Yleisperustelut

Yleistä

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.

Postipalvelut kuuluvat yhteiskunnan keskeisiin peruspalveluihin. Postipalveluiden tasa-arvoinen saatavuus on mm. kansalaisten viestintään liittyvien oikeuksien toteutumisen ja yhteiskunnan toiminnan kannalta välttämätöntä. Valiokunta toteaa, että postin peruspalvelut tulee turvata yhtäläisin periaattein kattavina ja laadukkaina kaikille kansalaisille ja yrityksille koko maassa.

Hallituksen esityksellä ehdotetaan nykyisen postipalvelulain (313/2001) korvaamista uudella postilailla, jolla saatetaan myös kansallisesti täytäntöön ns. EU:n kolmas postidirektiivi (2008/6/EY). Lisäksi ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Maailman postiliiton (UPU) viimeisimmät sopimusmuutokset. Esityksen keskeisinä tavoitteina on mm. turvata postin peruspalveluiden saatavuus, vastata toimintaympäristön muutoksiin, helpottaa alalla toimimisen edellytyksiä ja markkinoille tuloa sekä luoda alalle kilpailun edellytyksiä.

Postiala on kokemassa huomattavia muutoksia. Merkittävin toimintaympäristöä muuttava tekijä on viestinnän sähköistyminen, joka väistämättä vähitellen vähentää välitettävien kirjelähetysten määrää. Erityisesti kuluttajalaskutuksen sähköistyminen tulee vähentämään kirjejakelua myös jatkossa. Myös lehtijakelun laskeva volyymi aiheuttaa postitoiminnalle haasteita. Sen sijaan esimerkiksi verkkokaupan lisääntyminen saattaa lisätä jatkossa pakettijakelun tarvetta. Keskeinen muutostekijä on myös alan sisäisen kilpailun syntyminen ja lisääntyminen. Asiantuntijakuulemisissa on tuotu esille huoli siitä, että mahdollinen kilpailun lisääntyminen ainoastaan liiketaloudellisin perustein kannattaville alueille ja kannattavimpiin tuoteryhmiin saattaa jatkossa vaikeuttaa mm. hintakilpailun kautta yleispalveluvelvollisen yrityksen mahdollisuuksia hoitaa kannattamattomia haja-asutusalueiden jakelureittejä ja haja-asutusalueiden toimipaikkaverkkoa. Toisaalta on tuotu esille, että yleispalvelun tarjoajalla on merkittäviä kilpailuetuja alalle tulijoihin verrattuna, joten kilpailutilanteesta yleispalvelun tarjontaan kohdistuvat haasteet eivät välttämättä toteudu käytännössä niin voimakkaina kuin joissain yhteyksissä on arvioitu.

Useat lausunnonantajat ovat tuoneet esille, että esityksen mukainen viisipäiväinen jakelu on olennainen osa laadukasta ja toimivaa postijärjestelmää. Valiokunta yhtyy tähän näkemykseen ja korostaa, että on erittäin tärkeää, että postilailla ja sen tulkinnalla turvataan jatkossa viisipäiväisen jakelun jatkuminen vähintään nykyiseen tapaan. Osassa asiantuntijalausunnoista on tuotu esille, että esityksellä laajennettaisiin viisipäiväistä jakelua koskevia poikkeuksia. Valiokunta toteaa saamansa selvityksen perusteella, että sääntely pysyy tässä suhteessa ennallaan ja poikkeusmahdollisuus säilyy edelleen varsin suppeana.

Valiokunta pitää ehdotettua postilakia erittäin tärkeänä ja katsoo, että postipalvelujen tasa-arvoinen turvaaminen kohtuullisin, avoimin ja syrjimättömin ehdoin on ensiarvoisen tärkeä tavoite. Valiokunta toteaa, että voimaan saatettava ja Suomea sitova direktiivi ei kuitenkaan näyttäisi kaikilta osin ottavan riittävällä tavalla huomioon Suomen postipalveluiden toimintaympäristöön liittyviä erityispiirteitä. Moniin muihin EU-maihin verrattuna Suomi on harvaan asuttu ja etäisyydet ovat pitkiä. Asutus keskittyy suurelta osin eteläiseen Suomeen, ja Suomen laajoihin harvaan asuttuihin alueisiin kuuluu myös järvi- ja saaristoalueita, joilla jakelukustannukset ovat väistämättä korkeita.

Valiokunta on arvioinut monipuolisesti direktiivin mahdollistamaa niin sanottua kansallista liikkumavaraa ja tullut siihen lopputulemaan, että hallituksen esityksessä on pääosin käytetty se kansallinen liikkumavara, jonka direktiivi mahdollistaa. Tästä syystä on erittäin tärkeää, että nyt säädettävän lain säännösten soveltamisessa ja tulkinnassa otetaan huomioon Suomen erityisolosuhteet siten, että laadukkaat postipalvelut saadaan turvattua koko maahan, myös harvaan asutuille seuduille ja mm. saaristoalueille. Tämä vaatii lakia soveltavilta ja tulkitsevilta viranomaisilta ennen kaikkea lain tavoitteen toteuttavaa järkevää tulkintaa.

Valiokunta katsoo, että postilain mahdollistamat postiyritysten toimilupaehdot ovat keskeinen mekanismi, jolla markkinoiden toimintaa voidaan tarvittaessa ohjata tavoitteellisesti. Valiokunta pitää tärkeänä, että toimilupiin asetetaan Suomen olosuhteiden ja erityistarpeiden edellyttämiä toimilupaehtoja hyödyntäen kaikki se liikkumavara, minkä direktiivi mahdollistaa. Näin toimimalla voidaan myös vaikuttaa tulevien EU-tason toimilupaehtoja koskevien linjausten sisältöön.

Yleispalvelun sisältö ja laatustandardit

Hallituksen esityksessä yleispalvelun ala määritellään 15 §:ssä voimassa olevaa postipalvelulakia tarkemmin. Yleispalveluun kuuluisivat kirjelähetyksistä alle kahden kilon painoiset kirjelähetykset, jotka maksetaan tavanomaisilla käteismaksutavoilla. Paketeista yleispalveluun luettaisiin alle 10 kilon painoiset paketit, jotka maksetaan tavanomaisilla käteismaksutavoilla ja jotka jätetään toimipisteeseen ja noudetaan toimipisteestä. Yleispalveluun kuuluisivat lisäksi maahan saapuvat enintään 20 kilon painoiset postilähetykset. Käytännössä yleispalvelun piiriin kuuluisivat jatkossa ennen kaikkea kuluttajien ja postipalvelutarpeiltaan kuluttajaan rinnastettavien yrityskäyttäjien käyttämät kirje- ja pakettipalvelut. Yleispalvelun ulkopuolelle jäisivät sen sijaan sellaiset lähetykset, jotka laskutetaan asiakkaalta erillisen sopimuksen mukaisesti, eli käytännössä esimerkiksi suuri osa yritysten käyttämistä postipalveluista.

Hallituksen esityksen 15 §:ssä tarkennetaan sitä, mikä on nimenomainen vähimmäistuote, jota yleispalvelun tarjoajan tulee pitää tarjolla. Tällainen yhtenäishinnoiteltu vakiokirje on esityksen mukaan kirjetuote, joka tulee toimittaa perille lähettämistä seuraavana toisena arkipäivänä. Ehdotetun 19 §:n mukaan tämän kaltainen kirje on jaettava siten, että lähetyksistä vähintään 95 prosenttia on perillä viimeistään jättöpäivästä lukien toisena arkipäivänä ja vähintään 98 prosenttia viimeistään kolmantena arkipäivänä.

Ehdotus mahdollistaa sen, että postipalvelujen tuotantoprosessi voidaan lähtökohtaisesti rakentaa nykyistä hitaammin kulkevan kirjetuotteen pohjalle. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan yön yli kulkunopeuden tarve on vähentynyt mm. sähköisen viestinnän lisääntymisen myötä. Esimerkiksi merkittävä osa yritysasiakkaista valitsee saadun selvityksen mukaan usein jo nykyisin kirjelähetyksilleen hitaamman kulkunopeuden, koska se on hinnaltaan edullisempaa. Muutos parantaa mahdollisuuksia mm. sanomalehtien varhaisjakelun ja kirjepostin päiväjakelun yhdistämiseen, mikäli niin halutaan tehdä, mutta se ei edellytä nykyisten käytäntöjen muuttamista. Asiantuntijakuulemisissa on kuitenkin tuotu esille varhais- ja perusjakelun yhdistämiseen liittyen myös huolenaiheita mm. yötyön lisääntymisestä ja työvoiman saatavuudesta.

Viestintäministeri Lindén on liikenne- ja viestintävaliokunnalle 11.11.2010 lähettämässään kirjeessä todennut, että hallituksen piirissä on käsitelty eduskunnan käsittelyssä olevan postilakiesityksen muuttamista siltä osin, että siihen lisättäisiin yhden yön yli kannettavaa kirjettä koskevan kulkunopeuden laatustandardi. Kirjeen mukaan edellä kuvattu muutos voitaisiin toteuttaa lisäämällä lakiesityksen 19 §:n 1 momenttiin seuraava teksti: "Yleispalveluun kuuluvat kotimaan kirjelähetykset, jotka on jätetty yleispalvelun tarjoajan välitettäviksi ja jättöpäivää seuraavana arkipäivänä jaettaviksi ja joista on maksettu voimassa oleva maksu, on jaettava siten, että lähetyksistä vähintään 80 prosenttia on perillä viimeistään jättöpäivää seuraavana arkipäivänä."

Lisäksi liikenne- ja viestintäministeriö on valiokunnalle toimittamassaan selvityksessä tuonut esille, että kyseinen lisäys edellyttää lisäksi yleispalvelua koskevan 15 §:n täsmentämistä siten, että yleispalvelun tarjoajan tulee aina pitää tarjolla lähettämistä seuraavana toisena arkipäivänä perille toimitettavaa kirjetuotetta. Jos yleispalvelun tarjoaja tämän lisäksi kuitenkin haluaa tarjota nopeampaa, seuraavana arkipäivänä perille toimitettavaa kirjetuotetta, sovelletaan siihen 19 §:n mukaista laatustandardia. Saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää muutosehdotuksia perusteltuina ja esittää, että esityksen 15 ja 19 §:ään tehdään ministeriön valiokunnalle ehdottamat muutokset.

Toimilupaehdot ja postialalle tulon edistäminen

Postidirektiivi mahdollistaa toimilupamenettelyn säilyttämisen ja yleispalvelun ehtoja matalampitasoisten toimilupaehtojen asettamisen myös muille kuin yleispalvelun tarjoajille. Hallituksen esityksen lähtökohtana on, että muille kuin yleispalveluyrityksille asetetaan velvollisuuksia direktiivin mahdollistamissa puitteissa. Belgiassa ollaan saadun selvityksen mukaan mahdollisesti parhaillaan laatimassa sääntelyä, jossa muille kuin yleispalvelua tarjoaville postiyrityksille asetettaisiin jakeluvelvollisuus kahdesti viikossa. Lisäksi postiyrityksiltä edellytetään saadun selvityksen mukaan muun muassa, että niiden tulee laajentaa toiminta-alueensa asteittain kattamaan 80 prosenttia maasta. Toisaalta saadun selvityksen mukaan esim. Ruotsissa ei tulla asettamaan postiyrityksille yleispalvelun tarjoajaa lukuun ottamatta erityisiä laatu- tai saatavuusvaatimuksia.

Valiokunta toteaa, että toimilupaehdot ovat keskeinen mekanismi, jolla on mahdollista vaikuttaa markkinoiden toimintaan ja postilain tavoitteena olevan yleispalvelun tarjonnan turvaamiseen. Valiokunta korostaa, että toimilupaehtoja tulee hyödyntää Suomen kansallisten erityispiirteiden vaatimalla tavalla postilain tavoitteiden toteutumisen varmistamiseksi.

Hallituksen esityksen mukaan postitoimiluvat myöntäisi liikenne- ja viestintäministeriö. Valiokunta katsoo, että postitoimilupien myöntäminen on yhteiskunnalliselta painoarvoltaan erittäin merkittävä päätös, jolla on laajoja hallinnon eri sektoreille ulottuvia vaikutuksia. Näin ollen valiokunta ehdottaa, että postilakia muutetaan siten, että postitoimiluvat myöntää valtioneuvosto.

Hallituksen esityksen mukaan postilain tarkoituksena on yleispalvelun turvaamisen lisäksi edistää yleisesti postitoimialan ja -palvelujen kehittymistä. Hallituksen esitykseen sisältyy useita ehdotuksia, joilla pyritään madaltamaan alalletulon kynnystä. Tällaisia ehdotuksia ovat mm. säännökset postiyritysten pääsystä posti-infrastruktuurin eri osiin. Esityksen 37 §:n mukaan postinumerojärjestelmää ylläpitävän postiyrityksen tulee pitää järjestelmän sisältämiä tietoja julkisesti nähtävillä ja tietoja tulee myös luovuttaa muille postiyrityksille. Vastaavasti ehdotetun 38 §:n mukaan osoiterekisteriä ylläpitävän postiyrityksen on pyynnöstä luovutettava postin saajan nimi- ja osoitetiedot sekä tiedot jakelun muutoksia koskevista toimeksiannoista toiselle postiyritykselle, jos tämä tarvitsee niitä postitoimintansa hoitamiseksi. Postiyrityksen pääsystä toisen postiyrityksen hallinnassa olevaan postilokeroon tai vastaavaan on säädetty ehdotetussa 39 §:ssä.

Osa lausunnonantajista on pitänyt ehdotuksen kilpailun avaamiseen liittyvää sääntelyä riittämättömänä kilpailun todelliseksi avaamiseksi postimarkkinoilla. Eräissä asiantuntijalausunnoissa on myös tuotu esille, että mm. toimilupaehtojen kautta asetettavat vaatimukset saavat aikaan epävarmuutta alalle tuleville.

Joissakin asiantuntijalausunnoissa on myös tuotu esille, että markkinoille tulon esteeksi saattaa muodostua se, että uudet toimijat eivät välttämättä pääse lukittuihin kerrostalojen rappukäytäviin. Kyseisissä lausunnoissa on mm. ehdotettu, että kiinteistön omistajalla tulisi olla velvollisuus luovuttaa avain tai ovikoodi postiyritykselle. Toisaalta asiantuntijakuulemisissa on tuotu esille, että asunto-osakeyhtiöillä ja vastaavilla tulee olla edelleen oikeus päättää, kenellä on oikeus päästä ja suorittaa jakelua kiinteistön tiloissa tai lukituissa rappukäytävissä. Valiokunta pitää perusteltuna hallituksen esityksen ratkaisua, jonka mukaan kunkin postiyrityksen tulee hankkia oman toimintansa tarpeisiin ovikoodi tai avain esimerkiksi kiinteistön omistajalta sopimalla tästä asiasta erikseen.

Valiokunta toteaa, että tässä vaiheessa on erittäin vaikeaa arvioida kaikkia postimarkkinoiden kilpailun avaamiseen ja mahdolliseen kilpailun lisääntymiseen liittyviä vaikutuksia. Valiokunta pitää keskeisenä, että kilpailun lisääntyminen ei saa johtaa haja-asutusalueiden palvelujen heikkenemiseen. Valiokunta ehdottaa, että eduskunta hyväksyisi seuraavan lausuman:

Eduskunta edellyttää, että postimarkkinoiden kehittymistä sekä postipalvelujen laatua ja saatavuutta seurataan tiiviisti ja ryhdytään tarvittaessa viipymättä toimenpiteisiin, joilla laadukkaiden postipalvelujen tarjonta varmistetaan koko maassa. Seurannassa tulee arvioida myös erityisesti haja-asutusalueiden jakeluhintoihin kohdistuvia vaikutuksia. Seurannasta ja toteutetuista toimenpiteistä tulee toimittaa liikenne- ja viestintävaliokunnalle selvitys toukokuun 31. päivään 2013 mennessä.

Ehdotetulla lailla säädetään Viestintävirastolle uusia tehtäviä. Valiokunta korostaa, että lain vaikutusten seuraamisen ja lain tavoitteiden toteutumisen kannalta on erittäin tärkeää, että Viestintäviraston resurssien riittävyydestä huolehditaan jatkossa.

Vaikutukset lehtijakeluun

Hallituksen esityksen 1 §:n mukaan postilakia sovelletaan postin yleispalvelun ja muiden postipalvelujen tarjoamiseen.

Eräissä asiantuntijalausunnoissa on nostettu esille postilailla säännellyn postitoiminnan merkitys lehtijakelulle. Lehtijakelua ei ole hallituksen esityksessä ehdotettu säänneltäväksi postilailla. Osassa asiantuntijalausunnoista on esitetty, että postilailla tulisi huolehtia siitä, että sanomalehtien ja muiden lehtien viisipäiväinen ja kustannuksiltaan kohtuullinen perusjakelu turvataan haja-asutusalueilla ja että myös jakelun toteuttamisen aikatauluja tulisi säännellä. Lehtijakelun kustannusten on arvioitu nousevan jatkossa mm. jakelun volyymipudotuksen, yleisen kustannustason nousun ja uuden postilain myötä syntyvän kilpailun seurauksena.

Valiokunta pitää toimivaa, kustannustehokasta ja laadukasta lehtijakelua keskeisenä kansalaisten tasapuolisten tiedonsaantimahdollisuuksien kannalta. Valiokunta on huolissaan erityisesti paikallis- ja maakuntalehtien jakelun tulevaisuudesta, mikäli jakelukustannukset nousevat jatkossa huomattavasti. Lehtijakelun rajaaminen postilain soveltamisalan ulkopuolelle vastaa kuitenkin nykyistä oikeustilaa. Lehtijakelu liittyy läheisesti postinjakeluun, koska sitä toteutetaan osin samassa palvelutuotannossa postipalveluiden kanssa. Näin ollen postilailla on selkeä välillinen vaikutus myös lehtijakeluun, mutta valiokunnan saaman selvityksen mukaan tämä on pyritty huomioimaan esityksen valmistelussa. Valiokunta toteaa, että postilain soveltamisalan säilyttäminen nykyisellään on perusteltua, mutta katsoo, että paikallis- ja maakuntalehtien tulevaisuudesta tulee jatkossa pyrkiä huolehtimaan muilla käytettävissä olevilla keinoilla.

Yleispalvelun toimipisteet

Hallituksen esityksen 16 §:n mukaan yleispalvelun tarjoajan on ylläpidettävä toimipisteitä, joista yleispalveluun kuuluvat tuotteet ja palvelut ovat saatavilla. Toimipisteet on sijoitettava siten, että yleispalvelun käyttäjät voivat asioida toimipisteessä kohtuullisen matkan päässä vakituisesta asunnostaan. Toimipisteen sijainti ei enää olisi sidoksissa kuntaan. Kohtuullista matkaa määriteltäessä on otettava huomioon alueen väestötiheys ja pinta-ala, alueella ilmenevät asiointitarpeet, palveluiden sijainti yleensä ja muut paikalliset olosuhteet sekä uusien postipalvelumuotojen kehittyminen.

Sääntely mahdollistaa myös liikkuvien toimipaikkojen käytön, kunhan menettely ei vaaranna yleispalvelun toimivuutta. Useissa asiantuntijalausunnoissa on korostettu, että lakimuutos ei saisi johtaa toimipaikkaverkoston karsimisiin ja palvelutason huononemiseen. Useat lausunnonantajat ovat myös esittäneet, että kohtuullisen matkan käsitettä tulisi tarkentaa lain tasolla.

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan kohtuullista matkaa on arvioitava siten, että se suhteutetaan asuin- ja asiointialueen mukaan. Harvaan asutulla alueella etäisyydet kaikkiin palveluihin ovat pidempiä kuin taajamassa, joten myös kohtuullinen matka harvaan asutulla alueella on eripituinen kuin esimerkiksi pääkaupunkiseudulla. Valiokunta toteaa, että koska asiointimatkat ja -olosuhteet maan eri osissa vaihtelevat merkittävästi, ei lain tasolle ole mahdollista sisällyttää kaavamaista kilometrimäärää. Tästä syystä on myös perusteltua, että tarkempia säännöksiä toimipaikkaverkon järjestämistä koskevista säännöistä voidaan antaa 16 §:n 4 momentin mukaisesti valtioneuvoston asetuksella.

Valiokunta kuitenkin katsoo, että hallituksen esityksessä ehdotettu toimipisteiden kohtuullista välimatkaa koskeva ehdotus ei välttämättä riitä turvaamaan palvelujen tasoa kaikilla maamme alueilla tasavertaisesti. Tästä syystä valiokunta ehdottaa, että kohtuullista välimatkaa koskevan vaatimuksen lisäksi yleispalvelun tarjoajan on ylläpidettävä jokaisessa kunnassa vähintään yksi yleispalvelua tarjoava toimipiste.

Eräissä asiantuntijalausunnoissa on esitetty, että asiamiespostien korvausperusteista tulisi säätää lailla, ja tuotu esille, että asiamiesposteille maksetut korvaukset eivät monessa tapauksessa riitä kattamaan tästä toiminnasta syntyviä kustannuksia. Monin paikoin on luontevaa, että myös postiasiointi voidaan hoitaa muun tavanomaisen päivittäisen asioinnin yhteydessä. Valiokunta pitää tärkeänä, että tämänkaltainen palveluntarjonta säilyy. Voimassa olevassa postipalvelulaissa ei ole säännöksiä siitä, miten asiamiespostitoiminta tulisi käytännössä järjestää. Valiokunta toteaa, että tällaista lain tasoista sääntelyä ei edelleenkään voida pitää tarkoituksenmukaisena, koska asiamiespostitoiminta ja siitä maksettavat korvaukset perustuvat postiyrityksen ja asiamiespostitoimintaa harjoittavan tahon väliseen sopimukseen. Valiokunta kuitenkin korostaa, että se pitää tärkeänä, että postitoiminnan järjestämisessä noudatetaan eri osapuolten kannalta kohtuullisia ehtoja myös asiamiespostitoiminnan järjestämisessä.

Ehdotetussa 16 §:n 1 momentissa edellytetään, että yleispalvelun tarjoaja huolehtii käytettävissään olevin keinoin siitä, että toimipisteissä voidaan asioida esteettömästi. Toimipaikan esteettömyys on erityisen tärkeää erityisryhmille, kuten näkö- tai liikuntavammaisille. Sääntely lähtee siitä, että yleispalvelun tarjoajan tulee järjestää itse ylläpitämiensä toimipisteiden tilat siten, että niissä voidaan asioida esteettömästi. Sen sijaan asiamiespostien tilat eivät ole samalla tavoin yleispalvelun tarjoajan hallinnassa. Ehdotetun pykälän yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan, että yleispalvelun tarjoajan tulee kuitenkin ottaa esteettömyys huomioon myös asiamiespostien kanssa tehtävissä sopimuksissa siinä määrin kuin se on mahdollista. Valiokunta pitää toimipaikkojen esteettömyyttä koskevaa ehdotusta kannatettavana erityisesti vammaisten ja liikuntarajoitteisten näkökulmasta. Valiokunta kuitenkin toteaa, että toimipaikkojen esteettömyyden käytännön toteuttamiseen tarvitaan riittävän pitkä aika. Valiokunta ehdottaa tästä syystä kuuden kuukauden siirtymäaikaa velvoitteen soveltamiselle.

Yleispalveluhinnoittelun kohtuullisuus

Yleispalvelun hinnoittelun periaatteista säädetään esityksen 26 §:ssä. Hinnoittelusääntelyn tarkoituksena on turvata kohtuuhintaiset peruspalvelut kaikille kansalaisille. Laissa taataan myös peruskirjetuotteen samanhintaisuus koko maassa. Hinnoitteluvelvoitteiden toteutumista valvoo Viestintävirasto.

Eräissä asiantuntijalausunnoissa on tuotu esille, että esityksessä ei kaikilta osin riittävästi täsmennetä kustannusten kohdistamiseen liittyviä periaatteita. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan voimassa olevan lain mukaisesta yleispalvelun hinnoittelusta on ollut jo pidempään toisistaan eroavia näkemyksiä ja eräitä Viestintäviraston hinnoittelua koskevia päätöksiä on myös käsitelty tuomioistuimissa muutoksenhaun johdosta.

Liikenne- ja viestintävaliokunta katsoo, että ehdotettu yleispalvelun hinnoittelua koskeva sääntely on riittävän täsmällistä ja kattavaa. Valiokunta korostaa, että olisi erittäin tärkeää, että yleispalvelun hinnoittelua koskeviin erimielisyyksiin saataisiin mahdollisimman pian lopullinen ja eri osapuolia tyydyttävä ratkaisu.

Yleispalvelun rahoitus

Hallituksen esityksen lähtökohtana on, että yleispalvelua tarjotaan tulorahoituksella markkinaehtoisesti. Esityksen 33 §:ssä säädetään kuitenkin yleispalvelun tarjoajan oikeudesta saada korvaus sellaisista yleispalvelun nettokustannuksista, jotka muodostavat sille kohtuuttoman taloudellisen taakan. Lisäksi ehdotetaan sääntelyä muiden postiyritysten velvollisuudesta osallistua näiden kustannusten kattamiseen. Esitys lähtee siitä, että kaikkia kustannuksia ei korvata yleispalvelun tarjoajalle, vaan ainoastaan se osa, joka muodostaa yleispalvelun tarjoajalle kohtuuttoman taloudellisen rasitteen.

Taloudellisen rasitteen kohtuuttomuuden arvioinnissa tulee esityksen mukaan ottaa huomioon yrityksen koko, yritystoiminnan laatu sekä yrityksen harjoittaman posti- ja siihen läheisesti liittyvän muun toiminnan liikevaihto. Lisäksi tulee ottaa huomioon muut edellä mainittuihin rinnastettavat seikat.

Kustannusten korvaaminen edellyttää, että direktiivin mukaisia nettokustannuksia syntyy. Muiden postiyritysten tulee tällöin osallistua erikseen lailla säädettävällä tavalla korvattavien nettokustannusten kattamiseen. Käytännössä osallistuminen kustannuksiin tapahtuisi valiokunnan saaman selvityksen mukaan perimällä erityistä veroa tai maksua postitoiminnan harjoittajilta. Valiokunta toteaa, että mahdollisesta verosta tulisi säätää erillisellä verolailla, jossa tulee säätää mm. verovelvollisuuden ja veron suuruuden perusteista sekä verovelvollisen oikeusturvasta perustuslain edellyttämällä tavalla. Maksuvelvollisuuden määräämisen tulee tapahtua avoimella ja syrjimättömällä tavalla. Kustannusten korvaamisessa tulee huomioida myös EU:n valtiontukia koskeva sääntely. Valiokunta toteaa, että ehdotuksessa säädetään tärkeä rahoitusmekanismi ja menettelyt, joilla yleispalvelun tarjonta voidaan pyrkiä viime kädessä turvaamaan. Valiokunta ehdottaa, että kustannusten korvaamista koskevaan esityksen 33 §:ään tehdään eräitä täsmennyksiä.

Valiokunta korostaa liikenne- ja viestintäministeriön asettaman yleispalvelun rahoitusjärjestelyä pohtivan työryhmän merkitystä ja toteaa, että kyseistä työtä olisi syytä pyrkiä mahdollisuuksien mukaan kiirehtimään mm. ennakoitavuuden parantamiseksi. Valiokunta ehdottaa eduskunnan hyväksyttäväksi seuraavan lausuman:

Eduskunta edellyttää, että postitoiminnan yleispalvelun rahoitus tulee varmistaa tilanteissa, joissa yleispalvelun tarjoaminen johtaisi nettokustannuksiin, jotka muodostavat kohtuuttoman taloudellisen rasitteen yleispalvelun tarjoajalle. Rahoituksen turvaamiseksi toteutetuista toimenpiteistä tulee toimittaa liikenne- ja viestintävaliokunnalle selvitys syyskuun 1. päivään 2012 mennessä.

Saaristoalueiden postipalvelut

Postinkulku on muiden harvaan asuttujen seutujen lisäksi erityisen tärkeää ulkosaaristossa. Tämä johtuu mm. siitä, että postinjakelulle ei useinkaan ole ulkosaaristossa muita kaupallisia vaihtoehtoja tarjolla. Lisäksi esim. nopeita internet-yhteyksiä ei välttämättä ole kaikkialla saatavilla, mikä taas saattaa rajoittaa sähköisen viestinnän käyttöä vaihtoehtona perinteiselle postinjakelulle. Luotettava postinkulku ja toimiva yhteysalusliikenne ovat saaristossa nykyisin välttämättömiä edellytyksiä elinkeinotoiminnan harjoittamiselle ja saariston säilymiselle elinkelpoisena.

Asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille, että postinjakelua voitaisiin tehostaa saaristoalueilla yhteensovittamalla yhteysalusliikenteen ja postinjakelun toimintaa. Toisaalta valiokunta on pyytänyt ja saanut selvityksen, jonka mukaan postinjakelussa saaristoalueella hyödynnetään yhteysalusliikenteen tarjoamat mahdollisuudet. Valiokunta katsoo, että näiden kahden toiminnon tulisi toimia saaristoalueiden vaikeissa olosuhteissa riittävän koordinoidusti. Valiokunta toteaa, että saaristoliikenteen järjestämisessä tulee huomioida myös postinjakelun tarpeet, jotta saariston postinjakelu pystytään järjestämään järkevällä ja kustannustehokkaalla tavalla. Saaristoliikenteen järjestäminen kuuluu Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle (Varsinais-Suomen ELY-keskus).

Arvonlisäveroa koskevat liitynnät

Eräissä asiantuntijalausunnoissa on katsottu, että esityksen ehdotettu yleispalvelun rajaaminen käteismaksullisiin lähetyksiin on direktiivin vastaista. Esitetty näkemys liittyy arvonlisäverolain muuttamista koskevaan hallituksen esitykseen (HE 210/2010 vp), joka on samanaikaisesti eduskunnan käsittelyssä ja jonka on tarkoitus tulla voimaan yhtä aikaa postilain kanssa. Kyseisessä esityksessä rajataan postipalvelujen verottomuus postilain 15 §:n yleispalvelun määrittelyn mukaisesti.

Valiokunnan saaman selvityksen perusteella postidirektiivin 3 artiklan mukaan yleispalveluna tulee turvata alle kahden kilon painoiset kirjeet ja alle kymmenen kilon painoiset paketit. Direktiivissä ei kuitenkaan määritellä sitä, että kaikkien näiden painorajojen piiriin kuuluvien tuotteiden tulee olla yleispalvelua. Postilakiehdotuksessa yleispalvelu turvataan postimerkkikirjein ja peruspaketein. Näin ollen esityksessä tehty yleispalvelutuotteiden määrittely on valiokunnan saaman selvityksen mukaan postidirektiivin mukainen.

Hallituksen esityksen HE 210/2010 vp mukainen verokohtelu tarkoittaa käytännössä mm. sitä, että postimerkkeihin ei sisälly arvonlisäveroa. Postilain hallituksen esityksen perusteluissa on tuotu virheellisesti esille, että verkkokaupassa maksamista ei pidetä yleispalvelusäännöksessä tarkoitettuna käteismaksamisena. Liikenne- ja viestintävaliokunta toteaa selvyyden vuoksi, että sillä ei ole oikeudellista merkitystä, onko postimerkki ostettu verkkokaupasta vai jostain muualta.

Suoramarkkinoinnin kieltäminen

Jo nykyisin on mahdollista kieltää omien henkilötietojen käyttö suoramarkkinointitarkoituksiin. Suoramarkkinoinnilla tarkoitetaan sellaista markkinointia, jolla lähestytään kuluttajaa joko postitse, puhelimitse tai sähköisesti. Suoramarkkinointia käyttävät yritykset hankkivat kuluttajien osoitetietoja eri lähteistä ja suoramarkkinoijan tulee kertoa esim. markkinointikirjeessä, mistä kuluttajan yhteystiedot on saatu.

Suoramarkkinoinnin kieltotapa vaihtelee suoramarkkinointimuodon mukaan. Suoramarkkinointia voi rajoittaa ilmoittamalla markkinointikiellosta suoraan markkinoijalle tai myyjälle, jolloin kielto koskee kyseistä yritystä. Lisäksi markkinointia voi rajoittaa kieltämällä nimi- ja osoitetietojen luovutuksen viranomaisten ylläpitämistä rekistereistä tai ilmoittamalla kiellosta keskitettyyn suoramarkkinoinnin rajoituspalveluun. Valiokunta katsoo, että kilpailun lisääntyminen postimarkkinoilla ja alalla toimivien yritysten määrän kasvu eivät saa haitata myöskään käytännössä suoramarkkinoinnin rajoittamista koskevien keinojen käyttöä. Tarvittaessa tulee järjestää suoramarkkinointikieltoa koskevien tietojen siirtäminen eri toimijoiden välillä.

Maailman postiliiton yleissopimuksen hyväksyminen

Eduskunta hyväksyy perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä tai ovat muutoin merkitykseltään huomattavia taikka vaativat perustuslain mukaan muusta syystä eduskunnan hyväksymisen. Postiliiton yleissopimus on ns. jaetun toimivallan sopimus, jonka määräykset kuuluvat osin EU:n ja osin jäsenvaltion toimivaltaan. Valiokunta esittää, että eduskunta hyväksyy hallituksen esityksessä tarkoitetun Postiliiton yleissopimuksen siltä osin kuin se kuuluu Suomen toimivaltaan.

Voimaantulo

Valiokunta pitää tärkeänä, että lain voimaantuloajankohta määritellään siten, että toimijoille varataan riittävä aika varautua lain voimaantuloon. Lisäksi valiokunta esittää, että toimipisteiden esteettömyyttä koskevaa 16 §:n säännöstä sovelletaan alkaen kuusi kuukautta tämän lain voimaantulosta.