Raija Vahasalo /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toisen asteen kohdalla koulumatkatuessa on suuria ongelmia ollut sekä tuen osalta että koko järjestelmän osalta. Lukio-opintoja tai ammatillisia opintoja suorittava opiskelija saa korvausta, jos yhdensuuntainen koulumatka on vähintään 10 kilometriä ja kuukausittain koulumatkasta aiheutuvat kustannukset ovat yli 54 euroa. Mutta ongelma tulee siinä, jos opiskelija joutuu menemään oppilaitokseen kotoa niin, että koulumatka koostuu useasta eri pätkästä. Esimerkiksi jos koulumatka on Tuusulasta Helsinkiin niin kun se on yli 10 kilometrin, hän saa siitä korvauksen, mutta jos hän joutuu siellä Helsingissä vielä kävelemään oppilaitokseen alle 5 kilometriä, niin hän ei saa siitä loppumatkasta enää tukea vaan joutuu joko itse kustantamaan sen tai kävelemään. Näin pitkä matka on suhteellisen kohtuuton, ja esitänkin, että tämän ei-korvattavan matkan pituuden pitäisi olla 2 kilometriä tässä osana koulumatkaa.

Tähän koulumatkatukeen sekä sen järjestelmään on myöskin kiinnitetty huomiota koulutuspoliittisessa selonteossa.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Siinä koulussa, josta olen virkavapaalla, en tähän ongelmaan törmännyt, mutta ed. Vahasalo tuossa selvitti tätä asiaa, ja minusta olisi loogista tosiaan, että näin meneteltäisiin, niin kuin tässä lakialoitteessa on toivottu. Mutta tässä niin sanotussa omassa koulussani on tällä hetkellä yli 20 oppilasta, joilla suuntaan tai toiseen koulumatkaan ei julkista kyyditystä ole. Eli tämä taas kulminoituu siihen, että ostopalveluun varattuja määrärahoja on pienennetty tässä talossa. Voiko sitten olla niin, että Kela korvaisi taksikuljetuksen, siitä en tarkalleen tiedä. Mutta joka tapauksessa näitä muita ongelmia on tässä koulukuljetuksessa niin lukiolaisilla kuin sitten muilla toisen asteen koulutuksessa olevilla opiskelijoilla.

Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi. Tänään olen jättänyt lakialoitteen, joka liittyy myös tavallaan tähän asiaan. Näyttötutkintona suoritettava ammatilliseen perustutkintoon valmistava aikuiskoulutus on hyvin samanlaista kuin nuorisoasteen ammatillinen koulutus. Opiskelu on päätoimista ja opintoihin kuuluva työssäoppimisjakso on palkaton. Näitten opiskelijoitten osalta tätä koulumatkatukea ei ole, ja tässä lakialoitteessa, joka tulee myöhemmin sitten tänne saliin keskusteluun, olen esittänyt, että tämä epäkohta myös korjattaisiin. Rahallisesti on erittäin pienestä summasta kyse.

Seppo Lahtela /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tämä, että 5 kilometrin koulumatka kuuluu omavastuuseen ja loppua voidaan yhteiskunnan puolesta tukea, on varmaan niiltä ajoilta, kun kuljettiin kouluun yleensä hiihtäen, polkupyörällä taikka potkukelkalla. Silloin tämä oli mahdollista ja minusta se matka, 5 kilometriä, oli ehkä järkeenkäyvä. Tänä päivänä, kun ei potkukelkka kulje, latuja ei ole eikä niitä voi kulkea senkään vertaa ja polkupyörällä ei osata ajaa, mielestäni ed. Vahasalon peruste, että se matka voitaisiin laskea 2 kilometriin, on järkeenkäypä. Tätä mietin sillä lailla, että kun itse asun täällä Helsingissä semmoisen noin 2 kilometrin päässä, niin sen meikäläinenkin juuri ja juuri jaksaa kävellä. Siltä osin nuorelle kansalaiselle se on hyväksi kulkea kävellen taikka muuten se matka eteenpäin. Mutta toivon todella, että tätä asiaa pohdittaisiin kunnialla ja oikealla lailla. Tällä on muuallakin merkitystä maassa kuin vain Pääkaupunkiseudulla. Yleensä koko tämän järjestelmän puitteissa nuorelle kansalaiselle 4 kilometriä tai 5 kilometriä on aivan yhtä pitkä matka, mutta se 2 kilometriä on joku kohtuullinen.

Tätä valiokunnassa ja tässä muualla valmistelutyössä tulisi pohtia oikeassa valossa, oikeassa järjestyksessä ja nähdä, miten se tosiasia on olemassa. Ne virkamiehet, jotka näkevät, että tässä ei ole mitään parannettavaa, voisivat koettaa kävellä illoin aamuin sen 5 kilometriä ja tuntea, onko se hyvä vai ei, koska kävelystähän tässä nyt periaatteessa on kysymys, millä tämä voidaan mitata ja nähdä. Toivon menestystä tälle aloitteelle.