Tarja Tallqvist /kd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämän päivän tavoitteena on se, että vanhukset ja vammaiset henkilöt pystyisivät mahdollisimman itsenäiseen elämään niin kauan kuin suinkin. On tärkeää, että niin psyykkisesti että fyysisesti, että he pääsevät halutessaan tapaamaan sukulaisiaan, ystäviään tai käymään mieleisissään paikoissa tai tapahtumissa. Koska välimatkat maassamme ovat usein pitkät, on tärkeää, että he voivat käyttää itsenäisesti liikennevälineitä niin kauan kuin kunto sallii. Osa vanhuksista ja vammaisista henkilöistä liikkuu rollaattorin avulla. Pienituloiselle julkisten liikennevälineiden maksut ovat niin kalliita, että se rajoittaa heidän liikkumistaan paljon enemmän kuin heikohko kunto. On kaikin puolin toivottavaa ja tärkeää, että rollaattoria käyttävät henkilöt saisivat maksuttomat matkat julkisissa liikennevälineissä, ja valtio korvaisi matkat Kansaneläkelaitokselle, joka hoitaisi maksut käytännössä.

Arvoisa herra puhemies! Edellä olevan perusteella ehdotan, että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen:

"Rollaattoria käyttävälle henkilölle korvataan julkisissa liikennevälineissä tehdyt matkat valtion varoista Kansaneläkelaitoksen huolehtiessa toimeenpanosta."

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä lakialoite on jälleen arjesta ja elämästä, jossa pienellä asialla voitaisiin auttaa myös paljon. Rollaattori merkitsee, kuten oma äitini on kertonut, turvallisuutta liikkumisessa verrattuna kävelykeppiin. Näkisin, että tässä on mahdollisuus auttaa ihmisten henkistä vireyttä, fyysistä vireyttä. Viime keväänä oli tällainen valtakunnallinen tempaus kuin "Rollaattorimarssi", jolla haluttiin osoittaa sitä, että rollaattoria tarvitsevillakin on oikeus elämään ja liikkumiseen tässä yhteiskunnassa. Tämän aloitteen muodossa haluttaisiin edistää juuri sitä mahdollisuutta, mitä julkiset liikennevälineet tarvitsevat.

Aivan kuten ed. Esa Lahtela sanoi, monet kaikkein iäkkäimmistä ovat heitä, jotka ovat pudonneet hyvin vähäiselle työ- tai yrittäjä- tai maatalousyrittäjäeläketurvalle korkean iän vuoksi. Heidän asiaansa tulee todella muistaa, kuten edellisessä puheenvuorossa ed. Lahtela mainitsi. Tässä osaltaan tämä käsiteltävänä oleva lakialoite liittyy myös tähän. Toivon, että valiokunta löytää tähän niitä perusteita, millä voitaisiin edetä siihen suuntaan kuin aloitteella on tähdätty rollaattoria käyttävien ihmisten liikkuvuuden parantamiseksi.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Kyse on myös ilmastotalkoista, nimittäin tämän tyyppisillä aloitteilla voi olla vaihtoehtona se, jotta kulkeeko julkisissa kulkuvälineissä, vai ajaako taksilla. Minusta tämä kannustaisi kyllä käyttämään julkisia kulkuneuvoja, busseja ja junia. Siinä mielessä tämä siltäkin puolelta on hyvin kannatettavaa.

Työelämävaliokuntahan kävi tässä, oliko nyt pari vuotta sitten, tuolla Pohjois-Ruotsissa. Siellähän oli yllättävä kokeilu Ruotsin puolella. Tai en tiedä, onko se enää kokeilu, mutta siellähän oli aika isolla alueella tämmöinen maksuton julkinen liikenne. Sehän tuntui meistä, jotka olemme tähän markkinahuumaan opittu, ja siihen, että aina pitää rahastaa kovasti, ja mikä ei maksa, niin sehän on sitten tuhoisaa, niin siellä nämä ruotsalaiset väittivät, jotta se systeemi toimii todella hyvin. Siellä on lähdetty käyttämään julkisia kulkuneuvoja, puhuivat, yli 40 prosenttia enemmän kuin aikaisemmin, ja kaikki, myös terveet ihmiset, voivat liikkua maksutta julkisissa kulkuneuvoissa.

Siinä mielessä minusta tämä pieni askel, tämä koskee näitä rollaattori-ihmisiä, mutta Suomessakin odottaisi, että voitaisiin lähteä jossakin ihan kokeilemaan sen tyyppistä asiaa, mitä se tarkoittaisi koko sen yhteiskunnan osalta, koska sehän säästäisi yksityisautoilijaa ja sitten se parantaisi myös sitä yhteydenpitoa. Välttämättä se kokonaisuutena, kun lasketaan se saldo, ei välttämättä olisi hyvin kallis. Sen takia tämän tyyppiset aloitteet — tässä on hyvä, pieni askel — pitäisi ilman muuta ottaa käyttöön, koska tämä koskee myös niitä heikoimpia, niitä ihmisiä, joita meidän pitäisi ymmärtää auttaa ja osoittaa, jotta suomalainen yhteiskunta on tämmöinen inhimillinen hyvinvointiyhteiskunta.

Tarja Tallqvist /kd:

Arvoisa puhemies! Kiitos, nämä tässä olivat ihania ja tärkeitä puheenvuoroja. Ja tämä rollaattorilla kulkeminen ei ole ihan vaan vanhempien ihmisten asia, vaan nämä aivoinfarktit myös vammauttavat hyvin paljon tänä päivänä ihan tämmöistä nuorehkoakin ihmisjoukkoa. Mielestäni se olisi jollain lailla terveellistä ihan meidän terveidenkin nähdä busseissa tällaisia rollaattori-ihmisiä, elikkä myös meidän niin kuin hyväksyntä tähän, että meitä on sairaita ja terveitä tässä yhteiskunnassa, ja näillä heikoimmilla on ihan yhtäläiset oikeudet kuin meilläkin. Itse asiassa heillä täytyy olla suuremmat oikeudet, koska he tarvitsevat sitä apua. En usko, että tämä vie yhteiskuntaa mihinkään taloudelliseen ahdinkoon, vaan toivon tosiaan, että näin tulisi käymään.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Tallqvistin viimeiseen puheenvuoroon sen verran, kun tämä olisi hyvä nimittäin myös bussikuskeille tuolla, että kun sattuu jossakin täällä Pääkaupunkiseudulla näkemään, niin onko ne aikataulut jotenkin tehty liian tiukiksi siten, jotta jos siellä käy nousemaan semmoinen hitaammin liikkuva ihminen, joka ei tahdo päästä bussiin, niin jotenkin näyttää niin kuin se bussikuski olisi hirveän vaivautunut ja vähän niin kuin varmaan mielellään jättäisi sen henkilön toiseen bussiin. Sen takia meidän yhteiskuntamme vaatisi myös asennekasvatusta, että kaikki meistä eivät ole yhtä nopeita ja yhtä sutjakoita liikkumaan ja hyppää bussiin niin kuin tasajalkaa heti, että bussi voi lähteä, vaan toimittaisiin myös niiden heikompien ehdoilla näissä aikataulukysymyksissä.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Täällä on tullut hieno näkemys juuri tästä yhteiskuntaan kasvattavasta näkökulmasta, että nähdään, että toiminnat pitää tehdä heikoimpien edellytysten mukaan, jotta se voi olla toimivaa. Aikataulukysymys on yksi tällainen. Samalla tämä auttaisi bussien kehittelyä, joukkoliikennevälineitten kehittelyä siihen, että entistä helpompi olisi liikkua rollaattorin kanssa. Osaltaan sama koskee myöskin lastenvaunuja. Tämä kasvattaisi myöskin liikenteen palveluhenkilökuntaa ja liikenteen harjoittajia palveluasenteeseen ja kalustonsuunnittelijoita ottamaan huomioon erilaisia näkökohtia myös normaalissa liikenteessä varsinaisten palvelutaksien ja palvelureittiä hoitavien linjojen ohella.