Yleisperustelut

Hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettaviksi useita työttömyysturvan saamisen työvoimapoliittisia edellytyksiä. Muutokset ovat työttömyysturvan myöntämistä selkeyttäviä ja siten ratkaisukäytäntöjä yhdenmukaistavia. Uudistukset vähentävät työvoimaviranomaisten ja Kelan hallinnollista työtä, kun uudistuksilla vähennetään erityisesti TE-toimistoilta vaadittavien työvoimapoliittisten lausuntojen määrää. Esityksellä pyritään lisäämään tuen hakijoiden yhdenvertaisuutta ja suuntaamaan TE-toimistojen hallinnollisesta työstä vapautuvien resurssien käyttöä työllisyyden edistämiseen. Samalla hallinnollisen työn karsiminen nopeuttaa työttömyysetuuden maksatusta.

Yrittäjien työttömyysturva

Valiokunta pitää tärkeänä, että yrittäjien työttömyysturvaa parannetaan lieventämällä yritystoiminnan lopettamiseen liittyviä vaatimuksia. Yrityksen lopettamissäännöksiä ehdotetaan yksinkertaistettaviksi ja selkiytettäviksi siten, että enää ei vaadita esimerkiksi myyntivoittolaskelmaa eikä vakuutuksista ja toimitiloista luopumista. Tämä yksinkertaistaa ja nopeuttaa työttömäksi ilmoittautumista. Työttömyysturvalaissa ei enää säädetä yritystoiminnan keskeytyneenä olemisesta, mikä selkeyttää niitä edellytyksiä, jotka työnhakijan on yritystoiminnan päättyessä täytettävä työttömyysetuuden saamiseksi. Työkyvyttömäksi tulleelle yrittäjälle tulee myös sairauspäivärahakauden enimmäisajan päätyttyä oikeus työttömyysturvaan.

Palkansaajaan rinnastettavan yrittäjän määritelmää laajennetaan, jolloin yrittäjän oikeus työttömyysetuuteen määräytyy nykyistä yhdenmukaisemmin riippumatta siitä, onko työ tehty työ- vai toimeksiantosuhteessa. Lisäksi palkansaajaan rinnastettavalle yrittäjälle tulee oikeus soviteltuun työttömyysetuuteen yhden toimeksiantosuhteen päättyessä ja töiden jatkuessa muiden toimeksiantojen osalta.

Yrittäjän perheenjäsenen turva paranee tilanteessa, jossa työt yrityksessä vähenevät siten, että perheenjäsen yhdessä muiden työntekijöiden kanssa lomautetaan. Valiokunta pitää uudistuksia kannatettavina. Valiokunta pitää myös tärkeänä, että sosiaali- ja terveysministeriössä on valmisteltavana lisäuudistuksia yrittäjien sosiaaliturvaan.

Alle 25-vuotiaiden hakuvelvoite

Valiokunta pitää erittäin hyvänä, että nuorten työmarkkinatuen saamisen ehtona olevaa velvoitetta hakeutua koulutukseen lievennetään siten, että hakuvelvoite koskee vain kevään hakua. Syksyn yhteishaussa on yleensä ollut rajatusti koulutuspaikkoja ja valinnanmahdollisuudet ovat olleet erittäin vähäiset.

Velvollisuus hakeutua tutkintoon johtavaan, ammatillisia valmiuksia antavaan koulutukseen sen sijaan laajennetaan koskemaan sellaisia työttömyysetuutta saavia nuoria, jotka ovat vailla ammatillista koulutusta. Nuoria koskevat ehdotukset ovat osa nuorten yhteiskuntatakuun toteuttamista.

Perustuslakivaliokunta on pitänyt nyt ehdotetun kaltaista erityiskohtelua, jossa alle 25-vuotiaille on asetettu muita tiukempia ehtoja työmarkkinatuen saamiselle, perustuslain yhdenvertaisuussäännösten kannalta mahdollisena nuorisotyöttömyyden erityisongelmien takia. Arviossa on muun ohella otettu huomioon se seikka, että ammatillista koulutusta vailla oleviin nuoriin kohdistuu työelämästä syrjäytymisen uhka. Merkitystä on myös sillä, että nuori voi omin aktiivisin toimin varmistaa työmarkkinatukioikeuden. Toisaalta valiokunta on katsonut, että tällaisen ikärajan entisellään säilyttämisellekin tulisi olla esitettävissä tietoja, joiden pohjalta on mahdollista arvioida sääntelyn hyväksyttävyys perustuslain kannalta.

Työ- ja elinkeinoministeriö on toimittanut perustuslakivaliokunnalle selvityksen, jossa on nuorten työllistymisestä ja työmarkkinoilla olosta tehtyjen tutkimusten perusteella esitetty arvio, jonka mukaan ikärajasääntelyn säilyttäminen on edelleen vallitsevan korkean nuorisotyöttömyyden aikana perusteltua. Opiskelupaikan hakuvelvollisuuden on tutkimuksissa todettu muun muassa lisänneen ammatilliseen koulutukseen hakeutumista, ja koulutustason kohoamisen puolestaan on todettu vähentäneen nuorten työttömäksi joutumisen riskiä selvästi. Voimassa olevan — ja nyt säilytettäväksi ehdotettavan — ikärajan hyväksyttävyyttä voidaan selvityksen mukaan perustella sillä, että 24—25 ikävuoden kohdalla tapahtuu muutoksia, joiden vuoksi vain perusasteen suorittaneiden henkilöiden työttömyysriski vähenee. Perustuslakivaliokunta pitää saatua selvitystä tässä vaiheessa riittävänä, mutta korostaa, että tällaiselle ikään perustuvalle erityiskohtelulle tulee jatkossa olla osoitettavissa nimenomaan erityiskohtelun vaikutusten selvittämiseen perustuvat hyväksyttävät perusteet.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta ei pidä hakuvelvoitteen laajentamista ongelmattomana ja viittaa tältä osin myös työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan lausunnossa esitettyyn. Pakkohakuvelvoite johtaa usein epätarkoituksenmukaisiin koulutusvalintoihin, jotka johtavat opintojen keskeytyksiin. Myönteistä uudistuksessa on, että jatkossa mahdollistetaan nuoren yksilöllisen tilanteen huomioon ottaminen ja sallitaan pakkohaun sijasta korvaavista toimista sopiminen. Valiokunnan näkemyksen mukaan pakkotoimien sijasta tulisikin merkittävästi vahvistaa nuorille tarjottavia palveluja sekä parantaa koulujen oppilaanohjauksen ja työvoimahallinnon ammatinvalinnanohjauksen toimivuutta.

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mielestä velvoitteen laajennuksen voi hyväksyä, kun otetaan huomioon, että nuorisotakuu takaa kaikille alle 25-vuotiaille mahdollisuuden osallistua työllistymistä edistäviin palveluihin, joiden ajalta heille maksetaan työmarkkinatukea mahdollisen työssäolovelvoitteen estämättä. Sen sijaan velvoitteen tarpeellisuutta tulisi harkita uudelleen, kun saadaan tutkimustietoa sen vaikuttavuudesta.

Opiskelijoiden työttömyysturva

Opiskelijoiden työttömyysturvaan tulee muutoksia, jotka selkeyttävät etuuden myöntämistä opintojen keskeydyttyä samoin kuin rajanvetoa pää- ja sivutoimisten opiskeluiden välillä. Opiskelijoiden työttömyysturvaoikeuden keskeinen kriteeri on, kykeneekö työnhakijaksi rekisteröitynyt vastaanottamaan kokopäiväistä työtä. Laki lähtee siitä, että esimerkiksi yliopistotutkintoon johtavia opintoja pidetään aina päätoimisina. Laissa säilyy kuitenkin säännös, jonka mukaan mitkä tahansa opinnot voi osoittaa sivutoimisiksi työssäololla tai yritystoiminnalla. Riittävänä työssäolona on pidetty 10:tä kuukautta. Säännöksen tulkintaan tullee vaikuttamaan se, että työttömyysturvan työssäoloehto on lyhentynyt 8 kuukauteen ja vuoden 2014 alusta lyhenee edelleen 6 kuukauteen. Lisäksi lomautustilanteessa ja työntekijän menettäessä työnsä tuotannollisista tai taloudellisista syistä voi melko lyhytkin työhistoria olla riittävä opintojen katsomiseen sivutoimisiksi. Säännös turvaa jo vakiintuneesti työelämään siirtyneiden opiskelijoiden aseman. Valiokunta huomauttaa samalla, ettei työttömyysturvalla ole tarkoituksenmukaista rahoittaa hitaasti eteneviä opintoja taikka tarpeettomasti pitkittää valmistumista.

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan pitänyt mahdollisena, että ehdotettu sääntely saattaa yksittäistapauksissa rajoittavasti tulkittuna mahdollistaa tilanteita, joissa perustuslain 19 §:n 2 momentin soveltamisalan piiriin kuuluva henkilö ei saisi säännöksen edellyttämää perustoimeentulon turvaa. Perusoikeusuudistuksen esitöissä ja valiokunnan käytännössä on pidetty tärkeänä, että perustoimeentuloa turvaavat järjestelmät ovat sillä tavoin kattavia, ettei synny väliinputoajaryhmiä. Perustuslakivaliokunnan mukaan lakia onkin edellä mainittujen tilanteiden välttämiseksi sovellettava perusoikeusmyönteisesti. Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitääkin tärkeänä, että työ- ja elinkeinoministeriö tältä osin ohjeistaa ja kouluttaa TE-toimistojen henkilökuntaa, jotta opiskelijoiden oikeudenmukainen kohtelu toteutuu.

Kuntouttava työtoiminta

Esityksellä kuntouttavaan työtoimintaan osallistuvan työttömyysturvaa yhdenmukaistetaan lähemmäksi sitä työttömyysturvaa, joka muuhun työllistymistä edistävään palveluun osallistuvalla on. Lakiehdotuksen mukaan kuntouttavan työtoiminnan ajalta voitaisiin maksaa työttömyysetuutta työssäolovelvoitteen tai ammatilliseen koulutukseen liittyvän rajoituksen estämättä, kuten on jo voitu maksaa muiden työllistymistä edistävien palveluiden ajalta.

Kuntouttavaan työtoimintaan osallistuvalla on kuitenkin edelleen huonommat etuudet kuin muihin työllistymistä edistäviin palveluihin osallistuvalla. Työmarkkinatuen viiden kuukauden odotusajalta voidaan muissa palveluissa kuin kuntouttavassa työtoiminnassa maksaa työmarkkinatukea. Työmarkkinatuen viiden kuukauden odotusaika täyttyy muissa palveluissa, ei sen sijaan kattavasti kuntouttavassa työtoiminnassa. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta katsoo, että loputkin eriarvoistavat säännökset tulee muuttaa. Valiokunta pitää tärkeänä, että sosiaali- ja terveysvaliokunta selvittää, voitaisiinko rajoitukset poistaa lakiehdotuksesta.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta katsoo, että työmarkkinatukea on perusteltua maksaa odotusajalta myös kuntouttavaan työtoimintaan osallistuvalle, koska työnhakija ei voi itse vaikuttaa siihen, millaisia palveluja on tarjolla, ja monesti työelämävalmiuksia parhaiten edistäväksi palveluksi on työllistymissuunnitelmaa tehtäessä katsottu kuntouttava työtoiminta. Valiokunta katsoo, että eri palveluihin osallistuvien yhdenmukainen kohtelu kannustaa pitkäaikaistyöttömiä ja osatyökykyisiä osallistumaan kuntouttavaan työtoimintaan ja ilmoittautuman työnhakijoiksi. Valiokunta ehdottaa tämän johdosta muutoksia työttömyysturvalakiin ja kuntouttavasta työtoiminnasta annettuun lakiin.

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan saaman selvityksen mukaan kuntouttavassa työtoiminnassa oli vuonna 2011 noin 100 sellaista henkilöä, jotka eivät työmarkkinatuen odotusajan vuoksi saaneet työttömyysturvaa. Tämän tiedon pohjalta suuntaa antava arvio on, että heille maksettavasta työmarkkinatuesta aiheutuisi kustannuksia noin 360 000 euroa. Työmarkkinatuen saaminen puolestaan vähentäisi toimeentulotuen kustannuksia arviolta 235 000 euroa.

Työmarkkinatuen odotusajan karttumisen osalta valiokunta toteaa, että työnhakijaksi rekisteröityneelle kuntouttava työtoiminta lasketaan odotusaikaan vastaavasti kuin muihinkin palveluihin osallistuminen. Sen sijaan aikaa, jona henkilö ei ole rekisteröitynyt työnhakijaksi, ei voida ottaa huomioon. Kuntouttava työtoiminta muille kuin työnhakijoille on tällöin enemmän elämänhallintaa tukevaa palvelua. Valiokunta ei tässä yhteydessä esitä muutosta kuntouttavan työtoiminnan huomiomiseen työmarkkinatuen odotusajassa.