Yleisperustelut

Yleistä

Valiokunta toteaa, että vuoden 1996 kestävän metsätalouden rahoituksesta annettuun lakiin (1094/1996) on jo tehty kokonaisuudistus. Uutta kestävän metsätalouden rahoituslakia (544/2007), joka sisältää säännökset metsätalouden tukien myöntämisen perusteista ja yleisistä edellytyksistä, ei ole kuitenkaan vielä saatettu voimaan. Voimaan saattamista vailla oleva laki sisältää myös säännökset tukien myöntämisestä, maksamisesta, valvonnasta, takaisinperinnästä ja metsäkeskuksen tietojensaantioikeuksista siltä osin kuin se on tarpeen valtionavustuslain (688/2001) asianomaisten säännösten lisäksi. Laki tullaan saattamaan voimaan valtioneuvoston asetuksella.

Vaikka uutta kestävän metsätalouden rahoituslakia ei vielä ole saatettu voimaan, lakia on jo aikaisemmin esitetty muutettavaksi Euroopan yhteisön valtiontukea koskevien säännösten vuoksi. Seuraavat asiaa koskevat hallituksen esitykset ovat olleet eduskunnassa vireillä:

• Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi kestävän metsätalouden rahoituslain muuttamisesta (HE 72/2008 vp)
• Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi kestävän metsätalouden rahoituslain muuttamisesta annetun hallituksen esityksen (HE 72/2008 vp) täydentämisestä (HE 54/2009 vp).

Hallitus on peruuttanut mainitut hallituksen esitykset. Nyt käsiteltävänä olevaan esitykseen on koottu kyseisistä esityksistä ne muutosehdotukset, jotka ovat edelleen ajankohtaisia. Kysymys on Euroopan komission edellyttämistä muutoksista. Esityksen mukaan suunnitelman laatimisen tukemisesta maanomistajan omana työnä luovuttaisiin. Metsänuudistamisen tukea koskevaa säännöstä tarkistettaisiin siten, että toimenpiteellä tulisi edistää ensisijaisesti metsäekosysteemin ja biodiversiteetin tai perinteisen maiseman säilyttämistä ja kunnostamista. Lakiin esitetään myös sisällytettäviksi säännökset muusta julkisesta tuesta ja velvollisuudesta sallia tien virkistyskäyttö.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että esityksessä ehdotetaan metsätalouden rahoituslaista kumottaviksi sen 14 ja 15 §, jotka koskevat energiapuun korjuuseen ja haketukseen myönnettävää tukea. Esitykseen sisältyvässä laissa pienpuun energiatuesta mainitut kaksi erillistä tukea muutettaisiin yhdeksi uudeksi tueksi (pienpuun energiatuki) ja sitä koskevat säännökset sisällytettäisiin uuteen lakiin. Valiokunta pitää uuden pienpuun energiatuen sisällyttämistä erilliseen lakiin perusteltuna, koska kyseisen tuen tavoitteet ovat erilaiset kuin kestävän metsätalouden rahoituslain muilla tuilla. Jatkossa kestävän metsätalouden rahoituslain nojalla myönnettävien tukien tarkoituksena on edistää puuntuotantoa ja turvata metsien biologista monimuotoisuutta, kun taas uuden pienpuun energiatukea koskevan lain tavoitteena on puun energiakäytön lisääminen.

Esityksen perusteluissa on todettu, että koska kestävän metsätalouden rahoituslain ja pienpuun energiatukea koskevan lain voidaan arvioida tulevan voimaan aikaisintaan 1 päivänä huhtikuuta 2011, tarvitaan voimassa olevan lainsäädännön nojalla rahoitettavaan energiapuun korjuuseen ja haketukseen valtion tukea ensi vuonna arviolta vähintään 10 miljoonaa euroa. Hallitus on esittänyt vuoden 2011 talousarvioesityksen täydennyksen yhteydessä talousarvioon lisättäväksi uusi momentti 30.60.47 (Pienpuun energiatuki) ja osoitettavaksi sille 13,5 miljoonan euron määräraha (HE 228/2010 vp). Samalla on esitetty vähennettäväksi valtion talousarvion momentilta 30.60.44 (Tuki puuntuotannon kestävyyden turvaamiseen) 3,75 miljoonaa euroa (momentin kokonaismääräraha 76,03 miljoonaa euroa). Vuoden 2012 alusta energiapuun tukemisen arvioidaan siirtyvän kokonaan pienpuun energiatukijärjestelmän kautta rahoitettavaksi.

Valiokunta toteaa, että koska kestävän metsätalouden rahoituslaki (544/2007) muutoksineen ja pienpuun energiatukea koskeva laki on tarkoitus saattaa samanaikaisesti voimaan ja samalla kumota vuoden 1996 rahoituslaki, määrärahojen riittävyys ensi vuonna riippuu pitkälti uusien säädösten voimaantulon aikataulusta. Määräraha pienpuun energiatukeen on käytettävissä vain uuden tukijärjestelmän nojalla tehtäviin tukipäätöksiin. Tukijärjestelmän muutos tullee vaikuttamaan nuoren metsän hoidon ja energiapuun korjuun rahoitushakemusten määrän kasvamiseen vuoden 2011 aikana ja heijastuu siten myös haketustukeen osoitettavan määrärahan suuruuteen vuonna 2012.

Ottaen erityisesti huomioon maamme tavoitteet puuntuotannon edistämisessä ja metsien monimuotoisuuden turvaamisessa sekä uusiutuvan energian tuotannossa valiokunta pitää välttämättömänä, että käsiteltävänä olevaan esitykseen sisältyvien tukimuotojen rahoituksesta huolehditaan tulevina vuosina. Valiokunta korostaa sitä, että metsätalouden mahdollistaman uusiutuvan energian lisääminen rasittaa valtiontaloutta vähemmän kuin uusiutuvan energian vastaava lisääminen muilla tuotantomuodoilla.

Valiokunta toteaa, että energiapuun korjuun intensiteetti ja korjuutavoitteet ovat kasvaneet erittäin voimakkaasti lyhyen ajan sisällä. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio on juuri päivittänyt suosituksensa energiapuun korjuuseen ja kasvatukseen. Näiden suositusten laadinnassa on noudatettu varovaisuusperiaatetta. Valiokunta kiinnittääkin huomiota siihen, että metsävarojen energiakäytön yhä tehostuessa käytön kestävyyden ja metsien monimuotoisuuden varmistamisen merkitys korostuu.

Kestävän metsätalouden rahoituslaki

Valiokunta toteaa, että kestävän metsätalouden rahoituslakiin nyt tehtävien muutosten tavoitteena on saattaa laki Euroopan unionin valtiontukisääntöjen ja niihin liittyen komission valtiontukea koskevien päätösten mukaiseksi. Valtiontukisääntöihin liittyen kestävän metsätalouden rahoituslakiin on tarpeen tehdä tarkistuksia, jotka koskevat suunnittelua, metsänuudistamista, metsätien tekemistä sekä kokeilu- ja selvityshankkeiden tukea. Suunnitelman laatimisen tukemisesta maanomistajan omana työnä luovuttaisiin ja metsänuudistamisen tukea koskevaa säännöstä tarkistettaisiin siten, että toimenpiteellä tulisi edistää ensisijaisesti metsäekosysteemin ja biodiversiteetin tai perinteisen maiseman säilyttämistä ja kunnostamista. Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on tuotu esiin, että metsänuudistamista koskevilla ehdotuksilla ei ole tosiasiallisia vaikutuksia nykytilanteeseen. Valiokunta korostaa sitä, että nuoren metsän hoidon pinta-alatuki tulee kohdentaa nykyistä enemmän pienempään puustoon eli taimikoihin, jolloin hoitokustannukset ovat alhaisemmat kuin nuoren kasvatusmetsän hoitokustannukset.

Nuoren metsän hoidon rahoitusehdoista säädetään valtioneuvoston asetuksella. Valiokunnalle toimitetun selvityksen mukaan asetusta säädettäessä tullaan ottamaan huomioon, että kun uudistushakkuun jälkeen alueelle on saatu taloudellisesti kasvatuskelpoinen taimikko, jossa kasvatuskelpoisten puiden keskipituus on 1,3 metriä eikä niiden kehittymistä uhkaa välittömästi muu kasvillisuus, valtion varoja myönnetään taimikonhoitoon aikaisintaan siinä vaiheessa, kun taimikon keskipituus hoitotyön jälkeen on selvästi yli velvoitteeksi asetetun 1,3 metriä.

Metsätien tekemisen tuen myöntämisen edellytykseksi asetettaisiin, että uusi metsätie tai perusparannettava yksityistie olisi maksutta yleisölle avoin virkityskäyttöön. Säännöksen mukaan käyttöä voitaisiin kuitenkin rajoittaa, jos se on tarpeen arkojen alueiden suojelemiseksi, tien turvallisen käytön varmistamiseksi tai sen varmistamiseksi, että tietä voidaan käyttää asianmukaisesti metsätalouden kuljetuksiin. Valiokunta toteaa, että säännöstä on täsmennetty aiempaan esitykseen (HE 72/2008 vp) nähden.

Valiokunta pitää metsätien tekemisen tukemiseen liittyvien säännöksen muotoilussa keskeisenä sitä, että tien käytön rajoittamisessa asianmukainen-sanan tulkinta kytketään tien käyttötarkoitukseen eli siihen, että voidaan varmistaa metsätalouden kuljetukset kyseisillä teillä. Jos moottoriajoneuvojen runsas käyttö haittaisi metsätalouden kuljetuksia esimerkiksi kelirikkoaikana, on tällainen virkistyskäyttö voitava estää väliaikaisesti näinä ajankohtina. Virkistyskäytön määrittelyn lähtökohtana tässä ovat jokamiehenoikeudet, joihin liittyy sekä oikeuksia että velvollisuuksia. Moottoriajoneuvojen osalta virkistyskäytön lähtökohtana tulee olla haitattomuus metsätien omistajan näkökulmasta ottaen huomioon tien käyttötarkoitus. Jokamiehenoikeuksiin ei kuulu esimerkiksi mönkijäsafari- tai moottoriurheilutapahtuma järjestettynä toimintana. Virkistyskäyttöön ei myöskään yleensä liity oikeutta hyödyntää tietä elinkeinotoiminnassa.Yksityistielain antamin valtuuksin voidaan kerätä maksu esimerkiksi elinkeinotoimintaan liittyvästä tienkäytöstä. Valiokunta toteaa, että marjastus-, sienestys-, retkeily- tai muut ulkoilukohteet eivät ole aina kävely- tai pyöräilymatkan päässä, ja siten myös metsäautoteiden virkistyskäytöllä on jo tällä hetkellä tärkeä merkitys jokamiehenoikeuksien hyödyntämisen kannalta.

Valiokunta toteaa, että kestävän metsätalouden rahoituslain 33 §:n 2 momenttiin sisältyy säännös, joka koskee maastotarkastuksessa havaittujen vähäisten puutteiden korjaamista. Valiokunta katsoo, että metsätien virkistyskäytön sallimista koskevan velvoitteen vähäiset laiminlyönnit on perusteltua käsitellä siten, että asiaan puututaan ensivaiheessa neuvonnan keinoin. Valiokunta tulee jäljempänä yksityiskohtaisissa perusteluissa ehdottamaan säännöksen muuttamista sanotulla tavalla.

Laki pienpuun energiatuesta

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että Kansallisessa metsäohjelmassa (Kansallinen metsäohjelma 2015), ilmasto- ja energiastrategiassa (Kansallinen pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategia, VNS 6/2008 vp) sekä uusiutuvan energian velvoitepaketissa tehtyjen linjausten mukaisesti tavoitteena on nostaa metsähakkeen vuotuinen käyttö energiantuotannossa 13,5 miljoonaan kuutiometriin vuoteen 2020 mennessä. Pienpuuhakkeella on arvioitu voitavan kattaa tästä tarpeesta noin kolmannes. Valtakunnan metsien inventoinnin (VMI 10) perusteella on arvioitu, että ensiharvennuksen tarpeessa olevien metsien määrä on seuraavalla viisivuotiskaudella yhteensä 1,6 miljoonaa hehtaaria eli noin 320 000 hehtaaria vuosittain. Valiokunta toteaa, että metsänhoitotöiden suoritemäärät ovat riippuvaisia metsien hakkuista ja hakkuiden rakenteesta. Metsäntutkimuslaitoksen tutkimuksen mukaan metsähakepotentiaali on 13—20 miljoonaa kuutiometriä riippuen tarkasteluajankohdasta ja skenaariosta.

Valiokunta on edellä todennut, että ottaen huomioon erityisesti energiapoliittiset tavoitteet valiokunta pitää tarkoituksenmukaisena erottaa energiapuun tuotannon tuki metsänhoidollisista tuista, jollaisia kestävän metsätalouden rahoituslain tuet lähtökohdiltaan ovat. Pienpuun energiatuki kohdistettaisiin nuorten metsien hoito- ja ensiharvennuskohteilta saatavaan energiapuuhun. Valiokunta katsoo, että pienpuun korkeammat korjuukustannukset muodostavat perusteen, jonka nojalla pienpuun käyttöä energiapuuksi on tarkoituksenmukaista tukea valtion toimesta. Tuen tavoitteena on siten tuoda markkinoille hakejae, joka omaa merkittävän lisäyspotentiaalin uusiutuvan energian tuotannossa mutta joka ei muuten tule markkinoille mm. korkeiden tuotantokustannusten vuoksi.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että uusiutuvan energian käyttötavoitteiden saavuttamiseksi pienpuun energiatuen saajien piiri on muodostumassa laajemmaksi kuin mikä oli alun perin tarkoituksena kestävän metsätalouden rahoituslaissa. Esityksen mukaan pienpuun energiatuki kohdistettaisiin kaikkien metsänomistajien metsistä kerättyyn energiapuuhun. Valiokunnalle toimitetun selvityksen mukaan tarkoituksena on valtioneuvoston asetuksella säätää, että julkisyhteisöjen metsistä saatavalle energiapuulle tukea myönnettäisiin kuitenkin puolet siitä, mitä se olisi yksityismetsänomistajien kohteilta saatavalle energiapuulle, koska korjuun järjestämisen kustannukset ovat korkeammat yksityismetsien pienialaisilla kohteilla kuin suurten omistajien kohteilla.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin tuen määrästä ja sen määräytymisen perusteista sekä tuen määräytymisen perusteena olevasta pienpuun hehtaarikohtaisesta enimmäismäärästä. Enimmäiskertymä, jolle pienpuun energiatukea maksetaan, on 45 kiintokuutiometriä energiapuuta hehtaaria kohden yhdeltä kiinteistöltä korjattuna. Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on lisäksi todettu tarkoituksena olevan, että tuen taso olisi 10 euroa kiintokuutiometriä kohden. Lakiehdotuksessa tuettavan energiapuuerän vähimmäismäärä on 40 kiintokuutiometriä. Erä voi koostua useammalta kohteelta ja hehtaaria suuremmaltakin alalta kerätystä pienpuusta.

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan hehtaarikohtainen enimmäiskertymä, jolle tuki voidaan myöntää, on katsottu perustelluksi asettaa, koska siten voidaan toisaalta varmistaa valtiontuen riittävyys ja toisaalta kohdentaa tukea. Valiokunta toteaa, että valtion tuen tarve on suurin pienempiläpimittaisilla nuoren metsän hoitokohteilla, joilla korjattava kertymä on alhaisempi ja korjuun kannattavuus siten kriittisin. Erityisesti kohteilla, joilla jäävän puuston läpimitta ja kertymä ovat suuremmat, on useimmiten mielekästä korjata samanaikaisesti sekä aines- että energiapuuta (ns. integroitu korjuu), mikä puolestaan turvaa tällaisten kohteiden korjuun kannattavuuden, vaikka tuki korjattua energiapuukuutiota kohden laskettuna jäisikin pienemmäksi. Tukijärjestelmä onkin rakennettu olettaen, että ensiharvennuksissa energiapuuta todennäköisesti kertyy enemmän kuin mistä tukea maksetaan, jolloin tuen määrä korjattua energiapuukiintokuutiometriä kohden on alhaisempi kuin 10 euroa.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että luovuttamisella esityksessä tarkoitetaan, että puuerä täytyy luovuttaa sivulliselle. Laissa määriteltäisiin ne luonnollisten henkilöiden väliset luovutukset, joita ei katsottaisi pienpuun energiatukeen oikeuttaviksi luovutuksiksi. Taloudellinen sidos määräytyisi sen mukaan, onko kyse kirjanpitolain (1336/1997) 5 §:ssä tarkoitetusta määräysvallasta. Maanomistajan ja energiapuuerän energiakäyttöön ottavan tahon välillä ei siten saisi olla esitetyssä laissa tarkoitettua perhe- tai taloudellista sidosta. Tuettavaa toimintaa on sellainen, jossa esimerkiksi useamman maanomistajan muodostama yhtiö, johon kuuluvat yhtiömiehet omistavat metsää, toimittaa yhtiömiesten metsistä energiapuuta lämpölaitokselle.

Valiokunta pitää tärkeänä lähtökohtana varmistaa, ettei tukijärjestelmä aiheuta häiriötä puumarkkinoilla. Sellu- ja paperiteollisuus on merkittävä bioenergian tuottaja, joten jo uusiutuvan energian tavoitteen saavuttamisen näkökulmasta on välttämätöntä jatkossakin turvata ainespuun saanti ensiharvennuskohteilta sellu- ja paperiteollisuuden tarpeisiin. Tukijärjestelmän laajentuessa kattamaan ensiharvennuksissa korjattavan energiapuun, tulee tuen tasoa ja asetettavaa hehtaarikohtaista enimmäiskertymää määriteltäessä ottaa huomioon myös muut metsähakkeen kilpailukykyyn vaikuttavat uudet tukijärjestelmät. Uuden lain vaikutuksia on seurattava ja tukitasoja ja -ehtoja tarvittaessa korjattava valtioneuvoston asetusta muuttamalla.

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä edellä olevin huomautuksin ja jäljempänä esitettävin muutosehdotuksin. Valiokunta edellyttää, että pienpuun energiatuesta annettavan lain vaikutuksia seurataan. (Lausumaehdotus)