Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää evästeistä
Alta näet tarkemmin, mitä evästeitä käytämme, ja voit valita, mitkä evästeet hyväksyt. Paina lopuksi Tallenna ja sulje. Tarvittaessa voit muuttaa evästeasetuksia milloin tahansa. Lue tarkemmin evästekäytännöistämme.
Hakupalvelujen välttämättömät evästeet mahdollistavat hakupalvelujen ja hakutulosten käytön. Näitä evästeitä käyttäjä ei voi sulkea pois käytöstä.
Keräämme ei-välttämättömien evästeiden avulla sivuston kävijätilastoja ja analysoimme tietoja. Tavoitteenamme on kehittää sivustomme laatua ja sisältöjä käyttäjälähtöisesti.
Ohita päänavigaatio
Siirry sisältöön
Tarkistettu versio 2.0
Eduskunta on 21 päivänä toukokuuta 2002 lähettäessään hallituksen esityksen laiksi ulkomaalaislain 37 §:n muuttamisesta (HE 66/2002 vp) valmistelevasti käsiteltäväksi hallintovaliokuntaan samalla määrännyt, että perustuslakivaliokunnan on annettava asiasta lausunto hallintovaliokunnalle.
Valiokunnassa ovat olleet kuultavina
neuvotteleva virkamies Tiina Sinkkanen, sisäasiainministeriö
professori Olli Mäenpää
oikeustieteen lisensiaatti Kirsi Neiglick
professori Veli-Pekka Viljanen
Esityksessä ehdotetaan lisättäväksi ulkomaalaislakiin uusi peruste ulkomaalaisen käännyttämiselle. Sen mukaan ulkomaalainen voidaan käännyttää tiettyjen edellytysten täyttyessä myös silloin, kun toinen Euroopan unionin jäsenvaltio on tehnyt päätöksen hänen maasta poistamisestaan. Esitys tarkoittaa neuvoston asianomaisen direktiivin täytäntöön panemista.
Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.12.2002.
Esityksen säätämisjärjestysperusteluissa selostetaan perustuslakivaliokunnan direktiiviehdotuksesta esittämiä kantoja ja katsotaan, että lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Hallitus on kuitenkin pitänyt aiheellisena, että eduskunnassa harkitaan, onko säätämisjärjestyskysymyksestä syytä pyytää perustuslakivaliokunnan lausunto.
Ulkomaalaislain 37 §:n 1 momentin 7 kohdaksi ehdotetaan lisättäväksi uusi käännyttämisperuste. Sen mukaan ulkomaalainen voidaan käännyttää, jos toisessa EU:n jäsenvaltiossa on tehty sellainen häntä koskeva maasta poistamispäätös, jota tarkoitetaan ehdotuksessa mainitun direktiivin 1—3 artiklassa.
Perustuslakivaliokunta on aikanaan todennut direktiiviehdotuksesta, ettei direktiivissä tule vaatia sellaisten päätösten tunnustamista, joiden täytäntöönpano merkitsisi perustuslain 10 §:n 1 momenttiin sisältyvän perhe-elämän suojan loukkausta tai 9 §:n 4 momentissa säädetyn palauttamiskiellon rikkomista (PeVL 35/2000 vp, s. 2/II). Lakiehdotus ei tarkoita toisessa maassa tehdyn päätöksen automaattista tunnustamista, vaan sitä, että tällainen päätös voi olla hyväksyttävä käännyttämisperuste. Täytäntöönpaneva jäsenvaltio selvittää direktiivin mukaan ensin asianomaisen henkilön aseman varmistaakseen, ettei maastapoistamispäätöksen täytäntöönpano ole asianmukaisten kansainvälisten säädösten eikä sovellettavan kansallisen lainsäädännön vastainen. Tämä tarkoittaa esimerkiksi pakolaisyleissopimusta ja Euroopan ihmisoikeussopimusta sekä perustuslakia ja ulkomaalaislakia.
Valiokunnan direktiivin valmisteluvaiheessa tekemien valtiosääntöoikeudellisten huomautusten aiheet ovat näin ollen poistuneet lopullisesta direktiivistä. Sitä sisällöltään vastaava lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Valiokunta kuitenkin korostaa sen välttämättömyyttä, että uutta käännyttämisperustetta sovelletaan direktiivin tarkoitusta vastaten ihmisoikeussopimusten ja perusoikeussäännösten mukaisesti.
Lausuntonaan perustuslakivaliokunta kunnioittavasti esittää,
että lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Helsingissä 5 päivänä kesäkuuta 2002
Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa
Valiokunnan sihteerinä on toiminut
valiokuntaneuvos Jarmo Vuorinen