Perustelut
Yleistä
Talousvaliokunta pitää komission vihreää kirjaa tarpeellisena
kokonaiskatsauksena EU:n energiasektoriin ja yhtyy valtioneuvoston
sen osalta tekemiin päälinjauksiin. Yhteisön
energiapolitiikkaa on pitkään hoidettu yksittäisten
selvitysten ja säädöshankkeiden avulla.
Kokonaiskuva energiamarkkinoiden nykytilasta, kehitystarpeista ja
tarvittavista toimista on kaivannut selkeyttämistä.
Yhteisötason johdonmukaisella, kustannustehokkaalla
ja pitkäjänteisellä energiapolitiikalla
voidaan osaltaan edistää markkinoiden vakautta
ja luoda pohjaa Lissabonin tavoitteiden saavuttamiselle.
Asiakirja tuo monin tavoin esille energiasektorin keskeisen
roolin unionin tulevan kehityksen kannalta ja toisaalta ne haasteet
ja kehittämisen painopisteet, joita sektorilla on edessään. Valiokunta
katsookin, että yhteiselle energiastrategialle
on selkeä tarve, ja pitää hyvänä, että Eurooppa-neuvostolle
annetaan jatkossa vuosittain strateginen energiakatsaus. Valiokunta
pitää myös strategian keskeisiä päätavoitteita ja
jatkotoimenpiteiden painopistealueita oikein valittuina. Jatkotoimien
lähtökohtana tulee olla, että energiavalinnoissa
säilytetään kansallinen päätöksenteko.
Valiokunta viittaa jäljempänä lausutun
lisäksi energia- ja ilmastoselonteon yhteydessä aiheesta
antamiinsa kantoihin (TaVM 8/2006 vp).
Energian ulkosuhteet
Asiakirjan merkittävimpänä uutena
ehdotuksena valiokunta pitää komission painottamaa
tarvetta kehittää EU:n energiaulkosuhteita nykyistä systemaattisemmin.
EU:lta on puuttunut selkeä toimintalinjaus ja strateginen
ote suhteessa kolmansiin, energiasektorin kannalta keskeisiin, tuottaja-,
kuluttaja- ja kauttakulkumaihin.
Valiokunta on kiinnittänyt asiaan huomiota myös
EU:n perustuslakisopimuksesta antamassaan lausunnossa (TaVL
11/2006 vp), jossa puolletaan komission nykyistä voimakkaampaa roolia
myös toimitusvarmuuteen liittyvien kysymysten osalta.
Suhteellisen säännöllistä energiadialogia
on harjoitettu lähinnä Venäjän
kanssa. Energiaperuskirjan ratifioiminen ja kauttakulkupöytäkirjasta
sopiminen ovat edelleen yhteisön keskeisiä tavoitteita.
EU:n riippuvuus tuontienergiasta on jo nyt huomattava ja lähivuosina
sen oletetaan kasvavan edelleen energiaomavaraisuuden kasvattamispyrkimyksistä huolimatta.
Valiokunta haluaakin painottaa nykyistä laajemman ja säännöllisemmän
vuoropuhelun ja strategisesti merkittävien kumppanuuksien
kehittämisen tarvetta energiasektorilla. Venäjän
lisäksi erityisen keskeisiä alueita ovat Lähi-itä ja
Pohjois-Afrikka.
Jotta vuoropuhelulta voitaisiin odottaa merkittäviä tuloksia
tulee jäsenmaat saada sitoutumaan yhdessä sovittaviin
linjauksiin. EU:n tulee käyttää yhtä ääntä keskeisistä tavoitteistaan.
Komissiolta tämä edellyttää läpinäkyvää toimintaa jäsenmaita
kohtaan. Valiokunta pitää komission osoittamaa
kehityssuuntaa oikeana, jotta yhteisö voisi lunastaa ja
hyödyntää sille maailman toiseksi suurimpana
energiamarkkina-alueena kuuluvan aseman.
Sisämarkkinat
Viime vuosien kuluessa on energiamarkkinoihin liittyen annettu
useita säädöksiä, joiden avulla
on pyritty edistämään erityisesti sisämarkkinoiden
kehittymistä, uusiutuvien energialähteiden käyttämistä ja
energiatehokkuutta. Valiokunta katsoo, ettei ongelmana tällä hetkellä ole
sääntelyn puute vaan sääntöjen
puutteellinen toimeenpano ja noudattaminen. Kyse on pohjimmiltaan
jäsenmaiden sitoutumisesta sisämarkkinoiden kehittämiseen,
eikä tilannetta tältä osin valiokunnan
näkemyksen mukaan kyetä edesauttamaan sen paremmin
uusilla säännöillä kuin perustamalla
uusia instituutioitakaan. Tilanne ei tule muuttumaan ennen kuin
jäsenmaat mieltävät keskinäisriippuvuutensa
energiamarkkinoiden kehityksestä. Valiokunta katsookin, valtioneuvoston
kantaan yhtyen, että nykytilanteessa on uusia säädösehdotuksia
tärkeämpää saattaa jo olemassaolevat
säädökset voimaan, selvittää tarkoin
mahdolliset puutteet markkinoilla ja tehdä uusia säädösehdotuksia
vasta perusteellisen tarveharkinnan ja kustannushyötyanalyysin
jälkeen. Erityisen tärkeää on
kehittää kantaverkkojen toimintaa ja maiden välisiä siirtoyhteyksiä.
Energiamarkkinoiden nykytilan selvittämisen kannalta valiokunta
pitää hyvinä komission lupaamien markkinoiden
toimivuutta kuvaavien selvitysten laatimista.
Komission toimenpide-ehdotuksiin sisältyy esityksiä uusien
instituutioiden perustamisesta. Tällaisia olisivat eurooppalainen
energia-alan sääntelyviranomainen ja Euroopan
energiahuollon seurantaelin. Valiokunta suhtautuu esitysten tarpeellisuuteen
valtioneuvoston tapaan erittäin epäilevästi.
Uusien elimien perutamisella ei valiokunnan näkemyksen
mukaan ratkaista integraatiokehityksen nykyongelmia vaan lisätään hallinnollista
taakkaa ja kustannuksia. Tarvittavan koordinoinnin ja seurannan
tulee hoitua komission toimin.
Ilmastonmuutos
Ilmastonmuutoksen hillintä on koko maapallon suurin
haaste tällä hetkellä, eivätkä keinot
sen toteuttamiseen ole näköpiirissä.
Ottaen huomioon, että energia on keskeisessä asemassa
ilmastopolitiikasta puhuttaessa, valiokunta olisi olettanut, että aihetta
käsiteltäisiin vihreässä kirjassa
laajemminkin. Nyt ehdotettujen toimenpiteiden pääpaino
on yhteisön omissa, sinänsä tärkeissä,
hankkeissa, kuten energiatehokkuuden kehittämisessä,
uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämisessä ja
hiilidioksidin talteenoton ja geologisen varastoinnin kehittämisessä.
Päästökauppajärjestelmään
liittyviin kehittämistarpeisiin viitataan vain lyhyesti.
Ulkoisen energiapolitiikan yhtenäistämisen yhteydessä mainitaan,
että muun muassa ilmastonmuutokseen liittyvät
kysymykset on otettava esille sellaisten kansainvälisten
kumppanimaiden kanssa, joiden energia- ja ympäristöhaasteet
ovat samanlaiset kuin EU:n. Tällä tarkoitetaan
lähinnä USA:ta, Kanadaa, Kiinaa, Japania ja Intiaa.
Kehitysyhteistyön osalta aihe mainitaan lyhyesti.
Valiokunta katsoo, että ilmastopolitiikan, ml. päästökauppajärjestelmän,
tulisi olla olennainen osa kaikkea kolmansien maiden kanssa käytävää energiadialogia.
Asiakirjassa tarvittaisiinkin tältä osin huomattavasti
laaja-alaisempaa lähestymistapaa. Esityksistä puuttuu
riittävän globaali ote. Toivottavaa on, ettei
asiakirja tältä osin kuvasta puutteita komission
sisäisessä valmistelussa, vaan että ilmastopolitiikan
koordinaatio ja valmistelu kattaa ympäristöpääosaston lisäksi
myös mm. energia-, yritys- ja kilpailupääosastot.