Ehdotus
Komissio on ehdottanut PNR-tietojen käyttöä lainvalvontatarkoituksiin
koskevien sääntöjen hyväksymistä puitepäätöksenä poliisiyhteistyötä koskevan
SEU 29 artiklan, rikoksen johdosta tapahtuvan luovuttamisen helpottamista
jäsenvaltioiden välillä koskevan 30 artiklan
1 kohdan b alakohdan sekä puitepäätösten
antamista EU-sopimuksen VI osaston alalla koskevan 34 artiklan 2
kohdan b alakohdan nojalla.
Useat jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet oikeusperustaa
koskevissa keskusteluissa, että niiden arvioon vaikuttaa
EY-tuomioistuimen käsiteltävänä ollut
asia C-301/06 Irlanti v. Euroopan parlamentti ja neuvosto,
joka koskee teletunnistetietojen tallentamista koskevan direktiivin 2006/24/EY
oikeusperustaa. Tästä syystä oikeusperustaa
koskevan kysymyksen ratkaisemisessa päätettiin
odottaa kyseistä tuomioistuimen tuomiota, joka annettiin
helmikuussa 2009. Tuomioistuin torjui tuomiossa Irlannin kanteessaan esittämän
näkemyksen, jonka mukaan EY-sopimuksen nojalla annetun
teletunnistedirektiivin painopisteenä ei ole sisämarkkinoiden
toiminta, vaan direktiivin ainoana tai ainakin pääasiallisena
tarkoituksena on rikosten tutkinta, selvittäminen ja syyteharkinta.
Tuomioistuimen mukaan useat jäsenvaltiot olivat huomanneet,
että sähköiseen viestintään
liittyvät tiedot ovat tehokas keino selvittää ja
torjua rikoksia, terrorismi mukaan lukien, joten ne asettivat palvelujen
tarjoajille velvollisuuksia, jotka liittyvät kyseisten tietojen
säilyttämiseen. Tällä oli huomattavia
taloudellisia seurauksia palvelujen tarjoajille, koska niistä voi
aiheutua merkittäviä investointeja ja käyttökustannuksia.
Lisäksi kansallisten toimien välillä oli
merkittäviä eroja, erityisesti säilytettyjen
tietojen luonteen ja tietojen säilytysajan osalta. Oli
myös ennakoitavissa, että jäsenvaltiot,
jotka eivät vielä olleet antaneet säännöstöä tietojen
säilyttämisestä, antaisivat alalla sääntöjä,
jotka olisivat omiaan edelleen lisäämään
eroja voimassa olleiden kansallisten toimien välillä.
Kansallisten säännöstöjen erot
olisivat omiaan vaikuttamaan suoraan sisämarkkinoiden toimintaan,
ja tämän vaikutuksen voitiin ennakoida pahentuvan.
Tästä syystä sisämarkkinoiden
toimivuus oli mahdollista taata yhteisillä säännöillä.
Tuomioistuin katsoi, että teletunnistedirektiivin säännöksillä pyritään
lähentämään jäsenvaltioiden
lainsäädäntöä. Siinä säädetyt
toimet eivät sellaisinaan edellytä jäsenvaltioiden
viranomaisten lainvalvontatoimia. Palvelujen tarjoajien on säilytettävä vain
niitä tietoja, joita tuotetaan tai käsitellään
kyseessä olevien viestintäpalvelujen yhteydessä ja
jotka näin liittyvät kiinteästi palvelujen
tarjoajien liiketoiminnan harjoittamiseen. Teletunnistedirektiivillä säännellyt
toimet eivät riipu rikosasioissa mahdollisesti tehtävän
poliisiyhteistyön ja oikeudellisen yhteistyön
täytäntöönpanosta. Direktiivillä ei
yhdenmukaisteta toimivaltaisten kansallisten lainvalvontaviranomaisten
tiedonsaantioikeutta eikä myöskään
tietojen käyttöä ja vaihtoa näiden
viranomaisten välillä, jotka kuuluvat unionisopimuksen
VI osaston soveltamisalaan.
Neuvoston oikeuspalvelu on antanut komission ehdotusta koskevan
lausunnon, jossa se esittää ehdotuksen jakamista
kahtia. Oikeuspalvelun näkemyksen mukaan ne toimenpiteet,
joilla jäsenvaltiot velvoitetaan vaatimaan lentoliikenteen
harjoittajia ja välittäjiä keräämään,
säilyttämään ja siirtämään
tai saattamaan niiden toimivaltaisten poliisi- tai muiden lain noudattamista
valvovien viranomaisten saataville PNR-tietoja rikollisuuden ehkäisemiseksi,
tulee toteuttaa meri- ja lentoliikennettä koskevan SEY 80
artiklan 2 kohdan nojalla. Oikeuspalvelu katsoo, että kyseinen
oikeusperusta antaa yhteisölle hyvin laajan toimivallan
toteuttaa toimenpiteitä lentoliikenteen alalla. Muut ehdotuksen
sisältämät toimenpiteet tulisi oikeuspalvelun
näkemyksen mukaan toteuttaa SEU 30 artiklan 1 kohdan
nojalla. Neuvoston oikeuspalvelu on katsonut, ettei teletunnistetuomiolla
ole vaikutusta sen aiemmin esittämään
tulkintaan.
Ensimmäisen ja kolmannen pilarin välistä rajanvetoa
vastaavissa asioissa koskevaa oikeuskäytäntöä on
suhteellisen vähän, eikä se ole täysin
kattavaa. Oikeuskäytännöstä on
mahdollista löytää sekä komission
että neuvoston oikeuspalvelun esittämiä arvioita
tukevia näkökohtia.
Valtioneuvoston kanta
Suomella on yleinen tarkasteluvarauma ehdotukseen kansallisen
kannanmuodostuksen ollessa kesken.
Valtioneuvosto katsoo oikeusperustan osalta, että kyseessä on
tulkintakysymys, jossa on löydettävissä sekä komission
että neuvoston oikeuspalvelun esittämää tulkintaa
tukevia näkökohtia. Valtioneuvosto katsoo, ettei
oikeusperustan valintaan ole tarpeen ottaa lopullista kantaa vielä asian
tässä käsittelyvaiheessa, sillä Lissabonin
sopimuksen mahdollinen voimaantulo vaikuttaa myös oikeusperustan
valintaa koskevaan kysymykseen.