Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Kysymyksessä on maankäyttö- ja rakennuslain uudistus, joka ottaa tilaa vievän kaupan mukaan maakuntakaavaan.

Tämä ehdotus, minkä ympäristöministeriö on tuonut eduskuntaan, on ehdottoman hyvä, ja sitä on aivan kummallisista syistä vastustettu. Vastustuksen argumentit ovat mielestäni olleet aika tavalla ympäristöministeriön vastaisia, ikään kuin sen vastaisia, että valtakunnallisesti voidaan ympäristökysymyksiä säädellä ja kaavoitusta ohjata.

Keskustelun yhteydessä on myöskin valtakunnalliset alueidenkäytön tavoitteet asetettu jotenkin kyseenalaisiksi, vaikka ne ovat olleet täällä eduskunnassa valiokuntakäsittelyssä 2000-luvun alussa, silloin kun ne otettiin käyttöön.

Nyt siis maakuntakaavaan joudutaan merkitsemään tilaa vaativat suuryksiköt ja niiden asettamiseen liittyvät myös velvoitteet, jotka lähtevät ympäristönsuojelusta. Ilmastonmuutokseen liittyvät liikenteen päästöt ovat yksi asia, ja toinen on kaupunkien keskustojen elävänä pitämisen turvaaminen, eli lähdetään siitä, että ensisijaisesti suuryksiköt tulee sijoittaa keskusta-alueille, jos se on mahdollista, siis mikäli se on mahdollista. Se ei ole mikään pakottava säädös, mutta tämä tasapaino on huomioitava.

Ympäristövaliokunnan mietinnössä kiinnitettiin huomiota nimenomaan myös siihen, ettei tämä säädös saa vaarantaa keskustojen miljöötä, ja se on otettava myöskin tietysti toisaalta huomioon.

Arvoisa puhemies! Tässä on pöydälle jaettu kaksi lausumaehdotusta, joissa esitetään ikään kuin jonkinlaista jatkoajattelua näille asioille. Toisessa, ed. Timo Kauniston nimissä olevassa monisteessa todetaan: "Maankäyttö- ja rakentamislakia on arvioitava ja uudistettava kunnioittaen maakunnallista näkemystä kiinnittäen erityisesti huomiota maakuntakaavojen vahvistamiseen."

Tämä maakuntakaavojen vahvistaminen on ollut jonkinlainen ongelma. On haluttu, että sitä ei tehtäisi ympäristöministeriössä. Kuitenkin ympäristöministeriö joutuu nimenomaan tämän laillisuuden tarkastamaan, tarkastelemaan, ovatko ne lainmukaisia ja miten erilaiset maakuntakaavat toimivat yhteen, niin että raiteet jatkuvat sitten seuraavan maakunnan alueella siitä, mihin ne edellisellä maakunta-alueella loppuvat.

Tämä lausumaehdotus myös ikään kuin katsoo, että maankäyttö- ja rakentamislakia todella olisi arvioitava uudelleen. On ollut puhetta siitä, että maankäyttö- ja rakennuslaki olisi jonkinlaisen kokonaisuudistuksen edessä. Tällaista kuitenkaan ei varsinaisesti ole valiokunnalle annettu käytännössä tietoon. On ollut lähinnä kysymys virkamiesnäkökulmasta, siitä, että erilaisia arviointeja suoritetaan, mutta ei mitään kokonaisuudistusta.

Tässä ed. Kauniston monisteessa todetaan myöskin seuraava lause: "Suuria kauppakeskuksia koskevissa kaavamääräyksissä ja rakentamisnormeissa on painotettava ilmastonmuutoksen torjuntaa edistäviä keinoja, kuten puurakentamista." Tämä puurakentaminen on tietysti aivan paikallaan, mutta tietysti sijoittumisella, sillä, mihin tämä yksikkö sijoitetaan, on erityisesti ilmastovaikutuksia.

Myöskin ed. Heinäluoma on jättänyt lausuman, jossa puhutaan kokonaisarvioinnista, ei siis todellakaan uudistamisesta. Tietysti lakeja voidaan arvioida ja pitääkin arvioida, mutta mistään maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisuudistuksesta ei ole ollut puhetta.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Lyhyesti vielä siitä, miksi kannatan tätä lakiesitystä.

Vähittäiskaupan suuryksiköitä koskevat säännökset ovat olleet voimassa kymmenen vuotta. Tänä aikana toimintaympäristö on muuttunut merkittävästi. Ilmastonmuutoksen torjuminen on noussut keskeiseksi kysymykseksi. Se on vakava haaste myös yhdyskuntien suunnittelussa ja kauppaa koskevissa ratkaisuissa. Yksikkökoon huomattavan kasvun takia kaupan sijainnilla on aikaisempaa merkittävämmät vaikutukset yhdyskuntarakenteeseen ja ympäristöön. Yhteiskunnallisesti merkittäväksi kysymykseksi on noussut myös väestön ikääntyminen. Siihen varautuminen korostaa lähipalvelujen merkitystä. Lisäksi on aikaisempaa painokkaammin kiinnitetty huomiota toimivan kilpailun edellytyksiin kaupan alalla. Nämä kaupan ohjauksen haasteet ovat kansainvälisiä. Ohjauksen tavoitteet ovatkin monissa Euroopan maissa samoja kuin Suomessa.

Arvoisa puhemies! Yhdyskuntarakenteen hajautuminen ilmenee myös työpaikka- ja palvelutoimintojen siirtymisenä kaupunkien keskeisiltä alueilta kehävyöhykkeille. Voimakkaimmin kehävyöhykkeille ovat siirtyneet kaupan ja liikenteen työpaikat. Erityisen suuria vaikutuksia yhdyskuntarakenteeseen ja liikenteeseen on ollut kaupan suuryksiköiden sijoittumisella kaupunkien ulosmeno-, ohitus- ja kehäteiden varrelle. Kaupan sijainnin muutokset ovat vaikuttaneet keskus- ja palveluverkon rakenteisiin. Tieverkon kehittäminen, erityisesti ulosmeno-, ohitus- ja kehäteiden rakentaminen on muuttanut alueiden saavutettavuutta. Hyvä saavutettavuus henkilöautolla on mahdollistanut myös yksikkökoon kasvun. Kaupan suuryksiköt ovat vetäneet puoleensa muuta kauppaa, erilaisia vapaa-ajan palveluja ja julkisia palveluja.

Kauppapaikan valinta henkilöauton käyttöön perustuvan saavutettavuuden perusteella on johtanut ristiriitaan yhdyskuntien kehittämisen ekologisten, sosiaalisten ja kulttuuristen tavoitteiden kanssa. Se on lisännyt asiointiliikennettä ja sen tuottamia kasvihuonepäästöjä sekä heikentänyt keskustojen ja kaupunkiseutujen alakeskusten samoin kuin lähipalvelujen kehittämismahdollisuuksia.

Timo Kaunisto /kesk:

Arvoisa puhemies! Rakentamisen vapaus on koettu tällaiseksi suomalaiseksi perusoikeudeksi hyvin vahvasti. Tietenkin siihen liittyy velvollisuus noudattaa ympäristösääntelyä ja -normistoa, joka silloin kulloinkin laaditaan, ja myöskin tällainen omavastuuperiaate, jolla tähän asumiseen ja siihen liittyvään rakentamiseen suhtaudutaan. Mutta on selvää, että tämän tyyppisessä lainsäädännössä kajotaan aika perusteellisiin kysymyksiin, joissa kysytään sitä, missä rakentamisesta päätetään, missä kaavoitusta ohjataan ja millaisin perustein sitä ohjataan. Tässä lainsäädännössä sinällään puhutaan vaan suurista kauppayksiköistä, ja itsekin olen sitä mieltä, että kun Suomessa on rakennettu jopa 30 miljoonalle ihmiselle kauppavarustusta, niin onko syytä sitä rakennetta erityisesti vielä kasvattaa. Mutta siitä, onko tämä sitten se ainoa keino ja paras tapa säädellä tätä kaupan sijoittumista, on syytä käydä keskustelua.

Haluan esittää tähän yhteyteen lausumaa, jossa erityisesti painotettaisiin sitä pohdintaa tulevaisuudessa, missä nämä kaavat vahvistetaan, missä ja miten nämä valtakunnalliset alueiden käyttötavoitteet muodostetaan ja miten ne parlamentaarisesti käsitetään ja miten erityisesti näiden lakien perusteena olevaa ilmastonmuutoksen torjuntaa edistetään näillä kaavamääräyksillä. Esitän seuraavaa lausumaehdotusta:

"Eduskunta edellyttää, että lainsäädäntöä uudistettaessa maankäyttö ja rakentaminen sekä valtakunnalliset alueiden käyttötavoitteet saadaan nykyistä paremmin parlamentaariseen ohjaukseen. Alueiden kehittämisestä annetun lain (1651/2009) 5 ja 6 §:n mukaan maakunnan liitot vastaavat alueen kehittämisestä. Maankäyttö- ja rakentamislakia on arvioitava ja uudistettava kunnioittaen maakunnallista näkemystä kiinnittäen erityisesti huomiota maakuntakaavojen vahvistamiseen. Suuria kauppakeskuksia koskevissa kaavamääräyksissä ja rakentamisnormeissa on painotettava ilmastonmuutoksen torjuntaa edistäviä keinoja, kuten puurakentamista."

Pauliina Viitamies /sd:

Arvoisa puhemies! On mielenkiintoista nähdä, että juuri tällä hallituksella tullaan tekemään esitys, että valtion pitäisi enemmän pystyä puuttumaan vapaaseen yrittämiseen ja yritysten kilpailuun. Onhan meillä kuitenkin nyt kysymyksessä vielä hetken aikaa tämä oikeistohallitus, ja siinä mielessä olen yllättynyt tästä käänteestä. Mutta tällä hallituksen esityksellä myös siirretään tosiasiallisesti, vaikka muuta väitetäänkin, maakuntien ja kuntien päätäntävaltaa kaavoitusasioissa ja kauppojen sijoittumisasioissa pois niiltä itseltään ministeriölle, ja sitä ei voida kyllä olla hyväksymässä. Esitänkin, että tämä hallituksen esitys hylätään tässä muodossa, mikä nyt meille on tuotuna.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Viitamiehen tekemää hylkäysesitystä.

Eero Heinäluoma /sd:

Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyssä oleva lakiehdotus on poikkeuksellisen tärkeä Suomen kehittymisen kannalta ja erityisesti siltä kannalta, miten meidän yhdyskuntarakenteemme tulee jatkossa määräytymään. Tässä tehtävät ratkaisut ovat kauaskantoisia, ja tietenkin koko lainsäädännössä nyt ei muutoksen kohteena olevilla asioilla on myös merkitys tämän kokonaisarvion tekemisessä.

On selvää, että me tarvitsemme myös valtakunnallista arviota. Kaikki päätöksenteko ja siihen liittyvä kaavojen hahmottaminen ei voi olla yksin kunnilla, ei myöskään yksin maakuntaliitoilla, ja sanon tämän myös yhden maakuntaliiton hallinnossa mukana olevana päättäjänä. Ilman muuta me tarvitsemme yhteistä valtakunnallista harkintaa siinä, miten Suomen halutaan kehittyvän, ja tarvitsemme myös näkemysten yhteensovittamista, jotta meillä ei ole sellaista tilannetta kolmen maakunnan rajalla, että 30 tai 50 kilometrin säteellä maakuntarajojen leikkauskohdasta on useita valtaisia kauppakeskushankkeita päätöksenteon kohteina. Sama koskee tietysti myös tie- ja raideliikennehankkeita, että nämä näkemykset täytyy yhteensovittaa, joten valtakunnan arvio on perusteltua tehdä.

Ryhmämme on käynyt tästä monipuolisen keskustelun, ja samalla, kun se toteaa, että valtakunnallista harkintaa tarvitaan, se näkee myös, että tässä käsittelyssä on myös kiistattomia ongelmia ja niitäkään ei voi unohtaa.

Ryhmämme on tyytyväinen ympäristövaliokunnassa tehtyyn valmistelutyöhön ja ympäristövaliokunnan esille nostamiin näkökohtiin. Aivan erityisesti pidämme tärkeänä sitä, että kaavoitusta tehtäessä työssäkäyntialueet noteerattaisiin, kun ratkaisuja näistä kaupalle tärkeistä hankkeista ja myös ihmisille tärkeistä hankkeista tehdään.

Kun tunnustamme nämä vaikeudet ja kannatamme ympäristövaliokunnan esittämiä lausumia, näemme tähdelliseksi ottaa esille vielä vähän voimakkaammin yhden asian, joka tässä yhteydessä on nyt lausumien muodossa tapahtunut, ja se koskee sitä, mikä on päätöksentekomenettely maakuntakaavojen osalta. Eli merkitystä on sillä, että kun maakuntakaavat vahvistetaan, niissä tapahtuu monipuolinen harkinta myös valtakunnallisesti, ja myös tämän päätöksenteon hyväksyttävyyden kannalta on tärkeätä, että voidaan luottaa siihen, että kaikki näkökohdat ovat tulleet huomioiduiksi.

Sen johdosta ehdotan, että eduskunta hyväksyisi ympäristövaliokunnan lausumien lisäksi lisälausuman, joka kuuluu seuraavasti: "Eduskunta edellyttää, että hallitus selvittää maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisarvioinnin yhteydessä maakuntakaavojen vahvistamismenettelyyn liittyviä kehittämistarpeita sekä mahdollista tarvetta siirtää maakuntakaavan vahvistaminen valtioneuvoston yleisistunnon päätettäväksi."

On siis perusteltua katsoa tämäkin asia asiallisesti lävitse ja katsoa, mitkä tekijät mahdollisesti puoltaisivat koko valtioneuvoston käsittelyä vahvistamisesta päätettäessä. Olen tietoinen niistä näkökohdista, joita asuntoministeri ensimmäisessä käsittelyssä esitti, ja koen, että tämän asian lausuminen eduskunnan koko salin mielipiteenä olisi arvokas asia jatkovalmistelua ajatellen.

Arvoisa puhemies! Näillä ehdotuksilla sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä on kannattamassa tämän lakiehdotuksen hyväksymistä. (Ed. Zyskowicz: Ei se siltä kuulostanut!)

Sanna Perkiö /kok:

Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Kauniston tekemää lausumaehdotusta.

Miapetra Kumpula-Natri /sd:

Arvoisa puhemies! Kun yleensä Suomessa kaavoitus on kuntien vastuulla, paitsi maakuntakaava maakuntaliittotasolla, on tärkeää, että yhä enemmän pystyttäisiin ottamaan huomioon tämän päivän todellisia, toteutuvia arjen rajoja enemmän kuin ehkä perinteisiä kuntarajoja. Sen takia on erittäin arvokasta, että valiokunnan lausumaehdotus tälle eduskunnalle on se, että hallitus selvittää, miten olemassa oleva työssäkäyntialue otetaan riittävästi huomioon myös näissä kaavaratkaisuissa.

Sillä tulee olemaan erityisen suuri merkitys sellaisten kauniiden, tiiviiden keskustakaupunkien osalta, kuten esimerkiksi kotikaupunkini Vaasa on. Kaupungin 400 vuoden historia on tehnyt siitä keskustasta tiiviin, ja silti pitää pystyä kaupungin kehittymään, ilman että sinne välttämättä aina keskustoimintoja mahtuu siihen ihan ydinkeskustaan. Tämä määritelmä keskustoimintojen alueesta voi olla eri kaavoissa, eri maakunnissakin kovin erilainen riippuen myös siitä, kuinka uusi tai vanha tuo maakuntakaava on. Pidän hirveän tärkeänä myös tuota maankäytön järjestelmällistä suunnitelmallisuutta, ja siinä tulee olla valtiolla myös vastuuta, mutta kunnissa täytyy sitä vastuuta myös itse ottaa, ja kunnat ovat edustettuina maakuntaliitoissa.

Kaikkein tärkeimpänä ehkä nähdään, kun on niin monia hylkäyspäätöksiä tehty nykyään ympäristöministeriön hyväksymisissä, se valmistelumekanismi, prosessi, jolla sitä valmistelua tehdään yhteistyössä ministeriön ja maakuntien kanssa. Siinä prosessissa täytyy olla kehittämisen varaa, koska kuitenkin monesti päätökset ovat tulleet yllätyksenä, että kaava ei ole ollut lain mukainen.

Kannatan ed. Heinäluoman tekemää lausumaehdotusta, jossa vielä tarkemmin katsotaan tuota vahvistusmenettelyä. Jos sen tekisi koko valtioneuvosto, niin se toisi usean ministerin ehkä eri alueilta mutta myös eri näkökulmista katsomaan tuon kaavan läpi. Nykymenettelyssä vasta silloin, kun ei ole yksimielisyyttä tai lausunnosta tulee kritiikkiä, koko valtioneuvosto tuota asiaa käsittelee.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Edellinen puhuja totesi, että ympäristöministeriössä on hylätty paljon näitä suurhankkeita. Näin on tapahtunut aika paljon, mutta suunnilleen kaikista niistä on valitettu korkeimpaan hallinto-oikeuteen, ja korkein hallinto-oikeus on yhtä lukuun ottamatta ne ympäristöministeriön päätökset vahvistanut. Tästä herää kysymys, harjoittaako korkein hallinto-oikeus tarkoituksenmukaisuusharkintaa vai laillisuusharkintaa. Ainakin vielä uskon, että korkein hallinto-oikeus perustaa päätöksensä lainsäädäntöön ja noudattaa vain laillisuusharkintaa päätöksiä tehdessään.

Sama sitoo myös ympäristöministeriötä. Se ei voi maakuntakaavoja vahvistaessaan käyttää tarkoituksenmukaisuusharkintaa, vaan se on laillisuusperusteinen lähtökohta. Näin mielestäni näiden suuryksiköiden osalta täytyy ollakin. On hyvä, että nämä maakuntakaavat valmistellaan ja hyväksytään maakuntatasolla, mutta on tarpeen, että laajaa vaikutusta omaavat kohteet ovat myös muun tarkastelun alaisena suhteessa siihen, mitkä ovat nämä valtakunnalliset alueiden käytön tavoitteet ja lainsäädännölliset tavoitteet. Tässä ei tapahdu tämän lain osalta nähdäkseni merkittävää muutosta.

Tarkastelen tätä, arvoisa puhemies, vähän käytännön kannalta, ja siinä nimenomaan voi ottaa esimerkiksi hylätyn Pieksämäen Ideaparkin. Ideapark tietysti olisi ollut vaalirahoittajille hieno hanke, mutta käytännössä tuo valtava hanke olisi merkinnyt sitä, että useammankin lähikaupungin keskustojen lähikaupat olisivat varmasti kärsineet merkittävän taloudellisen menetyksen ja ehkä ajautuneet siitä vararikkoon. Mutta eivät vain nämä kaupunkikeskukset, joista täällä on paljon puhuttu, vaan laajalta alueelta, jopa 100 kilometrin säteeltä tuollaisesta valtavasta kauppakeskuksesta, kaikki kirkonkylien ja kylien lähikaupat olisivat menettäneet myynnistään sellaisen siivun, että niiden toimintaedellytykset olisivat sammuneet tähän.

Tämän johdosta erityisesti maaseutua edustavien ja maaseudun kannalta asioita katsovien edustajien käyttäytyminen tässä asiassa hämmästyttää minua. Eikö meidän pitäisi kantaa huolta näistä lähipalveluista? Minä kannan huolta lähiruuasta, lähienergiasta ja lähipalveluista. Lähipalvelut ovat yksi kaikkein tärkeimpiä asioita vanhenevalle, ikääntyvälle väestölle ja myös lapsiperheille, muille, joilla ei ole autolla varaa kulkea 50:tä ehkä 100:aa kilometriä hakemaan ruokakassia tai muuta päivittäistavaraa. Heille nämä valtavat kauppakeskukset ovat ongelma, ja ne lisäävät yksityisautoilua, ympäristörasitteita. Ilmastopoliittiselta kannalta ne ovat todella ongelmallisia.

Siksi ihmettelen, että niin voimakkaasti arvostellaan tätä tarkastelua, että kun tällaisia hankkeita suunnitellaan, niin niiden laaja-alainen objektiivinen tarkastelu, mikä meidän järjestelmäämme on luotu, haluttaisiin lopettaa. Tämä on mielestäni vakava kysymys. Kun muutoinkin maaseutua ajetaan voimakkaasti alas tänä päivänä erilaisin päätöksin — tiestöt jäävät hoitamatta, ja laajakaista ei toteudu, ja valtion peruspalvelut ovat heikentyneet jatkuvasti (Ed. Huovinen: Aluepolitiikka on aivan hukassa!) — niin vieläkö pitää kaupallisetkin palvelut, jotka ovat ihmisille arkipäiväistä tarvetta varten, keskittää valtaviin keskuksiin ja jättää maaseutu ahdinkoon ja kuolemaan?

Tätä en voi hyväksyä, ja siksi, arvoisa puhemies, kannatan tämän lain hyväksymistä, (Ed. Heinäluoma: Hylkäämistä!) ja tällä tavalla haluaisin vahvistaa sitä, että me säilyttäisimme ihmisten lähipalvelut heidän tarpeitaan varten.

Matti Ahde /sd:

Herra puhemies! Rakentamisen vapaus on perinne Suomessa. Ed. Kaunisto suurin piirtein tällä tavalla kuvaili puheenvuorossaan suhdettaan tähän rakentamisen ja kaavoituksen lainsäädäntöön. Muutoin ed. Kauniston puheenvuoro oli hyvä, mutta kuitenkin tähän halusin tarttua ja todeta, että tämä rakentamisen vapaus ja ennen kaikkea asemakaava-alueitten ulkopuolelle tapahtunut rakentaminen viimeisen sadan vuoden aikana on tehnyt tästä Suomen asumisen ja elämisen rakenteesta ja palvelurakenteesta sen mukana tosi rikkaan miehen kalliin järjestelmän.

Kyllä maankäytön suunnittelu on kaikessa oleellisessa yksi kaikkein tärkeimpiä asioita ympäristön muotoutumisen kannalta, ympäristön ja luonnonsuojelun kannalta mutta myös siltä kannalta, että me rakennamme järkeviä yhdyskuntia ja niille järkevät palvelut, siis maankäytön suunnittelun kautta. Siksi minusta on tärkeää muistuttaa myös tässä yhdestä tärkeästä periaatteesta, että myös tulevaisuudessa maakuntakaavat valmistellaan maakunnissa ja ne hyväksytään siellä maakunnissa. Sitten tietenkin ihmisillä on oikeus reagoida, jos niin katsovat, laillisuusperustein yleensä, että on valittamisen aihetta. Suomessa näyttää tätä herkkyyttä olevan runsaasti tarjolla. Ne valitukset jopa hidastavat joskus kaavoitusta liiankin kanssa, mutta sen kanssa me joka tapauksessa joudumme elämään.

Mutta haluan siis todeta, että maakunnat käsittelevät, valmistelevat ja hyväksyvät tulevaisuudessakin maakuntakaavat. Se, miksi maakuntakaavat ovat tulleet niin tärkeiksi Suomessa, osittain johtuu siitä, että tämä kunta- ja palvelurakenneuudistus ei etene. Siinähän työssäkäyntialueet tulisivat järkevästi kaavoituksenkin käsiteltäväksi, ja toivottavasti tulevaisuudessa me saamme työssäkäyntialueista muodostuvan kuntarakenteen perusteiltaan sille pohjalle muodostettua, jolloin tämä maakuntakaavojen merkitys ja tarve jonkin verran vähenee.

Sitten lopuksi haluaisin vain todeta sen, että kaupan rakenne on tietenkin yksi ihmisten kaikkein tärkeimmistä palvelujen rakenteista ja se, missä kaupan palveluja on, mistä ihminen voi ne saada, on myös suomalaisen ympäristöpolitiikan kannalta äärettömän tärkeä asia. Tässä mielessä tämä hallituksen esitys, joka eduskuntaan on annettu, on tärkeä lisä tämän kaupan palvelurakenteen järkiperäistämiseksi tulevaisuudessa ja sen varmistamiseksi, että myös asumistaajamissa tulevaisuuden kaupan palvelut ovat järkevästi tarjolla ja ympäristöystävällisesti saatavissa.

Mikko Alatalo /kesk:

Arvoisa puhemies! Rakentamisvapaus on suomalaisille kuin sananvapaus, se on ollut laillinen perusoikeus. Tämä koskee varsinkin haja-asutusalueilla kotien rakentamista.

Mutta tänäänhän me puhumme kaupan ja palveluiden sijoittumisesta. On todella tarpeen ottaa paremmin huomioon suuresti vaihtelevat alueelliset erityispiirteet ja paikalliset tarpeet, maakuntien oma asiantuntemus ja, totta kai, myös liikenneratkaisut ja työssäkäyntialueet.

Meillä Pirkanmaalla esimerkiksi Nokian, Tampereen ja Ylöjärven rajoilla olisi ollut suunnitteilla järkevä kaupan keskittymä logistisesti hyvässä paikassa Tampereen ohitustien varressa. Se kuitenkin pysäytettiin ympäristöviranomaisten toimesta. Jos samaan aikaan vaikeutetaan henkilöautoliikennettä keskustoihin, niin sehän on selvää, että perheet äänestävät sitten kumipyörillään, kun he ostavat esimerkiksi viikon ruoat kerralla tällaisista paikoista. Päivittäistavarahan ostetaan kuitenkin useimmiten lähiökaupasta tai kuntakeskuksesta. Lempäälän Ideapark ei tietääkseni ole kovinkaan paljon vienyt lähipalveluja. Kyllä Lempäälän keskustassa on ihan toimivat lähipalvelut, mutta Ideaparkhan on tarkoitettu pitkämatkalaisille, sellaisille ihmisille, jotka ostavat isompia artikkeleita.

Totta kai me tarvitsemme valtakunnallisesti arvioita, miten Suomen palvelurakenne kehittyy, mutta kannatan ed. Kauniston ponsiehdotusta siitä, että maakuntien liitoilla on perusteellinen tieto siitä, mihin kauppojen tulisi sijoittua. Erityisesti korostan niiden maakuntakaavojen merkitystä, joissa paikallinen näkemys otetaan tulevaisuudessa paremmin huomioon.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä olevassa maankäyttö- ja rakennuslaissa on kysymys siitä, miten Suomea jatkossa kehitetään. Totta kai tämä kyseessä oleva muutosesitys on hyvin pieni ja vähäpätöinen ja koskee näitä kauppakeskuksia, joilla sinällään henkilökohtaisesti minulle ei ole mitään merkitystä. Tulkoon tehdyksi selväksi se, että vierailen tällaisissa suurissa kauppakeskuksissa äärimmäisen harvoin. Niillä ei ole minulle mitään merkitystä. Minä sieltä lähikaupasta pystyn kyllä ostamaan ne tavarani, mitä päivittäin tarvitsen elämässäni. (Ed. Saarinen: Neljän vuoden välein!) Ei tarvitse mennä kovin etäs minnekään. Lähikauppa on täällä Helsingissä 30 metrin päässä ja Ilomantsissa kotona vajaan kilometrin päässä, eikä sen edemmäs tarvitse mennä, kaikki sieltä löytyy.

Mutta kysymys on, arvoisa herra puhemies, periaatteesta. On aivan käsittämätöntä se, että maakunnat itse eivät voi päättää omasta tulevaisuudestaan ja rakentamisesta ja alueiden kehittämisestä. Alueiden kehittämislaki tämän asian sanoo mielestäni selkeästi, ja tässä pitäisi lainsäädännössä päästä siihen linjaan, että maakunnat itse päättävät omasta kehittämisestään ja rakentamisestaan. Siinä ei mielestäni tarvita enää ympäristöministeriön muutaman virkamiehen siunausta. On aivan järkyttävää se, että me haluaisimme tätä maata kehittää niin, että vain yhden tai kahden virkamiehen mielipiteet ratkaisevat, miten tätä maata kehitetään. Alueiden kehittämiseen tulee saada selkeä parlamentaarinen kate, että pystytään kehittämään niin kuin on tässä maassa tahto tämän maan kehittämiseksi.

Arvoisa puhemies! Olisi syytä muistaa tänä päivänä se, missä näinä päivinä ovat tulevaisuuden kasvun mahdollisuudet tässä maassa. Meillä on valtavia mahdollisuuksia kaivannaisteollisuudessa, uusiutuvan energian parissa, metsäteollisuudessa, maataloudessa, yleensä luonnonvaroissamme. Se tarkoittaa sitä, että meillä pitää olla rakentamista. Tiedän, että tämä lakiesitys koskee näitä kauppakeskuksia, joilla sinällään ei ole mitään merkitystä allekirjoittaneelle, mutta kysymys on periaatteesta, onko tämä päätösvalta maakunnissa vai ministeriössä. Siitä on minun mielestäni kysymys, ja sen päätösvallan pitää olla maakunnissa, ja ympäristöministeriötä tässä yhteydessä ei tarvita.

Minun mielestäni on aivan selkeä asia se, että kun maakunnat kehittyvät ja rakentavat omia tuotannollisia rakennuksiaan, mitä sinne nyt aikaansaadaan teollisuutta, maataloutta ym. ja myös asutusta ja kesämökkiasutusta, on aivan välttämätöntä, että se päätöksenteko tehdään siellä maakunnissa. Siinä ei tarvita sen suuremmin ministeriön eikä muidenkaan virkamiesten siunausta. Jos tätä maata halutaan todella kehittää ja halutaan ne 84 miljardin euron velat maksaa, me emme voi mennä sille keskittämisen tielle, mitä nyt olemme kulkeneet pitkään. Olemmehan nähneet tämän keskittämisen tien kalleuden. Valtavat määrät velkaa on otettu, hirvittävän kalliita asuntoja rakennettu kasvukeskuksiin. Sitten kun ne ihmispoloiset ovat valtavassa velassa, he maksavat lopun ikää velkaa. Pahimmillaan käy niin, että kun sitten lama tulee ja asuntojen hinnat romahtavat, niin jobbarit hyötyvät siitäkin, kun asunnot menevät ulosottoon, kun omistajat eivät pysty velkojaan maksamaan. Sen jälkeen tulee tilanne, jossa taas on muutamia kymmeniätuhansia ihmisiä loppuiän velkavankeudessa ja sama kierre jatkuu. Taas lähdetään huutamaan asunnoille hintaa ja keinottelua.

Kyllä minun mielestäni maata pitää rakentaa hajautetusti niin, että joka puolella Suomea pystytään elämään eikä tällaisella keinotekoisella lainsäädännöllä sitä pyritä estämään. Toivon, että tulevalla kaudella vaalien jälkeen, kun maankäyttö- ja rakennuslakia kokonaisuudessaan uudistetaan, siinä yhteydessä otetaan huomioon maakuntien todelliset tarpeet päättää omista asioistaan itse ja myös se, että kun kunnilla on kaavoitusmonopoli, niin sekin kaavoitusmonopoli on aito ja oikea eikä vain nimellinen, jota kahlitaan sitten joillakin käsittämättömillä hallinnollisilla määräyksillä.

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin ed. Kankaanniemi täällä oikein puhujapöntöstä kävi kantamassa huolta siitä, eikö kukaan enää huolehdi lähipalveluista. Kehottaisin ed. Kankaanniemeä lukemaan Suomen Keskustan vaaliohjelman. Siellä puhutaan oikein erikseen lähipalvelulaista, jolla pyritään turvaamaan myös nämä Suomen lähipalvelut.

Arvoisa puhemies! Itse asiaan. Tämän lakiesityksen osalta ei todellakaan olisi lainkaan ongelmallista, vaikka tämä laki jäisikin tänään vahvistamatta. Tämänkin lakiesityksen heikkous, kun puhutaan kaavoituksesta ja rakentamisesta, on ennen kaikkea se, että kyse on jälleen kerran yhdestä sellaisesta laista, jolla ympäristöministeriön rakentamis-, keskittämis- ja ohjaamismonopolia bunkkeroidaan. Tämänkin lakiesityksen sisällön osalta olisi muistettava se, että koko maahan ei sovi sama maankäytön käyttösapluuna, eli on ymmärrettävä, että tämä maa on todella erilainen Kehä ykkösen sisäpuolella kuin sen ulkopuolella.

Olisi ollut monella tavalla parempi, että tämänkin lain sisältöä olisi arvioitu ensi vaalikaudella käynnistyvän maankäyttö- ja rakennuslain toimivuusarvioinnin jälkeen ja olisi katsottu vasta siinä yhteydessä, millä tavalla maankäyttö- ja rakennuslakia kaiken kaikkiaan on syytä uudistaa.

Joka tapauksessa on tarpeen käydä välittömästi ensi vaalikauden alkamisen jälkeen hyvin laaja parlamentaarinen arviointi maankäyttö- ja rakennuslain vahvistamiskokonaisuudesta, mutta on myös erityisen tarpeellista arvioida, onko maassa lähdetty soveltamaan oikein valtakunnallisia alueiden käyttötavoitteita. Lukuisat käytännön esimerkit eri puolilta maata nyt hiukan osoittavat, että alueiden käyttötavoitteita on lähdetty soveltamaan aivan toisin kuin täällä esimerkiksi on ajateltu. Joka tapauksessa alueitten omaa päätösvaltaa kaavoitusprosessissa on vahvistettava, ja tällä tiellä kieltämättä ed. Kauniston tekemä lausumaehdotus on aivan oikean suuntainen.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Aikaisempaan puheenvuoroon vielä lisäisin sen, miten tärkeää on huomata tämä keskustataajamien kehittäminen. Väestö vanhenee, vanhenee, vanhenee, tulee keskustaan, ja sitten, jos palvelut karkaavat kauemmaksi, se on aika huono yhtälö. Se pitää ehdottomasti huomioida, niin kuin on huomioitu.