Perustelut
Suomen kansallisessa Lissabon-toimenpideohjelmassa tavoitellaan
taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää kehitystä.
Sosiaalisen suojelun alalla toimenpiteet kohdistuvat ennen muuta
julkisen sektorin toiminnan tehokkuuden ja taloudellisuuden lisäämiseen
ja palvelujen kehittämiseen. Keinoina julkisen sektorin
tuottavuuden parantamiseksi toimenpideohjelmassa mainitaan muun
muassa liikelaitostaminen, yhtiöittäminen ja palvelujen
ostaminen yksityiseltä ja kolmannelta sektorilta. Valiokunta
korostaa, että erityisesti toimenpideohjelmassa mainituilla
palvelutuotannon rakenteiden ja toimintatapojen uudistamisella,
erikoistumisen ja suurempien kokonaisuuksien hyödyntämisellä sekä tieto-
ja viestintätekniikan käytön tehostamisella
voidaan parantaa julkisen sektorin vastuulla olevien palvelujen
saatavuutta ja laatua.
Valiokunta on aiemmissa Lissabonin strategiaa koskevissa
lausunnoissaan korostanut sosiaali- ja terveyspoliittisten näkökohtien riittävää huomioon
ottamista. Valiokunta toteaa edelleen, että maissa, joissa
panostetaan sosiaaliseen suojeluun, myös talouden ja työllisyyden kehitys
on suotuisampaa. Parhaiten Lissabonin tavoitteiden saavuttamisessa
ovat menestyneet Ruotsi, Tanska ja Suomi, joissa on verorahoitteinen
hyvinvointijärjestelmä ja laaja julkinen sektori.
Myös suuri valiokunta on lausunnossaan (SuVL 1/2005
vp) todennut, että kasvuun ja työllisyyteen keskittyminen
ei saa merkitä strategian muiden ulottuvuuksien unohtamista,
sillä kasvuun ja työllisyyteen keskittymällä voidaan saada
aikaan kestäviä tuloksia vain, jos samalla päättäväisesti
sitoudutaan myös sosiaalisen ulottuvuuden ja ympäristön
osalta kestävään kehitykseen. Suuri valiokunta
on todennut edelleen, että kestävä kehitys
ja ympäristönäkökulma sekä Euroopan
sosiaalisen mallin vahvistaminen ovat perusratkaisuja, johin Lissabonin
strategian konkreettisten toimenpiteiden tulee perustua.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää myönteisenä toimenpideohjelmassa
esitettyä näkemystä, jonka mukaan kestävä kehitys
ja globaaleihin haasteisiin vastaaminen edellyttävät
tasapainoista taloudellista ja sosiaalista uudistumista. Toimenpideohjelman
mukaan talouspolitiikan ja muun yhteiskuntapolitiikan keskeinen
tehtävä on varmistaa, että kilpailukyvyn
edellyttämä uudistuminen kohottaa väestön
hyvinvointia, lisää työllisyyttä,
parantaa ympäristön tilaa ja lisää sosiaalista
koheesiota. Valiokunta pitää myönteisenä,
että kansallinen toimenpideohjelma lähtee vahvemmin
näiden eri alueiden keskinäisestä riippuvuudesta
ja niiden välisen tasapainon tärkeydestä kuin
komission tiedonanto. Taloudellinen vakaus ja talouskasvu ovat tärkeitä hyvinvointijärjestelmän
kannalta. Toisaalta taloudellinen kasvu edellyttää hyvin
toimivia hyvinvointipalveluita ja riittävää sosiaaliturvaa.
Valiokunta pitää välttämättömänä,
että taloudellisen kasvun ja sosiaalisen koheesion nykyistä parempi
tasapaino ilmenee myös konkreettisissa toimenpiteissä toimenpideohjelmaa
toteutettaessa.
Valiokunnan käsityksen mukaan Lissabonin strategian
toimeenpanon yhteydessä ja rinnalla tulee huolehtia heikoimmassa
asemassa olevien ihmisten hyvinvoinnin parantamisesta ja köyhyyden
vähentämisestä esimerkiksi vähimmäistoimeentuloturvaetuuksien
tasoa korottamalla. Tieto- ja viestintätekniikan hyväksikäyttöä edistettäessä on
turvattava henkilökohtainen neuvonta ja palvelut niille,
joilla ei ole mahdollisuuksia sähköiseen asiointiin.Valiokunta
toteaa, että hyvinvointipalvelujen kilpailuttamisessa tulee
ottaa huomioon näiden palvelujen erityinen luonne ja turvata
kansalaisille pitkäjänteiset ja laadukkaat palvelut.
Myös yleishyödyllisten kansalaisjärjestöjen
mahdollisuudet ja voimavarat tulee hyödyntää ja
turvata niiden toimintaedellytykset kilpailun avautuessa.
Valiokunta korostaa, että Lissabonin tavoitteiden toteuttamisesta
on tarpeen käydä nykyistä laajempaa kansalaiskeskustelua.
Valiokunta kannattaa komission ehdotusta ylimääräisen
sosiaalipoliittisen huippukokouksen järjestämisestä ja
uskoo, että se voi osaltaan edistää taloudellisten
tavoitteiden ja sosiaalisen koheesion tasapainottamista.