Perustelut

Ulkomaalaislain 37 §:n 1 momentin 7 kohdaksi ehdotetaan lisättäväksi uusi käännyttämisperuste. Sen mukaan ulkomaalainen voidaan käännyttää, jos toisessa EU:n jäsenvaltiossa on tehty sellainen häntä koskeva maasta poistamispäätös, jota tarkoitetaan ehdotuksessa mainitun direktiivin 1—3 artiklassa.

Perustuslakivaliokunta on aikanaan todennut direktiiviehdotuksesta, ettei direktiivissä tule vaatia sellaisten päätösten tunnustamista, joiden täytäntöönpano merkitsisi perustuslain 10 §:n 1 momenttiin sisältyvän perhe-elämän suojan loukkausta tai 9 §:n 4 momentissa säädetyn palauttamiskiellon rikkomista (PeVL 35/2000 vp, s. 2/II). Lakiehdotus ei tarkoita toisessa maassa tehdyn päätöksen automaattista tunnustamista, vaan sitä, että tällainen päätös voi olla hyväksyttävä käännyttämisperuste. Täytäntöönpaneva jäsenvaltio selvittää direktiivin mukaan ensin asianomaisen henkilön aseman varmistaakseen, ettei maastapoistamispäätöksen täytäntöönpano ole asianmukaisten kansainvälisten säädösten eikä sovellettavan kansallisen lainsäädännön vastainen. Tämä tarkoittaa esimerkiksi pakolaisyleissopimusta ja Euroopan ihmisoikeussopimusta sekä perustuslakia ja ulkomaalaislakia.

Valiokunnan direktiivin valmisteluvaiheessa tekemien valtiosääntöoikeudellisten huomautusten aiheet ovat näin ollen poistuneet lopullisesta direktiivistä. Sitä sisällöltään vastaava lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Valiokunta kuitenkin korostaa sen välttämättömyyttä, että uutta käännyttämisperustetta sovelletaan direktiivin tarkoitusta vastaten ihmisoikeussopimusten ja perusoikeussäännösten mukaisesti.