myös luonnonsuojelulain 49 §:n 3 momentissa tarkoitetut Euroopan unionin lajisuojelua koskevista erityissäännöksistä poikkeamista koskevat päätökset.
Valituslupajärjestelmän ulkopuolelle jäävät esityksen mukaan sellaiset ympäristönsuojelulain, vesilain, maankäyttö- ja rakennuslain sekä maa-aineslain mukaiset päätökset, joiden muutoksenhausta ei ole näissä laeissa erityisiä muutoksenhakusäännöksiä. Merkittävimmät asiaryhmät, jotka tämän vuoksi jäävät valituslupajärjestelmän ulkopuolelle, ovat maankäyttö- ja rakennuslain mukaiset ympäristöministeriön päätökset.
Kuten hallituksen esityksen perusteluissa todetaan, valituslupajärjestelmän käyttöönottoon ympäristöasioissa on aiemmin suhtauduttu pidättyväisesti. Hankkeiden ympäristövaikutukset ulottuvat tyypillisesti toimintapaikkaa laajemmalle alueelle, ja myös asianosaisten määrä voi olla suuri. Lisäksi hankkeen aiheuttamat muutokset ympäristöön saattavat olla vaikeasti poistettavissa tai ne voivat olla pysyviä. Näillä perusteilla toiminnanharjoittajalla, asianosaisilla ja muilla tahoilla on katsottu olevan korostettu aineellisen oikeussuojan tarve.
Ympäristövaliokunta toteaa, että perustuslakivaliokunta on vuonna 2012 tarkistanut aiempaa kantaansa valituslupajärjestelmän poikkeuksellisuudesta. Valituslupajärjestelmään ja sen laajentamiseen ei ole perustuslakivaliokunnan mukaan enää perusteita suhtautua lähtökohtaisen pidättyvästi. Hallinto-oikeudellista muutoksenhakujärjestelmää on syytä arvioida kokonaisuutena, josta valitusmahdollisuus korkeimpaan hallinto-oikeuteen muodostaa vain yhden osan. Valituslupamenettelyn soveltamisala onkin viime vuosina laajentunut, ja sen piirissä on nykyisin noin puolet korkeimpaan hallinto-oikeuteen saapuvista valitusasioista, esimerkiksi kaikki veroasiat ja ulkomaalaisasiat.
Hallituksen esityksessä ehdotetut muutokset merkitsevät valituslupajärjestelmän soveltamisalan laajentamista osin uudentyyppisiin ja yhteiskunnallisesti merkittäviin asiaryhmiin. Perustuslakivaliokunta on käsiteltävänä olevasta hallituksen esityksestä antamassaan lausunnossa (PeVL 29/2017 vp) todennut, että nyt valituslupajärjestelmän piiriin ehdotetut päätökset ovat niihin liittyvistä erityispiirteistä huolimatta laadultaan sellaisia, että oikeusturvan takeiden kannalta voidaan pitää riittävänä pääsyä korkeimpaan hallinto-oikeuteen valitusluvan perusteella. Tapauskohtaista tarvetta saada asia ylimmän tuomioistuimen käsiteltäväksi turvaa se, että korkeimman hallinto-oikeuden on myönnettävä valituslupa, jos siihen on jokin hallintolainkäyttölain 13 §:n 2 momentissa mainittu peruste. Perustuslakivaliokunta katsoo lausunnossaan, että ehdotettu sääntely ei ole ongelmallinen oikeudenmukaisen oikeudenkäynniin takeet turvaavan perustuslain 21 §:n kannalta.
Muutettaviksi ehdotettuihin lakeihin ei ehdoteta lisättäväksi erityissäännöstä valitusluvan myöntämisen perusteista tai muista valituslupajärjestelmän piirteistä, vaan niissä noudatetaan hallintolainkäyttölain yleissäännöksiä. Hallinto-oikeuden päätöksestä saa hallintolainkäyttölain 9 §:n mukaan hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Jos valituksen tekeminen edellyttää valituslupaa, on lupa mainitun lain 13 §:n 2 momentin mukaan myönnettävä, jos lain soveltamisen kannalta samanlaisissa tapauksissa tai oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on tärkeätä saattaa asia korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi. Valituslupa on myönnettävä myös, jos asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi on erityistä aihetta asiassa tapahtuneen ilmeisen virheen vuoksi tai valitusluvan myöntämiseen on muu painava syy.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on esitetty huoli uudistuksen vaikutuksista oikeusturvaan. Valiokunta toteaa tältä osin, että moniportainen muutoksenhakujärjestelmä parantaa yleensä oikeusturvaa, mutta samalla se pidentää lopullisen lainvoimaisen asiaratkaisun saamista, kasvattaa asianosaisten kustannuksia ja lisää hallinnollisia kustannuksia.
Ympäristövaliokunta toteaa, että muutettaviksi ehdotettujen lakien mukaiset hallintoviranomaisten päätökset on tehty virkavastuulla ja hallinnon yleislakien määrittelemässä menettelyssä. Lähtökohtana on, että jo ensimmäisen vaiheen päätöstä tehtäessä on noudatettu hyvän hallinnon takeita. Kuten lakivaliokunta lausunnossaan toteaa, ehdotus ei myöskään rajoita asianosaisen oikeutta saattaa hallintopäätösten lainmukaisuus valittamalla hallintotuomioistuimen arvioitavaksi, sillä ehdotettu valituslupajärjestelmän laajennus kohdistuu ainoastaan hallinto-oikeuden päätöksestä valittamiseen. Jatkovalituksen rajoittamisen merkitystä rajaa asianosaisten kannalta lisäksi se, että korkeimmalla hallinto-oikeudella on edellä kuvatuin tavoin velvollisuus ottaa valitus käsiteltäväkseen, jos jokin valitusluvan myöntämisen perusteista on käsillä.
Ympäristövaliokunta pitää tarkoituksenmukaisena laajentaa valituslupajärjestelmää ehdotetulla tavalla uusiin asiaryhmiin. Muutoksilla jatketaan osaltaan korkeimman hallinto-oikeuden aseman ja tehtävien kehittämistä hallintolainkäyttöä ohjaavana ylimpänä tuomioistuimena. Valiokunta toteaa perustuslakivaliokunnan ja lakivaliokunnan (LaVL 14/2017 vp) tavoin, että valituslupajärjestelmän käyttöalan laajentaminen mahdollistaa korkeimman hallinto-oikeuden keskittymisen nykyistä paremmin vaativiin oikeuskysymyksiin ja oikeuskäytännön yhtenäisyyden turvaamiseen. Kokonaisuutena tarkastellen ehdotettujen muutosten on arvioitu parantavan asianosaisten oikeusturvaa, koska ehdotetut muutokset mahdollistavat korkeimman hallinto-oikeuden resurssien kohdentamisen lain soveltamisen ja oikeuskäytännön yhtenäisyyden kannalta merkittäviin asioihin ja nopeuttavat lainvoimaisen ratkaisun saamista.
Valituslupajärjestelmän käyttöönoton vaikutukset
Ehdotettujen muutosten yhtenä tavoitteena on nopeuttaa asioiden ratkaisemista korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Vuonna 2015 ympäristönsuojeluasioiden keskimääräinen käsittelyaika korkeimmassa hallinto-oikeudessa oli 13,3 kuukautta. Myös muiden nyt muutettavaksi ehdotettavien lakien mukaisten ympäristöasioiden käsittelyajat ovat olleet lähellä kaikkien valitusasioiden keskimääräistä käsittelyaikaa (12,1 kuukautta). Valituslupa-asiat ratkaistiin vuonna 2015 keskimäärin 9,3 kuukaudessa. Valituslupasääntely nopeuttaa asian käsittelyä korkeimmassa hallinto-oikeudessa erityisesti tapauksissa, joissa valituslupaa ei myönnetä. Valituslupajärjestelmän käyttöön ottamisen vaikutus asian kokonaiskäsittelyaikaan saattaa kuitenkin jäädä melko vähäiseksi.
Saadun selvityksen mukaan valituslupa korkeimpaan hallinto-oikeuteen myönnetään keskimäärin 15 %:ssa asioita, mutta asiaryhmien välillä on huomattavia eroja. Viime vuosina ratkaistuista ympäristönsuojelu-, vesitalous- ja maa-ainesasioista korkein hallinto-oikeus on muuttanut muutoksenhaun kohteena olevaa päätöstä 20—25 %:ssa asioista. Maankäyttö- ja rakennuslain mukaisissa asioissa vastaava luku on ollut 7 %. Valituslupajärjestelmän piiriin esitettävien uusien asiaryhmien korostunutta oikeuskäytännön ohjaamisen tarvetta arvioidaan olevan erityisesti ympäristönsuojelulain ja vesilain asiaryhmissä lakien viimeaikaisten kokonaisuudistusten vuoksi. Nyt ehdotetuilla muutoksilla ei hallituksen esityksen perustelujen mukaan arvioida olevan välittömiä ympäristövaikutuksia. Valiokunta pitää kuitenkin tärkeänä, että ehdotettujen muutosten vaikutuksia seurataan sen varmistamiseksi, ettei yksittäisillä samansuuntaisilla lainmuutoksilla ole myöskään kokonaisuutena arvioiden negatiivista vaikutusta esimerkiksi asianosaisten oikeusturvaan tai ympäristöön pidemmällä aikavälillä.
Valituslupamenettelyn käyttöönotto vähentää hallituksen esityksen perustelujen mukaan jonkin verran korkeimman hallinto-oikeuden työmäärää, kun valituslupa-asiassa tutkitaan ensi vaiheessa valitusluvan myöntämisen edellytykset varsinaisen asiaratkaisun sijasta. Valituslupa-asiaa koskeva päätös tehdään kolmen jäsenen kokoonpanossa viiden jäsenen sijasta. Muutoksen kokonaisvaikutuksia resurssitarpeeseen on kuitenkin saadun selvityksen mukaan vaikea täsmällisesti arvioida.
Asianosaisten kuulemisen siirtäminen muutoksenhakutuomioistuimelle vesitalousasioissa lisää Vaasan hallinto-oikeuden resurssitarvetta. Laadukkaan hallinto-oikeuskäsittelyn merkitys korostuu, kun hallinto-oikeuden päätös jää jatkossa nykyistä useammin lopulliseksi päätökseksi asiassa. Tämän vuoksi valiokunta pitää välttämättömänä, että Vaasan hallinto-oikeudella on riittävät resurssit ja laadukkaan päätöksenteon edellyttämä asiantuntemus tehtäviensä hoitamiseksi.
Voimaantulo
Valituslupajärjestelmä ehdotetaan otettavaksi käyttöön vuoden 2018 alusta. Valituslupajärjestelmän piiriin tulevat hallinto-oikeuksissa tuolloin vireillä olevat asiat. Jos hallinto-oikeuden päätös on annettu ennen sanottua ajankohtaa, ei valittaminen korkeimpaan hallinto-oikeuteen edellytä valituslupaa.