1 §
Lain tarkoitus
Tämän lain tarkoituksena on parantaa työnantajan
mahdollisuuksia järjestää työntekijöilleen heidän
ammatillista osaamistaan kehittävää koulutusta.
2 §
Soveltamisala
Tätä lakia sovelletaan koulutuksesta aiheutuvien
kustannusten korvaamiseen (koulutuskorvaus) työnantajalle,
jolla ei ole oikeutta koulutusvähennykseen elinkeinotulon
verottamisesta annetun lain (360/1968) 56 §:n
6 momentin tai maatilatalouden tuloverolain (543/1967)
10 f §:n 6 momentin perusteella. Tätä lakia
ei kuitenkaan sovelleta eduskunnan kansliaan, tasavallan presidentin
kansliaan, eduskunnan oikeusasiamiehen kansliaan, valtiontalouden
tarkastusvirastoon, Suomen Pankkiin eikä Kansaneläkelaitokseen.
Lakia ei sovelleta myöskään kotitaloustyönantajiin.
Mitä tässä laissa säädetään
työntekijästä, koskee myös virkamiestä ja
viranhaltijaa.
3 §
Lain toimeenpano
Tämän lain toimeenpanosta vastaa valtion virastojen
osalta valtiovarainministeriö ja muiden työnantajien
osalta työttömyysvakuutusrahasto. Valtion virastolla
tarkoitetaan valtion virkamieslain (750/1994) 1 §:n
3 momentissa tarkoitettua virastoa, ei kuitenkaan valtion liikelaitosta
eikä virastoa, jonka virkamiehiin valtion virkamieslain
3 §:n 1 momentin perusteella ei sovelleta valtion
virkamieslakia.
4 §
Korvaukseen oikeuttava koulutus
Koulutuskorvaukseen työnantajalla on oikeus
koulutuksesta, joka perustuu taloudellisesti tuetusta ammatillisen
osaamisen kehittämisestä annetun lain (
/
)
3 §:ssä tarkoitettuun suunnitelmaan ja
1) joka kestää yhtäjaksoisesti
vähintään tunnin;
2) jonka ajalta työnantaja maksaa työntekijälle
palkkaa; ja
3) johon osallistuvan työntekijän
palkkauskustannuksiin ei ole myönnetty julkisesta työvoima-
ja yrityspalvelusta annetun lain (916/2012) 7 luvun 1 §:n
mukaista palkkatukea.
5 §
Koulutuskorvauksen määrä
Koulutuskorvaus on 10 prosenttia koulutuskorvauksen perusteena
käytettävästä palkkakustannuksesta.
Koulutuskorvauksen perusteena käytettävä palkkakustannus
lasketaan siten, että työntekijöiden
keskimääräinen päiväpalkka
kerrotaan koulutuskorvaukseen oikeuttavien koulutuspäivien
määrällä.
Keskimääräinen päiväpalkka
lasketaan siten, että työttömyysetuuksien
rahoituksesta annetun lain (555/1998), jäljempänä rahoituslaki, 19 a §:n
mukainen työnantajan työttömyysvakuutusmaksun
perusteena oleva palkkasumma jaetaan työnantajan keskimääräisellä työntekijämäärällä
ja
näin saatu osamäärä luvulla 200.
Valtion viraston keskimääräinen päiväpalkka
lasketaan siten, että valtion eläkelain (1295/2006)
59 §:n mukainen eläkkeeseen oikeuttavien
työansioiden palkkasumma jaetaan viraston keskimääräisellä työntekijämäärällä ja näin
saatu osamäärä luvulla 200.
Koulutuspäivänä pidetään
päivää, jona koulutuksen kesto on ollut
vähintään kuusi tuntia. Koulutuspäivä voi
muodostua myös useasta koulutuksesta tai koulutusjaksosta,
joiden yhteenlaskettu kesto kalenterivuonna on vähintään kuusi
tuntia.
Koulutuskorvaukseen oikeuttaa enintään kolme
koulutuspäivää työntekijää kohti
kalenterivuodessa.
6 §
Koulutuskorvauksen hakeminen
Valtion viranomaiset hakevat koulutuskorvausta valtiovarainministeriöltä ja
muut työnantajat työttömyysvakuutusrahastolta.
7 §
Menettely haettaessa koulutuskorvausta valtiovarainministeriöltä
Valtion virasto ilmoittaa valtionvarainministeriölle
5 §:n mukaisen koulutuskorvauksen määrän
koulutuksen järjestämistä (koulutusvuosi)
seuraavan kalenterivuoden maaliskuun loppuun mennessä.
Valtiovarainministeriö vahvistaa koulutuskorvauksen
määrän edellä 1 momentissa tarkoitetun
ilmoituksen perusteella ja maksaa valtion virastoille koulutuskorvauksen
koulutusvuotta seuraavan kalenterivuoden kesäkuun loppuun mennessä.
8 §
Menettely haettaessa koulutuskorvausta työttömyysvakuutusrahastolta
Työnantaja ilmoittaa rahoituslain 21 b §:n mukaisen
palkkasummailmoituksen yhteydessä tämän
lain 5 §:n mukaisen koulutuskorvauksen määrän.
Työttömyysvakuutusrahasto antaa päätöksen koulutuskorvauksen
määrästä samassa yhteydessä,
kun se määrää rahoituslain 21
c §:n perusteella työttömyysvakuutusmaksun
määrän.
Koulutuskorvaus vähennetään työnantajalle määrätystä työttömyysvakuutusmaksusta.
9 §
Rahoituslain soveltaminen
Työttömyysvakuutusrahaston maksamaa koulutuskorvausta
koskevaan asiaan sovelletaan, mitä rahoituslain 21 c, 22,
22 a, 22 c—24 g, 24 i, 26 d ja 26 e §:ssä säädetään
työttömyysvakuutusmaksusta.
10 §
Koulutuskorvauksen rahoitus
Valtiovarainministeriö maksaa kalenterivuosittain hakemuksesta
työttömyysvakuutusrahastolle sen määrän,
jonka rahasto on hyvittänyt työnantajille koulutuskorvauksina.
11 §
Voimaantulo
Tämä laki tulee voimaan
päivänä
kuuta 20
.