Tarja Tallqvist /kd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eduskunta hyväksyi yksimielisesti tammikuussa 2007 uuden ulosottokaaren ja velan vanhenemisesta annetun lain muutokset. Tarkoituksena oli vapauttaa lama-aikana velkaantuneet velalliset, joita velkajärjestely tai sopimusmenettely ei ole kyennyt auttamaan. Maaliskuun 1. päivänä 2008 mahdollistunut järjestely ei kuitenkaan vapauttanut suurta joukkoa niistä henkilöistä, jotka ovat eläneet yli 15 vuotta raskaan velkataakan alla.

Useilla velallisilla lama-ajan velkojen vanhentuminen tapahtuu vasta paljon myöhemmin kuin vuonna 2008. Syynä tähän on se, että ulosottokaaren mukaan velan lasketaan vanhentuvan pääsääntöisesti 15 vuodessa ulosottoperusteesta eli velkomustuomiosta lukien. Ne saatavat lama-ajalta, joille ei haettu heti ulosottoperustetta, tai ulosottoperusteen saaminen viivästyi esimerkiksi hovioikeusvalitusten vuoksi tai siksi, että velkoja viivytteli, eivät vanhennu vielä vuonna 2008. Nämä velalliset, joista monet sairauden tai muiden henkilökohtaisten vaikeiden ongelmien takia eivät kyenneet asioitaan hoitamaan, jäävät epäoikeudenmukaiseen ja kohtuuttomaan asemaan.

Lama-ajan velallisella on keskimäärin useita velkoja. Kun yksi velka meni ulosottoon, ei mitään muita velkoja ollut mahdollisuus enää maksaa. Useimmiten jokaisella velalla on eri velkoja, joka laittoi aikanaan saatavansa oikeuteen eri aikoina. Joidenkin velkojen kohdalla tehtiin valitus hovioikeuteen ja ylimpään muutoksenhakuviranomaiseen. Tyypillinen tilanne siis yhden velallisen kohdalla oli se, että jokaisella velalla oli eri ulosottoperusteen syntyaika. Vaikka neljä velallisen viidestä velasta vanhentuisi vuonna 2008, se ei auta velallista mitenkään, jos vain yksikin velka vanhentuu vasta vuonna 2012, koska siihen asti velallinen on ulosottomittauksen kohteena täysimääräisesti.

Tämä ongelma olisi poistunut, jos olisi noudatettu alun perin oikeusministeriössä laadittua vanhentumismallia. Tämän mukaan lakiin olisi otettu rinnakkainen säännös siitä, että saatava vanhentuu ulosottoperusteesta riippumatta aina määräajassa saatavan erääntymisestä. Näin ollen ulosottokaarta tulisi täydentää siten, että saatava vanhentuisi 17 vuodessa saatavan erääntymisestä lukien, ja 22 vuodessa, jos velkojana on luonnollinen henkilö. Vanhentuminen kestäisi siis kaksi vuotta kauemmin saatavan erääntymisestä laskettuna kuin ulosottoperusteen syntymisestä laskettuna. Tällaisella säädöksellä eliminoitaisiin velkojen loma-ajan viivyttely ulosottoperusteen hakemisessa. Ehdotettu säännös, jossa vanhentuminen aletaan laskea vaihtoehtoisesti saatavan erääntymispäivästä, estää eriarvoisuutta ja sitä, että satunnaiset tekijät aiheuttaisivat kohtuuttoman pitkityksen saatavan vanhentumiselle. Säännös edistäisi velallisten keskinäistä tasa-arvoa.

Vanhentumisen yhteiskuntapoliittinen ajatus oli se, että lama-ajan velalliset pääsisivät takaisin yhteiskuntaan ja työhön sekä yritystoimintaan järjellisessä ajassa. Muutoksella ei ole vaikutusta valtion talouteen. Sen sijaan se vapauttaa lama-ajan uhrit kansantaloutta ja omaa elämäänsä rakentaviksi ja ennen kaikkea ihmisarvoista elämää eläviksi työntekijöiksi, yrittäjiksi ja ihmisiksi.

Edellä olevan perusteella ehdotan, että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen:

"Saatava vanhentuu, kun ulosottoperusteen määräaika kuluu umpeen tai kun 17 vuotta on kulunut saatavan erääntymisestä. Jos velkoja on luonnollinen henkilö, saatava vanhentuu 22 vuoden kuluttua saatavan erääntymisestä. Saatavasta on sen jälkeen voimassa, mitä vanhentuneesta velasta säädetään velan vanhentumisesta annetussa laissa."

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Onko lama-ajan velallinen Suomessa ihminen? Mielestäni on, todella on, mutta systeemi on vienyt heiltä ihmisarvon. Ei ole oikeutta mihinkään omaan, ei edes itsemääräämisoikeutta, ei yhdenvertaisuutta. Puhelinliittymäkin muiden nimissä, ellei ole hurjia takuusummia, mistä yhtiöille maksaa. Onhan sitä yhdenvertaisuutta, sanovat. No, niiden toisten kanssa, jotka ovat samanlaisessa, yhtä velkaisessa asemassa. Onko se kenellekään hyödyksi, kenellekään kunniaksi, että näin menetellään?

Tämä on mielestäni suuri kansallinen häpeä, jonka hoitamiseksi meidän on toimittava nyt ja palautettava myös lama-ajan velallisille oikeus inhimilliseen ja täysivaltaiseen elämään. Tuen täydestä sydämestäni ed. Tallqvistin tekemää lakialoitetta.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Eilispäivänä puhuttiin yhteisöllisyydestä tuolla televisiossa, kun katsoin niitä ikäviä tapahtumia, sen kohentamisesta. Tässä on kyse samasta asiasta sinällään, koska niin kuin edelliset puhuvat ovat todenneet, nämä lama-ajan uhrit ovat killuneet siellä velkavankeudessa ja semmoisessa köydessä, mikä ei anna periksi, ja voi kysyä, onko siellä semmoisia uhreja, jotka ovat valmiit tekemään kanssa kaiken näköisiä epätoivoisia tekoja. Useimmiten nämä ihmiset tekevät sen itselleen, eivät välttämättä muille, ja se kuvastaa sitä epätoivoa, joka näillä henkilöillä on olemassa. Sen takia, kun tässä on kyse hyvin pienestä muutoksesta loppujen lopuksi, mitä ed. Tallqvist esittää, niin odottaisi kyllä, että tähän eduskunta suhtautuisi myönteisesti, vaikka tässä nyt allekirjoittajien nimiä ei hirveän paljon olekaan, koska kyse on kuitenkin hyvin tärkeästä asiasta.

Sen verran ajan puitteissa voi todeta, jotta kun vuonna 1995 tänne eduskuntaan tulin valittua, niin silloinhan tämmöiset velan vanhentumisasiat olivat täysin mahdottomia edes puhua. Silloin puhuttiin siitä, että maksumoraali kärsii. Sen jälkeen on tosin herätty monessa asiassa ja on tullut joitakin hyviäkin korjauksia, mutta yhä edelleen tämä työ on kesken. Minusta kaikkein selkein ratkaisu olisi sitten katsoa nämä sen aikaiset lama-ajan uhrit, jotka tulivat osin harhautetuiksi yhteiskunnan impulssien ja tiedonvälityksen toimesta siinä, jotta voi valuuttaluottoja ottaa riskittä, ja minusta nämä pitäisi vapauttaa nyt ja peli puhdistaa ja laskea nämä ihmiset tekemään työtä.