Perustelut

Valiokunta yhtyy valtioneuvoston kantaan, jonka mukaan Suomelle esitetty kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisvelvoite on vaativa, mutta mahdollinen saavuttaa. Komission ehdotuksen yleisenä tavoitteena on löytää uusia kustannustehokkaita tapoja saavuttaa 20 prosentin vähennystavoite vuoteen 2020 mennessä. Ilmasto- ja energiapaketin ehdotukset liittyvät kiinteästi toisiinsa, ja ehdotusten käsittelyssä onkin otettava huomioon yhteisvaikutukset.

Komission direktiiviehdotuksen mukaan Suomen on vähennettävä kasvihuonekaasupäästöjä päästökaupan ulkopuolisilla sektoreilla 16 prosentilla vuosina 2005—2020. Valiokunta toteaa, että päästöjen vähentämisen tulee lähteä vaihtoehtoisten keinojen vaikutusten ja kustannustehokkuuden arvioinnista. Valiokunta toteaa valtioneuvoston kantaan yhtyen, että alustavien arvioiden mukaan maatalouden päästövähennyspotentiaali on noin 10 prosentin tasolla. Valiokunta korostaa, että maataloussektorilla tulee päästöjen vähentämisessä käyttää keinoja, joiden avulla saavutetaan asetetut tavoitteet mahdollisimman pienin kustannuksin vaarantamatta maatalouden kilpailukykyä ja huoltovarmuutta, jonka merkitys on kasvanut jatkuvasti. Valiokunta toteaa, että Euroopan ilmastossa tulee tapahtumaan muutoksia, joiden seurauksena Euroopan eteläosien arvioidaan jatkossa kärsivän kovasta kuivuudesta. Suomen maatalouden merkitys ruoantuotannossa tulee huomattavasti kasvamaan nykyisestä. Sen vuoksi maatalouden kilpailukyvyn säilyttäminen on elintärkeää.

Maataloussektorilta aiheutuvia kasvihuonekaasupäästöjä ovat muun muassa kotieläinten ruoansulatuksen metaanipäästöt, lannankäsittelyn metaani- ja dityppioksidipäästöt ja maaperän dityppioksidipäästöt. Maataloussektorin kasvihuonekaasujen päästöjen osuus oli vuonna 2006 noin 8 prosenttia Suomen kokonaispäästöistä. Lisäksi maatalouden maankäyttösektorin (maankäyttö, maankäytön muutos ja metsätalous -sektori) päästöjä ovat maatalousmaasta, viljelemättömästä maatalousmaasta ja kalkituksesta syntyvät hiilidioksidipäästöt, joiden osuus on noin 6 prosenttia Suomen kokonaispäästöistä. Valiokunta toteaa, että maatalouden ja sen maankäyttösektorin päästöjen arvioidaan olevan yhteensä noin 14 prosenttia kasvihuonekaasupäästöistä. Valiokunta toteaa, että maatalouden kasvihuonekaasupäästölaskelmiin sisältyy toistaiseksi epävarmuuksia, minkä vuoksi tarvitaan lisää tutkimustietoja maatalouden päästöistä sekä myös mahdollisista hiilinieluista. Valiokunta huomauttaa, että maatalouden kasvihuonekaasupäästöt ovat jo alentuneet vuosina 1990—2006 yhteensä noin 22 prosenttia.

Valiokunta katsoo, että tulevaisuudessa maataloudessa päästöjen vähentämistä käytännössä voidaan saada aikaan muun muassa peltopinta-alaan, maanmuokkaukseen ja lannoitukseen liittyvillä toimenpiteillä sekä lannan käsittelyä kehittämällä. Maatalouden taloudellisen tutkimuslaitoksen tutkimusten mukaan eloperäisillä pelloilla muiden kasvien korvaaminen nurmikasveilla on todennäköisesti tehokkain päästöjen vähennyskeino. Pidemmällä tähtäimellä on tarpeen selvittää mahdollisuuksia välttyä uuden pellon raivaamiselta turvemailla. Maatalouden energiansäästöpotentiaalia löytyy myös työkoneiden polttoaineista. Muita päästöjen vähennyskohteita ovat karjasuojat, asuinrakennukset ja viljan käsittely. Biokomponenttien tuotannon laajentaminen edistää biopolttoaineiden käyttöä myös työkoneissa. Valiokunta katsoo, että maataloussektorilla päästöjen vähentämisessä teknologian kehitys tarjoaa hyvät mahdollisuudet päästöjen kokonaisvaltaiseen vähentämiseen. Yksi esimerkki on suorakylvötekniikan käyttöönotto.

Nykyisellään hevosenlantaan sovelletaan EY:n jätteenpolttodirektiiviä ja kansallista valtioneuvoston asetusta jätteen polttamisesta (362/2003), jolla direktiivi on pantu Suomessa täytäntöön. Asetukseen sisältyy varsin tiukkoja vaatimuksia muun muassa polttolaitteistolle ja poltosta syntyvien päästöjen tarkkailulle. Neuvoston direktiiviä ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämisestä (1996/61/EY) eli IPPC-direktiiviä ollaan parhaillaan uudistamassa. Uudistuksessa IPPC-direktiivi korvaa jätteenpolttodirektiivin ja muutamia muita direktiivejä, jotka kaikki yhdistetään yhdeksi direktiiviksi. Valiokunta pitää tärkeänä, että tässä yhteydessä direktiiviä muutetaan siten, että IPPC-direktiivin jätteenpolttoluvussa rajattaisiin direktiivin soveltamisalasta pois muun muassa hevosenlanta määrittelemällä ja muut vastaavat ainekset, joita käytetään energiantuotannossa. Valiokunta pitää tärkeänä, että erityisesti puukuivikkeisen hevosenlannan energiakäytön esteet poistetaan mahdollisimman nopealla aikataululla.

Eloperäistä eli runsaasti orgaanista ainesta sisältävää viljelysmaata on Suomessa noin 12 prosenttia peltoalasta eli 274 000 ha. Tästä turvemaita on arvioitu olevan vajaa 100 000 ha. Eloperäisten maiden päästöjä tulisi pyrkiä vähentämään taloudellisin kannustimin. Valiokunta katsoo, että keinona voisivat tulla kyseeseen esimerkiksi vapaaehtoiset sopimukset, jotka palkkioin kannustaisivat viljelijöitä viljelemään nurmikasveja tai ruokohelpeä eloperäisillä mailla. Vapaaehtoisten sitoumusten tulisi olla pitkäaikaisia, jotta maahan sitoutunut hiili ei pääsisi vapautumaan myöhemmin takaisin ilmakehään. Ruokohelpikasvuston juuristo toimii erittäin tehokkaana hiilinieluna. Arvioiden mukaan viljan maailmanmarkkinahintataso saattaa asettua pitkäaikaisesti nykyistä korkeammalle tasolle, jolloin ruokohelven viljelyä rajoittaisi kilpailukykyisempi viljan tuotanto. Toisaalta energianhinnan nousu saattaa nostaa myös ruokohelvestä maksettavaa hintaa. Valiokunta pitää tärkeänä löytää uusia keinoja hyödyntää ravintokäyttöön tarkoitetun peltokasvituotannon jätteiden ja sivutuotteiden, kuten korsien hyötykäyttöä.

Uusiutuvan energian käytön kestävä lisääminen ja energiatehokkuuden parantaminen ovat keskeiset keinot kasvihuonekaasujen vähentämiseen. Valiokunta katsoo, että bioenergian käytön lisääminen on merkittävin yksittäinen tekijä kasvihuonekaasujen vähentämisessä. Kansallisessa metsäohjelmassa 2015 asetetaan metsähakkeen käytölle moninkertainen kasvutavoite. Tämä on suuri haaste koko bioenergian tuotantoketjulle.

Tarkemmat kustannustehokkuusvertailut päästövähennyskeinojen kesken ovat maatalouden osalta vielä tekemättä, ja onkin tärkeää varmistaa, että maataloudessa pystytään tuottamaan päästövähennyksiä kilpailukykyisin kustannuksin. Ilmastopolitiikka voi myös tarjota merkittäviä mahdollisuuksia esimerkiksi bioenergian tuotannossa. Valiokunta korostaa, että huoltovarmuuden ylläpito on maataloudessa erittäin keskeistä.

Valiokunta toteaa, että biokaasun tai muiden päästövähennyskeinojen vaikutuksia kaasupäästöihin ja maatalouden tuotantoon pitkällä aikavälillä tulisi selvittää yksityiskohtaisemmin ja systemaattisemmin ennen päätöksiä politiikkakeinoista. Tarvitaan pikaisia selvityksiä eri keinojen kustannustehokkuudesta ja tarvittavista tukijärjestelmistä. Bioenergian, kuten metsähakkeen tai biokaasun polton, hyödyntäminen maatiloilla on pitkällä aikajänteellä järkevää sekä kaasupäästöjen että maatilojen talouden kannalta. Bioenergian käytön lisääminen vaatii kuitenkin suuria kertainvestointeja, minkä vuoksi edistämistoimien kehittäminen on tarpeen.

Metsät ja metsätalous eivät liity suoraan ehdotuksen päästövähennystavoitteeseen, mutta välillisesti Kioton pöytäkirjan kaudella vuosina 2008—2012 ja erittäin todennäköisesti myös sen jälkeen metsä on merkittävässä asemassa ilmastopolitiikan toteuttamisessa Suomessa. Metsätalous voi vaikuttaa hiilen kiertoon ja sitä kautta ilmastonmuutoksen hillitsemiseen suojelemalla ja lisäämällä olemassa olevia hiilivarastoja ja -nieluja, perustamalla uusia varastoja ja nieluja, sekä korvaamalla fossiilista energiaa, raaka-aineita ja tuotteita uusiutuvalla biomassalla. Metsiä istuttamalla ja hoitamalla voidaan lisätä hiilidioksidia sitovaa ja varastoivaa kasvibiomassaa. Tästä syystä on tärkeää, että metsäntutkimuksen tulevaisuus turvataan. Puutuotteilla puolestaan on keskeinen merkitys ilmastonmuutoksen hillinnässä: puutuotteet ovat hiilen varasto, ja puutuotteiden energiakäyttö vähentää fossiilisten polttoaineiden käyttöä sekä siten päästöjä. Lisäksi puutuotteiden materiaalikäyttö vähentää välillisesti fossiilisten polttoaineiden päästöjä. Valiokunta pitää tärkeänä, että puutuotteiden eri käyttömuodot sovitetaan yhteen.

Motiva valmistelee parhaillaan maa- ja metsätalousministeriön sekä työ- ja elinkeinoministeriön tilaamaa maatilojen energiaohjelmaa (MENO). Tavoitteena on maataloutta koskeva energiatehokkuussopimus, joka pitää sisällään myös uusiutuvan energian käytön lisäämisen ja tuottamisen. Valiokunta toteaa, että uudella maatilojen energiaohjelmalla pyritään vähentämään maatalouden kasvihuonepäästöjä. Valiokunta korostaa, että viestinnän ja koulutuksen merkitys kasvaa, kun uusiutuvan energian hyödyistä ja käyttömahdollisuuksista sekä energian säästömahdollisuuksista tiedotetaan.

Valiokunta yhtyen valtioneuvoston kantaan pitää hyvänä päästökehityksen seurannan ja raportoinnin kehittämistä sekä niiden liittämistä oleelliseksi osaksi tehtäviä päätöksiä. Valiokunta pitää järjestelmän uskottavuuden kannalta välttämättömänä, että tilastot ovat vertailukelpoisia ja sanktiojärjestelmät riittävän tehokkaita.