Yleisperustelut

Valiokunta toteaa, että lakiehdotuksen tavoitteena on sisällyttää nykyisin voimassa olevaan kalastusvakuutustukijärjestelmään 11.1.2012 tehdyn EU:n komission päätöksen asettamat reunaehdot tukijärjestelmän soveltumisesta sisämarkkinoille. Komissio hyväksyi tukijärjestelmän jatkamisen sillä edellytyksellä, että tukea maksetaan ainoastaan Suomen rannikon erityisistä olosuhteista aiheutuneiden vahinkojen perusteella. Tällaisia erityisiä olosuhteita ovat komission mukaan voimakkaat myrskyt, karikkoinen rannikko, lumi- tai jääolosuhteet sekä hylkeiden ja merimetsojen aiheuttamat vahingot. Keskeiset komission päätöksestä aiheutuvat kalastusvakuutusjärjestelmän muutostarpeet rajaavat varsin laajasti tukijärjestelmän piiriin kuuluvia merialueita, vakuutuskohteita ja vahingon aiheuttaneita olosuhteita. Valiokunta korostaa, että sisävesikalastuksen turvaamisen ja kehittämisen kannalta tulee selvittää mahdollisuudet ulottaa vakuutuskorvausjärjestelmä koskemaan tulevaisuudessa myös sisävesien ammattikalastajia.

Kalastusvakuutuksen piirissä oli Suomessa 1.1.2012 yhteensä 738 alusta, joista 679 oli rannikkoaluksia ja 59 avomerialuksia. Komission päätöksessä tukijärjestelmän reunaehdoista edellytetään, että tukijärjestelmän ulkopuolelle rajataan avomerialuksille aiheutuneet vahingot. Lisäksi jatkossa kalastusvakuutustukea voidaan maksaa ainoastaan Suomen aluevesillä tai talousvyöhykkeellä aiheutuneille vahingoille. Nykyisten säännösten mukaan avustusta maksetaan koko Itämeren alueella tapahtuneiden vahinkojen korvaamiseen.

Valiokunta pitää rannikkokalastuksen jatkuvuuden turvaamisen kannalta välttämättömänä, että aluksia ja kalastusvälineitä koskevissa vahinkotapauksissa voidaan jatkossakin tarjota riittävää turvaa. Valiokunta korostaa, että rannikkokalastuksen vakuutustuen jatkuminen on erittäin tärkeää ammattikalastuksemme tulevaisuuden kannalta, koska rannikkokalastus on viime vuosina ollut vakavissa vaikeuksissa. Kasvaneet hyljekannat ovat monin tavoin vaikeuttaneet kalastusta ja aiheuttaneet kannattavuusongelmia. Myös merimetsot ovat aiheuttaneet kasvavia ongelmia rannikkokalastukselle, samoin kuin vesien rehevöityminen, joka on vahvistanut särkikalakantoja ja heikentänyt useita arvokalakantoja.

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos arvioi vuonna 2010 hylkeiden vahingoittaman ammattikalastuksen saaliin määräksi 117 tonnia, mutta todellinen määrä on todennäköisesti vieläkin suurempi, koska vahingoitetuista kaloista ei aina jää pyydykseen jäännöksiä. Valiokunta korostaa, että pitkällä tähtäimellä hylkeiden ammattikalastukselle aiheuttamia merkittäviä vahinkoja tulee pyrkiä ratkomaan ensisijaisesti muilla keinoilla kuin vahinkojen ja tappioiden korvaamisella. Valiokunta edellyttääkin, että hyljekantojen hoitosuunnitelmä päivitetään (Valiokunnan lausumaehdotus 2). Tehokkain keino on helpottaa harmaahylkeen metsästystä koskevia säännöksiä ja kääntää harmaahyljekannan kasvu ja sitä kautta vahinkojen määrä laskuun. Samalla harmaahylkeiden kaupallista hyödyntämistä tulee helpottaa. Tällä hetkellä tarvitaan kuitenkin vielä tukia esimerkiksi hylkeenkestävien pyydysten hankintaan ja myös nykyistä hylkeensietopalkkiojärjestelmää tulee jatkaa.

Valtion varoista myönnetään tällä hetkellä avustuksia kalastusvakuutusyhdistyksille. Avustukset muodostavat osan niistä korvauksista, joita yhdistykset maksavat vakuutussopimusten nojalla ammattikalastajien aluksille ja pyydyksille aiheutuneista vahingoista. Avustusten tarkoituksena on alentaa ammattikalastajien vakuutusmaksuja ja turvata heille riittävä vakuutusturva. Esityksessä kalastusvakuutusyhdistyksille maksettava avustus ehdotetaan korvattavaksi kaupallisille kalastajille maksettavalla vakuutustuella. Lakiehdotuksen mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksymä kalastusvakuutuslaitos maksaa vakuutustuen kalastajalle osana kalastusvakuutuslaitoksen suorittamaa vakuutuskorvausta. Maksamastaan vakuutustuesta kalastusvakuutuslaitos hakee puolestaan jälkikäteen korvausta valtiolta. Vakuutustukea maksetaan vahinkoa kärsineelle kalastajalle, jolla on vakuutussopimus kalastusvakuutuslaitoksen kanssa. Laitoksen on tehtävä vakuutussopimus kalastajan kanssa, joka täyttää vakuutustuen saajaa koskevat edellytykset. Kalastusvakuutuslaitos arvioi tuen saajaa ja vahinkotapahtumaa koskevien edellytysten täyttymisen sekä tarkastaa ja arvioi vahingot, päättää vakuutustuen määrästä ja sen maksamisesta.

Voimassa olevan lain mukaan valtion varoista osaksi korvattavaa vakuutuskorvausta on voitu maksaa niille kalastajaväestöön kuuluville, jotka saavat kalastuksesta pääasiallisen toimeentulonsa tai osan siitä. Lakiehdotuksen mukaan mahdollisuus kalastusvakuutustukeen oikeuttavan vakuutussopimuksen tekemiseen rajataan sellaisiin kaupallisiin kalastajiin, joiden kalan tai kalatuotteiden myynnistä kertynyt kolmen tilikauden liikevaihdon keskiarvo ylittää arvonlisäverolaissa (1501/1993) säädetyn vähäisen toiminnan rajan, joka on tällä hetkellä 8 500 euroa. Valiokunta toteaa, että vakuutussopimuksen tekemisen jälkeen kaupallisen kalastuksen määrittelyn edellytysten täyttymistä ei enää ole tarpeen uudelleen arvioida esimerkiksi tuen maksamisen yhteydessä. Lakiehdotuksen 3 §:n 2 momentin mukaan aloittavien kalastajien tulee päästä tukijärjestelmän piiriin siinäkin tapauksessa, että he täyttävät liikevaihtoa koskevan edellytyksen vaikkapa vasta kolmantena vuotena vakuutussopimuksen tekemisestä. Valiokunta pitää täysin välttämättömänä, että aloittava kalastaja pääsee joustavasti tukijärjestelmän piiriin alkuvaiheessa vaihtelevista kalastustuloista huolimatta.

Lakiehdotuksen yleisenä tavoitteena on myös uudistaa tukijärjestelmän hallinnointia niin, että se vastaa erityisesti perustuslain 124 §:stä johtuvia vaatimuksia, jotka koskevat julkisen hallintotehtävän antamista muulle kuin viranomaiselle. Lakiehdotukseen sisältyvät säännökset kalastusvakuutustukea välittävien toimijoiden hyväksynnästä ja valvonnasta sekä muista hyvän hallinnon takeista. Tukijärjestelmään liittyvät tehtävät siirretään maa- ja metsätalousministeriöstä Pohjanmaan ELY-keskukselle. Tuista nykyisten kalastusvakuutusyhdistysten toimintaan luovutaan, koska Euroopan komissio ei ole hyväksynyt tukia sisämarkkinoille soveltuviksi.

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan esittänyt tarkennuksia 7 §:n asetuksenantovaltuuteen, kalastusvakuutuslaitoksen hyväksymiseen ja hyväksynnän peruuttamista koskeviin 10 §:n säännöksiin, 12 §:n 2 momentin vakuutuskorvausta koskevan päätöksen sisältöön ja muutoksenhakua koskevaan 20 §:ään. Valiokunta ehdottaa jäljempänä yksityiskohtaisissa perusteluissa näiden säännösten tarkistamista perustuslakivaliokunnan esittämällä tavalla.

Valiokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että lakiehdotuksen mukaan sakkorangaistus voisi johtaa tuen saajan toiminnan kannalta merkittävän omaisuuserän, kuten aluksen, tuhouduttua vakuutustuen takaisinperintään. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan, ottaen huomioon nykyisten rangaistussäännösten soveltaminen ja alhainen syyttämättäjättämiskynnys, tällainen käytännön tilanne on epätodennäköinen. Tällaisen tilanteen vaatima kohtuullistamissäännös on valiokunnan arvion mukaan kuitenkin periaatteellisesti tarpeellinen. Valiokunta esittääkin jäljempänä yksityiskohtaisissa perusteluissa lakiehdotuksen muuttamista siten, että se mahdollistaa takaisinperinnän kohtuullistamisen.

Valiokunta toteaa lisäksi, että esityksessä ehdotetut kalastusvakuutustuen epäämistä koskevat säännökset saattavat osaltaan muodostua kohtuuttomiksi erityisesti siinä vaiheessa, kun EU:n uusi kalastusta koskeva valvonta-asetus saatetaan Suomessa voimaan. Valiokunta edellyttääkin, että EU:n valvontasäännösten täytäntöönpanoa koskevien säännösten valmistelun yhteydessä otetaan tarkasteluun kalastusvakuutustuen epäämistä koskevat säännökset siten, että rikkomusten seuraamukset ovat oikeassa suhteessa niiden vakavuuteen. (Valiokunnan lausumaehdotus 1)

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä edellä esitetyin huomautuksin ja seuraavin muutosehdotuksin.