Perustelut

Talousvaliokunnan toimialaan liittyvät säännökset ovat pysyneet Lissabonin sopimuksessa lähes muuttumattomina verrattuna Euroopan perustuslaista tehtyyn sopimukseen (jäljempänä perustuslakisopimus), jonka talousvaliokunta on ollut valmis oman toimialan puolesta hyväksymään (TaVL 24/2006 vp).

Talousvaliokunta on perustuslakisopimuksesta antamissaan lausunnoissa (TaVL 11/2006 vp ja 24/2006 vp) kiinnittänyt huomiota erityisesti sopimuksen sisämarkkinoita, energiasektoria, kauppapolitiikkaa, yleishyödyllisiä taloudellisia palveluja ja kuluttajansuojaa koskevaan sääntelyyn. Lissabonin sopimuksen merkittävimmät muutokset perustuslakisopimukseen verrattuna kohdistuvat lähinnä energiasektorin ja yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen sääntelyyn. Muilta osin on tehty joitakin teknisiä muutoksia.

Energia

Energiasektorin osalta Lissabonin sopimus sisältää perustuslakisopimuksen tapaan uuden energiapolitiikkaa koskevan oikeusperustan (176 a art.). Muutoksena perustuslakisopimukseen säännökseen on lisätty maininta jäsenvaltioiden välisen yhteisvastuun hengestä ja energiaverkkojen yhteenliittämisen edistämisestä. Valtioneuvoston näkemyksenä on, ettei lisäys muuta unionille kuuluvan toimivallan alaa eikä nykyistä käytäntöä, sillä vastaavia toimia on hyväksytty muiden oikeusperustojen nojalla nykyisinkin. Artiklaan on liitetty julistus (nro 35), jonka mukaisesti konferenssi katsoo, ettei 176 a artikla vaikuta jäsenvaltioiden oikeuteen toteuttaa tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen energiahuoltonsa. Yhteismarkkinoihin mahdollisesti vaikuttavista toimista on neuvoteltava 297 artiklan mukaisesti muiden jäsenmaiden kanssa. Energiasektoria koskeva muutos sisältyy myös talouteen liittyviä häiriötilanteita koskevaan 100 artiklan 1 kohtaan, johon on lisätty viittaus jäsenvaltioiden väliseen yhteisvastuun henkeen ja tiettyjen tuotteiden saatavuusvaikeuksien osalta erityinen maininta energia-alasta. Uuden sääntelyn mahdollisista vaikutuksista ei ole tarkempaa arviota.

Talousvaliokunta toteaa, että tehdyt muutokset korostavat energiasektorin toiminnan turvaamisen keskeistä roolia koko EU:n kannalta. Lisäykset myös heijastelevat tapahtuneita toimitushäiriöitä ja tarvetta yhteisesti turvata kaik-kien jäsenmaiden riittävä energiansaanti. Toisaalta energiaa koskevat säännökset eivät rajoita kansallista päätäntävaltaa energian saannin turvaamisessa. Jäsenmailla on edelleen oikeus itse määritellä energiavarojen hyödyntämisen ehdot, tehdä valinnat eri energialähteiden välillä ja päättää energiahuollon yleisestä rakenteesta. Tätä korostaa osaltaan myös edellä mainittu julistus.

Lisäysten käytännön vaikutuksia on vaikeaa täysin ennakoida. Aiempien kannanottojensa mukaisesti valiokunta katsoo, että vaikka päävastuun kansallisesta energian toimitusvarmuudesta tulee edelleen olla kullakin jäsenmaalla itsellään, ei tämä poissulje EU:n mahdollisia yhteisiä toimia sisämarkkinoiden toiminnan turvaamiseksi. Valiokunta katsookin, että energiaa koskeva sääntely on hyväksyttävissä. Kuten aiemmissakin lausunnoissaan valiokunta kiinnittää lisäksi huomiota ydinjätteiden sijoittamista koskevaan valtioneuvoston tulkintaan, jonka mukaisesti uudella sääntelyllä ei luoda oikeusperustaa, jonka nojalla Suomi voitaisiin velvoittaa luopumaan ulkomaisen ydinjätteen käsittelyn, varastoinnin ja sen pysyväksi tarkoitetun sijoittamisen Suomessa kieltävästä lainsäädännöstä. Valiokunta pitää kansallisen päätäntävallan säilyttämistä tältä osin erittäin tärkeänä.

Yleistä taloudellista etua koskevat palvelut

Yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen perussääntely vastaa perustuslakisopimusta. Sääntelyn kohteena ovat sellaiset luonteeltaan taloudelliset palvelut, joiden osalta julkinen valta on säätänyt erityisistä vaatimuksista esimerkiksi alueellisten tai sosiaalisten näkökohtien huomioimiseksi. Lissabonin sopimuksen 16 artikla sisältää nimenomaisen oikeusperustan, jonka mukaisesti unioni voi määritellä asetuksella yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen toimintaa sääntelevät periaatteet sekä niitä koskevat taloudelliset ja rahoitukselliset edellytykset. Tämä ei kuitenkaan rajoita jäsenvaltioiden toimivaltaa tarjota, tilata ja rahoittaa määräyksen tarkoittamia palveluja perussopimuksissa määrätyn mukaisesti. Lissabonin sopimukseen sisällytettyjen täsmennysten mukaisesti perussopimusten määräyksiä voidaan soveltaa vain siltä osin kuin ne eivät oikeudellisesti tai tosiasiallisesti estä yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja tuottavia yrityksiä hoitamasta niille uskottuja tehtäviä. Sääntelyä pyritään täsmentämään myös uudessa yleistä etua koskevista palveluista annetussa pöytäkirjassa, jossa määritellään yleistä taloudellista etua koskeviin palveluihin liittyvät unionin yhteiset arvot. Samoin pöytäkirjassa selvennetään, etteivät perussopimuksen määräykset millään tavoin rajoita jäsenmaiden toimivaltaa tarjota, tilata tai järjestää yleistä, muuta kuin taloudellista, etua koskevia palveluja.

Talousvaliokunta on aiemmissa lausunnoissaan suhtautunut jossain määrin kriittisesti ehdotettuun yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen määrittelyyn, joka jättää erilaisille tulkinnoille runsaasti sijaa. Lissabonin sopimus ei tuo tilanteeseen merkittävää muutosta. Sektorin sensitiivisyys huomioon ottaen täytyy saavutettua neuvottelutulosta pitää kuitenkin kohtuullisena.

Edellä olevaan viitaten ja sektorinsa sääntelyä kokonaisuutena arvioiden talousvaliokunta katsoo, että Lissabonin sopimus on hyväksyttävissä valiokunnan toimialaa koskevilta osin.