Ehdotus
Ranskan puheenjohtajuuskauden yksi painopiste tulee olemaan
ehdotus Euroopan maahanmuutto- ja turvapaikkasopimukseksi. Ranska
on jakanut jäsenmaille ehdotuksesta 16.6.2008 päivätyn
epävirallisen luonnoksen, jonka Ranskan maahanmuuttoministeri
Hortefeux on esitellyt jäsenmaille epävirallisessa
OSA-neuvostossa 7.—8.7.2008 Cannesissa.
Puheenjohtajamaa Ranskan tavoitteena on hyväksyä asiakirja
Eurooppa-neuvostossa lokakuussa.
Sopimus ("pakti") on luonteeltaan vahvasti poliittinen asiakirja,
kyse ei ole oikeudellisesti sitovasta instrumentista. Ranskan sisäpoliittiset painotukset
näkyvät tekstissä selvästi.
Asiakirjan johdannossa todetaan, että vapaan liikkuvuuden
alueen toteuttaminen on EU:n suurimpia saavutuksia. Kansainvälinen
muuttoliike on pysyvä ilmiö, ja se on samalla
mahdollisuus edistää taloudellista kasvua EU:ssa
ja sen jäsenmaissa sekä luoda resursseja maahanmuuttajille ja
siten edistää lähtömaiden kehittymistä.
Oletus "nollamaahanmuutosta" on sekä epärealistinen
että vaarallinen.
Vaikka yli kaksi miljoonaa maahanmuuttajaa saapuu vuosittain
EU:n alueelle, EU:lla ei ole resursseja vastaanottaa asianmukaisesti
kaikkia halukkaita. Maahanmuuton organisoinnissa tulee ottaa huomioon
Euroopan vastaanottokapasiteetti työ- ja asuntomarkkinoilla
sekä terveys-, koulu- ja sosiaalipalveluissa sekä suojella
maahanmuuttajia rikollisverkostojen mahdolliselta hyväksikäytöltä.
Maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan tulee noudattaa (erityisesti
ihmisoikeuksia ja pakolaisia koskevia) kansainvälisen oikeuden säännöksiä.
EU on pyrkinyt jo toistakymmentä vuotta lähentämään
politiikkojaan maahanmuutto- ja turvapaikkakysymyksissä.
Edistystä tähän suuntaan on jo tapahtunut
erityisesti Tampereen ja Haagin ohjelmien sekä kokonaisvaltaista
lähestymistapaa muuttoliikepolitiikkaan (Global Approach
to Migration) koskevan prosessin myötä, mutta
edistys ei ole ollut riittävää. Eurooppa-neuvoston
mukaan on aika antaa uusi sysäys yhteisen maahanmuutto-
ja turvapaikkapolitiikan määrittelemiselle, joka
ottaa huomioon sekä EU:n kollektiiviset intressit että yksittäisten
jäsenmaiden erityistarpeet.
Keskinäisen vastuun, solidaarisuuden ja kumppanuuden
hengessä sekä komission 17.6. antamien tiedonantojen
valossa Eurooppa-neuvosto päättää hyväksyä eurooppalaisen
maahanmuutto- ja turvapaikkasopimuksen. Sopimuksella Eurooppa-neuvosto
sitoutuu viiteen velvoitteeseen:
- järjestää laillinen
maahanmuutto ottaen huomioon jäsenmaiden työmarkkinoiden
tarpeet sekä kotouttaminen
- torjua laitonta maahanmuuttoa varmistamalla laittomasti
maassa oleskelevien henkilöiden tehokas palauttaminen
- suojella Eurooppaa paremmin tehostamalla ulkorajavalvontaa
- rakentaa turvapaikka-Eurooppa
- rakentaa kumppanuus lähtö- ja kauttakulkumaiden
kanssa niiden kehityksen edistämiseksi.
Valtioneuvoston kanta
Yleistä
Suomi katsoo, että kokonaisvaltaisen muuttoliikepolitiikan
kehittämistä tulee jatkaa Tampereen ja Haagin
ohjelmien hengessä ja kunnioittaen näiden ohjelmien
perintöä. Tulevan oikeus- ja sisäasioiden
monivuotisen ohjelman tulee pohjautua Haagin ohjelman loppuun saattamiseen, ohjelman
puitteissa tehtyjen päätösten tehokkaaseen
täytäntöönpanoon sekä annettujen
säädösten tehokkuuden ja toimivuuden
kattavaan arviointiin.
Suomi pitää lähitulevaisuuden kannalta
olennaisena sitä, että maahanmuuttopolitiikkaa
koskevat prosessit kyetään sovittamaan yhteen
tavalla, joka tukee jo tehtyjen sitoumusten toteuttamista ja edistää EU:n
maahanmuuttopolitiikan johdonmukaisuutta. Päällekkäisiä järjestelyjä ei tulisi
luoda, vaan pyrkiä ensisijaisesti vahvistamaan nykyisten
mekanismien ja normien täytäntöönpanoa,
toimivuutta ja yhdenmukaista soveltamista. Yhteisen politiikan järjestelmällinen seuranta
ja arviointi on kannatettavaa. Kokonaisvaltaisen ja johdonmukaisen
politiikan kannalta on keskeistä, ettei tulevaisuudessa
ole useita rinnakkaisia seuranta- ja arviointimekanismeja. Seurannan
ja arvioinnin tulee myös olla objektiivista, läpinäkyvää ja
sen tulisi edistää konkreettisella tavalla sovittujen
tavoitteiden saavuttamista. Politiikan seuranta ja arviointi tulisi
myös järjestää siten, ettei
siitä aiheudu jäsenmaille merkittävää hallinnollista
lisärasitetta.
Suomi katsookin, että maahanmuuttopaktin arviointimekanismia — ja
oikeus- ja sisäasioiden arviointiprosesseja yleisemminkin — tulisi pohtia
huolellisesti. Johdonmukaisuuden varmistamiseksi maahanmuuttoasioissa
tulisi olla Eurooppa-neuvoston tasolla jatkossa vain yksi raide,
johon sisällytettäisiin kaikki maahanmuuttokysymysten
aspektit (maahanmuuttopaktin sisältämät
asiat, komission ehdotukset ja nykyinen maahanmuuttoa koskeva kokonaisvaltainen
lähestymistapa). Eurooppa-neuvostossa voitaisiin vuosittain
käydä yksi kattava keskustelu maahanmuuttoasioista
yhden raportin pohjalta.
Suomi voi yleisesti yhtyä maahanmuuttopaktin esitettyyn
sisältöön ja tavoitteisiin, joita on onnistuttu
valmistelun edetessä paremmin sovittamaan yhteen käynnissä olevien
prosessien kanssa. Paktin luonnoksessa on myös otettu aiempaa
enemmän huomioon Haagin ohjelma sekä uuden monivuotisen
ohjelman valmistelu.
Yksityiskohtaisia kantoja maahanmuuttopaktiin
Luku I: Laillisen maahanmuuton järjestäminen
ottaen huomioon jäsenmaiden työmarkkinoiden tarpeet
sekä kotouttaminen
Suomi yhtyy periaatteeseen, jonka mukaan kolmansista maista
tulevaa työvoimaa koskeva työvoimapoliittinen
päätöksenteko on sekä volyymien
että rakenteen osalta säilytettävä kansallisena.
Maahanmuuttopaktissa esitetään erityishuomiota
korkeasti koulutettujen henkilöiden/erityisosaajien
ja opiskelijoiden houkuttelemiseksi EU:iin. Suomi korostaa, että työvoimaa
tarvitaan EU:ssa moniin tarpeisiin, mutta samanaikaisesti tulee
kiinnittää huomiota myös eri työntekijäryhmiin.
Korkeasti koulutettujen ja erityisosaajien houkuttelu on usein erityistoimia
vaativaa, koska globaali kilpailu tästä ryhmästä on kovaa.
Komissio pyrkii tähän sektorikohtaisten direktiiviehdotusten
kautta. Parhaillaan EU:ssa käsitellään
ns. erityisosaajadirektiiviehdotusta. Opiskelijoiden maahantulon
osalta on jo hyväksytty EU-lainsäädäntöä (nk.
opiskelijadirektiivi), joten uudelle lainsäädännölle
ei liene EU:ssa välitöntä tarvetta.
Unionin on kolmansista maista työvoimaa rekrytoidessaan
pyrittävä minimoimaan aivovuotoa ja samalla maksimoimaan
maahanmuuton kehitysvaikutuksia. Tähän voidaan
pyrkiä mm. eettisellä rekrytoinnilla ja tukemalla
eri tavoin maahanmuuttajayhteisöjen mahdollisuuksia osallistua
lähtömaidensa kehityksen tukemiseen. Maahanmuuttajat
voivat myös kotimaahan — joko väliaikaisesti
tai pysyvästi — palatessaan antaa panoksensa maan
kehitykselle, ja EU:n on hyvä myös jatkossa tutkia
vaihtoehtoja väliaikaiseen ja kiertomuuttoon liittyen.
EU:n maahanmuuttopolitiikan laillisen maahanmuuton osalta ei kuitenkaan
tule ensisijaisesti perustua väliaikaisen työvoiman
ja kiertomuuton priorisoimiseen.
Suomi katsoo, että kaksisuuntainen kotoutuminen on
edellytys maahanmuuton kasvulle tulevaisuudessa. Työmarkkinoille
pääsyä edistävillä toimilla
ja kielen oppimisella on tärkeä rooli kotoutumisprosessissa.
Suomi ei kuitenkaan tue kielen oppimisen asettamista sitovaksi velvollisuudeksi.
Kotouttamista ja perheenyhdistämistä koskevaa
politiikkaa kehitettäessä lähtökohtana
tulee yleisesti olla kansainvälisten sopimusten ja olemassa
olevan EU-oikeuden velvoitteiden, kuten Euroopan ihmisoikeussopimuksen
ja perheenyhdistämisdirektiivin, noudattaminen. Suomi suhtautuu
varauksellisesti yleisluonteisten kotouttamissopimusten tekoon osana
kansallisia kotouttamisohjelmia ja ylipäänsä välineenä tehostaa
maahanmuuttajien kotouttamista mm. vastuiden kasvattamisella. Kotouttamissopimusten
ongelmakohtina voidaan pitää niiden sitovuuden
merkitystä ja mahdollisten sopimusvelvoitteiden laiminlyönneistä aiheutuvia
sanktiokysymyksiä. Lisäksi haasteena voi olla
varsin eri perustein maahan muuttavien henkilöiden yhdenvertaisuuden
huomioiminen yleisessä sopimusmallissa sekä se,
minkälaista todellista vaikuttavuutta sopimuksilla saavutettaisiin
kotoutumisessa.
Rasismin ja syrjinnän vastaisella työllä on merkittävä vaikutus
maahanmuuttopolitiikan onnistumiseen, ja Suomi pitää tärkeänä sen
mainitsemista sopimuksessa.
Jäsenmaiden tiedonvaihdon kehittäminen maahanmuuttokysymyksistä on
kannatettavaa. Uusia tiedonvaihtojärjestelmiä ei
tule perustaa, vaan tulisi pyrkiä olemassa olevien järjestelmien
tehokkaampaan ja yhdenmukaisempaan käyttöön
(esim. maahanmuuttoasioiden keskinäinen tiedonvaihtojärjestelmä MIM).
Luku II: Laittoman maahanmuuton torjunta varmistamalla laittomasti
maassa oleskelevien henkilöiden tehokas palauttaminen
Suomi korostaa paluu- ja palautuspolitiikassa vapaaehtoisen
paluun ensisijaisuutta sekä palautusten täytäntöönpanon
tehostamista ja menettelyjen yhtenäistämistä.
Jatkossa on kiinnitettävä huomiota paluudirektiivin
yhdenmukaiseen täytäntöönpanoon
jäsenvaltioissa. Käytännön yhteistyötä kolmansien
maiden kanssa tulisi myös edelleen tiivistää paluuseen
liittyvissä kysymyksissä. Yhteistyölle
lähtömaiden kanssa tulisi rakentaa koordinoidusti
sääntömääräisiä kanavia, jotka
ovat kaikkien jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten
käytettävissä.
Suomi on yleisesti suhtautunut kielteisesti joukottaisiin laillistamisiin
maahanmuuttopolitiikan välineenä. Ensisijaisesti
olisi pyrittävä eri keinoin ehkäisemään
sellaisten tilanteiden kehittyminen, joissa laillistaminen nähdään
viime kädessä ainoana tarkoituksenmukaisena ratkaisuna.
Komission 17.6. julkistamassa maahanmuuttotiedonannossa esitetty
ajatus kehittää yhteiset standardit laillistamisille,
ml. minimivaatimukset aikaiselle tiedottamiselle, on periaatteessa kannatettava.
Jatkotyössä tulisi huomioida komission tekemä selvitys
laillistamisista.
Ihmiskaupan vastaista työtä tulee jatkaa määrätietoisesti.
EU:n ihmiskaupan vastaisen toimintasuunnitelman kattavaan toimeenpanoon
ja säännölliseen arviointiin on kiinnitettävä erityistä huomiota.
Ihmiskauppaa koskevien kv. sopimusten tehokas toimeenpano on tärkeää,
ja EU:n tulee toimia aktiivisesti tämän tavoitteen
edistämiseksi. Oikeudellisten instrumenttien toimeenpanon
ohella on tärkeää varmistaa alueellisten toimintasuunnitelmien,
kuten Tripolissa vuonna 2006 Suomen pj-kaudella hyväksytyn
EU—Afrikka-toimintasuunnitelman, konkreettinen toimeenpano
sekä huomioitava myös ETYJin ja Euroopan neuvoston
ihmiskaupan vastainen työ. Ihmiskaupan uhrien suojelua
tulee parantaa esimerkiksi kehittämällä uhrien
mahdollisuuksia toipua ja kotoutua.
Suomi suhtautuu myönteisesti laittoman työnteon
sekä harmaan talouden torjuntaa koskevaan yhteistyöhön
EU:ssa. On periaatteellisesti tärkeää,
että sanktio laittoman työn teettämisestä kohdistuu
työnantajaan. Suomi kuitenkin katsoo, että sanktioita
harmonisoimalla voidaan laittoman työnteon ongelmaan puuttua
vain rajallisesti. Sanktioita ja erityisesti rikosoikeudellisia
seuraamuksia tärkeämpi on tekijän kiinnijäämisriski.
EU:ssa jo voimassa olevan maastapoistamispäätösten
vastavuoroista tunnustamista koskevan direktiivin mukaan jäsenvaltio
voi tunnustaa toisen jäsenvaltion hallintoviranomaisen
tekemän maastapoistamispäätöksen.
On huomattava, että kyseisen periaatteen mekaaninen soveltaminen
ei ole Suomessa katsottu olevan mahdollista. Suomessa on katsottu,
että täytäntöön panevalla
jäsenmaalla tulee olla täytäntöön panevaan
maahan syntyneiden siteiden arvioimisen lisäksi harkintavaltaa
myös siinä suhteessa, onko rikollinen teko, jonka
perusteella henkilö oli määrätty
poistettavaksi toisesta jäsenmaasta, rangaistava myös
täytäntöön panevassa maassa.
Luku III: Ulkorajavalvonta
Suomi katsoo, että ulkorajavalvontaa koskeva osuus
on linjassa komission tiedonantojen ja kesäkuun OSA-neuvostossa
hyväksyttyjen niitä koskevien päätelmien
kanssa.
Suomi kannattaa EU:n yhdennetyn rajaturvallisuusjärjestelmän
kehittämistä niin, että toiminta tehostuu,
kansallisten viranomaistoimien läpinäkyvyys paranee,
yhteisvastuuta kyetään osoittamaan tarvittaviin
suuntiin kohtuuden mukaan ja lisäksi kyetään
osoittamaan EU:n yhteistä tahtoa operoimalla kolmansien
maiden vastaisella rajalla tai jopa yhdessä niiden kanssa.
Nämä toiminnat voivat tapahtua parhaiten kehittämällä EU:n
rajavirasto Frontexin koordinoimia operaatioita ja projekteja. Valvonta-
ja johtamisjärjestelmiä tulee kehittää,
toimintatapoja tulee yhdenmukaistaa ja tietojen sekä tilannekuvan
vaihtamiseen tulee luoda edellytykset. Kaikissa tilanteissa tulee
säilyttää jäsenvaltion suvereeni toimivalta
ja vastuu ulkorajallaan, mutta joitakin tarpeita varten tulee voida
kehittää rajavirastolle itsenäiset operatiiviset
toimintaedellytykset.
Ulkorajojen arviointijärjestelmien tehokkuutta ja läpinäkyvyyttä parannetaan
parhaiten nykyistä Schengen-arviointijärjestelmää kehittämällä hyödyntäen
jäsenvaltioiden viranomaisten asiantuntemusta. Schengen-arviointijärjestelmää tulisi
kehittää nykyistä vielä enemmän riskianalyysilähtöiseksi
ja mukaan tulisi ottaa yllätystarkastuselementti.
Euroopan unionissa on pyrittävä yhteiseen viisumipolitiikkaan.
Yhteinen viisumipolitiikka on yksi keskeinen tekijä maahanmuuttovirtojen hallinnan
kokonaisuutta, jolla helpotetaan ihmisten liikkumista sekä rajat
ylittävää matkustamista ja torjutaan
laitonta maahanmuuttoa. Meneillään olevat mittavat
uudistukset niin lainsäädännön
kuin tietojärjestelmänkin osalta edellyttävät,
että lähivuosina keskitytään
niiden kunnolliseen ja kattavaan täytäntöönpanoon.
Tekstissä mainitaan myös "Eurooppalainen rajavartiolaitos"
(tutkitaan mahdollisuutta perustaa Euroopan rajajoukot). Suomi voi
hyväksyä paktissa esitetyn muotoilun sillä edellytyksellä,
että kirjausta kansallisen vastuun periaatteesta ei poisteta
sopimuksen tekstistä.
Luku IV: Turvapaikka
Suomen näkemyksen mukaan yhteistä eurooppalaista
turvapaikkajärjestelmää kehitettäessä tavoitteena
tulee olla mahdollisimman pitkälle menevä lainsäädännön
harmonisointi ja sen yhdenmukainen soveltaminen. Tämä edellyttää toisaalta
enenevässä määrin yhteistä ja
suoraan sovellettavaa lainsäädäntöä ja
toisaalta mahdollisesti myöhemmässä vaiheessa
turvapaikka-asioihin perehtynyttä valituselintä.
Myös käytännön yhteistyön
tiivistäminen on tärkeää. Lähtökohtana
yhteistä turvapaikkajärjestelmää kehitettäessä tulee
olla Tampereella vuonna 1999 sovitut linjaukset, erityisesti Geneven
pakolaissopimuksen täysimääräinen
ja kokonaisvaltainen soveltaminen, sekä muut keskeiset
ihmisoikeussopimukset ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö.
Yhteinen eurooppalainen turvapaikkajärjestelmä on
nähtävä osana unionin tavoittelemaa kokonaisvaltaista
lähestymistapaa muuttoliikekysymyksiin. Tarvitaan ensimmäisen
vaiheen säädöksiä kokonaisvaltaisempaa
lähestymistapaa sekä pakolais- ja turvapaikkapolitiikan
sovittamista paremmin yhteen EU:n muiden politiikkalohkojen kanssa.
Toisaalta myös nykyisen järjestelmän
elementtien — erityisesti Dublin-järjestelmän — toimivuutta
tulee parantaa, mikä edellyttää kaikkien
jäsenmaiden panosta.
Pakolaisen määritelmädirektiivissä on
määritelty, mitä EU:ssa tarkoitetaan
kansainvälisellä suojelulla. Myös maahanmuuttopaktissa
tulisi käyttää yhteistä kansainvälisen
suojelun määritelmää. On keskeistä,
että kansainvälistä suojelua saavia,
toisin sanoen pakolaisaseman tai toissijaista suojelua saavia, kohdellaan
EU:ssa mahdollisimman yhdenmukaisella tavalla.
Suomi pitää tärkeänä,
että käytännön yhteistyön
tukemiseksi perustetaan pysyvä rakenne. Eräs vaihtoehto
on Euroopan unionin turvapaikka-asioiden tukivirasto. Tukivirastolle
ei Suomen mielestä lähtökohtaisesti tulisi
luoda toimivaltaa, joka ylittäisi kansallisen päätöksenteon turvapaikka-asioissa.
Virastolle voitaisiin sen sijaan ajatella annettavan lukuisia käytännön
yhteistyön tukemiseen liittyviä tehtäviä,
joiden avulla voitaisiin yhdenmukaistaa turvapaikkamenettelyjä ja
parantaa päätösten laatua.
Suomi painottaa EU:n läheisempää yhteistyötä kansainvälisten
järjestöjen kuten UNHCR:n kanssa pakolais- ja
turvapaikkakysymyksissä. Yhteistyö UNHCR:n kanssa
on ensiarvoisen tärkeätä esimerkiksi
pyrittäessä tunnistamaan maahantulijoiden joukosta
kansainvälisen suojelun tarpeessa olevat henkilöt.
Kansainväliset järjestöt (ml. NGOt) tulisi
myös ottaa paremmin mukaan erityisesti turvapaikka-asioiden
käytännön yhteistyön kehittämiseen.
Suomi suhtautuu myönteisesti ajatukseen turvapaikkapolitiikan
ulkoisen ulottuvuuden vahvistamisesta. EU-maiden panosta pakolaisten uudelleensijoittamisessa
tulisi kasvattaa. Uudelleensijoittamista tulee voida kuitenkin edistää EU:ssa
ilman välitöntä linkkiä alueellisiin
suojeluohjelmiin. Alueelliset suojeluohjelmat arvioidaan tämän
vuoden aikana, ja on tärkeätä, että arvioinnin
perusteella pohditaan, mikä on kyseisillä ohjelmilla
saavutettava lisäarvo.
Luku V: Globaali kumppanuus lähtö- ja kauttakulkumaiden
kanssa muuttoliikkeen ja kehityksen synergian edistämiseksi
EU:n tulisi työskennellä muuttoliikkeen ja
kehityksen yhteyksien paremman ymmärtämisen edistämiseksi
ja politiikkojen johdonmukaisuuden lisäämiseksi
EU:ssa ja globaalilla tasolla. Erityisesti EU:n sisäistä koordinaatiota
tulisi pyrkiä parantamaan näissä kysymyksissä.
Koordinaation ja johdonmukaisuuden parantamiseksi voitaisiin harkita
OSA-neuvoston ja YAUNin yhteiskokousten pitämistä tarvittaessa.
Suomi tukee kokonaisvaltaisen yhteisiin poliittisiin periaatteisiin
perustuvan eurooppalaisen maahanmuuttopolitiikan kehittämistä,
jossa voidaan ottaa huomioon kaikki muuttoliikkeen näkökohdat,
muuttoliike- ja kehitysyhteistyökysymykset mukaan lukien,
ja joka perustuu aitoon kumppanuuteen kolmansien maiden kanssa erottamattomana
osana unionin ulkoisia politiikkoja. Pidämme tärkeänä EU-tason
ponnisteluja muuttoliikettä koskevan kokonaisvaltaisen
lähestymistavan aikaansaamiseksi ja Rabatissa ja Tripolissa
tehtyjen sitoumusten täytäntöönpanoa;
ja korostamme tätä jo aikaansaatua kehystä lähtökohtana
myös tälle sopimukselle muuttoliike ja kehitys
-kysymyksissä.
Suomen näkökulmasta Rabatin jatkokokous sekä yleisemminkin
lähtömaiden kanssa tehtävän
yhteistyön edistäminen ja helpottaminen (mm. rahalähetykset)
lähtömaiden tilanteen parantamiseksi ja sitä kautta
laittoman maahanmuuton ehkäisemiseksi on tärkeää.
Suomi tukee yleisesti tavoitetta toteuttaa toimenpiteitä rahalähetysten
helpottamiseksi tekemällä niistä halvempia,
nopeampia ja turvallisempia.
Suomi pitää tärkeänä kehitysmaiden
tukemista muuttoliikkeen hallintaa koskevien valmiuksien vahvistamiseksi
ja korostaa tarvetta sisällyttää maahanmuuttoasiat
kumppanimaiden kanssa käytävän vuoropuhelun
myötä entistä tiiviimmin kansallisiin
köyhyydenvähentämisstrategioihin.
Suomi pitää tärkeänä,
että maahanmuuttajayhteisöjä koskevien
politiikkojen johdonmukaisuus pyritään varmistamaan.
Muuttoliikkeen ja kehityksen kaikista ulottuvuuksista on päätöksenteon
tueksi pyrittävä keräämään
tehokkaammin tietoa.