Pääministeri Matti Vanhasen hallitus kevensi 1.3.2004 alkaen alkoholiveroa kolmanneksella, väkevien osalta jopa 44 prosentilla. Alkoholin kulutus on toteutetun veronkevennyksen ja samaan aikaan tapahtuneen tuontirajoitusten poistumisen jälkeen noussut ennätykseen, yli 10 litraan puhdasta alkoholia henkilöä kohden vuodessa. Tämä on merkinnyt alkoholihaittojen voimakasta kasvua ja siitä aiheutuvien erityyppisten kustannusten lisääntymistä yhteiskunnalle.

Maassamme on jo yli puoli miljoonaa alkoholin suurkuluttajaa. Alkoholisairauksista on muodostunut suurin ja ylivoimaisesti kallein kansanterveysongelma. Eliniän odotteen on jopa ennustettu kääntyvän kymmenen vuoden sisällä Suomessa laskuun mm. elintapasairauksien, kuten lisääntyneen alkoholinkäytön, vuoksi.

Alkoholikuolemat ovat lisääntyneet useilla sadoilla tapauksilla. Alkoholista johtuvista syistä kuoli viime vuonna kaikkiaan noin 2 000 ihmistä, mikä on noin 150 enemmän kuin edellisenä vuonna. Tilastokeskuksen kuolemansyytilaston mukaan viime vuonna työikäisten miesten yleisimmäksi kuolinsyyksi nousivat alkoholisairaudet ja -myrkytykset. Alkoholi aiheutti myös jo lähes yhtä usean naisen kuoleman kuin yleisin kuolinsyy, rintasyöpä. Alkoholin pysyvästi vaurioittamia lapsia syntyy sadoittain, eräiden arvioiden mukaan jopa 1 000 lasta vuosittain.

Paitsi alkoholisairaudet myös erilaiset onnettomuudet ja väkivallanteot ovat lisääntyneet. Lastensuojelu, päihdesairaudet ja järjestyksenpito nielevät yhä suuremman osan kuntien menoista. Kunnat maksavat arviolta 80 prosenttia alkoholin haitoista. Lisäksi menoja aiheutuu mm. tapaturmista ja väkivallanteoista vakuutusyhtiöille, työstä poissaoloista työnantajille ja ennenaikaisesta eläköitymisestä työeläkejärjestelmälle. Kotitalouksille aiheutuu monenlaisia henkisiä, sosiaalisia ja taloudellisia ongelmia.

Suomessa alkoholin kulutus on kasvanut lähes suorassa suhteessa alkoholin reaalihintatason alentumiseen. Alkoholihaitat lisääntyvät kokonaiskulutuksen kasvun myötä. Alkoholipolitiikan asiantuntijat ovat vakuuttuneita siitä, että hintasäätely alkoholiveron korotuksen kautta on selvästi tehokkain keino vähentää kulutusta.

Kuitenkaan Vanhasen hallitus ei ole uskonut tutkijoita ja muita asiantuntijoita eikä ole kuullut opposition vaatimuksia. Hallituksen vastaus voimakkaasti kasvaneiden ongelmien ehkäisyyn on päihdeohjelma, johon kuuluu ehdotuksia lähtien pienistä mainontaa rajoittavista toimenpiteistä, sikiövaurioista varoittavista merkinnöistä pullon kyljessä tai alkoholin aamumyynnin rajoituksista. Hallituksen esittämät toimet voivat vaikuttaa kehitykseen jonkin verran, mutta parhaimmillaankin vaikuttavuus jäänee marginaaliseksi.

Välinpitämätön alkoholipolitiikka uhkaa jo tulevaisuuden Suomen kilpailukykyä ja taloutta. Epäonnistuneen alkoholipolitiikan seuraukset vahvistavat merkittävästi väestön ikääntymisen aiheuttamia paineita kansantalouden ja työvoimapolitiikan kestokyvylle. Meillä ei ole taloudellisesti eikä työvoimapoliittisesti varaa menettää työvoimaa alkoholin takia. Asiaan on nopeasti ja voimakkaasti puututtava.