Rouva puhemies! Minulla on kysymys puolustusministerille, joka viisaasti, tai miten vaan, istuu tuolla takarivissä. Herra puolustusministeri, te ällistytitte kansaa tai ainakin meitä vasemmalla äskettäisellä puheellanne, jossa te teitte Nato-jäsenyydestä rahakysymyksen. Kuitenkin kysymys on muusta perimmältään eli siitä, että Nato-jäsenyys muuttaisi meidän nykyisen asemamme, jossa voimme valita, missä olemme mukana kansainvälisessä kriisinhallinnassa, sellaiseksi, että sitten joutuisimme selkkauksiin mukaan, niihin selkkauksiin, joista päätöksen tosiasiassa tekee Naton puitteissa sen ylivoimainen sotilasvalta USA. Väitteeni on, herra puolustusministeri, että jos me nyt olisimme Naton jäseniä, niin olisimme mukana Irakin sodassa.

Miksi te sivuutitte puheessanne tällaisen oleellisen eron nykytilanteen ja Nato-jäsenyyden välillä?

Puolustusministeri Seppo Kääriäinen

Arvoisa puhemies! Oletteko, ed. Tennilä, lukenut sen minun puheeni? (Ed. Tennilä: Hyvin tarkkaan!) — Oletteko varmasti lukenut sen puheen? (Ed. Tennilä: Aivan varmasti! — Naurua) Haluan todeta, että siinä puheessani (Puhemies koputtaa) totesin hyvin selkeästi, vastoin kuin ed. Tennilä sanoi — minä kirjoitan aina puheeni itse — että nimenomaan Nato-kysymys on turvallisuuspoliittinen kysymys ja siis poliittinen kysymys. Jatkoin vielä, että sitä ei voida ratkaista, budjettija rahaperusteilla, vaan että mahdollinen jäsenyyskin tarkoittaisi sitä, että puolustusbudjettia pitäisi kasvattaa. Tämä asetelma oli hyvin selvä siinä puheessa. Muutoinkinhan sen puheen pääsanoma oli se, että jo nyt pitää katsoa avoimin silmin ja älyllisesti 2010-luvun loppupuolelle, millä eväillä Suomen Puolustusvoimia kehitetään tilanteessa, jossa materiaalin kallistuminen on 4—8 prosenttia joka ikinen vuosi aiheuttaen sen tilanteen, minkä se aiheuttaa. Pitää avata aikaikkuna 2010-luvun loppupuolelle.

Rouva puhemies! Puheenvuoronne on luettu ja sen rivien välitkin kyllä mietitty, miksi te lähditte tämmöiseksi Nato-mannekiiniksi, joka rahavertailun kautta päätyi tosiasiassa siihen, että tämä on 2010-luvun vaihtoehto tämä Nato-jäsenyys, kun muuten rahat eivät riitä. Mutta kyllä siellä Natossakin niitä paineita rahan lisäämiseen sotilaskysymyksiin tulisi. 2 prosenttia on se bkt-tavoite, johon Nato jäsenmaansa edellyttää menevän. Mutta se teiltä jäi kokonaan siinä puheenvuorossa esittämättä, mikä ero on nykytilanteen ja Nato-jäsenyyden välillä. Eli minun väitteeni on, että jos olisimme Nato-jäseniä, olisimme mukana Irakin sodassa. (Ed. Zyskowicz: Väärä väite!)

Oletteko te samaa mieltä tästä peruserosta, herra puolustusministeri?

Puolustusministeri Seppo Kääriäinen

Arvoisa puhemies! Lukekaa, ed. Tennilä, hyvin rauhallisin mielin se minun puheeni (Ed. Tennilä: Myönnän, että se kuohutti!) ja pysyttäytykää niissä riveissä, älkääkä menkö rivien väleihin omilla tulkinnoillanne. Olette ymmärtänyt puheeni sanoman täysin väärin. Minä korostin siinä omassa puheenvuorossani nimenomaan Puolustusvoimien kehittämisen tarvetta 2010-luvun loppupuolella lähtien nimenomaan tästä kovasta tosiasiasta, että puolustusmateriaalin hinta todellakin kallistuu 4—8 prosentin luokkaa joka ikinen vuosi, tuplaantuen siis noin 7 vuodessa. Kyllä se pitää ottaa huomioon jo nyt, kun katsotaan tulevan selonteon lähtökohtia. Pysykää riveillä, ed. Tennilä. Älkää menkö rivien väliin, kun ette tunne niitä rivien välejä.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Arvoisa puhemies! Kun ed. Tennilä kysymyksessään vielä erikseen kysyi, mitä mieltä puolustusministeri tai hallitus on siitä, että kaikki Nato-jäsenet olisivat Irakissa, niin tämähän ei pidä paikkaansa. Jokainen maa on itse päättänyt, mitenkä se tähän koalitioon suhtautuu, ja suuri osa Nato-maita ei ole mukana. Mutta varmuuden vuoksi sanottakoon, että jos ei halua mennä mukaan Irakin sotaan, niin se ei edellytä Natoon menemistä.

Arvoisa rouva puhemies! Aioin juuri jatkaa tätä kysymystä juuri tästä, että eihän puolustusministerikään ole sitä mieltä, että jos hypoteettisesti ajattelisimme, että olisimme olleet jo Natossa, meidän olisi pitänyt lähettää joukkojamme Irakiin, niin kun ed. Tennilä väitti täällä, ettei jää eduskunnan pöytäkirjoihin väärää tietoa siitä. Sehän on ollut vapaaehtoista. On erittäin tärkeää, että puolustusministeri on nostanut tämän kysymyksen esille, miten tulevaisuudessa Suomen puolustus järjestetään. Jos meillä menee materiaalihankintoihin kaikki, niin meillä ei ole toimintamäärärahoja lainkaan.

Puolustusministeri Seppo Kääriäinen

Arvoisa puhemies! Kun me tiedämme tänä päivänä sen, että materiaali kallistuu enimmillään 8 prosenttia vuodessa, ehkä vähän enemmänkin, niin sehän tarkoittaa sitä puhtaalla peruskoulun matematiikalla, että materiaalihankintoihin varattujen eurojen ostoarvo puolittuu 10 ja 20 vuoden välimaastossa. Jokainen ymmärtää sen, ja siitä on tehtävä se johtopäätös, jonka minä teinkin, siis kehotin vaan harkitsemaan ja katsomaan tulevaisuuteen, mitä voitaisiin nyt tehdä 2008 selonteossa, että Puolustusvoimamme olisi 2010-luvun lopulla suorituskykyinen, iskussa ja tässä mielessä uskottava. Ja minä uskon, että seuraavat selonteon tekijät, keitä he mahtavat ollakin, ottavat tämän seikan vakavasti huomioon, vastuullisesti huomioon.

Arvoisa puhemies! Ministeri Kääriäistä on syytä onnitella siitä, että hän on tehnyt menestyksekkään lobbaustyön hankkimalla lisää rahaa Puolustusvoimille, koska käytännössä tällä viikolla kaikki keskeiset puolueet sopivat sen, että Puolustusvoimien rahoitusvaje, joka on olemassa, tullaan nyt sitten korjaamaan ja kompensoimaan ensi vaalikaudella. Sen hintana tosin on sitten se, että se optio, joka Suomessa kuitenkin on ollut yksi osa meidän turvallisuuspolitiikkaamme, eli optio mahdollisesta Nato-jäsenyydestä, poistuu nyt tässä ratkaisussa. Mutta olisin kiinnostunut kuulemaan puolustusministeriltä, uskooko hän, että tämä 100 miljoonaa, joka nyt on esille tuotu, on se riittävä summa, jolla kaikki nämä puutteet, jotka hän on esille tuonut, voidaan poistaa, koska hänen puolustusajattelussaan on kuitenkin se kiinnostava ero, että meidän naapurimaamme Ruotsi on päätynyt täysin toisenlaiseen ratkaisuun tulevaisuuden uhkakuvista, johon liittyy heidän puolustusvoimiensa rakentaminen täysin toisen kaltaiseksi.

Puolustusministeri, eikö myös meillä ole rohkeutta ajatella asiaa avoimesti eri tavoilla myös katsoen niitä vaihtoehtoja, mitä Ruotsissa on olemassa? Mikä on se syy, jonka takia meidän katsantokantamme täytyy olla niin toisenlainen?

Puolustusministeri Seppo Kääriäinen

Arvoisa puhemies! Lobbauksesta on vielä varmasti pitkä, pitkä matka siihen, mitä puolustusbudjetit 2010-luvulla oikein ovat, ja minun puheenvuoroni oli ihan muuta kuin lobbauspuheenvuoro. Se yritti olla älyllinen puheenvuoro tähän keskusteluun puolustuspolitiikan tulevaisuudesta. (Naurua—Ed. Pulliainen: Mutta mitenkä kävi?) — Mitenkä kävi? Katsokaamme jokainen vähän peilistä itseemme.

100 miljoonaa euroa ei ole mikään puolustusministeriön esittämä laskelma näistä hinnoista. Se on otettu jostakin ylhäältä kopaten, ilmasta kopaten. Se laskelma, joka näistä tullaan tekemään, on sitten ihan oma asiansa ja liittyy selonteon valmisteluun sitten aikanaan.

Mitä tulee tähän Ruotsi-vertailuun, niin Ruotsihan käyttää tuplasti siihen nähden, mitä Suomi käyttää puolustukseensa rahaa, mutta heidän painopisteensä on selvästi siirtynyt kansainväliseen toimintaan, kriisinhallintaan ulkomailla, kun taas meillä painopiste on kotimaan puolustuksessa. Myös tämä ero on selvä ero. Jatkossakin Suomen kannattaa tehdä omat ratkaisunsa lähtien ensisijaisesti oman maan puolustamisen tarpeista ja samalla lähtien siitä, että niillä kyvyillä me pystymme myös osallistumaan erinomittain kansainvälisiin kriisinhallintatehtäviin.

Arvoisa puhemies! Kyllä puolustusministeri Kääriäinen yritti oikein katsoa pitkälle, koska puolustuspoliittisia ratkaisuja, turvallisuuspoliittisia ratkaisuja, ei tehdä ensi vaaleja varten, vaan meidän täytyy katsoa vuoteen 2020. Mutta varmasti tahtomattaan hän käynnisti sellaisen Nato-keskustelun, joka aiheutti kummallisen ketjureaktion. Esimerkiksi pääministeri Vanhanen reagoi siihen, että seuraavankaan vaalikauden aikana ei tehdä mitään merkittäviä ratkaisuja. Samalla tavalla myös SDP:n puheenjohtaja Heinäluoma siihen reagoi, ja nyt näytti siltä, että itse asiassa yhdessä yössä kirjoitettiin seuraava puolustuspoliittinen selonteko. (Välihuutoja) Tämä kyllä ei kerro siitä traditiosta, joka Suomessa on, että näitä ratkaisuja tehdään erittäin harkiten. Tämän kummallisen sähläyksen jälkeen kyllä nyt tarvitaan enemmän kuin koskaan perusteellista selvitystä. Minun kysymykseni on:

Yhtyykö puolustusministeri tähän arvioon, että seuraavan selonteon yhteydessä on todellakin tehtävä kunnon selvitys myös Nato-jäsenyydestä? Kysyn tätä myös ministeri Heinäluomalta, koska hänkään ei ole sanonut missään sitä, että tämmöistä selvitystä tarvitaan. On eri asia (Puhemies: Minuutti!) puhua jäsenyydestä kuin selvittää. Täytyyhän olla selvitys jopa tätä intellektuaalista keskustelua varten.

Puolustusministeri Seppo Kääriäinen

Arvoisa puhemies! Minä yhdyn siihen ed. Jaakonsaaren toiveeseen, että näissä asioissa pitäisi malttaa katsoa ja uskaltaa katsoa 10, 15, 20 vuotta eteenpäin. Sehän on myös selontekojen valmistelun tarkoitus, että nostetaan hiukan katsetta, mennään kukkulan päälle. Katsotaan sieltä, miltä näyttää maisema eteenpäin. Tässä suhteessa on tärkeää, että selonteko 2008:n osalta käydään vaaleissa ja vaalien jälkeen rauhallista keskustelua puolustuksemme näköaloista. Ei selonteko ole näillä keskusteluilla läpikäyty. Jokainen käsittää sen, että eihän tämä palvellut sitä tarkoitusta siinä määrin kuin toivotaan, mutta ehkä se oli yksi ponnin käydä keskusteluja jatkossa.

Minä olen sitä mieltä, että kun tehdään selontekoa 08, niin siinä, osana sitä selontekoa, ilman muuta valmisteluissa selvitetään monta asiaa, muun muassa resurssiasioita, joka on vaikea kysymys sinänsä, mutta varmaan myös se, mikä Nato on, mitä se vaikuttaa talouteen, taloudellisesti, ynnä muuta, ynnä muuta, poliittisesti ynnä muuta.

Valtiovarainministeri Eero Heinäluoma

Arvoisa puhemies! On syytä koko hallituksen puolesta sanoa, että hallituksen turvallisuuspoliittinen linja on entinen. Se on täällä eduskunnassa käsitelty selonteon yhteydessä, ja eduskunta on antanut sille tukensa. Siihen linjaan kuuluu huolehtiminen omasta puolustuksesta, osallistuminen eurooppalaiseen yhteistyöhön ja sitten myös yhteistoiminta erityisesti kriisinhallinnassa Naton kanssa. Mikään ei hallituksen linjassa eikä ajattelussa ole muuttunut, ei ennen puolustusministeri Kääriäisen puheenvuoroa, ei myöskään sen puheenvuoron aikana eikä tuon puheenvuoron jälkeen. Hallituksen linja on ihan entinen. Olen sanonut, että vanhat päätökset ovat voimassa. Tästä syntyy uskottavuus Suomen turvallisuuslinjaan. Ensi vaalikautta koskeva selonteon valmistelu tapahtuu aikanaan omassa järjestyksessä, ja siinä käydään jälleen kaikki vaihtoehdot ja meidän turvallisuuteemme vaikuttavat asiat huolella lävitse, niin kuin käytiin edellisessäkin selonteossa.

Luen puolustusministeri Kääriäisen taitavaa puheenvuoroa, jossa oli myös vähän savolaisia aineksia, niin, että hän erinomaisesti pyrki hankkimaan sympatiaa oman hallinnonalansa asioille, ja sitä samaa taitoa meillä on kyllä hallituksen kaikissa ministereissä.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Arvoisa puhemies! Kun ulkoministeriö yhdessä puolustusministeriön kanssa on vastannut turvallisuusselontekojen valmistelusta, se on tapahtunut hyvässä yhteisymmärryksessä ja myöskin tavalla, joka ei ole tuottanut tarvetta jollain erityisotsikolla käsitellä esimerkiksi Nato-kysymystä, koska tämä on luonnollinen osa sitä laajaa turvallisuuspoliittisen ympäristön muutosten analyysiä, johonka turvallisuuspoliittiset selonteot ovat perustuneet ja jatkossakin perustuvat. Syy siihen, että en esimerkiksi itse ole ikään kuin päivittäin, vaikka tilaisuuksia todellakin tarjotaan, käyttämässä niin sanottuja Nato-puheenvuoroja, johtuu vähän samanlaisesta syystä kuin pörssiyhtiöissäkin, kun varotaan lausumia sillä tavoin, että ei haluta aiheuttaa markkinahäiriöitä tilanteessa, jossa Suomella on hyvin yksiselitteinen ja tässä salissa laajalla yhteisymmärryksellä hyväksytty linja, jonka perusteet ovat kaikkien tiedossa. Kuuluu vapaaseen keskusteluun toki se, että sitä erilaisilla ehdotuksilla ja puheenvuoroilla voidaan pyrkiä muuttamaan. Mutta suokaa anteeksi, jos hallitus ei tähän joka päivä ole osallistumassa.

Arvoisa puhemies! Ministeri Heinäluoma tietyllä lailla palautti nyt tilanteen kumminkin selkeäksi siinä, missä ollaan menossa. Kyllä tästä ministeri Kääriäisen puheesta, joka minulla tässä on, herää erittäin monta kysymystä. Tämähän on taktinen puheenvuoro mutta myös ohjaava puheenvuoro. Te täällä sanotte, että liittoutumattomuus tai liittoutuminen on pääasiassa aina turvallisuuspoliittinen valinta. Tästähän te lähditte liikkeelle. Sitten kun te sanotte, että rahaa pitää saada sen takia, että lisäraha olisi eräänlaista puolustusta tukevaa yhteiskuntarahaa, niin se jo karkaa toiselle ulottuvaisuudelle, se ei olekaan enää mitään liittoutumattomuuteen tai liittoutumiseen liittyvää vaan yhteiskuntarahaa, jota pannaan jostakin muusta syystä. Eihän se näin voi kulkea eikä se saa kulkea. Sen pitää kulkea eduskunnan kautta, eduskunnan pelisäännöillä. Kysymyshän kuuluu tietenkin silloin:

Oletteko te nyt irtautunut hallituksen linjasta, eduskunnan linjasta? Onko teillä eri näkemys kuin puoluenäkemys on, joka oli pääministerin kautta hyvin selvä? Mitä te oikein haette omalla puheenvuorollanne? Nato-jäsenyyttä ilmeisesti?

Puolustusministeri Seppo Kääriäinen

Arvoisa puhemies! Tietysti aivan päivänselvä asia on, että hallituksen ja ministerien linja on se, mitä on eduskunnassa 2004 selonteosta päätettäessä hyväksytty ja kiinni lyöty. Eihän tästä ole nyt erimielisyyttä tietenkään. Minusta on paikallaan, että silloin tällöin, ei markkinahäiriöitä eikä muitakaan häiriöitä aiheuttaen, harvakseltaan myös käytetään tulevaisuuteen katsovia puheenvuoroja, joissa arvioidaan Suomen edessä olevia vaihtoehtoja. Se kuuluu minusta poliittiseen keskusteluun. Puheenvuoroni oli tässä mielessä tarkoitettu yhdeksi puheenvuoroksi, joka toivottavasti saa myös sitten jatkoa.

Arvoisa puhemies! Jos tämä oli älyllisen keskustelun aloitus, niin puolustusministerin uskottavuus kyllä joutuu kyseenalaiseksi. Jos tämä oli tulevaisuuden vaihtoehtoja käsittelevä puheenvuoro, siinä oli kaksi vaihtoehtoa: lisää rahaa tai Natoon. Natosta puolustusministeri itse sanoi, että myös Nato tarvitsee lisää rahaa. Sisällöistä ei ollenkaan keskustella. Uskottava puolustus Suomessa perustuu asevelvollisuuteen ja aluepuolustukseen. Sitä vastoin Nato perustuu useimmiten palkka-armeijaan, ja aluepuolustus ei ole siellä ajankohtainen pääsihteerin mukaan. Kuinka tällaisia sisältöjä voidaan verrata, ja onko puolustusministeri ottanut kantaa siihen, että Nato-vaihtoehto olisi "ei" asevelvollisuudelle ja "ei" aluepuolustukselle?

Puolustusministeri Seppo Kääriäinen

Arvoisa puhemies! Minä olen hyvin tiukasti yleisen asevelvollisuuden kannattaja ja lähden myös siitä, että Suomen tulisi jatkossakin säilyttää aluepuolustusjärjestelmä, koska lähden siitä, että Puolustusvoimien päätehtävä on jatkossakin Suomen puolustaminen ja sen päälle tulevat muut tehtävät. Eihän tästä ole, ed. Cronberg, mitään epäselvyyttä, koska nämä olivat yhdessä sovittuja periaatteita vuoden 2004 selonteossa.

Arvoisa rouva puhemies! Olisi ennenkuulumatonta, mikäli puolustusministeri ei kantaisi huolta puolustuksemme uskottavuudesta. Minä ainakin ymmärsin, että tämä oli puolustusministerin huoli ja hän esitti meille päättäjille hyvin selkeästi, että on kaksi vaihtoehtoa. Se on rahasta kiinni. Joko lisäämme rahaa omille Puolustusvoimillemme — ja joudumme ilmeisesti lisäämään aika paljon — tai sitten tulee toinen vaihtoehto, joka on ristiriidassa meidän hyväksytyn selontekomme kanssa. Pian kansanedustajat pitävät taas itsenäisyyspäiväpuheita ja palaavat niihin vaaran vuosiin ja vaikeisiin vuosiin, ja silloin kyllä käy hyvin selville, kuinka tärkeä Puolustusvoimat oli ja saattaa joskus olla. Nyt kun te, puolustusministeri Kääriäinen, olette tämän keskustelun avannut, niin kysyn:

Aiotteko te jatkaa ja selvittää niin, (Puhemies koputtaa) että meille kaikille käy selväksi, miten saavutetaan ja millä rahalla saavutetaan uskottava puolustus?

Puolustusministeri Seppo Kääriäinen

Arvoisa puhemies! Ed. Kalliksen puheenvuoroon jatkan, että tietysti noitten kahden päävaihtoehdon rinnalla on olemassa totta kai muitakin vaihtoehtoja ja myös sekin vaihtoehto on, että annettaisiin Puolustusvoimien hiljakseen 10—20 vuoden aikana ikään kuin näivettyä paikalleen. Sekin on yksi vaihtoehto, yksi näköala. Tuskin kukaan sitä tosiasiassa oikein haluaa. Minusta on tärkeää jatkaa keskustelua. Minäkin sitä tulen tekemään, mutta ei sitä tehdä kuitenkaan joka viikko, ei välttämättä joka kuukausikaan.

Arvoisa puhemies! Sanoitte, arvoisa puolustusministeri, että Suomea tässä on kehitetty. Kuitenkin Suomi on hönkinyt hallituksen johdolla EU:n taistelujoukkoihin, kohta Kongon viidakoihin ja Libanoniin ja ties minne. Samaan aikaan kuitenkin Suomesta on varuskuntia lakkautettu, kertausharjoituksia on pitämättä, Italiasta ostetaan tykkiveneitä, Virosta palttoita.

Koska te satsaatte todella tämän maan puolustamiseen? Mikä siitä nyt tulevaisuuden asian teki? Miksi ette ole tällä kertaa satsannut henkilökunnan palkkoihin ja kertausharjoituksiin ja kotimaisiin hankintoihin Patrialta vaan ostanut ulkomailta näitäkin tarvikkeita?

Puolustusministeri Seppo Kääriäinen

Arvoisa puhemies! Me käytämme puolustusbudjetista 95 prosenttia kotimaan puolustukseen, kansalliseen puolustukseen, 5 prosenttia sitten kansainvälisiin tehtäviin, mikä kertoo nämä suhteet, mihin voimavaroja oikein osoitetaan.

Toisekseen mitä tulee materiaalihankintoihin, niin olemme kyenneet vaikeutuvista olosuhteista huolimatta pitämään tämän 50—50-periaatteen, kun puhutaan materiaalihankinnoista, siis puolet kotimaasta, puolet ulkomailta, ja se periaate myös jatkuu tämän hallituksen päätöksissä niin pitkälti kuin tämä hallitus toimii.

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu alkoi siitä, että ed. Tennilä kysyi, olisiko Suomi mukana Irakissa, jos Suomi olisi Naton jäsen. (Ed. Zyskowicz: Ei hän sitä kysynyt!) Ministeri Tuomioja yritti vastata tähän kysymykseen. Ministeri Tuomioja, ettekö te todellakaan tiedä, että Istanbulin huippukokouksessa Nato sopi siitä, että kaikki Nato-maat osallistuvat Irakin koulutusoperaatioon? Irakilaisia sotilaita koulutetaan kaikkien Nato-maiden toimesta. Se on Naton yksimielinen päätös. (Ed. Jaakonsaari: Ja Suomikin kouluttaa!) Samalla tavalla Nato aivan yksimielisesti on mukana myös huolto- ja tukioperaatiossa, joka koskee Irakia. Mutta täytyy sanoa, että yritetään väittää, että muut kuin ne maat, jotka osallistuivat hyökkäykseen, olisivat jääneet ulkopuolelle. Näinhän ei käynyt. Valtaosa Naton jäsenmaista on miehittämässä tällä hetkellä Irakia, eli palatkaamme tähän peruskysymykseen.

Mutta, rouva puhemies, minun kysymykseni on se, että Suomen ja Yhdysvaltain sotilaallinen yhteistyö näyttää jatkuvasti tiivistyvän, vaikka Suomi ei olekaan Irakin sodassa mukana. (Puhemies: Kysymys!) Esimerkiksi Teknillinen korkeakoulu on sopinut Pentagonin kanssa yhteistyöstä, ja toissa päivänä Nokia on sopinut laajasta yhteistyöohjelmasta (Puhemies: Kysymys, ed. Laakso!) Yhdysvaltain puolustusministeriön kanssa.

Eikö tämän pitäisi hermostuttaa Suomea, joka on sotilaallisesti liittoutumaton maa?

Puolustusministeri Seppo Kääriäinen

Arvoisa puhemies! Minusta on erittäin luonnollista, että Suomella on myös kahdenvälistä yhteistyötä EU-maitten kanssa, myös Venäjän kanssa ja Yhdysvaltojen kanssa johtuen siitä, että materiaalihankintoja, jos puhutaan Yhdysvalloista, on tehty meren takaa merkittävissä määrin. Viittaan vaikkapa Hornet-ratkaisuun 90-luvun alkupuolella. Se oli erittäin iso ja merkittävä päätös, sitä paitsi viisas päätös ajatellen puolustuksemme kehittämistä, ja esimerkiksi siihen liittyvä kehitystyö ja vastakaupat ovat Suomen ja Yhdysvaltojen välistä yhteistyötä. Mitä pahaa siinä yhteistyössä, ed. Laakso, oikein on? Pitää elää tätä päivää ja hankkia materiaalia sieltä, mistä se on parhaiten saatavissa, sopivimpaan hintaan saatavissa, mikä on luotettavaa jne. ja palvelee yhteensopivuuspyrkimyksiä. Politiikka on sitten tietysti otettava koko ajan huomioon. Mitä vikaa on ollut Hornet-hankinnoissa (Puhemies koputtaa) esimerkiksi, joka on suurin hankinta sieltäpäin? Ei mitään vikaa.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Arvoisa puhemies! Minusta ed. Laakso nyt ei itse jättänyt oikeastaan mitään vastattavaa. Hän puhui ihan toisesta asiasta kuin Irakin sodasta, mikä Irakissa on tänä päivänä. Suomikin, ei tosin fyysisesti Irakin maaperällä, on mukana ollut poliiseja kouluttamassa. (Ed. Jaakonsaari: Jordaniassa!) Kaikki YK:n jäsenvaltiot toivottavasti ovat mukana siinä työssä, joka pyrkii vakauttamaan ja luomaan kestävän oikeusvaltion ja turvallisuusinstituutiot Irakiin. Tämä on sellainen asia, jossa kaikkien maiden on hyvä olla mukana.

Arvoisa rouva puhemies! Luin ministeri Kääriäisen puheen ja vertasin siihen strategiatyöhön, jota puolustusministeriössä on tehty ja esitelty meille puolustusvaliokunnassa. Se perustui täysin siihen, ja siellä kuvastuu aito huoli Puolustusvoimien määrärahoista. Nyt yhdessä yössä löytyy rahaa, mutta minun kysymykseni on ministeri Heinäluomalle:

Miksi tämä hallitus ei ole noudattanut vuoden 2004 selonteon mukaista rahoituslinjausta, jolla olisi pidetty rahat tasaisina, vaan on jatkuvasti uusia säästöjä, on pakotettu kiihtyvällä vauhdilla Puolustusvoimat rationalisoimaan, henkilöstöä vähentämään ja myöskin ottamaan rahoja materiaalihankinnoista?

Valtiovarainministeri Eero Heinäluoma

Arvoisa puhemies! Uskon, että voin ministeri Kääriäisen puolesta olla mukana todistamassa, että Puolustusvoimien suorituskyky tällä hetkellä on erinomaisen hyvää luokkaa, ja kun tehdään myös historiallista vertailua, katsotaan pitkältä aikaa koko sodanjälkeisen ajan, niin myös meidän materiaalipuolemme on erittäin hyvin hoidettu, ja tämä sama informaatio varmasti kaikilla puolustusvaliokunnan jäsenillä on käytössä.

Mitä tulee seuraavien vuosien toimintalinjaan ja materiaalihankintoihin, niin hallitus eduskunnan hyväksynnällä on juuri päättänyt, että tänne tehdään 200 miljoonan euron lisäsatsaukset, joiden tarkoituksena on huolehtia meidän puolustuskyvystämme olosuhteissa, joissa liitymme kansainväliseen miinankäytönvastaiseen sopimukseen. Se siis kertoo siitä, että hallitus jakaa tämän huolen.

Eräitä puolustushankintoja on jaksotettu. Ne on tehty hyvässä yhteistyössä Puolustusvoimain kanssa ja perustuvat muun muassa siihen, että tälle vuodelle ajatellut hankinnat ovat osoittautuneet pidemmän valmisteluajan vaativiksi, eli kaikkia tälle vuodelle ajateltuja hankintoja ei ole voitu tänä vuonna toteuttaa. (Puhemies koputtaa) Tämä tulee näkymään sillä tavalla, että tulemme tekemään sitten seuraavina vuosina ne hankinnat, jotka nyt jäävät tekemättä.

Arvoisa rouva puhemies! Maantiedettä emme tälläkään erää pääse pakoon. Itämeren piirissä on Naton ulkopuolella kolme maata: Venäjä, Suomi ja Ruotsi. Aivan tuoreet tiedot kertovat, että Ruotsi on Nato-maa Norjan kanssa ryhtynyt erittäin syvään yhteistyöhön, syventää puolustuksellista toimintaansa yhdessä Norjan kanssa tavalla, joka on ihan poikkeuksellista Pohjois-Euroopan erityisesti ja Euroopan yleensä oloissa. Kysynkin, arvoisa rouva puhemies, puolustusministeriltä: Mitä Ruotsin ja Norjan todella pitkälle ja syvälle menevä yhteistyö merkitsee Suomelle? Miten vastaamme tähän vai vastaammeko mitenkään?

Puolustusministeri Seppo Kääriäinen

Arvoisa puhemies! Eilen ja toissa päivänä olivat puolustusministerit koolla Oslossa neljästä maasta ja Islantikin vielä mukana. Myös sitten baltit liittyivät tähän kokoukseen, jossa käsiteltiin pohjoismaista yhteistyötä myös tällä puolustuksen alalla, ja me saatoimme siellä muun muassa allekirjoittaa, siis viisi maata, Nordcaps-sopimuksen taikka sen tarkistetun version, niin että kaikki maat sen allekirjoittivat. Se kertoo jo sen hengen, jolla myös Pohjoismaat katsovat yhteistyömahdollisuuksia.

Olemme täsmälleen tietoisia ed. Kekkosen viittaamasta Ruotsi—Norja-yhteistyön syvenemisestä. Tosin vielä pitää aika tarkkaan seurata, mitä se todella tarkoittaa. Se on silmiinpistävä asia ilman muuta, mutta samaan hengenvetoon pitää jatkaa, että kyllähän Suomella ja Ruotsillakin on tällä hetkellä jo aikamoista yhteistyötä puolustuksen alalla. Viimeisimmäksi me viime keväänä Turussa allekirjoitimme sopimuksen merivalvonnasta Suomen ja Ruotsin välillä, jolla me voimme parantaa sitä huomattavalla tavalla, (Puhemies koputtaa) saamme muun muassa eteläisen Itämeren tällä tavalla yhteiseen tarkkailuun, yhteisen informaation ja seurannan piiriin, ym. tällaista Suomen ja Ruotsin välistä on.

Siis vastaukseni, ed. Kekkonen, teille on se, että Suomi ei voi vain seurata vaan meidän pitää olla aktiivinen Ruotsin kanssa mutta myös muitten Pohjoismaitten kanssa yhteistyön eteenpäinviemisessä. Itämeri-yhteistyö on vielä hyvä esimerkki siitä, että tämä yhteistyö pelaa aika hyvin.

Arvoisa rouva puhemies! Puolustusministeri Kääriäinen ansaitsee tunnustuksen siitä puheenvuorosarjastaan, jonka hän käyttänyt ja sitä kautta pystynyt nimenomaan linjaamaan Suomen tulevaa puolustusta ja puolustuspolitiikkaa. Tämän keskustelun ehkä mielenkiintoisin puheenvuoro tuli ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Jaakonsaarelta, joka itse aiemmin tosin oli jo valmis luopumaan koko selontekomenettelystä. Kun hän totesi sen, että yhdessä yössä nyt sitten kirjoitettiin uusi selonteko, niin ehkä eduskunnankin tietoon on hyvä nyt sitten vielä kerrata, miten tämä menettely kaiken kaikkiaan tulee menemään.

Hallitushan tosin ja eduskunta — vaalikausi — vaihtuu ensi keväänä, mutta miten tästä sitten eteenpäin? Lyhyt oppikertaus vielä eduskunnalle, puolustusministeri Kääriäinen:

Mikä on marssijärjestys, kun selonteosta päätetään ja sitä kautta puolustuslinjauksesta?

Puolustusministeri Seppo Kääriäinen

Arvoisa puhemies! Tämä on seuraavan hallituksen asioita, mutta luulisin kyllä, arvoisa puhemies, että uusi eduskunta ja hallitus toteuttavat selonteon kutakuinkin sen piirustuksen mukaan, jolla voimassa oleva selontekokin laadittiin. Se osoittautui hyväksi menettelytavaksi mukaan lukien parlamentaarinen seurantaryhmä ja kaikki, mitä siinä oli. Se oli laajapohjaista työtä ja johti hyvään lopputulokseen. Kun katsoo tänä päivänä sen selonteon analyysiä, ei se ole vanhentunut. Se on kohdallaan oleva analyysi siitä, missä maailma makaa, missä Eurooppa on ja mikä on Suomen linja. Se on pätenyt, on ollut hyvä analyysi.

Mitä tulee puheen salaisuuteen, josta ed. Laakso vähän väliä aina huomauttaa, se oli maanpuolustuskurssin julkinen puhe viime maanantaina. Mikä salainen puhe se semmoinen on, julkinen puhe!