1 luku
Yleiset säännökset
1 §
Soveltamisala
Tässä laissa säädetään
niistä perusteista ja menettelyistä, joita noudatetaan
myönnettäessä valtionavustuksia. Valtionavustuksella
tarkoitetaan tässä laissa tuenluonteista rahoitusta
tietyn toiminnan tai hankkeen avustamiseksi.
Tätä lakia sovelletaan valtion talousarvioon otetusta
määrärahasta tai talousarvion ulkopuolella
olevan valtion rahaston varoista myönnettävään
valtionavustukseen. Tätä lakia sovelletaan myös,
kun valtion talousarviossa myönnetään valtuus
tehdä sopimuksia tai antaa sitoumuksia valtionavustuksesta.
Jollei muussa laissa toisin säädetä,
tätä lakia sovelletaan myös valtionavustukseen,
joka myönnetään käytettäväksi
Suomen ulkopuolella. Jos kuitenkin 2 momentissa tarkoitetun valtionavustuksen
saajana on vieras valtio tai sen toimielin taikka valtioiden välinen
kansainvälinen järjestö, valtionavustukseen
sovelletaan ainoastaan 5—8 §:ää sekä 11 §:n
5 momenttia.
Tätä lakia ei sovelleta Suomea sitovan kansainvälisen
velvoitteen perusteella myönnettävään
rahoitukseen.
2 §
Soveltaminen Euroopan yhteisön tai muista Euroopan
unionin varoista myönnettäviin tukiin
Jollei muusta laista tai Euroopan yhteisön lainsäädännöstä muuta
johdu, mitä 8—37 §:ssä säädetään
koskee soveltuvin osin Euroopan yhteisön tai muista Euroopan
unionin varoista myönnettävää tukea.
Tässä laissa tarkoitetaan Euroopan yhteisön
tai muista Euroopan unionin varoista myönnettävällä tuella
Euroopan yhteisöjen talousarvioista tai muista Euroopan
unionin hallinnassa olevista varoista myönnettävää avustusta,
lainaa ja muuta rahoitusta, takausta, maksuhelpotusta ja muita taloudellisia
etuuksia.
3 §
Suhde muuhun lainsäädäntöön
Jos muussa laissa on tästä laista poikkeavia säännöksiä,
niitä noudatetaan tämän lain sijasta.
Tätä lakia ei sovelleta kuntien valtionosuuslaissa
(1147/1996), opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetussa
laissa (635/1998), vapaasta sivistystyöstä annetussa
laissa (632/1998), sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta
ja valtionosuudesta annetussa laissa (733/1992) eikä kunnille
palo- ja pelastustoimen kustannuksiin suoritettavista valtionosuuksista
ja -avustuksista annetussa laissa (560/1975)
säädettyyn
valtionosuuteen
tai -avustukseen.
Tätä lakia ei sovelleta myöskään raha-automaattien,
kasinopelien eikä pelikasino- tai totopelitoiminnan tuotoista
myönnettäviin avustuksiin.
Ellei muussa laissa toisin säädetä,
tässä laissa tarkoitettuna valtionavustuksena
ei pidetä:
1) tukea, korvausta tai muuta etuutta, jos oikeus sen
saamiseen perustuu lakiin ja myönnettävän
määrän määräytymisperuste
säädetään yksityiskohtaisesti
laissa;
2) lainanantoa valtion varoista eikä siihen
liittyvää korko- tai muuta etuutta;
3) valtiontakausta tai -takuuta;
4) korkotukea luottolaitoksen taikka valtion erityisrahoituslaitoksen
tai -yhtiön varoista myönnetylle luotolle;
5) valtion verojen tai muiden saamisten maksuhelpotusta
tai -vapautusta;
6) yksityiselle henkilölle annettavaa sosiaaliavustusta,
sosiaalivakuutukseen perustuvaa etuutta tai muuhun lakisääteiseen
sosiaaliturvaan liittyvää tukea.
4 §
Määritelmät
Tässä laissa tarkoitetaan:
1) valtionapuviranomaisella sitä viranomaista,
jonka tehtäviin kyseistä valtionavustusta koskevat
asiat lainsäädännön nojalla
kuuluvat; sekä
2) julkisella tuella valtion, kunnan tai muun julkisyhteisön
taikka julkisoikeudellisen laitoksen tai säätiön
antamaa tai sen varoista maksettavaa avustusta, lainaa ja muuta
rahoitusta, korkotukea, takausta, maksuhelpotusta ja muuta näihin
rinnastettavaa taloudellista etuutta sekä Euroopan yhteisön
tai muista Euroopan unionin varoista myönnettävää tukea
verojärjestelmän kautta annettavaa tukea lukuun
ottamatta.
2 luku
Valtionavustuksen myöntämisen perusteet
5 §
Valtionavustuslajit
Valtionavustus voidaan myöntää yleisavustuksena
tai erityisavustuksena.
Yleisavustus voidaan myöntää valtionavustuksen
saajan toimintaan yleisesti tai tiettyyn osaan sen toiminnasta.
Erityisavustus voidaan myöntää:
1) investointiavustuksena aineellisen tai aineettoman
hyödykkeen hankintaan;
2) hankeavustuksena kokeilu-, käynnistämis-, tutkimus-
tai kehittämishankkeeseen taikka muuhun tarkoitukseltaan
rajattuun hankkeeseen;
3) apurahana, stipendinä tai avustuksena hakijan
henkilökohtaiseen käyttöön tai
hankkeeseen;
4) muuna 1—3 kohdassa tarkoitettuun verrattavana
erityisavustuksena.
6 §
Valtionavustuksen määrä
Muu kuin 5 §:n 3 momentin 3 kohdassa tarkoitettu valtion
talousarviosta tai talousarvion ulkopuolella olevasta valtion rahastosta
myönnettävä valtionavustus ei saa kattaa
valtionavustuksen kohteena olevasta toiminnasta tai hankkeesta aiheutuvien
kokonaiskustannusten täyttä määrää,
jollei valtionavustuksen myöntämisen tavoitteiden
saavuttamiseksi välttämättömistä ja perustelluista
syistä muuta johdu.
Sen estämättä, mitä 1 momentissa
säädetään, toiminnan tai hankkeen
toteutuneet kustannukset voivat jäädä pienemmiksi
kuin valtionapuviranomaisen vahvistaman laskennallisen perusteen
mukaan myönnetty valtionavustus.
Valtionavustus ei saa yhdessä muiden julkisten tukien
kanssa ylittää Euroopan yhteisön tai Suomen
lainsäädännössä säädettyä valtionavustuksen
tai muun julkisen tuen enimmäismäärää.
7 §
Valtionavustuksen myöntämisen yleiset edellytykset
Valtionavustusta voidaan myöntää valtion
talousarvion tai talousarvion ulkopuolella olevan valtion rahaston
varojen puitteissa, jos:
1) tarkoitus, johon valtionavustusta haetaan, on yhteiskunnallisesti
hyväksyttävä;
2) valtionavustuksen myöntäminen
on perusteltua valtionavustuksen käytölle asetettujen
tavoitteiden kannalta;
3) valtionavustuksen myöntämistä on
pidettävä tarpeellisena valtionavustuksen hakijan
saama muu julkinen tuki sekä valtionavustuksen kohteena
olevan hankkeen tai toiminnan laatu ja laajuus huomioon ottaen;
sekä
4) valtionavustuksen myöntämisen
ei arvioida aiheuttavan muita kuin vähäisiä kilpailua
ja markkinoiden toimintaa vääristäviä vaikutuksia Euroopan
talousalueeseen kuuluvassa valtiossa.
Valtionavustus voidaan myöntää saajalle
sen omaan toimintaan tai hankkeeseen taikka käytettäväksi
valtionavustuspäätöksen mukaista käyttötarkoitusta
toteuttavan muun kuin saajan toiminnan tai hankkeen avustamiseen.
Jos valtionavustus myönnetään käytettäväksi
valtionavustuspäätöksen mukaista käyttötarkoitusta
toteuttavan muun kuin saajan toiminnan tai hankkeen avustamiseen,
valtionavustuksen saajan on tehtävä sopimus valtionavustuksen
käytöstä, käytön valvonnasta
ja niiden ehdoista toimintaa tai hanketta toteuttavan kanssa.
8 §
Tarkemmat säännökset valtionavustuksesta
Tarkempia säännöksiä tämän
lain soveltamisalaan kuuluvan valtionavustuksen talousarvion mukaisesta
myöntämisestä, maksamisesta ja käytöstä voidaan
antaa valtioneuvoston asetuksella.
3 luku
Valtionavustuksen myöntäminen ja maksaminen
9 §
Valtionavustuksen hakeminen
Valtionavustusta haetaan kirjallisesti.
Valtionapuviranomaisen tulee tiedottaa sopivalla tavalla mahdollisuudesta
hakea valtionavustusta ja hakemismenettelystä sekä antaa
tietoja valtionavustuksen myöntämisen yleisistä edellytyksistä ja
valtionavustuksen ehdoista, jollei tämä ole ilmeisen
tarpeetonta.
10 §
Valtionavustuksen hakijan selvittämisvelvollisuus
Valtionavustuksen hakijan tulee hakemuksen yhteydessä antaa
valtionapuviranomaiselle oikeat ja riittävät tiedot
valtionavustuksen käyttötarkoituksesta sekä niistä muista
seikoista, joita valtionapuviranomainen tarvitsee hakemuksen ratkaisemiseksi.
11 §
Valtionavustuspäätös
Valtionapuviranomainen tekee valtionavustusta koskevassa asiassa
kirjallisen päätöksen (valtionavustuspäätös).
Valtionavustuspäätöksestä,
jolla valtionavustus myönnetään, tulee
käydä ilmi ainakin valtionavustuksen:
1) saaja;
2) käyttötarkoitus;
3) määrä tai laskentaperuste.
Valtionavustuspäätökseen voidaan
ottaa 7 §:n 1 momentissa säädettyjen
seikkojen toteutumisen varmistamiseksi välttämättömiä valtionavustuksen
käyttämistä koskevia ehtoja ja rajoituksia.
Valtionavustuspäätöksestä,
jolla valtionavustus myönnetään, tulee
lisäksi käydä ilmi valtionavustuksen
asianmukaisen käyttämisen sekä valtionavustuksen
saajan oikeuksien ja velvollisuuksien selkeyden edellyttämällä tavalla:
1) valtionavustuksen kohteena olevan toiminnan tai
hankkeen hyväksyttävät kustannukset;
2) valtionavustuksen enimmäismäärä valtionavustuksen
kohteena olevasta toiminnasta tai hankkeesta aiheutuvista kokonaiskustannuksista;
3) saajan valtionavustuksen kohteena olevasta toiminnasta
tai hankkeesta saamien tulojen sekä saajan muiden tulojen
vaikutus valtionavustuksen määrään
ja käyttöön;
4) valtionavustuksen käyttöaika sekä 13 §:n 2—4
momentissa tarkoitetut ehdot ja rajoitukset;
5) saajan velvollisuus antaa selvitys valtionavustuksen
käyttämisestä ja selvityksen ajankohta;
6) muut valtionavustuksen myöntämisen
ja maksamisen sekä käytön valvonnan perusteet.
Jos valtionavustus myönnetään ulkomaiselle valtionavustuksen
saajalle käytettäväksi Suomen ulkopuolella,
valtionapuviranomainen voi lisäksi tehdä valtionavustuksen
käytöstä ja sen ehdoista sopimuksen valtionavustuksen
saajan kanssa. Sopimukseen on otettava valtionavustuksen valtion
talousarvion mukaisen käyttämisen sekä käytön
valvonnan kannalta tarpeelliset ehdot.
12 §
Valtionavustuksen maksaminen
Valtionavustus maksetaan valtionavustuksen saajalle yhtenä tai
useampana eränä kustannusten ajoittumisen perusteella.
Valtionapuviranomainen voi päättää,
että valtionavustus maksetaan toteutuneiden kustannusten
perusteella sen jälkeen, kun avustuksen käytöstä on
esitetty valtionapuviranomaiselle hyväksyttävä selvitys.
Valtionavustuksesta voidaan maksaa ennakkoa, jos se on valtionavustuksen
käytön kannalta perusteltua sekä sen
käytön valvonnan kannalta tarkoituksenmukaista.
Määrältään vähäinen
ja 5 §:n 3 momentin 3 kohdassa tarkoitettu valtionavustus
voidaan 1 momentin estämättä maksaa myös
kertasuorituksena, jos se on valtionavustuksen käytön
kannalta perusteltua.
Valtionavustuksen saajan tulee antaa valtionapuviranomaiselle
valtionavustuksen maksamiseksi oikeat ja riittävät
tiedot.
4 luku
Valtionavustuksen käyttö ja sen valvonta
13 §
Valtionavustuksen käyttö
Valtionavustus saadaan käyttää ainoastaan valtionavustuspäätöksen
mukaiseen tarkoitukseen.
Sen lisäksi, mitä tässä laissa
tai 8 §:n nojalla annetussa valtioneuvoston asetuksessa
säädetään, valtionavustuksen
saajan on noudatettava avustettavassa hankkeessa tai toiminnassa valtionavustuspäätökseen
otettuja ehtoja ja rajoituksia.
Jos valtionavustus on myönnetty tiettyä valtionavustuspäätöksessä määriteltyä käyttötarkoitusta
varten käytettävän omaisuuden hankintaan
tai perusparannukseen, omaisuutta ei saa käyttää pysyvästi
muuhun kuin valtionavustuspäätöksessä määriteltyyn
käyttötarkoitukseen eikä omaisuuden omistus-
tai hallintaoikeutta luovuttaa toiselle valtionavustuspäätöksessä määrättynä valtionavustuksen
kohteena olevan omaisuuden käyttöaikana. Valtionavustuspäätöksessä valtionavustuksen
kohteena olevan omaisuuden käyttöajaksi saadaan
määrätä enintään
kymmenen vuotta valtionavustuksen tai sen viimeisen erän
maksamisesta.
Edellä 3 momentissa tarkoitettu valtionavustuksen kohteena
olevan omaisuuden käyttöaika on kuitenkin 30 vuotta
valtionavustuksen myöntämisestä, jos
valtionavustus on myönnetty muussa kuin elinkeinotoiminnan
tukemisen tarkoituksessa kiinteän omaisuuden, rakennuksen tai
rakennuksessa olevan huoneiston hankintaan tai perusparannukseen.
Tämän lain 8 §:n nojalla annetussa valtioneuvoston
asetuksessa tai valtionavustuspäätöksessä voidaan
kuitenkin asettaa lyhyempikin käyttöaika, jos
se on perusteltua valtionavustuksen käyttötarkoituksen
kannalta.
14 §
Valtionavustuksen saajan tiedonantovelvollisuus
Valtionavustuksen saajan tulee antaa valtionapuviranomaiselle
valtionavustuspäätöksen ehtojen noudattamisen
valvomiseksi oikeat ja riittävät tiedot.
Valtionavustuksen saajan tulee ilmoittaa viipymättä valtionapuviranomaiselle
valtionavustuksen käyttötarkoituksen toteutumiseen
vaikuttavasta muutoksesta tai muusta valtionavustuksen käyttöön
vaikuttavasta muutoksesta.
15 §
Valtionapuviranomaisen valvontatehtävä
Valtionapuviranomaisen on huolehdittava valtionavustuksen asianmukaisesta
ja riittävästä valvonnasta hankkimalla
valtionavustuksen käyttö- ja seurantatietoja sekä muita
tietoja samoin kuin tekemällä tarvittaessa tarkastuksia.
16 §
Tarkastusoikeus
Valtionapuviranomaisella on oikeus suorittaa valtionavustuksen
maksamisessa ja käytön valvonnassa tarpeellisia
valtionavustuksen saajan talouteen ja toimintaan kohdistuvia tarkastuksia.
Jos valtionavustus on myönnetty 7 §:n 2 momentissa
säädetyllä tavalla käytettäväksi valtionavustuspäätöksen
mukaista käyttötarkoitusta toteuttavan muun kuin
saajan hankkeeseen tai toimintaan, valtionapuviranomaisella on oikeus
tarvittaessa tarkastaa valtionavustuspäätöksen
mukaista toimintaa tai hanketta toteuttavan taloutta ja toimintaa.
Valtionapuviranomainen voi päätöksellään valtuuttaa
toisen viranomaisen tai ulkopuolisen tilintarkastajan suorittamaan
1 momentissa tarkoitettuja tarkastuksia. Tilintarkastajan tulee olla
tilintarkastuslaissa (936/1994) tai julkishallinnon ja
-talouden tilintarkastajista annetussa laissa (467/1999)
tarkoitettu hyväksytty tilintarkastaja tai tilintarkastusyhteisö.
Tilintarkastusyhteisön on nimettävä tarkastuksesta
vastuullinen tilintarkastaja.
Ulkopuolinen asiantuntija voi valtionapuviranomaisen pyynnöstä avustaa
tarkastuksessa.
Tilintarkastajaan ja ulkopuoliseen asiantuntijaan sovelletaan
hallintomenettelylakia (598/1982), kielilakia (148/1922),
viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettua lakia (621/1999)
sekä valtion virkamieslain (750/1994) 14 ja 15 §:ää.
Tilintarkastajaan ja ulkopuoliseen asiantuntijaan sovelletaan
rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä.
17 §
Tarkastuksen suorittaminen
Valtionavustuksen saajan on korvauksetta annettava tarkastusta
suorittavalle virkamiehelle ja 16 §:n 2 momentissa tarkoitetulle
tilintarkastajalle kaikki tarkastuksen kannalta tarpeelliset tiedot
ja selvitykset, asiakirjat, tallenteet ja muu aineisto sekä muutoinkin
avustettava tarkastuksessa.
Tarkastusta suorittavalla virkamiehellä ja 16 §:n
2 momentissa tarkoitetulla tilintarkastajalla on oikeus ottaa tarkastuksen
kohteena oleva aineisto haltuunsa, jos tarkastaminen sitä edellyttää.
Aineiston haltuunotosta on tarkastuksen yhteydessä laadittava
pöytäkirja. Siinä on mainittava haltuunoton
tarkoitus ja haltuun otettu aineisto. Aineisto on palautettava viipymättä, kun
sitä ei enää tarvita tarkastuksen suorittamiseksi.
Tarkastusta suorittavalla virkamiehellä ja 16 §:n
2 momentissa tarkoitetulla tilintarkastajalla on oikeus päästä tarkastuksen
edellyttämässä laajuudessa valtionavustuksen
saajan hallinnassa tai käytössä oleviin
liike-, varasto- tai muihin vastaaviin ammatin tai elinkeinon harjoittamiseen
käytettäviin tiloihin ja muille alueille, joiden
oloilla on merkitystä valtionavustuksen myöntämiselle
ja käytön valvonnalle. Tarkastusta ei saa suorittaa
kotirauhan piiriin kuuluvissa tiloissa.
18 §
Virka-apu
Valtionapuviranomaisella on oikeus saada poliisi-, tulli-, vero-
ja ulosottoviranomaisilta tarpeellista virka-apua tässä laissa
tarkoitettujen valvonta- ja tarkastustehtävien suorittamisessa.
19 §
Maksatuksen keskeytys
Valtionapuviranomainen voi päätöksellään määrätä valtionavustuksen
maksamisen keskeytettäväksi, jos:
1) on perusteltua aihetta epäillä,
että valtionavustuksen saaja ei menettele 12 §:n
4 momentissa taikka 13 tai 14 §:ssä tarkoitetulla
tavalla;
2) ne perusteet, joilla valtionavustus on myönnetty,
ovat olennaisesti muuttuneet; taikka
3) Euroopan yhteisön lainsäädännössä edellytetään
maksamisen keskeyttämistä.
5 luku
Valtionavustuksen palauttaminen ja takaisinperintä
20 §
Valtionavustuksen palauttaminen
Valtionavustuksen saajan tulee viipymättä palauttaa
virheellisesti, liikaa tai ilmeisen perusteettomasti saamansa valtionavustus
tai sen osa. Valtionavustuksen saajan tulee palauttaa valtionavustus
tai sen osa myös, jos sitä ei voida käyttää valtionavustuspäätöksessä edellytetyllä
tavalla.
Jos palautettava määrä on enintään
10 euroa, se saadaan jättää palauttamatta.
Mitä 1 momentissa säädetään,
ei koske laskennallisen perusteen mukaan myönnetyn valtionavustuksen
ja toteutuneiden kustannusten välistä erotusta.
21 §
Velvollisuus valtionavustuksen takaisinperintään
Valtionapuviranomaisen on päätöksellään määrättävä valtionavustuksen
maksaminen lopetettavaksi sekä jo maksettu valtionavustus
takaisin perittäväksi, jos valtionavustuksen saaja
on:
1) jättänyt palauttamatta sellaisen
valtionavustuksen tai sen osan, joka 20 §:n mukaan on palautettava;
2) käyttänyt valtionavustuksen olennaisesti muuhun
tarkoitukseen kuin se on myönnetty;
3) antanut valtionapuviranomaiselle väärän tai
harhaanjohtavan tiedon seikasta, joka on ollut omiaan olennaisesti
vaikuttamaan valtionavustuksen saantiin, määrään
tai ehtoihin, taikka salannut sellaisen seikan; taikka
4) muutoin 1—3 kohtaan verrattavalla tavalla olennaisesti
rikkonut valtionavustuksen käyttämistä koskevia
säännöksiä tai valtionavustuspäätökseen
otettuja ehtoja.
22 §
Valtionavustuksen harkinnanvarainen takaisinperintä
Valtionapuviranomainen voi päätöksellään määrätä valtionavustuksen
maksamisen lopetettavaksi sekä jo maksetun valtionavustuksen
tai sen osan takaisin perittäväksi, jos:
1) valtionavustuksen saaja on menetellyt 12 §:n
4 momentin taikka 13 tai 14 §:n vastaisesti;
2) valtionavustuksen saaja on kieltäytynyt
antamasta 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua aineistoa tai
avustamasta mainitussa momentissa tarkoitetulla tavalla tarkastuksessa;
3) valtionavustuksen saaja on lopettanut valtionavustuksen
kohteena olleen toiminnan, supistanut sitä olennaisesti
tai luovuttanut sen toiselle;
4) valtionavustuksen saaja on 13 §:n vastaisesti
luovuttanut toiselle omistus- tai hallintaoikeuden omaisuuteen,
joka on hankittu valtionavustuksella;
5) valtionavustuksen saaja on 13 §:n vastaisesti
pysyvästi muuttanut valtionavustuksen kohteena olleen omaisuuden
käyttötarkoitusta;
6) valtionavustuksen saaja on joutunut ulosottotoimenpiteen
kohteeksi, selvitystilaan, konkurssiin taikka yrityksen saneerauksesta
annetussa laissa (47/1993) tarkoitetun saneerausmenettelyn
tai yksityishenkilön velkajärjestelyistä annetussa
laissa (57/1993) tarkoitetun velkajärjestelyn
kohteeksi, jollei valtionavustuksen käyttötarkoituksesta
muuta johdu; taikka
7) valtionavustuksen saaja menettelee tosiasiallisesti
tässä momentissa säädettyihin
seikkoihin rinnastettavalla tavalla antamalla valtionavustuksen
myöntämiseen, maksamiseen tai käyttämiseen
liittyvälle seikalle muun kuin asian todellista luonnetta
tai tarkoitusta vastaavan oikeudellisen muodon.
Jos valtionavustuksen kohteena ollut omaisuus on tuhoutunut
tai vahingoittunut 13 §:ssä säädettynä käyttöaikana
eikä tuhoutuneen tai vahingoittuneen omaisuuden tilalle
hankita uutta vastaavaa omaisuutta, valtionapuviranomainen voi päätöksellään
määrätä valtionavustuksen maksamisen
lopetettavaksi ja määrätä mahdollisesta
vakuutuskorvauksesta tai muusta korvauksesta takaisin perittäväksi
määrän, joka vastaa valtionavustuksen
osuutta omaisuuden alkuperäisestä hankintamenosta.
Valtionapuviranomainen voi päätöksellään myös
määrätä valtionavustuksen maksamisen lopetettavaksi
sekä jo maksetun valtionavustuksen takaisin perittäväksi,
jos Euroopan yhteisön lainsäädännössä sitä edellytetään.
23 §
Palautettava ja takaisin perittävä määrä investointiavustuksissa
Edellä 20—22 §:n mukaan palautettava
tai takaisin perittävä investointiavustuksen määrä on sen
suuruinen osa investointiavustuksen kohteena olevan omaisuuden käyvästä arvosta,
joka vastaa avustuksen osuutta avustuksen kohteena olevan omaisuuden
alkuperäisistä hankintamenoista investointihankkeen
toteuttamisen jälkeen.
Jos investointiavustus on myönnetty elinkeinotoiminnan
tukemiseen, valtionavustuksen palautettava tai takaisin perittävä määrä on
1 momentista poiketen investointiavustuksen maksettu määrä.
24 §
Korko
Valtionavustuksen saajan on maksettava palautettavalle tai takaisin
perittävälle määrälle valtionavustuksen
maksupäivästä korkolain (633/1982)
3 §:n 2 momentin mukaista vuotuista korkoa lisättynä kolmella
prosenttiyksiköllä.
25 §
Viivästyskorko
Jos takaisin perittävää määrää ei
makseta viimeistään valtionapuviranomaisen asettamana eräpäivänä,
sille on maksettava vuotuista viivästyskorkoa korkolain
4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan.
26 §
Kohtuullistaminen
Valtionapuviranomainen voi 20—22 §:ssä tarkoitetuissa
tapauksissa päättää, että osa
palautettavasta tai takaisin perittävästä määrästä, sille
laskettavasta korosta tai viivästyskorosta jätetään
perimättä, jos täysimääräinen
palauttaminen tai takaisinperintä on kohtuuton valtionavustuksen
saajan taloudelliseen asemaan ja olosuhteisiin tai valtionavustuksella
hankitun omaisuuden laatuun nähden taikka palauttamisen
tai takaisinperinnän perusteena olevaan menettelyyn tai
olosuhteiden muutokseen nähden.
Erityisen painavasta syystä valtionapuviranomainen
voi päättää, että palautettava
tai takaisin perittävä määrä,
sille laskettava korko tai viivästyskorko jätetään
kokonaan perimättä.
27 §
Yhteisvastuullisuus
Jos valtionavustus on myönnetty yhteisesti useammalle
valtionavustuksen saajalle, kaikki saajat vastaavat yhteisvastuullisesti
valtionavustuksen takaisin maksamisesta valtionapuviranomaiselle.
28 §
Takaisinperinnän määräaika
Valtionapuviranomaisen on tehtävä 19, 21 ja 22 §:ssä tarkoitettu
päätös viipymättä ja
erityisestä syystä kahden kalenterivuoden kuluessa sen
jälkeen, kun valtionapuviranomaisen tietoon on tullut sellainen
seikka, jonka nojalla valtionavustuksen maksamisen keskeyttämiseen
tai lopettamiseen taikka valtionavustuksen takaisinperintään
voidaan ryhtyä.
Valtionavustuksen, sille maksettavan koron tai viivästyskoron
takaisinperintään ei saa enää ryhtyä,
kun kymmenen vuotta on kulunut valtionavustuksen tai sen viimeisen
erän maksamisesta. Jos 8 §:n nojalla annetussa
valtioneuvoston asetuksessa tai valtionavustuspäätöksessä asetetaan
määräaika valtionavustuksen tai sillä tuetun
omaisuuden käyttämiselle 13 §:ssä säädetyllä tavalla,
kymmenen vuoden määräaika lasketaan tämän
ajan päättymisestä.
29 §
Vanheneminen
Oikeus saada maksatus myönnetystä valtionavustuksesta
raukeaa, jos valtionavustuksen saaja ei ole esittänyt valtionavustuksen
maksamista varten tarvittavaa hyväksyttävää selvitystä 8 §:n nojalla
annetussa valtioneuvoston asetuksessa tai valtionavustuspäätöksessä asetetussa
määräajassa. Jos määräaikaa
ei ole asetettu, oikeus maksatukseen raukeaa kahden vuoden kuluttua sen
varainhoitovuoden päättymisestä, jona valtionavustus
on myönnetty.
Edellä 20 §:ssä säädetty
velvollisuus palauttaa valtionavustus tai sen osa raukeaa, kun kymmenen
vuotta on kulunut valtionavustuksen tai sen viimeisen erän
maksamisesta. Jos 8 §:n nojalla annetussa valtioneuvoston
asetuksessa tai valtionavustuspäätöksessä asetetaan
määräaika valtionavustuksen tai sillä tuetun
omaisuuden käyttämiselle 13 §:ssä säädetyllä tavalla,
palautusvelvollisuus raukeaa, kun kymmenen vuotta on kulunut asetetun
määräajan päättymisestä.
30 §
Kuittaus
Palautettava tai takaisin perittävä määrä korkoineen
voidaan periä siten, että se vähennetään samalle
valtionavustuksen saajalle maksettavasta muusta saman valtionapuviranomaisen
myöntämästä valtionavustuksesta.
6 luku
Tietojensaanti ja tietojen luovuttaminen
31 §
Tietojensaanti viranomaiselta
Valtionapuviranomaisen oikeuteen saada tietoja toiselta viranomaiselta
sovelletaan, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta
annetussa laissa säädetään.
Valtionapuviranomaisella on salassapitosäännösten
estämättä oikeus saada muilta viranomaisilta
tehtäviensä hoitamiseksi välttämättömiä tietoja:
1) valtionavustuksen hakijan ja saajan taloudellisesta
asemasta;
2) valtionavustuksen hakijan ja saajan julkisista tuista;
3) valtionavustuksen hakijaa ja saajaa koskevista muista
seikoista, joilla on olennaista merkitystä tämän
lain noudattamisen varmistamiseksi valtionavustuksen myöntämisessä,
maksamisessa ja käytön valvonnassa.
32 §
Tietojen luovuttaminen
Tämän lain nojalla saatujen tietojen luovuttamiseen
sovelletaan, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta
annetussa laissa säädetään.
Sen lisäksi, mitä viranomaisten
toiminnan julkisuudesta annetussa laissa säädetään
salassa pidettävien tietojen luovuttamisesta, valtionapuviranomaisella
on salassapitovelvollisuuden estämättä oikeus
luovuttaa tietoja:
1) poliisi- ja muulle esitutkintaviranomaiselle rikoksen
estämiseksi tai selvittämiseksi taikka syyttäjäviranomaiselle
syyteharkintaa varten;
2) tämän lain soveltamista koskevan
viranomaisen selvityksen tai viranomaisen toimeksiannosta laadittavan
tieteellisen tutkimuksen tekemiseksi, jos tietojen luovuttaminen
on välttämätöntä selvityksen
tai tutkimuksen tekemiseksi;
3) toimivaltaiselle Euroopan unionin toimielimelle
tai unionin muulle elimelle sekä toisen jäsenvaltion
toimivaltaiselle viranomaiselle, jos Euroopan yhteisön
lainsäädännössä tai
muussa Suomen jäsenyyteen Euroopan unionissa liittyvässä velvoitteessa
sitä edellytetään;
4) jos Suomea sitovassa kansainvälisessä velvoitteessa
sitä edellytetään.
Edellä 2 momentissa tarkoitettuja tietoja ei saa käyttää muuhun
kuin siihen tarkoitukseen, johon tiedot on luovutettu.
7 luku
Erinäiset säännökset
33 §
Tiedoksianto
Valtionapuviranomaisen muu kuin 19, 21, 22 ja 30 §:ssä tarkoitetussa
asiassa tekemä päätös voidaan
lähettää asianosaiselle tiedoksi postitse.
Jollei muuta näytetä, asianosaisen katsotaan saaneen
päätöksestä tiedon seitsemäntenä päivänä siitä,
kun päätös on annettu postin välitettäväksi.
Tiedoksiannossa noudatetaan muuten, mitä tiedoksiannosta
hallintoasioissa säädetään.
34 §
Muutoksenhaku
Valtionapuviranomaisen päätökseen
ei saa hakea muutosta valittamalla. Valtionapuviranomaisen päätökseen
saa siihen tyytymätön asianosainen hakea
oikaisua 30 päivän kuluessa päätöksen
tiedoksisaannista. Oikaisuvaatimus tehdään päätöksen
tehneelle viranomaiselle.
Oikaisuvaatimuksesta annettuun päätökseen saa
valittamalla hakea muutosta siten kuin hallintolainkäyttölaissa
(586/1996) säädetään.
35 §
Täytäntöönpano
Valtionapuviranomaisen päätös voidaan
panna täytäntöön muutoksenhausta
huolimatta. Edellä 21 ja 22 §:ssä tarkoitetussa
asiassa oikaisuvaatimuksesta annettu päätös
voidaan panna täytäntöön verojen
ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetussa laissa
(367/1961) säädetyssä järjestyksessä.
36 §
Vaikutusten arviointi
Valtionapuviranomaisen on sopivalla tavalla seurattava myöntämiensä valtionavustusten
käytön tuloksellisuutta ja tarkoituksenmukaisuutta sekä valtionavustusten
vaikutuksia kilpailuun, eri väestöryhmien asemaan
samoin kuin niiden ympäristö- ja muita vaikutuksia.
Valtionapuviranomaisen on määräajoin
arvioitava valtionavustusten tarpeellisuutta ja kehittämistarpeita. Tässä tarkoituksessa
valtionapuviranomaiset antavat toisilleen tarvittavaa apua.
37 §
Valtionapuviranomaisen tarkemmat ohjeet
Valtionapuviranomainen voi antaa tarkempia ohjeita teknisluonteisista
yksityiskohdista, jotka koskevat valtionavustuksen hakemista, valtionavustuksen
hakijan selvittämisvelvollisuutta, valtionavustuksen saajan
kirjanpitovelvollisuutta, valtionavustuksen maksamista sekä valtionavustuksen
käyttöä ja valvonnan toteuttamista.
38 §
Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset
Tämä laki tulee voimaan
päivänä
kuuta 200
.
Tällä lailla kumotaan valtionavustuksia koskeviksi
yleismääräyksiksi annettu valtioneuvoston
päätös (490/1965) siihen myöhemmin
tehtyine muutoksineen.
Ennen tämän lain voimaantuloa myönnetyn valtionavustuksen
käytössä ja käytön
valvonnassa, palauttamisessa ja takaisinperinnässä sekä sitä koskevassa
muutoksenhaussa noudatetaan valtionavustuksen myöntämisajankohtana
voimassa olleita säännöksiä sekä valtionavustuspäätöksessä asetettuja
ehtoja. Jollei valtionavustuspäätöksessä,
joka on tehty ennen tämän lain voimaantuloa, ole
maksamisesta toisin määrätty, noudatetaan
kuitenkin tämän lain 12 §:ää.
Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon
edellyttämiin toimenpiteisiin.