Aloitteessa esitetään arvonlisäverolakia
muutettavaksi siten, että matkanjärjestäjien
marginaaliverotusmenettelyä sovellettaisiin ainoastaan
silloin, kun palvelun ostajana on yksityishenkilö, eikä silloin,
kun ostajana on yritys.
Arvonlisäverolain 80 §:ssä edellytetään,
että matkanjärjestäjän on sovellettava
marginaaliverotusmenettelyä myydessään
omissa nimissään muilta elinkeinonharjoittajilta
välittömästi matkustajan hyväksi
ostamiaan hyödykkeitä. Menettely on pakollinen.
Arvonlisäverolain 209 §:ssä luetelluista
tositevaatimuksista johtuen matkanjärjestäjän
on laskua laatiessaan paljastettava oma katteensa ostajalle. Menettely
syrjii matkanjärjestäjäyrittäjiä,
sillä millään muulla toimialalla ei liikesalaisuudeksi
luokiteltavaa yrittäjän omaa katetta tarvitse
paljastaa. Edes kaupparekisteriin ilmoitettavissa julkisissa tilinpäätöstiedoissa
ei tarvitse antaa tietoja sillä tarkkuudella, että muut
yrittäjät näkisivät yrityksen
tuotto- ja kulurakenteen.
Suomi on soveltanut matkanjärjestäjien marginaaliverotusmenettelyä EU-jäsenyytemme
alusta
alkaen, ja ALV 80 §:ää on sovellettu
alusta saakka siten, että matkustajakäsitteen
on tulkittu kattavan paitsi luonnolliset henkilöt myös yritykset.
Tulkinnan merkitys matkanjärjestäjille on korostunut
vuodesta 2004 alkaen, kun uudet tositemerkintävaatimukset
tulivat arvonlisäverotuksessa voimaan ja yhä enemmän
tietoja on oltava laskulla näkyvissä.
Käsiteltäessä asiaa koskevaa hallituksen
esitystä HE 283/1994 vp eduskunnassa
on valtiovarainvaliokunnan mietintöön VaVM
91/1994 vp tehty seuraava kirjaus:
"Matkatoimistopalveluiden verotus
Valiokunta toteaa, että valtiovarainministeriönkin
käsityksen mukaan matkatoimistopalveluiden verotuksessa
marginaaliveromenettelyä tulisi soveltaa kuluttajille myytäviin
palveluihin ja nykyistä järjestelmää yrityksille
myytäviin palveluihin. Syynä siihen, ettei ministeriö esitä tällaista
menettelyä, ovat hallinnollisiin vaikeuksiin liittyvät
epäilyt. Valiokunnan mielestä näiden
epäilyjen oikeellisuus tulisi mahdollisimman pikaisesti
selvittää ja tavoitteeksi asettaa nykyisen järjestelmän
soveltaminen yrityksille myytäviin palveluihin arvonlisäverotuksessa."
Suomi on tämän jälkeenkin joutunut
vastaamaan jo kahdesti Euroopan komission perusteltuun lausuntoon,
jossa komissio katsoo Suomen rikkovan ALV-direktiivin 2006/112/EY
säännöksiä soveltamalla matkanjärjestäjän
erityismenettelyä myös silloin, kun matkapalvelu
myydään muulle taholle kuin matkustajalle eli
luonnolliselle henkilölle. Suomi on ilmoittanut, ettei se
aio muuttaa tulkintaansa. Tämän vuoksi on odotettavissa,
että Euroopan komissio vie asian Euroopan yhteisön
tuomioistuimen ratkaistavaksi ja että kansallista lainsäädäntöämme
joudutaan mahdollisesti joka tapauksessa muuttamaan tuomioistuinratkaisun
seurauksena.
Suomen vastauksessa komissiolle (Tuomioistuinmuistio UM2008-00811)
on arvioitu, että mikäli Suomi ryhtyisi tulkitsemaan
direktiiviä komission kannan mukaisella tavalla, vuotuinen verotulojen
menetys olisi neljä miljoonaa euroa. Jos kuitenkin yrityksille
tapahtuvaan matkapalvelujen myyntiin sovellettaisiin marginaaliverotusmenettelyn
sijasta normaalia 22 prosentin verokantaa, verotulojen voisi odottaa
jopa hiukan nousevan. Koska yritysasiakkaista suurin osa on arvonlisäverovelvollisia,
ne voivat vähentää matkanjärjestäjälle
maksamansa veron eikä näille asiakasyrityksille
syntyisi merkittäviä lisäkustannuksia.
Muutoksella saavutettava etu siitä, ettei liikesalaisuuksia
tarvitsisi jatkossa paljastaa toisille yrityksille, korvaisi matkanjärjestäjille
eri asiakasryhmien erilaisesta laskutuksesta mahdollisesti koituvan
hallinnollisen lisätaakan.
Koska matkanjärjestäjien eritysmenettely on poikkeuksellinen
menettely arvonlisäverotuksessa, poikkeussäännöstä tulee
tulkita suppeasti — samoin kuin pääsääntöä eli
normaalia veron määräämistä koko
kauppahinnasta laajasti.