Perustelut
Valiokunta toteaa, että perustamissopimuksen mukaisesti
komissio laatii joka kolmas vuosi kertomuksen EU:n taloudellisen
ja sosiaalisen koheesion kehitystrendeistä ja koheesiopoliittisten
toimenpiteiden vaikuttavuudesta. Komission neljäs
koheesioraportti julkaistiin 30.5.2007, mutta se ei sisältänyt
esitystä tulevasta koheesiopolitiikasta. Koheesioraporttiin
sisältyi kysymyslista, jonka on tarkoitus ohjata keskustelua
koheesiopolitiikan tulevasta suunnasta. Koheesioraportti on erillinen
prosessi suhteessa EU:n rahoituskehysten uudelleentarkasteluun,
eikä neuvosto tee päätöksiä koheesioraporttiin
liittyen. Neljänteen koheesioraporttiin liittyvä tulevaisuuskeskustelu
kuitenkin kytkeytyy EU:n rahoituskehysten uudelleentarkasteluun
hahmottelemalla koheesiopolitiikan tulevaisuuden haasteita, ja neuvosto
saattaa rahoituskehysten uudelleentarkastelun yhteydessä ottaa
myös kantaa koheesiopolitiikan rahoitukseen.
Kaudella 2007—2013 Suomi saa EU:n koheesiopoliittisia
tukia yhteensä 1,7 miljardia euroa. Suomen rakennerahasto-ohjelmien
EU-rahoituksen kokonaiskehys on vuositasolla laskeva: vuonna 2007
ohjelmien yhteenlaskettu EU-rahoitus on 247 miljoonaa euroa, kun
se ohjelmakauden lopussa on 207 miljoonaa euroa. Lasku johtuu siitä,
että Itä-Suomeen sovelletaan laskevaa siirtymäkauden
rahoitusprofiilia, jolloin rakennerahastoista saatavat tuet ovat
Itä-Suomessa vuonna 2013 alle puolet vuoden 2007 tasosta. EU:n
maaseuturahaston rahoitus, joka ei sisälly koheesiostrategiaan,
on alkavalla kaudella Manner-Suomen kehittämisohjelmassa
yhteensä 2,1 miljardia euroa. Valiokunta korostaa, että eri
rahastojen toimien yhteensovitus ja keskinäinen täydentyvyys
on tulevaisuudessa keskeistä.
Koheesiopolitiikan, maatalouspolitiikan ja maaseudun kehittämisen
välineiden tulee toimia yhdessä, vahvistaa toistensa
positiivisia vaikutuksia ja tuottaa alueellisen kehityksen tasa-arvoa.
Maatalouden merkitys elinvoimaisen maaseudun kannalta on olennainen.
Valiokunta toteaa, että maatalouden rakennemuutokseen
liittyy myös monialaisten tilojen määrän
kasvu. Toisaalta maatalouden rakennemuutoksen seurauksena aktiivitilat
maaseudulla vähenevät, jolloin myös maaseudun
väkiluku on alentunut. Maaseudun elinkeinorakenteen monipuolistaminen
on välttämätöntä jo
maaseudun palvelurakenteenkin säilyttämiseksi.
Tällä kehityksellä on merkitystä maaseudun
koko yhdyskuntarakenteen kannalta. Valiokunta korostaa sitä,
että maaseudun elinvoimaisuutta tulee kehittää monipuolistamalla
maaseudun elinkeinorakennetta esimerkiksi edistämällä monialaisten
tilojen toimintaedellytyksiä. Lisäksi pienyritystoiminnan merkitys
maaseudun uusien innovaatioiden ja elinkeinojen kehittämisessä on
keskeinen.
Suomen liittyessä EU:iin tuotiin painokkaasti esiin
Suomen poikkeukselliset ilmasto-olosuhteet. EU:n taholta on tunnustettu
tämä tosiasia maamme liittymissopimuksessa ja
EU:n myöhemmissä päätöksissä.
Valtioneuvoston selonteosta maatalouspolitiikasta (maatalouspoliittinen
selonteko) antamassaan mietinnössä (MmVM
7/2006 vp — VNS 4/2005 vp) valiokunta
on korostanut sitä, että myös Eurooppa-neuvosto
on hyväksynyt periaatteen, jonka mukaan monitoiminnallinen
maatalous säilytetään kaikilla Euroopan
alueilla. Suomella tulee olla oikeus täydentää EU:n
yhteistä maatalouspolitiikkaa kansallisilla ratkaisuilla.
Maataloutta tulee voida harjoittaa edelleen koko maassa. Keskeistä on
huolehtia liittymissopimuksessa todetun harvaan asuttujen alueiden
vaatiman erityiskohtelun huomioimisesta koko maassa tulevaisuudessakin.
Valiokunta toteaa, että Suomen tarpeet tulee selvittää kansallisesti
mahdollisimman laaja-alaisessa yhteistyöprosessissa. Lähtökohtana
tulee olla koheesiopolitiikan vaikuttavuuden ja lisäarvon
tehokas hyödyntäminen. Valiokunta pitää tärkeänä,
että toteutuksessa yksinkertaistetaan toimenpanon vaatimaa
hallintobyrokratiaa.
Suomessa maatalouden ja laajemmin maaseudun kehittämiseen
tähtäävillä toimilla on keskeinen
merkitys erityisesti harvaan asutuilla alueilla. Pitkät
etäisyydet, kylmä ilmasto ja harva asutus tulee
ottaa tulevaisuudessakin huomioon erityistoimenpiteitä edellyttävinä ongelmina.
Valiokunta toteaa, että toimivalla tieverkostolla on keskeinen
merkitys maaseudun kaikkien toimintojen kannalta. Se on myös
puuntuotannon ja puunhankinnan perusedellytys, vaikka metsäpolitiikka
ei sinänsä kuulu EU:n yhteisten politiikkojen
piiriin. Valiokunta katsoo, että painottamalla harvaan
asuttujen maaseutualueiden kehitystarpeita voidaan parhaiten turvata
näiden alueiden kehittymismahdollisuudet.